5.1 Luokanopettajien käsityksiä peruskoulun oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tilasta,
5.1.2 Peruskoulun oppilaiden fyysisen toimintakyvyn heikentymisen taustalla olevat
Luokanopettajien käsitysten mukaan oppilaiden fyysinen toimintakyky on kaksijakoinen ja heikentynyt aiempiin vuosiin ja vuosikymmeniin verrattuna. Selvitin myös luokanopettajien käsityksiä siitä, mitkä tekijät heidän mielestään ovat peruskoulun oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tilan heikentymisen taustalla. Luokanopettajien esittämiä oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tämänhetkisen tilan taustalla olevia tekijöitä olivat mobiili- ja viihdeteknologia, autolla kuljettaminen, luonnollisen liikkumisen vähentyminen, vanhempien välittämät arvot, sekä liikunnanharrastusmahdollisuudet. Kuvioon 3 olen tiivistänyt luokanopettajien käsitykset tekijöistä, jotka ovat peruskoulun oppilaiden fyysisen toimintakyvyn heikentymisen taustalla.
KUVIO 3. Luokanopettajien käsityksiä peruskoulun oppilaiden fyysisen toimintakyvyn heikentymisen taustalla olevista tekijöistä
•Mobiili- ja viihdeteknologia
•Autolla kuljettaminen
•Luonnollisen liikkumisen vähentyminen
•Vanhempien välittämät arvot
•Liikunnanharrastus -mahdollisuudet
OPPILAIDEN HEIKENTYNYT FYYSINEN TOIMINTAKYKY
Mobiili- ja viihdeteknologia
Yksi luokanopettajien esille nostama oppilaiden fyysisen toimintakyvyn heikentymisen taustalla oleva tekijä on mobiili- ja viihdeteknologia. Luokanopettajien käsitysten mukaan oppilaiden fyysinen toimintakyky on heikentynyt ja fyysinen aktiivisuus on laskenut muun muassa sen vuoksi, että mobiili- ja viihdeteknologia vie oppilaiden aikaa. Pelaaminen ja sosiaalinen media ovat luokanopettajien mielestä erittäin koukuttavia. Heidän käsityksensä mukaan on vain niin helppo jäädä sohvalle pelaamaan, että harvoin oppilaiden tulee lähdettyä enää ulos leikkimään. Liikkuva koulu – ohjelman pilottivaiheessa toteutettujen tutkimusten mukaan lapset ja nuoret ylittävätkin suositusten mukaisen ruutuajan selvästi (Tammelin ym. 2013, 74). Television, tietokoneiden ja pelikonsoleiden, sekä älypuhelinten kanssa vietetyt pitkät ajat johtavat pitkiin istumajaksoihin sekä fyysiseen passiivisuuteen.
Eräs luokanopettaja esitti älypuhelinten olevan myös syynä siihen, ettei tarvitse lähteä kavereiden luokse käymään, koska voi olla kontaktissa kavereiden kanssa puhelimen välityksellä.
”Entistä enemmän on lapsia, jotka esimerkiksi pelaa kauhean paljon.” (LO1)
”Sitten varmaan yks iso tekijä on se, että kaikki pelit ja some ja muu on niin koukuttavaa.” (LO2)
”…ja tietysti tietokoneetkin kilpailee siinä, et se on vaan niin helppo, se on vanhemmillekin vähän liian helppo lapsenvahti, siinä mielessä.” (LO4)
”Se, et on paljon helpompi olla kontaktissa kavereitten kanssa, kun on puhelimet, ei tarvii lähtee saattamaan sitä viestiä eteenpäin kävellen.” (LO4)
Autolla kuljettaminen
Luokanopettajat toivat haastatteluissa esiin oppilaiden fyysisen toimintakyvyn heikentymisen taustalla olevana tekijänä myös sen, että vanhemmat kuljettavat lapsiaan autolla sekä kouluun että harrastuksiin. Oppilaat eivät enää liiku kävellen ja pyörällä kouluun, harrastuksiin, tai kavereiden luo, niin kuin ennen on ollut tapana. Tämä on luokanopettajien käsitysten mukaan vähentänyt hyötyliikuntaa oppilaiden arjessa. Vaikka oppilaalla olisikin jokin liikuntaharrastus, voi olla, että hänen päivittäinen fyysisen aktiivisuuden määrä jää silti suositeltua heikommaksi, sillä autolla kuljettaminen vähentää arjen hyötyliikuntaa, jota lapset ja nuoret tarvitsevat saavuttaakseen fyysisen aktiivisuuden
suositukset. erään haastatellun luokanopettajan mukaan vanhemmat saattavat autolla tuoda oppilaan kouluun joka ikinen päivä alakoulun ajan, vaikka oppilaan koulumatka olisi vain kaksi-kolme kilometriä.
