Toiminta

Tässä alaluvussa esittelen tulokset museokokemuksiin vaikuttavista museopedagogisista ratkaisuista. Laadullisen sisällönanalyysin avulla jaoin toiminnan viiteen yläluokkaan. Toi-minnan kohdalla kaikissa yläluokissa nousi esiin vastakkainasettelu suomalaisista ja ul-komaisista museoista ja niiden käyttämistä museopedagogisista ratkaisuista suhteessa elämyksellisyyteen.

Mielikuvitus

Animaatioilla ja äänimaailmoilla mahdollistettu mieleenpainuvia kokemuksia. Oppimispäi-väkirjan mukaan näyttelytilaa muokkaamalla ja tuomalla yllättäviä elementtejä tilaan, voi-daan mahdollistaa erityisiä kulkureittejä, jotka muodostavat mieleenpainuvia kokemuksia.

Värikkäitä nauhoja roikkui katosta lattiaan asti ja tilantaju hämärtyi, mikä oli yksi näyttelyn idea, sekä hämähäkkinäyttely… jossa hämähäkkien ja niiden seittien lisäksi vaalealla nauhalla oli rakennettu valtava ”hämähäkinseitti”, jo-ka peitti yhden kokonaisen huoneen, jonne pääsi kävelemään ja pujottele-maan. Myös kaikki musiikki- ja ns. ”mielikuvitustilat” johon on luotu maailma animaatiolla ja äänillä, ovat erittäin mieleenpainuvia. (op 100)

Opastus

Toiseksi yläluokaksi muodostui opastuksen. Opastus jakoi vahvasti mielipiteitä. Osassa oppimispäiväkirjoista opastus näyttäytyi positiivisena osana museokäyntiä, osassa taas negatiivisena. Harmassa oppimispäiväkirjassa opastus nähtiin neutraalina toimintana.

Kouluaikanani en muista mahdollisista opaskierroksista mitään, koska mu-seokäyntejä ei ollut muutenkaan kovin montaa. (op 157)

olisi hyvä saada myös opas, sillä hän on yleensä asiantuntija ja osaa mah-dollisesti kertoa museon esineistä enemmän kuin opettaja. (op 157)

Opastuksia on jopa alettu vältellä aiempien huonojen kokemusten perusteella. Opastus on nähty tiedon siirtämisenä eikä tiedon pureskeluna. Opastuskierros ei tutkimusmateriaalin

mukaan ole antanut liikkumavapautta vaan on rajoittanut itsenäistä liikkumista, koska op-paan kanssa on liikuttu tietyssä järjestyksessä.

Museo-oppaiden kierrokset taas ovat jotain, mitä olen parhaani mukaan väl-tellyt. Olen aina halunnut edetä tutkiskellussani omassa järjestyksessäni ja omaan tahtiini ja nähnyt opastetun kierroksen museokokemusta tylsyttävä-nä. Valmiiksi annettu tieto kohteesta ja sen taustasta ei ohjaa itsenäisen oi-valluksen tekoon. (op 144)

Huomionarvoisen näkökulman toi esiin eräs oppimispäiväkirja, jossa pohdittiin vaihtoehtoa perinteiselle museossa käynnin kululle. Ensin museovieraat saisivat tutkia museota itse-näisesti, jonka jälkeen osallistuttaisiin opastukseen, jossa voisi varmistaa faktat.

Sen sijaan, jos itse saa tutkia ja katsella esinettä, itse kokea esineen tai sen tekijän tai tekoajan tunnistamisen riemun ja sitten vielä itse kaivella muistis-taan tunnistamansa esineen historiaan liittyvää tietoa, kokemus on aivan toi-nen, vaikuttava ja kestävä. Tietysti löydöt tarkistetaan museo-oppailta tai muilta työntekijöiltä mutta, kun esinettä on ensin saanut itse tutkailla ja pyöri-tellä mielessään tovin ennen sen todellisen tarinan kuulemista, jää kuultu myös mieleen, joko vahvistuksena omalle teorialle tai sen kumoten. (op 144)

Mieleen jääneissä opastuskokemuksissa syiksi mainittiin oppaan humoristinen ote, innok-kuus ja asiantuntevuus. Oppimispäiväkirjojen mukaan vahvimmin mieleen jääneet on saa-tu ulkomailla sijaitsevista museoista. Oppimispäiväkirjoista nousi esiin myös tarinallisuu-den merkitys opastuksessa. Lapset otettiin huomioon tarinoita kertomalla ja luottamalla lasten mielikuvituksen voimaan.

