5.2 Luokanopettajien käsityksiä peruskoulun oppilaiden fyysisen toimintakyvyn
5.3.1 Peruskoulun oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemista heikentävät
Luokanopettajat toivat haastatteluissa esiin, että oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemista voi heikentää esimerkiksi resurssien puute. Resursseihin liittyvät ongelmat koetaan opettajan kannalta merkityksellisiksi ja toisaalta hankaliksi, koska niihin voi olla vaikea vaikuttaa. Luokanopettajien haastatteluissa mainitsemat resurssitekijät jakautuivat ajan puutteeseen sekä henkilöresurssien puutteeseen.
Fyysistä toimintakykyä heikentäviä tekijöitä kouluympäristössä
•Ajan puute
•Henkilöresurssien puute Resurssitekijät
•Puutteelliset tilat
•Puutteelliset välineet Ympäristötekijät
•Yhteisen toimintakulttuurin puute
•Vastuuongelmat
•Asenteet liikuntaa kohtaan Kouluyhteisöön liittyvät tekijät
•Tasoerot
•Asenneongelmat
•Liikuntatuntien määrä ja sijoittelu Liikuntatunnin organisointiin
liittyvät tekijät
Ajan puute
Useat luokanopettajat mainitsivat haastatteluissa, että ajan puute on heidän mielestään rajoittava tekijä ajatellen oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemista. Luokanopettajan tehtäviin kuuluu niin paljon kaikkea, että välillä voi olla vaikeaa löytää aikaa liikkumiseen, tai toiminnalliseen tekemiseen oppitunneilla. Luokanopettajat kokevat, että he mielellään toteuttaisivat esimerkiksi toiminnallisempaa opetusta, mutta aika on rajallista, eikä se aina riitä toiminnallisen opetuksen valmisteluun ja suunnitteluun. Myös Liikkuva koulu – ohjelman pilottivaiheeseen osallistuneet opettajat olivat sitä mieltä, että koulupäivän rakennetta tulisi muuttaa, jotta liikkumiselle jäisi enemmän aikaa. Toisaalta, he totesivat myös, että Liikkuva koulu – projektin myötä opettajien asenne liikuntaa kohtaan on muuttunut, eikä liikuntaa enää nähdä aikaa vievänä, ns. ylimääräisenä asiana. (Kämppi ym. 2013, 25–28.)
”Tietysti no ihan se, että ajankäyttö, että kyllähän meillä on niinkun muutakin kerettävä tehä, et eihän sitä nyt voi aina vaan liikkua.” (LO1)
”No jos ois enemmän aikaa, niin kyllä mä varmaan toiminnallistasin, erilaisia oppimisympäristöjä hyödyntäsin, jos ois aikaa itellä tässä kiireessä niinku suunnitella.” (LO4)
”…ja kyllähän sitte tietysti, ni ajan puute, että kyllähän se aina kun sen toiminnallisen teet, ni jonkun verran enemmän se sitten vaatii sitä ennakkovalmistelua ja –suunnittelua.” (LO6)
Henkilöresurssien puute
Luokanopettajat nostivat esiin oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemista heikentävänä tekijänä myös henkilöresurssien puutteen. Luokkakoot ovat melko suuria, ja jos luokanopettaja on yksin ison ryhmän kanssa, voi olla hankalaa järjestää toiminnallista ohjelmaa. Luokanopettajat kaipaisivatkin esimerkiksi koulunkäynninohjaajia avuksi liikuntatunneille, sekä muuhunkin opetukseen. Koulunkäynninohjaajan apu mahdollistaisi myös yksilöllisemmän ohjauksen antamista oppilaille. Erään haastateltavan luokanopettajan mukaan lajien erikoisasiantuntijat kannustavat ja motivoivat oppilaita, ja heitä tarvittaisiin erityisesti silloin, jos luokanopettajan omat taidot jossakin lajissa ovat heikot. Kaikilla paikkakunnilla ei välttämättä ole käytettävissä asiantuntijoita lajeihin, joihin tarvittaisiin.