”Vanhemmat varmaan paljon kuljettaa lapsia harrastuksiin.” (LO4)
”Monet perheet kulettaa kauheen paljon lapsia kouluun, ja on tämmöstä paapomista sillä tavalla, että tuota lapset tuuaan autolla ja haetaan autolla, ja sit ei tuu sitä luontaista liikkumista.” (LO1)
”Jos on kaks-kolme kilometriä kouluun matkaa, niin poika tai tyttö tuodaan koko alakoulun ajan autolla kouluun, ite näen sen luontaisen liikkumisen vähentymisen just, ja siitä se niinkun korreloi sitten näihin kaikkiin muihinkin liikuntoihin.” (LO3)
LIITU 2016 – tutkimuksen tulokset ovat luokanopettajien käsityksiin verrattuna erilaisia.
Tutkimuksessa todettiin, että peruskoululaisten koulumatkat taittuvat Suomessa yleensä pyörällä tai kävellen. Toki pitempiä koulumatkoja kulkevat oppilaat käyttävät moottoriajoneuvoja, mutta suurin osa viides- ja seitsemäsluokkalaisista kulkee alle kolmen kilometrin matkat kävellen tai pyörällä. Talvella koulumatkojen liikkuminen jalan tai pyörällä toki vähenee myös. (Turpeinen ym. 2016, 63.) Esimerkiksi henkilöliikennetutkimuksen mukaan koulumatkojen liikkuminen moottoriajoneuvoilla on kuitenkin lisääntynyt viime vuosikymmenen aikana (Turpeinen ym. 2013, 5).
Luonnollisen liikkumisen vähentyminen
Luokanopettajien käsitysten mukaan myös oppilaiden luonnollinen liikkuminen on vähentynyt. Oppilaat eivät enää vietä aikaansa pihalla ja ulkona leikkien, niin kuin aiemmin lapsilla on ollut tapana. Erään haastatellun luokanopettajan mukaan hänen lapsuudessaan esimerkiksi vapaa-ajat vietettiin aina pihalla, eikä ollut varsinaisia urheilu- tai liikuntaharrastuksia, mutta kuitenkin kaikki liikkuivat ja leikkivät ulkona ja olivat näin ollen fyysisesti erittäin aktiivisia. Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n tuottama liikuntatutkimus 2009-2010 selvitti myös lasten ja nuorten liikuntatottumuksia. Sen tulosten mukaan lasten ja nuorten liikuntaharrastaminen urheiluseuroissa on lisääntynyt, mutta kuitenkin lasten fyysinen kunto on heikentynyt samalla. Tätä ristiriitaa selittää se, että lasten arkielämä on fyysisesti passiivisempaa ja erityisesti luonnollinen liikunta on vähentynyt. Lasten ja nuorten pihapelit ja lähialueella leikkiminen on vaihtunut urheiluseuraharjoituksiin. (Suomen Liikunta ja urheilu 2010, 6.) Haastateltujen luokanopettajien mukaan nykypäivänä lapset viihtyvät enemmän sisätiloissa leikkimässä ja pelaamassa, kuin ulkona liikkumassa. Myös lasten
leikkimaailma on erään tutkimukseen osallistuneen luokanopettajan mukaan muuttunut, eikä leikit ole enää niin toiminnallista kuin ennen.
”Ulkona oleminenhan on osalla hirveen paljon vähäsempää kuin ennen vanhaan, nykylapset ei välttämättä pihapiirissäkään sitten touhuile.” (LO1)
”Semmonen luonnollinen liikkuminen ja kavereiden kaa liikkuminen vapaa-ajalla on paljon vähempää.” (LO5)
”Lasten leikkimaailmaki on muuttunu ihan hirveesti, että ei oo ne lasten leikitkään sellasii kovin toiminnallisii.” (LO5)
”Mehän oltiin pihalla aina, ei menty niinku välttämättä liikkumaan harrastuksen pariin, vaan se tapahtu niinku siinä omalla pihalla, vähän niinku huomaamatta.
