Luokanopettajien käyttämät keinot liikuntatunneilla

Luokanopettajat nostivat haastatteluissa esille runsaasti erilaisia keinoja, joita he käyttävät liikuntatunneilla oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemiseksi. Fyysisen toimintakyvyn tukeminen onkin yksi liikunnan opetuksen tavoitteista peruskoulun opetussuunnitelman perusteista. Luokanopettajat kertoivat liikuntatunnilla käyttämiään keinoja olevan monipuolinen toiminta, leikinomaisuus, aktiivinen toiminta, oppilaiden osallistaminen, yksilöiden huomioiminen, sekä motivointi.

Monipuolinen toiminta

Kalakarin (2016, 167) väitöstutkimuksessa todettiin, että monipuolisuuden vaaliminen koululiikunnassa on tärkeää, erityisesti niiden oppilaiden kannalta, joille koululiikunta on ainoita paikkoja liikkumistaitojen oppimiseen. Kalakarin tutkimuksessa selvisi, että monipuoliset liikehallintakyvyt kouluiässä ovat selkeästi yhteydessä liikehallintaan aikuisiässä. Useat haastatellut luokanopettajat mainitsivat myös, että fyysistä toimintakykyä tukiessa on tärkeää, että toiminta liikuntatunneilla on mahdollisimman monipuolista.

Monipuolisella toiminnalla voidaan pyrkiä innostamaan useampia oppilaita mukaan liikkumaan. Monipuolisuus toiminnassa tarkoittaa sitä, että liikuntatuntien tehtävät ja lajit olisivat mahdollisimman erilaisia. Oppilaiden olisi hyvä saada monipuolisia kokemuksia erilaisista liikuntamuodoista, jotta he voisivat löytää itselle mieluisen tavan liikkua myös liikuntatuntien ulkopuolella. Monipuolisuus on tärkeää myös siksi, että fyysisen toimintakyvyn kaikki osa-alueet kehittyvät.

”No ehkä se tietysti, että ois mahollisimman monipuolisia, tehtäs paljon erilaisia juttuja.” (LO1)

”…ja se monipuolisuus on tietenki kanssa tärkeetä, että olis mahollisimman monenlaista erilaista tekemistä, ni sithän se väkisinki tavottaa ehkä isomman porukan.” (LO2)

”Aika paljon me pelaillaan ja pyritään mahollisimman monipuolista.” (LO6)

”…et se on semmonen kokonaispaketti, että lapsiakin ohjataan oikeella tavalla, niinkun, kun he jatkossa itekseen tuolla liikkuu, et mitkä osa-alueet on tärkeitä, että sit ei satuta itteensä.”(LO4)

Leikinomaisuus

Luokanopettajat toivat haastatteluissa esille myös sen, että toiminta liikuntatunnilla tulisi olla leikinomaista. Esimerkiksi kestävyysliikuntaa tulisi alakoulun oppilaiden kanssa harrastaa leikkien ja pelien varjolla. Leikinomaisuuden avulla pieniäkin oppilaita voidaan innostaa liikunnan pariin, ikään kuin huomaamatta.

”…kaikki kestävyystyyppinen kannattaa leikkien ja pelien varjolla viedä.”

(LO2)

”…et se on semmosta leikinomasta.” (LO3)

Aktiivinen toiminta

Haastateltujen luokanopettajien mukaan liikuntatunneilla pitäisi olla myös mahdollisimman aktiivista toimintaa, ja mahdollisimman vähän seisoskelua. Tunnin organisointiin tulisi kiinnittää huomiota, että ohjeiden antamiseen ja odotteluun ei menisi niin paljon aikaa, vaan liikuntatuntien aikana ehdittäisiin oikeasti liikkua, juosta ja hengästyä mahdollisimman paljon.

”Pyrin suunnittelemaan kaikki liikuntatunnit silleen, että siel on mahollisimman vähän seisomista ja mahollisimman paljon tekemistä.” (LO2)

”No ihan se, että siellä on hyvin organisoitu tunti. Sitä liikettä pitää liikunnan tunnilla ehottomasti tulla, ja pitää hengästyä.”” (LO4)

”Mää haluaisin ite, että oppitunnit on niinku liikkuvia. Et en on paljon niinku juoksuleikkejä ja tämmösiä.” (LO5)

Oppilaiden osallistaminen

Luokanopettajien käsitysten mukaan yhtenä tärkeänä tekijänä liikuntatunnilla on myös oppilaiden osallistaminen. Olisi tärkeää, että jokaista oppilasta velvoitetaan ja kannustetaan osallistumaan. Toiminnan tulisi olla sellaista, että kaikkien on mahdollista olla mukana, ja kynnys osallistumiseen on matala. Opettajan tulee pyrkiä suunnittelemaan sellaista toimintaa oppitunnille, että kaikkien on mahdollista osallistua.

”…eikä heitä niinku syrjitty, vaan heiät otettiin sinne mukaan. Että tota, he pysy niinku just ja just siinä porukassa.” (LO2)

”…se, että siellä oppilaat pääsee osalliseksi, et se on mun mielestä tärkeetä, et jokainen pääsee osalliseksi ja jokaista velvoitetaan sillä lailla osallistumaan.” (LO4)

”…ja nimenomaan sellasia juttuja tunnilla, että kaikki pääsis mukaan ja se kynnys olis mahollisimman matala.” (LO6)

Myös Louhela-Risteelän (2012, 161–163) väitöstutkimuksen perusteella tulisi kiinnittää huomiota yksilöihin, kuunnella oppilaita ja tarjota heille positiivisia ja miellyttäviä kokemuksia koululiikunnasta. Oppilaiden kuunteleminen ja osallistaminen voi lisätä oppilaiden kiinnostusta liikkumiseen.