” Kiva ois joskus pystyy vähän pienemmissä ryhmissä tehä jotaki juttuja, että olis sit resursseja niihin ohjaajiin.” (LO2)
”Yksin kun oot luokan kanssa sitä opetustilannetta pitämässä, niin sä et välttämättä ehi kaikkee, et semmonen opettajan riittämättömyys on semmonen, minkä koen ainaki ite niinkun esteenä, että mä haluaisin antaa paljon enemmän.” (LO5)
”Tietysti kun ryhmä on iso, ni sen kanssa ei nyt pysty ihan niin toiminnallista tekemään, mitä haluais, tääkin on iso ja vilkas, niin se jonkun verran kyllä rajottaa.” (LO6)
”No joo, on tietysti joissakin lajeissa, joissa ite on aika heikko, täältä ei nii hirmu helppo oo saaha semmosia asiantuntijoita.” (LO3)
5.3.2 Peruskoulun oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemista heikentävät ympäristötekijät
Haastatellut luokanopettajat kuvailivat oppilaiden toimintakyvyn tukemista heikentävinä tekijöinä myös ympäristötekijöitä. Kun ympäristö mahdollistaa monipuolisen liikunnan, se on edistävä tekijä oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemista ajatellen, mutta jos ympäristössä on puutteita, se voi olla rajoittavakin tekijä. Luokanopettajien haastatteluissa kuvailemat ympäristötekijät jakautuvat puutteellisiin tiloihin ja puutteellisiin välineisiin.
Puutteelliset tilat
Luokanopettajat mainitsivat yhtenä oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemista heikentävänä tekijänä myös puutteelliset tilat. Luokanopettajat kaipaisivat monipuolisempia sisäliikuntatiloja, sekä kenttiä ja muita tarpeellisia alueita ulkoliikuntaan. Myös luokkahuoneet ovat luokanopettajien mielestä usein liian ahtaita, jolloin ei välttämättä voi hyödyntää esimerkiksi jumppapalloja istuimina luokassa työskennellessä. Myös ergonomisia ja säädettäviä työskentelypisteitä, jotka mahdollistavat työskentelyn seisaaltaankin, kaivataan.
”Jotaki tiloja tietenki on kaivannu enempi.” (LO2)
”…mutta koulupiha, niin siinä pitäs olla hirmu paljon virikkeitä – ni se on semmonen rajottava tekijä, että ite niinkun mieluusti näkis vielä monipuolisempana ne liikuntamahollisuudet siellä välitunnilla. ” (LO3)
”…et jos vaan olis tilaa niin voisin harkita, et meillä olis ne jumppapallot, missä istua.” (LO4)
”…ja sitten tietysti no olosuhteet on, että joskus on että esimerkiksi jos jääurheiluun olis olosuhteet, muutakin kun luonnonjäät, eikä meil oo uimahallia.” (LO3)
”….mut täs on niin matala tää pöytä ja nää ei oo säädettäviä, et tässä ei oo mahollista oikeen seisten tehä, et eihän se selkä kyyryssä tekeminenkään hyvä oo.” (LO4)
Puutteelliset välineet
Luokanopettajien käsitysten mukaan myös puutteelliset välineet voivat olla oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemista heikentävä tekijä. Välineitä tulisi olla monipuolisesti ja runsaasti, niin että kaikille oppilaille niitä riittäisi. Lisäksi välineiden tulisi olla oikeankokoisia, ajatellen niin pienimpiä kuin isoimpiakin oppilaita. Oppilailta saattaa myös puuttua asianmukaiset liikuntavarusteet, esimerkiksi luistimet tai sukset, mikä hankaloittaa erityisesti tiettyjen lajien harrastamista koulussa.
”Toinen sitten tietysti on, nyt ei oo se enää niin ongelma, mut kun me siirryttiin aikanaan yhtenäiskouluun, ni välineitten koko, esimerkiks otetaan nyt salibandy, mikä on suosikkilaji, niin ei sillä pitkällä mailalla, mikään eka- tai tokaluokkalainen, niin kyllähän se pelaaminen ja kehittäminen siinä on aika orpoa.” (LO3)
”No sit lapsilla ei välttämättä ole oikeita liikuntavarusteita.” (LO2)
”No tietysti se, jos ei ole pihalla välineitä.” (LO1)
5.3.3 Peruskoulun oppilaiden fyysisen toimintakyvyn edistämistä heikentävät kouluyhteisöön liittyvät tekijät
Haastatellut luokanopettajat nostivat esille myös kouluyhteisöön liittyviä tekijöitä, jotka voivat heikentää mahdollisuuksia oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemiseen.