Ni se on niinku jääny, ne, kenellä ei niitä harrastuksia oo, ni se liikunta on tosi vähästä.” (LO6)
Vanhempien välittämät arvot
Luokanopettajat toivat haastattelussa esiin myös sen, että vanhemmilla on erittäin suuri merkitys ajatellen oppilaiden fyysistä toimintakykyä. Oppilaat viettävät suurimman osan ajastaan kotona ja vanhempien esimerkillä, sekä vanhempien välittämillä arvoilla, on luokanopettajien käsitysten mukaan suuri merkitys oppilaiden fyysiseen aktiivisuuteen.
Vanhemmat välittävät lapsilleen omia arvojaan, ja mikäli he eivät koe liikuntaa tärkeäksi, eivät myöskään heidän lapsensa opi liikunnallisuutta arvostamaan. Haastateltujen luokanopettajien mukaan myös vanhempien vaativa työelämä vie oman veronsa, eikä vanhemmilla välttämättä ole aikaa liikunnallisiin harrastuksiin yhdessä lasten kanssa.
”Kyllä siihen ei miusta tarvii kun kaks ihmistä ottaa, isä ja äiti kotona, että vanhemmista se kaikki lähtee.” (LO3)
”Vanhempien oma suhde liikuntaan on lapsena saanu kolauksen ja sitä ei koeta mielekkäänä ja sitä ei sitte omille lapsilleen viiä eteenpäin…” (LO5)
”Onko niinku kiireisempää se elämänrytmi työelämässä, että niinku lapsia ei enää jakseta viiä, et mennään yhessä pulkkamäkeen, ja tehään yhessä tämmösii liikunnallisii ja toiminnallisii juttui, et ne on niinku vähentyny.” (LO5)
”Työt on varmaan haastavampiiki eikä sitä vapaa-aikaa silleen jää.” (LO5)
Lehmuskallio ym. (2015, 75) on myös tutkimuksessaan todennut, että vanhempien roolilla on merkitystä, sillä vanhempien omalla fyysisellä aktiivisuudella on selkeä yhteys oppilaiden fyysiseen kokonaisaktiivisuuteen. Myös Tammelinin (2013, 79–80) mukaan tulisi kiinnittää huomiota kodin koulun yhteistyöhön. Vanhemmat ovat tärkeässä asemassa huolehdittaessa esimerkiksi lasten ja nuorten television, tietokoneen tai älypuhelimen kanssa vietetystä ajasta, jota suurimmaksi osaksi vietetään vapaa-ajalla ja koulun ulkopuolella.
Liikunnanharrastusmahdollisuudet
Haastatellut luokanopettajat toivat esiin myös käsityksiään siitä, että liikunnanharrastusmahdollisuudet eivät välttämättä ole kaikille lapsille ja nuorille riittävät.
Syrjäkylien lapsilla ei välttämättä ole paikkoja, missä harrastaa, tai ainakin ne ovat kaukana kotoa. Liikuntaharrastukset ovat myös kalliita, joten kaikilla lapsilla ja nuorilla ei ole myöskään varaa harrastaa liikuntaa. Puronahon (2006, 178) selvitti myös tutkimuksessaan, että liikuntaharrastusten kustannukset ovat kasvaneet.Lisäksi hän totesi tutkimuksessaan, että suuri osa urheiluseuratoiminnasta on edelleen kilpailullista. Myös haastateltujen luokanopettajien mukaan liikuntaharrastuksissa on usein havaittavissa kilpailuhenkisyyttä, joka ei välttämättä sovi kaikille, sillä heidän mukaansa osa lapsista haluaisi harrastaa huvin vuoksi ja liikunnan ilon takia, ilman kilpailuorientoitumista. LIITU 2016 – tutkimuksen mukaan lasten ja nuorten harrastukset liikuntaseuroissa liittyvät edelleen usein kilpailemiseen. Tutkimukseen kuuluneista lapsista ja nuorista osa oli myös kertonut lopettaneensa liikuntaharrastuksen urheiluseurassa, koska ei pitänyt kilpailullisuudesta.
(Blomqvist 2016, 80–81.)
”Harrastukset maksaa nykysin ihan älyttömästi.” (LO2)
”Heti lähetään niinku vakavaan kilpailuorientoitumiseen, joka ei oo tosiaankaan kaikille se juttu.” (LO2)
”Jos aatellaan näitä kylillä asuvia lapsia, syrjäkylillä asuvia lapsia, niin siellä ne harrastamismahollisuudet, niin ne on aika vähäset, ku ei oo enää niitä pieniä kouluja, joissa voitas kokoontua, ja siellä ei oo enää niitä toimivia luistelukenttiä, tai toimivia kerhoja.” (LO4)