Kreikassa pääsin oppaan johdolla tutustumaan raunioihin ja museoon. Opas oli todella asiantunteva, hän kertoi paljon tarinoita ja oli muutenkin erittäin innostava. Muistan tämän käynnin kuin eilisen ja opin sillä kerralla enemmän kuin yhdelläkään oppitunnilla. (op 157)

…ettei opas kertonut pelkästään esimerkiksi, että tämä huone kuului hallitsi-jalle, vaan hän kertoi tarinan kyseisestä henkilöstä ja kuinka hän arkensa vietti. Hän esitteli raunioita niin kuin, ne eivät olisi raunioita olleetkaan, vaan loistossaan olevia rakennuksia. Oppilaille tällaiset tarinankerronnat olisivat erinomaisia, varsinkin kun lapsilla on jo itsellään hyvä mielikuvitus. (op 157)

Oppaan roolilla, on myös ollut suuri merkitys museokokemuksen laatuun ja elämykselli-syyteen. Oppimispäiväkirjat osoittivat, että persoonallisella opastuksella on merkitystä.

Oppaana on voinut toimia esimerkiksi näyttelijä, joka on draamallisesti johdattanut lapsia museon aikakauden maailmaan. Tutkimustulokset osoittavat, että interaktiivisuus opas-tuksessa lisää opastuksen mielenkiintoisuutta. Oppaan persoonaa ja huumorin osuutta myös korostettiin. Myös ikätason mukainen opastus ja seikkailullinen toiminta nostettiin esiin.

Jos esittelijä kertoo esineistä lapsille samalla tavalla kuin kenelle tahansa museossa kävijälle, se voi tuntua oppilaista tylsälle. Museon esittelijän persoona on siis todella tärkeää näkyä esittelyssä ja myös huumoria pitää mielestäni käyttää! (op 95)

Museokokemus oli interaktiivinen ja mieleenpainuva ja opastus ja seikkailu tehty ikäryhmälle sopivaksi. (op 110)

Tehtävät

Kolmannen yläluokan muodostaa tehtävämateriaali, joka lähes poikkeuksitta nähtiin kirjal-lisena tehtävämateriaalina. Nämä materiaalit nähtiin hyvin ristiriitaisina. Aineistosta nousi ajatus kirjallisen materiaalin ja havainnointitehtävien suorittamisesta. Havainnointitehtävät nähtiin kuitenkin myös väylänä syventyä tarkemmin museon aiheisiin.

Oppilaille voi suunnitella museovierailulla tehtäviä, joita heidän pitää suorit-taa. Ne voivat olla lyhyitä kysymyksiä, tai tavoitteellista tiedonhakua, joka punotaan seuraavalla historiantunnilla omassa luokassa draamaksi, uutisek-si tai muukuutisek-si euutisek-sitelmäkuutisek-si. ( op 114)

Oppilaille on kuitenkin tärkeää antaa havainnointitehtäviä, joita heidän tulee suorittaa museossa. Kysymyksiä ja tehtäviä ei kuitenkaan saa olla liikaa, koska muuten oppilaat tylsistyisivät. (op 95)

Tehtävämateriaali nähtiin myös välineenä opitun asian syventämiseen. Opettajan antamat tehtävät voivat myös orientoida näyttelyn teemoihin jo ennen vierailua.

Museokäynnit kannattaakin liittää johonkin asiaan, jota oppitunnilla käydään läpi. Asiaa opiskellaan luokassa ja sitä opiskellaan lisää museossa erilaisien tehtävien avulla. (op 11)

Opettaja voi sitten kehittää joitakin tehtäviä, jotka eivät ole oikein olleet on-nistuneita tai joista oppilaat eivät ole mitään oppineet tai ollenkaan pitäneet.

(op 11)

Tehtävät nähtiin myös osana laajempaa kokonaisuutta. Monistetehtävät olivat toimineet johdatteluna toiminnallisempiin tehtäviin, joissa oppilaat pääsivät keskiöön.