Kouluyhteisöllä ja sen jäsenten asenteilla liikuntaa kohtaan on tärkeä rooli esimerkiksi liikunnalliseen elämäntapaan kannustamisessa. Kouluyhteisöön liittyvät oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemista heikentävät tekijät jakautuvat yhteisen toimintakulttuurin puutteeseen, vastuuongelmiin, sekä asenteisiin liikuntaa kohtaan.
Yhteisen toimintakulttuurin puute
Haastatellut luokanopettajat nostivat esille kuvauksissaan oppilaiden fyysisen toimintakyvyn edistämistä heikentävistä tekijöistä yhtenä tekijänä myös yhteisen toimintakulttuurin puutteen. Olisi tärkeää, että opettajat keskenään olisivat yhtä mieltä esimerkiksi siitä, saako välitunneilla käyttää älypuhelinta, tai että vietetäänkö välitunnit ulkona vai sisällä. Koulun johdon tulisi myös asettaa selkeitä linjoja ja tavoitteita, kuinka liikunnallista elämäntapaa ja oppilaiden fyysistä toimintakykyä edistetään.
”Joskus tuntuu ite, että, tai jotka tuntuu itestä päivänselviltä asioilta, ni joudutaan sitten toinen toisillemme perustelemaan, että no miks mä ajan tätä asiaa, et miks mulle on tärkeetä, et mä nään, että lapset ei tuolla selkä kyyryssä istus.” (LO4)
”Et jos koulun johto ei lähe tukemaan esimerkiks selkeitä linjoja selkeellä tavalla, niin vaikee siin on opettajankin, siellä on ehkä ne, hankaluudet sitten opettajana.” (LO4)
Myös Liikkuva koulu – ohjelman pilottivaiheen tutkimuksissa todettiin, että liikunnallisuuden lisäämisen kannalta on tärkeää, että koulussa on yhtenäinen toimintakulttuuri. Erityisesti rehtorilla on tärkeä rooli henkilökunnan asenteisiin vaikuttamisessa, sekä ylipäätään sääntöjen ja toimintakulttuurin luomisessa. (Kämppi ym. 2013, 48.)
Vastuuongelmat
Yksi kouluyhteisöön liittyvä tekijä, joka voi heikentää oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemista, on vastuun ottamiseen liittyvät ongelmat. Haastatellut luokanopettajat kokivat, että nykypäivänä toiminta kouluissa on melko varovaista, ja jos jotakin sattuu, niin mietitään, että kuka on vastuussa. Vanhemmat usein peräänkuuluttavat koulun ja opettajien vastuuta siitä, jos heidän lapselleen sattuu koulupäivän aikana jokin tapaturma. Tämä on johtanut opettajien keskuudessa vastuukeskusteluihin, ja pohdintaan siitä, että minkälainen toiminta on sallittua. Tämä johtaa ristiriitoihin esimerkiksi välitunneilla, kun oppilailta kielletään monenlainen fyysisesti aktiivinen toiminta, kuten voimisteluliikkeet, tai mäenlasku, koska siihen liittyy vaaratekijöitä.
”Tietynlaisen haasteen tekee se, opettajien tämmönen, että kuka ottaa vastuun – että aletaan olla liian varovaisia ja yritetään ennaltaehkäistä kaikki.
