Vanhempien ohella opettaja on tärkeä linkki kulttuuriperinnön siirtämisessä uusille suku-polville. Opettaja ja koulut voivat edesauttaa oppilaan kokemusta osallisuudesta ympäröi-vään maailmaan ja kulttuuriin. Museokäynnit voivat olla osa tätä kulttuuriperinnön ja histo-rian siirtämistä. Kun oppilaalla on kokemuksia ympäröivästä kulttuurista, tulee oppilaalle vahvempi kokemus osallisuudesta ja vaikutusvallasta. Museoille oppilaat ovat tulevaisuu-den maksavia kävijöitä, jotka vievät ja jalostavat oppimaansa eteenpäin. Opettaja ja koulu
instituutiona voivat kuitenkin vaikuttaa myös hyvin negatiivisesti oppilaiden kiinnostukseen menneisyyttä kohtaan. Jos museovierailuja voidaan järjestää vain minuuttiaikataululla suunnitelluilla luokkaretkillä, voidaan aiheuttaa enemmän negatiivisia kuin positiivisia ko-kemuksia. Opettaja voi suunnittelematta jättämisellä aiheuttaa vain irrallisia muistijälkiä.
Jos museovierailua ei yhdistetä oppilaiden omaan elämään, arkeen ja opittaviin aiheisiin, voi museovierailu olla hukkaan heitetty. Opettajat näkevät suunnittelun kuitenkin isona ja työläänä osana museovierailuja. Tutkimukseni mukaan asenteet ovat tiukassa ja asen-nemuutosta on havaittavissa, mutta kaikki tulevat opettajat eivät silti nähneet museota oppimisympäristönä.
Jos opettajaa pidetään tärkeänä linkkinä oppilaan ja museon välillä, on museo vähintään-kin yhtä tärkeä linkki oppilaan ja kulttuuriperinnön välillä. Museo voi onnistua tai sitten pilata kiinnostuksen kulttuuriperintöön ja menneeseen aikaan. Museo voi antaa tärkeitä muistijälkiä, elämyksiä ja kokemuksia. Näin oppilas saa osallisuuden tunteita omaan kult-tuuriin ja tunteen vaikuttamisesta. Lapset kokevat ympäristönsä kokonaisvaltaisesti kaikil-la aisteilkaikil-la. Kun kaikil-lasten kokemusmaailma otetaan huomioon, jotain uutta ja ihmeellistä ta-pahtuu lasten kokemusten myötä. Toisaalta jos lapsia ei otetaan huomioon, museolla on iso työ muuttaa potentiaalisien kävijöiden asenteita. Museoiden, koulun ja opettajien tulisi ymmärtää lapset uuden kulttuuriperinnön luojina. Tutkimukseni mukaan ulkomaiset muse-ot onnistuivat hieman suomalaisia museoita paremmin lasten huomioimisessa. Suomessa museot ovat ujosti elämyksellisiä, ulkomailla ollaan rohkeampia.
LÄHTEET
Abbott, H. P. 2002. The Cambridge introduction to narrative. Cambridge: Cambridge Uni versity Press.
Asikainen, S. 2003. Prosessidraaman kehittäminen museossa. Joensuun yliopiston kas vatustieteellisiä julkaisuja. Nro 94. Joensuu: Joensuun yliopistopaino.
http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_952-458-374-7/urn_isbn_952-458-374-7.pdf [viitattu 27.2.2018].
Atjonen, P.Tieteellisen kirjoittamisen opas
https://www.uef.fi/documents/288123/393552/akateemisen_tutkielman_raportointiopa s.pdf/599a1a4c-bb4f-47e2-a6e2-76566171109e [viitattu 17.01.2018].
Bold, C. 2012. Using narrative in research. London: SAGE.
http://dx.doi.org/10.4135/9781446288160 [viitattu 17.01.2018]
Bradburne, J. M. 1998, Turning visitors into users. Strategies for the museum in the 21st century. Nordisk museology. 1998/1, 39—52.
Chong, S. L. 2015. Home educators´ view of museums. Challenges and opportunities of supporting non-traditional learning. Teoksessa D. Anderson, A. De Cosson, & L.