Paikan päällä opettajamme antoi meille tehtävä monisteen, jossa oli kysy-myksiä näyttelystä ja sen esineistä. Joukossa oli myös yksi tehtävä, jossa meidän piti parin kanssa tutustua johonkin museon esineeseen tarkemmin ja tunnin lopuksi esitellä kyseinen näyttelykappale muulle luokalla… Seuraaval-la tunnilSeuraaval-la emme enää paSeuraaval-lanneet museovierailuun kuin hyvin lyhyesti, mutta olimme käyneet tehtävät läpi jo museolla. (op 63)

Museoesine

Neljännen yläluokaksi muodostui museoesine. Museoesineisiin koskeminen korostui tut-kimusmateriaalissa. Museoesineisiin koskeminen koettiin tärkeäksi tekijäksi museovierai-lulla.

Ensinnäkin siellä on oikeita historiallisia esineitä, joihin voi parhaassa ta-pauksessa jopa koskea. Minäkin innostun museossa, jos esineisiin saa oi-keasti koskea. (op 21)

Mielestäni on tärkeää (etenkin oppilaiden näkökulmasta) että museoissa pääsisi jotenkin osallistumaan/koskemaan tms. näyttelyyn. (op 100)

Oppimispäiväkirjoissa elämyksellisiä kokemuksia on antanut museoesineiden keskellä oleminen ja museoluokassa toimiminen. Myös autenttisuus museoesineissä korostui. Op-pimispäiväkirjojen mukaan vanhan esineen näkeminen autenttisessa ympäristössä antaa paremman oppimiskokemuksen kuin kuvien katselu monisteista tai tietokoneelta. Oppi-mispäiväkirjat osoittivat, että oppilaat olivat saaneet valita mihin museoesineisiin tutustu-vat ja esittelevät näitä sitten muulle luokalle.

Joukossa oli myös yksi tehtävä, jossa meidän piti parin kanssa tutustua jo-honkin museon esineeseen tarkemmin ja tunnin lopuksi esitellä kyseinen näyttelykappale muulle luokalla. (op 63)

Näyttelyyn tutustuminen alkoi sillä, että lapset laitettiin istumaan vanhoihin pulpetteihin museoon rakennettuun kansakoululuokkaan. (op 143)

Itse ainakin koen, että jos historian tunneilla tutustutaan entisajan työkalui-hin, opin ne varmasti paremmin museossa, jossa voin nähdä ne konkreetti-sesti, kuin koululla, jossa näen ne mustavalkoisilta monisteilta tai parhaim-millaan värikuvana tietokoneelta. (op 157)

Oppimispäiväkirjoissa korostui kiireettömyys tutkia museoesineitä. Usein kiireessä kierrel-lään vitriiniltä toiselle, jolloin museokäynnistä jäi pinnallinen vaikutelma. Rauhassa näytte-lyn kiertäminen sen sijaan nähtiin positiivisena asiana. Oman ajattelun käyttäminen, hok-saaminen ja asioiden pureskelu omaehtoisesti on herättänyt tunnistamisen riemua oppi-mispäiväkirjan kirjoittajassa.

Niinpä heille pitää antaa myös aikaa rauhassa tutkia, mitä kaikkea museosta löytyy. (op 95)

…jos itse saa tutkia ja katsella esinettä, itse kokea esineen tai sen tekijän tai tekoajan tunnistamisen riemun ja sitten vielä itse kaivella muististaan

tunnis-tamansa esineen historiaan liittyvää tietoa, kokemus on aivan toinen, vaikut-tava ja kestävä. (op 144)

Vanhat valokuvat nähtiin tärkeinä museoesineinä. Oppimispäiväkirjoissa koettiin merkityk-selliseksi katsella tutusta kaupungista kauan sitten otettuja valokuvia.

… oli todella mielenkiintoista katsoa vanhoja kuvia kaupungista, jossa olen asunut koko ikäni. (op 95)

Draama

Viidenneksi yläluokaksi tutkimusmateriaalin perusteella muodostui draama. Draama näh-tiin myös välineeksi, jolla voidaan purkaa museovierailun aiheita. Draamassa oli vahvasti mukana myös osallisuuden tunne, joka on syntynyt museovieraan päästessä osaksi näyt-telyä.