Niin sillonhan se tekee sen toiminnan hyvin semmoseks suppeeks.” (LO5)
”…ja sit semmonen varovaisuus, että ihan siitäki mitä välitunnilla voi tehä, jos jotain sattuu, niin aina mietitään, että miks sattuu ja kenen vika. Että kukaan ei vaan satuttais itteensä. et vähän ehkä liikaakin suojellaan ja varotaan sitä, että mitään ei satu.” (LO6)
”Niin tää on jotenkin semmonen kans, että semmonen kauheen hankala asia, että mitä saa tehä ja mitä ei saa tehä, et jos jotakin sattuu. - Luulen että pienempi osa lapsia on kiipeilly puissa, koska seki on yhteiskunnan semmonen muutos ollu, et kaikkee pitää hyssytellä ja varoo, ettei vaan sattus.” (LO2)
Asenteet liikuntaa kohtaan
Haapala ym. (2017, 106–110) toivat tutkimuksessaan esille näkökulmaa siitä, että vanhempien kanssa toimivien aikuisten, eli myös opettajien, rooli on tärkeä, kun pyritään vaikuttamaan oppilaiden fyysiseen aktiivisuuteen. Tilanteen parantuminen vaatii moniammatillista yhteistyötä sekä aktiivisuutta tukevaa yhteiskuntaa. Aktiivisuuden tukemiseen tulisi kiinnittää huomiota niin kouluyhteisössä, kuin yhteiskunnassa ylipäätään.
Myös haastateltujen luokanopettajien mukaan kouluyhteisössä vallitsevat asenteet liikuntaa kohtaan voivat myös vaikuttaa oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemiseen rajoittavasti.
Opettajan liikuntaan kannustava asenne ja esimerkki ovat tärkeitä tekijöitä. Tämän lisäksi olisi myös tärkeää, että koko yhteisössä arvostetaan liikuntaa ja terveellisiä elämäntapoja.
Haastatteluun osallistuneet luokanopettajat kokivat, etteivät kaikki työtoverit ehkä arvosta liikuntaa ja terveellisiä elämäntapoja yhtä paljon. Jotkut luokanopettajat esimerkiksi käyttävät liikuntatunteja juhlien valmisteluun. Olisi tärkeää, että kouluyhteisön kaikki jäsenet arvostaisivat liikuntaa ja näyttäisivät oppilaille esimerkkiä liikunnan ja terveellisten elämäntapojen osalta.
”Kyl opettaja pystyy omalla mallillansa myös tekemään paljon, et jos se inhoaa ite liikuntaa, niin se voi tartuttaa sitä asennetta.” (LO1)
”…ja sit tietysti niinku, kyl se on tärkee, että, niinku kaikissa asioissa, että ope olis innostunu ja haluis kannustaa niihi, eikä, niinku monesti on ollu sellasia, et aina niinkun liikunnasta otettiin pois jos piti harjotella johonki juhlaan tai muuta sellasta.” (LO2)
”No tietysti se, et jos ei arvosteta, jos ei anneta arvoo liikkumiselle, ja anneta arvoo semmoselle, terveellisten elämäntapojen valistustyölle niin sanotusti.”
(LO4)
5.3.4 Peruskoulun oppilaiden fyysisen toimintakyvyn edistämistä heikentävät liikuntatunnin organisointiin liittyvät tekijät
Luokanopettajat toivat haastatteluissa esille myös liikuntatuntien organisointiin liittyviä tekijöitä, jotka voivat heikentää oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemista. Koulun liikuntatunnit tavoittavat luokkien jokaisen oppilaan, ja ovat erinomainen väylä pyrkiä vaikuttamaan edistävästi jokaisen oppilaan fyysiseen toimintakykyyn. Tuntien organisointiin liittyvät ongelmat voivat kuitenkin rajoittaa toimintakyvyn edistämistä. Tällaisia liikuntatunnin organisointiin liittyviä tekijöitä ovat tasoerot, asenneongelmat, liikuntatuntien määrä ja sijoittelu, sekä asiantuntijoiden puute.
Tasoerot
Haastateltujen luokanopettajien käsitysten mukaan haasteita oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemiselle liikuntatunneilla asettavat oppilaiden väliset tasoerot.