McIntosh (toim.) Research informing the practice of museum educators: Diverse au-diences, challenging topics, and reflective praxis. Rotterdam: Sense Publishers.
http://search.ebscohost.com/login.aspx?direct=true&db=nlebk&AN=1167982&site=eh ost-live [viitattu 02.02.2018].
Cohen. L, Manion. L. , & Morrison. K, 1993. Research Methods in Education, Taylor and
Francis.
https://ebookcentral.proquest.com/lib/uef-ebooks/detail.action?docID=1144438. [viitattu 17.01.2018].
Cortazzi, M. 1993. Narrative analysis. London: Falmer press
Gair, N. P. 1997. Outdoor Education: Theory and practice. London: Cassell.
Fischer, T. & Ziegenbeck J.W. 2000. Handbuch erlebnispädagogik. von den ursprüngen bis zur gegenwart. Bad Heilbrunn. Klinkhardt.
Finlex. 2005. Museolaki. 1 § (11.11.2005/877)
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920729 [viitattu 2.3.2018].
Flick, U. 2002. An introduction to qualitative research. London: SAGE.
Haapalainen, R. 2004. Kävijästä käyttäjäksi. Museopedagogian digitaalinen ulottuvuus.
Teoksessa M, Levanto & S, Pettersson (Toim.). Valis-tus/museopedagogiikka/oppiminen. Taidemuseo kohtaa yleisönsä. Hämeenlinna: Ka-risto Oy. 115—129.
Hein, G. E. 1997. The maze and the web: Implications of constructivist
theory for visitor studies. Keynote speech given at Visitors Studies Association con-ference in Birmingham, Alabama 18.6.1997. http://george-hein.com/downloads/Hein_Maze_and_Web.pdf [viitattu 02.02.2018].
Heinonen, J. & Lahti, M. 1988. Museologian perusteet. Suomen Museoliiton julkaisuja 34. Jyväskylä: Gummerus.
Heikkinen, H.L.T. 2015. Kerronnallinen tutkimus. Teoksessa R. Valli & J. Aaltola (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teo-reettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Jyväskylä: PS-kustannus, 149–167.
Herrmann, M. 1995. Erlebensorientierte mädchenarbeit. Alling.
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 1997. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Kirjayhtymä Hodder, I. 2003. The interpretation of documents and material culture. Teoksessa N.
K. Denzin & Y. S. Lincoln (toim.) Collecting and interpreting qualitative materials.
Thousand Oaks: Sage. 155—175.
Holm, P. Leskinen, M. Tyynilä, J. 2017. Miksi museoon? Suomalaisten näkemykset mu-seoista. Kulttuurirahasto ja Museoliitto. Taloustutkimus.
https://www.taloustutkimus.fi/media/pdf/171212-taloustutkimus-miksi-museoon.pdf [viitattu 02.04.2018].
Hämäläinen, J. 1998. Seikkailu- ja elämyspedagoginen orientaatio sosiaalipedagogisessa ajattelussa ja toiminnassa. Teoksessa T, Lehtonen (Toim.) Elämän seikkailu. Näkö-kulmia elämyksellisen ja kokemuksellisen oppimisen kysymyksiin Suomessa. Jyväs-kylä: Atena Kustannus Oy.
Hänninen, V. 2015. Narratiivisen tutkimuksen käytäntöjä. Teoksessa R. Valli & J. Aaltola (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuk-sen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Jyväskylä: PS-kustannus. 168–
184.
Iisalo, T. 1989. Kouluopetuksen vaiheita: Keskiajan katedraalikoulusta nykyisiin kouluihin.
Helsinki: Otava.
Jagt, K. 2001. Mitä lieneekin aarteita Suomessa. Lasten seikkailukierrokset ja elämykselli-set opastukelämykselli-set draamallisena kulttuuri-ilmiönä. Laudaturtyö, draamapedagogiikka, opettajankoulutuslaitos, Jyväskylän yliopisto.