Motivointi

Luokanopettajat toivat haastatteluissa esiin, että yksi tärkeä tekijä liikuntatunneilla oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemiseksi on oppilaiden motivointi. Oppilaita tulee kannustaa ja innostaa liikkumaan. Olisi tärkeää, että oppilaille välittyy positiivinen asenne liikuntaa kohtaan, ja opettaja voi omalla esimerkillään tätä asennetta välittää. Myös pienistäkin onnistumisista on tärkeää iloita ja mennä kehumaan oppilasta, kun huomaa hänen onnistuneen. Onnistumisen elämykset ovat tärkeitä innostuksen syntymisen kannalta. Opettajan on myös tärkeää pystyä laskeutumaan oppilaan tasolle, ja opettamaan siellä, ettei toiminta tunnu oppilaan näkökulmasta liian vaikealta. Oppilaiden motivoimiseen vaikuttaa erään haastateltavan luokanopettajan mielestä se, että liikuntatunneilla ei tulisi kilpailutilanteita. Vanttaja ym. (2017, 75–77) totesivat tutkimuksessaan, että negatiiviset koulumuistot voivat vaikuttaa pitkälle, aikuisuuteen asti aiheuttaen liikkumattomuutta ja negatiivisia tuntemuksia liikuntaa kohtaan. Siksi olisikin tärkeää, että koululiikuntakokemuksista tehtäisiin jokaiselle oppilaalle mielekkäitä, niin että he saisivat siellä onnistumisen kokemuksia, eivätkä joutuisi silmätikuiksi vaikkapa heikkojen taitojensa vuoksi.

”Joo, ja niinkun kaikissa muissaki asioissa se innostaminen ja sit kannustaminen.” (LO2)

”…ja yhessä tekemällä tietysti saa aika montaa motivoitua, et pelataan ja tehään silleen.” (LO1)

”…et enemmänki se, että tulis niinku tavallaan se asenne. Asenne sitä liikuntaa kohtaan, et jäis niinkun hyvä fiilis ja se asenne kantas sitten.” (LO6)

”…et ku pienenkin jonkun onnistumisen näkee, ja sit käy hakkaamassa selkään, et vitsi miten hieno juttu, ja ihan huippuu, sie teit tän.” (LO2)

”…että sanotaan laskeutuminen sille tasolle, ja sitten siinä niin opettaminen ja miusta on niinku hirveen tärkeetä.” (LO3)

”…et ne onnistumisen elämykset ois ihania, että niitä sais järjestettyy sinne aina ja kokemuksia.” (LO2)

”…ja sitten tietysti, se, että ei oo sitä mittaamista eikä sitä kilpailemista siinä.”

(LO1)

Yksilöiden huomioiminen

Haastatellut luokanopettajat kertoivat myös, että yksilöiden huomioiminen liikuntatunneilla on tärkeää. Oppitunteja tulisi suunnitella niin, että jokaisen oppilaan on mahdollista toimia siellä tunnilla, eikä toiminta ole liian haastavaa. Esimerkiksi kestävyyslajeissa olisi tärkeää, että jokainen saa mennä omaa tahtiaan, ettei kukaan oppilaista joudu ylisuorittamaan, tai toisaalta sitten alisuorittamaan, jos yritetään vain mennä koko porukalla yhtä matkaa. Jotta oppilaat voivat saada onnistumisen elämyksiä, olisi tärkeää, että he saavat toimia omalla tasollaan ja yksilöiden erilaisuus huomioidaan oppitunneilla.

”..ja semmosia yrittäs tehä, et ne heikotkin selviäis niistä huomaamatta ja pärjäisivät, eivätkä tulis silmätikuiksi.” (LO1)

”…huomioiden tietenki se oppilaiden erilaisuus siellä.” (LO4)

”…tai jos mennään hiihtämään, et saadaan mennä niinkun omassa tahdissa, niin et se on jokaiselle semmonen omanlainen tavote ja haaste.” (LO5)

”…mut sillei että tulis sopivasti haastetta yksilötasolla aina jokaiselle.” (LO5)

”Mie oon esimerkiks saattanu ottaa, et ne ketkä haluu pelata tosi kovaa, ne ketkä vähän vähemmän kovaa ja ne ketkä vähän iisimmin, ni se ei lannista oppilaita ja tulee niitä onnistumisen elämyksiä.”(LO2)

Pentikäinen ym. (2016, 104) saivat tutkimuksissaan selville, että oppilaiden myönteinen suhtautuminen koululiikuntaan liittyi enemmän koettuun pätevyyteen ja käsityksiin itsestään liikkujana kuin todellisiin kunto-ominaisuuksiin tai liikkumistaitoihin. Liikunnanopettaja voi vahvistaa oppilaiden koetun pätevyyden tuntemuksia liikunnassa tarjoamalla jokaiselle oman taitotasonsa mukaista toimintaa.