Luokanopettajat kokevat haasteelliseksi organisoida liikuntatunti niin, että jokaiselle oppilaalle järjestyisi oman tasonsa mukaista tekemistä. Liikunnalliseen elämäntapaan kasvattamisessa ja jokaisen oppilaan motivoinnissa kohti liikunnallisempaa elämää olisi erittäin tärkeää motivoida oppilaita sopivantasoisilla toiminnoilla liikuntatunneilla. Kaikkien oppilaiden tulisi saada onnistumisen kokemuksia. Tasoerot ovat ongelmallisia sekä fyysisesti aktiivisten, että fyysisesti passiivisten oppilaiden kannalta, sillä todennäköisesti kumpikaan ryhmä ei oppitunnilla pääse liikkumaan oman tasonsa mukaisesti, kun joudutaan tekemään kompromisseja. Yksi opettaja 20-30 oppilaan ryhmässä ei riitä takaamaan yksilöllistä tukea jokaiselle oppilaalle.
”…ja sitten tietysti nää tasoerot on, niinku sanoin aikasemmin, ni ne on tosi isoja, et se on yks aika iso pulma.” (LO2)”
”No se, ehkä se ongelma tullee siitä heterogeenisuudesta, tän porukan heterogeenisuudesta, että jos on yks opettaja, niinkun useimmiten on, ja ryhmässä on 20-30 oppilasta, niin siinä ei pysty niinkun rakentamaan semmosta mitä haluis, ja joka ois niinkun eri tasosia…” (LO3)
Asenneongelmat
Luokanopettajat toivat haastatteluissa esille myös asenneongelmat yhtenä heikentävänä tekijänä oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemisessa. Asenteet tiettyjä lajeja kohtaan, tai ylipäätään liikuntaa kohtaan, voivat joskus olla haasteellisia luokanopettajan näkökulmasta.
Negatiivinen suhtautuminen liikuntaan voi olla opittu vanhemmilta, tai liittyä johonkin henkilökohtaisiin kokemuksiin tietyistä lajeista. Myös Laukkasen (2016, 41) tutkimuksen mukaan vanhempien omat asenteet liikuntaa kohtaan välittyvät helposti heidän lapsilleen.
Vanhemmat ovat lastensa roolimalleja, ja opettavat näin lapsilleen myös mahdollisia negatiivisia asenteita liikuntaa kohtaan.
”Ja sitten ihan näitä asenteita, että vaikka joku hiihto, että ku eihän meillä kotonakaan hiihdetä ikinä. Et näähän periytyy sitten.” (LO6)
”Asenneongelmat on tietysti joskus tosi harmillisia.” (LO2)
Liikuntatuntien määrä ja sijoittelu
Yhtenä oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemista heikentävänä tekijänä haastateltavat luokanopettajat näkivät myös liikuntatuntien määrän ja sijoittelun. Liikuntatunteja pitäisi olla luokanopettajien mukaan enemmän. Myös liikuntatuntien sijoittelulla on merkitystä.
Esimerkiksi yksittäiset liikuntatunnit ovat haastateltavien luokanopettajien mukaan huonoja, sillä silloin aikaa kuluu vaatteiden vaihtamiseen ja välineiden laittamiseen niin paljon koko oppitunnista, että varsinaiseen liikkumiseen jää rajallisesti aikaa. Liikuntatuntien sijoitteleminen koulupäivän aikana voi myös tuoda haasteita. Olisi hyvä, että liikuntatunneilla tulisi hiki, mikä tarkoittaa sitä, että liikuntatunnin jälkeen tulisi päästä suihkuun, tai muuten loppupäivä koulussa tulisi olla hikisenä. Suihkussa käyminen kesken koulupäivän voi asettaa haasteita oppilaille, jotka esimerkiksi jo meikkaavat.
”…se, että niit liikuntatuntei ei oo enempää.” (LO2)
”…kun kuitenkin niinkun kaks tai kolme tuntii viikossa, niin sehän on äärettömän vähän, että sitä pitäs miusta olla mielellään vähintään 4 tuntii liikuntaa” (LO3)
”…melkein suurempi semmonen ongelmakohta on se, että keskellä päivää olevat liikuntatunnit, että sen ymmärtää täysin, että tuota se on aika hankala, jos se on keskellä päivää.” (LO3)
”…ykköstunnit on hirmusen huonoja, jos ajatellaan näitä lajeja, missä välineitä jouduttaan käyttämään, niin eihän siinä ehdi.” (LO3)