Kaasila, R. 2008. Eri lähestymistapojen integroiminen narratiivisessa analyysissä. Teok-sessa R. Kaasila, R. Rajala, K. E. Nurmi (toim.) Narratiivikirja: Menetelmiä ja esi-merkkejä. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus. 41—66.
Kaitavuori, K. 2007. Museo ja yleisö. Teoksessa Museo oppimisen paikkana. Teoksessa Kinanen, P. (toim.) Museologia tänään. Jyväskylä: Gummerus, 279—294.
Kaitavuori, K. & Wahlbeck, J. 2009. Opastamisen monia muotoja. Julkaisussa Pedafooni 2A. Opastamisen nykypäivää. Museopedagoginen yhdistys Pedaali ry. Helsinki: Art Print. http://pedaali.fi/sites/default/files/julkaisut/pedafooni2A_0.pdf [Viitattu 21.4.2018].
Kallio, K. 2004. Museo oppimisympäristönä. Suomen museoliiton julkaisuja 54. Suomen museoliitto. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
Karlsson, L. 2014. Sadutus: Avain osallisuuden toimintakulttuuriin. 3. uud. p. Helsinki: PS-Kustannus.
Karppinen, S. J. 2005. Seikkailullinen vuosi haastavassa luokassa. Etnografinen toiminta-tutkimus seikkailu-ja elämyspedagogiikasta. Oulu: Oulun yliopisto.
Karppinen, S. J. 1998. Elämyspedagoginen näkemys erityisopetuksessa. Elämyspedago-giikan opetuskokeilu sopeutumattomuudesta kärsivien lasten erityisopetuksessa Ka-jaanintullin koulussa. Oulun yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta.
Karppinen, S. J. A. Latomaa, T. 2007. Elämyksestä ja kokemuksesta teoriaa ja käytäntöä.
Teoksessa S, J. A. Karppinen & T, Latomaa. (toim.) Seikkaillen elämyksiä. Seikkailu-kasvatuksen teoriaa ja sovelluksia. Vantaa: Lapin yliopistokustannus.11—20.
Karppinen, S. J. A. 2007. Elämyksestä kokemukseen ja oppimiseen. Teoksessa S, J. A.
Karppinen & T, Latomaa. (toim.) Seikkaillen elämyksiä. Seikkailukasvatuksen teoriaa ja sovelluksia. Vantaa: Lapin yliopistokustannus.75—97.
Karppinen, S. J .A. & Latomaa, T. 2015. Seikkaillen elämyksiä 3. Suomalainen seikkailu-pedagogiikka. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus.
Kettunen, K. 2004. Mitä työpajassa tapahtuu? Teoksessa M, Levanto & S, Pettersson (Toim.) Valistus/museopedagogiikka/oppiminen. Taidemuseo kohtaa yleisönsä. Hä-meenlinna: Karisto Oy. 89—97.
Krippendorff, K.. 1980. Content analysis: An introduction to its methodology. Beverly Hills:
Sage.
Krippendorff, K. 2013. Content analysis: An introduction to its methodology. Thousand Oaks; Los Angeles ; London: Sage.
Kumpulainen, K., Karttunen, M., Juurola, L., & Mikkola, A.
2014. Towards children’s creative museum engagement and collaborative sense-making. Digital Creativity 25(2). In press.
Laitinen, M & Uusitalo, T. 2008. Narratiivinen lähestymistapa traumaattisten elämänkoke-musten tutkimisessa. Teoksessa R. Kaasila, R. Rajala, K. E. Nurmi (toim.) Narratiivi-kirja: Menetelmiä ja esimerkkejä. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus. 106—150.
Lamminen, M. & Tornberg, T. 2010. Tieteellisistä esitelmistä opastuksiin - Opastustoi-minnan historiaa kulttuurihistoriallisissa museoissa. Julkaisussa Pedafooni 2B. Opas-tamisen historiaa. Museopedagoginen yhdistys Pedaali ry. Helsinki: Art Print.
Levanto, M. 2010. Taidemuseot ja varhainen opastustoiminta. Julkaisussa Pedafooni 2B.
Opastamisen historiaa. Museopedagoginen yhdistys Pedaali ry. Helsinki: Art Print.