… missä tahansa historiallisessa paikassa tai museossa voisi olla jokin toi-minnallinen näytelmä tai vastaava (op 157)

… seuraavalla historiantunnilla omassa luokassa draamaksi, uutiseksi tai muuksi esitelmäksi. (op 114)

Vapriikin-valtaus – tempauksen, jossa olimme eläviä patsaita ja kuljimme käsityötunnilla tehdyt puvut päällä ympäri museota. (op 162)

Toiminnallisuus osana opastusta lisäsi opastuksen mielenkiintoisuutta ja elämyksellisyyt-tä. Oppimispäiväkirjoissa draamallisuus nähtiin positiivisena osana museokierrosta.

Tuolla opastuskierroksella oli toiminnallisuutta mukana. Pareittain kuljettiin

”katossa”. Peilin avulla saatiin tällainen tunne. (op 168)

On olemassa museoita ja jopa museokyliä, joissa oppaat ovat pukeutuneet ajanmukaisiin vaatteisiin ja ohjaavat ryhmäänsä jopa toiminnallisin ottein.

Tällaiset opastuskierrokset antavat usein elämyksiä, joita muistellaan vielä vuosienkin päästä. (op 168)

Työpajat

Kuudenneksi yläluokaksi muodostin työpajat. Nämä nähtiin keinona tuottaa pitempikestoi-nen muistijälki. Oppimispäiväkirjoissa kerrottiin enemmän toiminnallisuudesta kuin varsi-naisesti työpajoista.

Monesti omalla paikkakunnallani juuri tuonne tehdään erilaisia retkiä ja sii-hen liittyen on pajoja ja tehtäviä esimerkiksi kaskipoltosta. Näin erilaisia kei-noja käyttäen luodaan lapselle mielikuvia paikasta ja sen historiasta ja näin ollen luodaan muistidominantti tiettyyn paikkaan. ( op 11)

Yläkoulussa kävimme kerran ja sen yhteydessä oli sitten käsityöhön liittyvä tehtävä, tehdä juurista jonkinlainen kranssi. (op 11)

Pirtissä järjestetään kesäisin kaikenlaisia askartelutyöpajoja, joten jos alkaisi painosta, niin luultavasti jotain työpajoja saataisiin myös koululaisryhmille ai-kaan. (op 162)

Rekonstruktiot

Seitsemäs yläluokka on rekonstruktiot. Ne nähtiin kuitenkin varsinkin museokylissä au-tenttisuutta ja elämyksellisyyttä lisäävinä tekijöinä, joiden avulla museovieras voi perehtyä syvemmin kyseisen ajanjakson elämään.

Keskelle maaseutua oli rakennettu suomalaista kylää mallintava alue, puuta-loineen, ulkohuusseineen, aittoineen ja ulkorakennuksineen. Rakennusten seinissä oli vanhalla suomalaisella tekstillä kirjoitettu kunkin rakennelman tarkoitus ja sisällä oli ”oikean” näköistä. Vierailija pääsi siis itsenäisesti tutus-tumaan ja kiertelemään kylässä, jälleen toiminnallisuus tulee esille. (op 110)

Tanskassa taas olimme perheen kanssa matkalla ja päädyimme viikinkimu-seoon ja – kylään. Samassa pihapiirissä oli sisällä oleva museorakennus vanhoine esineineen ja kuvineen, ja ulkona viikinkiaikaiseksi kyläksi raken-nettu alue. ( op 110)

Moniaististen työtapojen kerrotaan tukevan oppimista ja tekevän siitä monipuolisempaa.

Oppimispäiväkirjat osoittavat myös, että toiminnallisuudella voidaan lisätä motivaatiota.

Toiminnalliset tavat oppia tekevät historian oppimisesta mahdollisesti mie-lekkäämpää sekä monipuolisempaa, ja tukevat edelleen oppilaan vertailu- ja empatiakykyä historiallisten asioiden äärellä… Myös toiminnallinen oppimi-nen voi olla motivaatiota lisäävä tekijä. (op 66)

Näyttelyt, joissa on huomioitu eri aistien käyttäminen, ovat jääneet museovieraiden mie-leen. Museoesineisiin koskeminen, kenkien ja vaateiden pukeminen ja draamalliset ko-kemukset lisäävät muistijäljen ja elämyksellisyyden mahdollisuutta. Oppimispäiväkirjoissa keskityttiin eniten opastuksen rooliin. Unohtumattomia muistijälkiä oli syntynyt opastuksis-ta ja museokierroksisopastuksis-ta, joiopastuksis-ta oli sekä negatiivisia että positiivisia.