Levanto, M. 2004. Taide kohtaa yleisönsä, osa 2. Teoksessa M, Levanto., S. Pettersson.
(toim.) Valistus/museopedagogiikka/oppiminen. Taidemuseo kohtaa yleisönsä. Tai-demuseoalan kehittämisyksikkö Kehys. Helsinki:Valtion taidemuseo. 21, 25, 29.
Linko, M. 1994. Kenen museo? Museoideologia ja museoiden merkitys kävijöille. Teok-sessa K, Eskola (toim.) Uusi aika. Kirjoituksia nykykulttuurista ja aikakauden luon-teesta. Nykykulttuurin tutkimusyksikön julkaisuja 41. Jyväskylä. 177—191.
Malkki, S., 1999. Museo oppimisympäristönä. Kulttuurihistoriallisten ja erikoismuseoiden museopedagoginen tarjonta. Taidekasvatuksen laitos. Jyväskylän yliopisto. Pro Gra-du-tutkielma.
Malmisalo-Lensu, A. & Mäkinen, M. 2007. Museo oppimisen paikkana.
Teoksessa Kinanen, P. (toim.) Museologia tänään. Jyväskylä: Gummerus, 295.
Mäntyvaara, A. & Viita, V. 2014 Draamakasvatuksen menetelmien soveltaminen Rova-niemen taidemuseon. Tarkastelussa Flying Stories –näyttelyn työpajakokonaisuuteen liittyvän kouluttajan, toteuttajan ja osallistujan puhe. Lapin yliopisto. Pro Gradu – tut-kielma. http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201405231200 [viitattu16.2.2018].
Nespor, J. 1994. Knowledge in Motion. Space, Time and Curriculum in Undergraduate Physics and Management. Teoksessa K. Kumpulainen, M. Karttunen, L. Juurola, & A.
Mikkola. 2014. Towards children’s creative museum engagement and
collaborative sense-making. Digital Creativity 25(2). London: Falmer press. 233—
246.
Neuman, W. L. 2007. Basics of social research: Qualitative and quantitative approaches.
Pearson international edition. Boston: Pearson..
Opetushallitus. 2004. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004.
Opetushallitus. 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014.
Othman, E. 2004. Museon sydämessä. Ajatuksia työpajatyöskentelystä taidemuseossa.
Teoksessa M, Levanto & S, Pettersson (toim.) Valis-tus/museopedagogiikka/oppiminen. Taidemuseo kohtaa yleisönsä. Hämeenlinna: Ka-risto Oy. 77—88.
Phoenix, A. 2013. Analysing narrative contexts. Teoksessa M. Andrews. C. Squire. & M.
Tamboukou, (Toim.) Doing narrative research. London: SAGE. 72-87.
http://methods.sagepub.com/book/doing-narrative-research-2e/i442.xml [viitattu 17.01.2018].
Pitkänen, H-L. 1999. Oppimisen elämys. Elämyspedagogiikkaan perustuva työyhteisön kehittämismalli ja tämän mukaisen oppimisprosessin evaluoiva kvalitatiivinen tapaus-tutkimus. Kasvatustieteiden tiedekunta. Joensuun yliopisto.
Quartaroli, M. T. 2009. Qualitative data analysis. Teoksessa S. D. Lapan & M. T. Quarta-roli (toim.) Research essentials: An introduction to designs and practices. San Fran-cisco: Jossey-Bass. 259—274.
Ratinen, H. 2001. Puheenvuoro kehon vuorosta. Pohdintaa museosta ja tanssista oppi-misympäristönä. Päättötyö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettaja-korkeakoulu.
Ranti, T. 2014. Mobiiliteknologioiden interventiot kuvataidekasvatuksessa: Museopedago-ginen tapaustutkimus. Lapin yliopisto. Pro Gradu – tutkielma.
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/96859/gradu_tommiranti_2014.pdf?seque nce=2 [viitattu 28.2.2018].
Rauste-von Wright, ML., von Wright, J., Soini, T. 2003. Oppiminen ja koulutus. Helsinki:
WSOY.
Richards, A. 1999. Kurt Hahn. Teoksessa J. C, Miles. & S, Priest. (toim.) Adventure Pro-gramming. PA: Venture Publishing.
Rosengren, K. E. 1981. Advances in content analysis. 1. pr. Beverly Hills, Calif.: Sage.
Ruokangas, S. E. 2007. Museopedagogiset verkkosivustot perusopetuksen kuvataiteen näkökulmasta. Pro Gradu –tutkielma. Joensuun yliopisto.
Suomen museoliitto. Museot.fi-verkkosivusto. Museolaitos Suomessa.
http://goo.gl/Twb9qm [viitattu 23.4.2018].
Ryan, G.W & Bernard H. R 2003. Data management and analysis methods. Teoksessa N.
K. Denzin. & Y. S. Lincoln (toim.) Collecting and interpreting qualitative materials.
Thousand Oaks: Sage.
Silverman, D. 1997. Qualitative research. Theory, method and practice. Lontoo: Sage.
Silverman, D. 2003. Analyzing talk and text. Teoksessa N. K. Denzin & Y. S. Lincoln (toim.) Collecting and interpreting qualitative materials. Thousand Oaks: Sage, 340—
362.
Squire, C., Davis, M., Esin, C., Andrews, M., Harrison, B., Hydén, L-C. & Hyden, M. 2014.
What is narrative research? Chennai: Bloomsbury publishing plc.
Stähler, F. 1998. Does outdoor education to equate to erlebnispädagogik? European per-spectives in: Celebrating Diversity: learning by sharing cultural differences. Third Au-ropean congress for outdoor adventure education and experiential learning. 14—19.
Suomen museoliitto. Museot.fi-verkkosivusto. Perusnäyttelyt. http://goo.gl/t9C2JJ [viitattu 24.4.2018].
Suomen museoliitto. Museot.fi-verkkosivusto. Vaihtuvat näyttelyt. http://goo.gl/aQw5ij [vii-tattu 24.4.2018].
Suomen museoliitto. Museot.fi-verkkosivusto. Verkkonäyttelyt. http://goo.gl/gXIASV [viitat-tu 24.4.2018].
Taivassalo, E-L. & Levä, K. 2012. Museokävijä 2011. Suomen Museoliitto ry. Helsinki:
Tuokioprint Oy.
Tuomi, J. Sarajärvi A. 2009 Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Kustannusyhtiö Tammi. Helsinki.
Telemäki, M. 1998. Kurt Hahn ja elämyspedagogiikka. Teoksessa T, Lehtonen (toim.) Elämän seikkailu. Näkökulmia elämyksellisen ja kokemuksellisen oppimisen kysy-myksiin Suomessa. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy.
Telemäki, M., Bowles, S. 2001. Seikkailukasvatuksen teoria ja käytäntö osa 1. Oulun yli-opiston Kajaanin opettajankoulutusyksikön julkaisuja. Sarja B: Opetusmonisteita ja selosteita15. Oulu.
Valta, J. 2002. Ongelmaoppilaat Oulun kansakoulussa vuosina 1874-1974. Kasvatustie-teiden tiedekunta, Oulun yliopisto: Oulu.
Venäläinen, P. 2009. Hyvä opas, hyvä opastus. (Toim.) Pedafooni 2A. Opastamisen ny-kypäivää. Museopedagoginen yhdistys Pedaali ry. Helsinki: Art Print http://pedaali.fi/sites/default/files/julkaisut/pedafooni2A_0.pdf [viitattu 21.4.2018].
Viitala, S., Hakamies, I., Kakkuri, S. & Kuvaja, M. 2011. Museopedagogiikka – oppimista
ja opetusta museoissa. Helsingin yliopisto
http://www.helsinki.fi/museologia/tutkimuksen_liitteet/Museopedagogiikka%20-%20oppimista%20ja%20opetusta%20museoissa.pdf [viitattu 23.2.2018].
Weber, R. 1990. Quantitative applications in the social sciences: Basic content analysis CA: Sage. http://methods.sagepub.com/book/basic-content-analysis [viitattu 17.01.2018].
Ziegenbeck, J. 1996. Erlebnis pedagogy. Teoksessa J. Neumann, I. Mytting & J. Brtnik.
(toim.) Outdoor activities seminar 94. Lüneburg.
LIITTEET
LIITE 1. Tutkimuslupasähköposti
Hei,
olen viidennen vuoden luokanopettajaopiskelija ja teen gradua opettajaopiskelijoiden mu-seokokemuksista. Pyydän saada käyttää kirjoittamaasi historian monialaisten opintojen oppimispäiväkirjaa pro gradu -tutkielmani aineistona. Henkilöllisyytesi ei tule ilmi tutkiel-massa, eikä siinä esitetä mitään sinuun yhdistettävissä olevia asioita. Tutkielmaani ohjaavat professori Antti Juvonen ja lehtori Ismo Pellikka. Tarvittaessa pyydän joitain teis-tä haastateltavaksi, mikäli kysytteis-tävää jää oppimispäiväkirjaan liittyen. Vastaamalla teis-tähän viestiin annat luvan käyttää oppimispäiväkirjaasi tutkimuksessani. Vastailen mielel-läni jos tulee jotain kysyttävää aiheeseen liittyen.
Terveisin
Tuulia Myllymäki
op ettaj aop isk elij oid en m use ok ok em uk se t
ko od i lain au s op x
- kä yty , m utt a ei m itä än jää ny t m iele en - ei ka nn ust ust a op ett aja lta Kä vim m e e hk ä ke rra n j os sa in hist ori alli sess a m us eo ss a, m ut ta e n m ui st a s iitä m itää n, en m ui sta ede s m ikä m use o se ol i. O n toi sa alta aik a e rikoi st a, että hi st ori an op etta ja e i k annust anu t m eitä kä ym ää n e sim erk iks i m use oi ss a, va ikk a yk si hi st ori ank in arv ioi nti kri tee rei stä ol i h arr ast un eis uu s. 21 - ei k un no n m uis tik uv ia - tyls ää - va in k äym ise n vu ok si - ei t eh täv iä / op ast a Mi nun koul ua ika na kä vim m e t os iaa n e hk ä ke rra n j oss ain hi sto ria llise ssa m us eo ss a. S aa toi m m e kä yd ä myös jo ssa in m uuss ak in m us eo ss a j os ku s, j ok a ta pa ukse ss a m ui stikuv an i kou lun m use ok äynn eist ä ov at s ella ise t, että m use os sa kä ym ine n oli ä är im mä ise n t ylsä ä j a m uist aa kse ni va in kie rte lim m e m us eo ss a v ap aa st i ym pä riinsä ilm an m ink ää nla isi a t eh t ävi ä t ai op ast ust a. K äv im m e m us eo ss a si is oik ea st aa n v ain kä ym ise n vuok si . M us eok äynt im m e o liv at si is juu ri pä inv ast aisi a, ku in m illa ine n m ain itti in lue nno lla hyv äk si ja ta rko ituk se nm uk aise ksi m us eok äynn iksi . K os ka om at kou lua ika ise t kok em uks en i m us eok äynne istä ov at o lle et a ika huono t 21
- ei v ier ailu ja ed es luo kk are tke llä (ole tu s luo kk are tkie n sis ällö stä ) va ikk a lä he llä m use oit a A lakou luss a ol ess an i, em m e kä yn ee t kou lun k anss a m us eov ier ail uil la ede s luokk are tki llä . S inä nsä su ru llis ta si llä n . 500 m pää ssä a lakou lust an i on va nh a ko tise utu m use o. V ielä kää n e n ole pää ss yt si ihe n tut ust um aa n ku in ul ko a pä in, si llä kä vin ystä vä ni k an ssa kuv aa m ass a l akk iais kuv am m e si ellä . Y l äkou luss ak aa n em m e tehne et m us eov ier ail ua , m ut ta si llo in l ähi n m us eo ol iki n j o p ari n k ilom etr in pää ssä . 63
LIITE 2. Esimerkkitaulukko tulevaisuudennäkymien tyypittelystä