Museoesineet ja näyttelytoiminta muodostavat museon toiminnan perustan. Näyttelyt voi-daan jakaa perusnäyttelyihin, vaihtuviin näyttelyihin ja erikoisnäyttelyihin. Perusnäyttelyllä tarkoitetaan museon pysyvää monesti museon omista kokoelmista koottua näyttelyä, joka toimii museon näyttelytoiminnan perustana. Esimerkiksi perusnäyttely maakuntamuseos-sa voi olla maakunnan historiaa kronologisesmaakuntamuseos-sa järjestyksessä esittelevä näyttely. (Suo-men Museoliitto, http://goo.gl/nX0LqK.) Pienissä museoissa on usein vain perusnäyttely.
Osassa museoita on puolestaan vain vaihtuvia näyttelyitä. Vaihtuva näyttely tarkoittaa näyttelyä, joka on vain hetken aikaa museon tiloissa ja se voidaan koota museon omista kokoelmista, muiden museoiden kokoelmista tai yhdistämällä oman museon ja muiden museoiden kokoelmia. (Suomen museoliitto, http://goo.gl/Reryne.) Usein museon tiloissa on varattu oma paikkansa vaihtuvalle näyttelylle, joka uudistuu joka vuosi. Vaihtuva näyt-tely tuo esimerkiksi maakuntamuseoon uuden näkökulman kyseisestä maakunnasta.
Erikoisnäyttely on vaihtuva näyttely, jossa esitellään jotain spesifimpää aihealuetta muse-on teemaan sopien. Perus- ja erikoisnäyttelyt voivat esitellä esimerkiksi yhdentaitelijan tuotantoa tai jonkin tietyn eläinlajin elintapoja. Mielestäni juuri erikois- ja vaihtuvat näyttelyt tuovat lisäarvoa museon sisältöön ja kannustavat asiakkaita tulemaan uudelleenkin mu-seoon, koska ne tuovat museokäyntiin aina uutta koettavaa ja nähtävää. Museoilla onkin kovat paineet saada asiakkaat käymään uudestaan museossa. Tällöin kiinnitetään huo-miota vaihtuviin erikoisnäyttelyihin. Verkkonäyttelyt ovat uusin tulokas näyttelyiden ken-tässä. Kaikilla museoille ei verkkonäyttelyitä vielä ole. Verkkonäyttelyt kuitenkin mahdollis-tavat museon mahdollisimman suuren saavutettavuuden asiakkaiden keskuudessa.
(http://goo.gl/gXIASV.) Vieraiden ei myöskään tarvitse rajata teoksiin tutustumiseen rajat-tua aikaa tai etsiä vaatesäilytyspaikkaa. Verkkonäyttelyiden aikakausi mahdollistaa myös sen, että omalta kotikoneelta tai kännykästä voi tutkia myös ulkomaisten museoiden näyt-telyitä.
4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tässä luvussa kerron tutkielmani tarkoituksesta ja esitän tutkimuskysymykset. Tutkimuk-sen tarkoitukTutkimuk-sena on tutkia opettajaopiskelijoiden museokokemuksia ja niiden vaikutuksia tulevaisuuden opettajuuteen.
Oppaana toimiessani olen päässyt ohjaamaan museokylässä elämyksellisin menetelmin koululaisryhmiä. Koululaisryhmien opettajat ovat nähneet toiminnallisuuden ja elämyksel-lisyyden toivottuna vaihteluna koulutyöskentelyyn. Tutkimuksen tarkoitus muodostui val-miin tutkimusaineiston, vähäisen aiemman tutkimuksen sekä omien kokemusten pohjalta.
Seuraavana esittelen, neljä tutkimuskysymystäni ja sen miten ne muotoutuivat.
Tutkimuskysymykset
Millaisia ovat opettajaopiskelijoiden museokokemukset?
Mistä syntyi elämyksellisiä museokokemuksia?
Millaisia ajatuksia opettajaopiskelijoilla on museoiden hyödyntämisestä tulevaisuudessa?
Millaisiksi oppimisympäristöiksi museot mielletään?
Opettajaopiskelijoiden museokokemukset
Ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä selvitän opettajaopiskelijoiden perusajatuksia mu-seokäynneistä. On tärkeää selvittää, onko opiskelijoilla ylipäätään kokemuksia museoista, ja millaisia nämä kokemukset ovat. Opiskelijat ovat tulevaisuudessa opettamassa histori-aa ja viemässä oppilaita museoihin uuden Perusopetuksen opetussuunnitelman perustei-den 2014 (Opetushallitus 2014) mukaisesti, kuten teoriaosassa olen käsitellyt.
Tutkimukseni kannalta on tärkeää selvittää, minkälaisista museoista oppimispäiväkirjoissa kerrotaan ja mitkä asiat niistä nousevat esille. Museoliiton julkaisussa (Kallio 2004, 106) nostetaan esiin kotiseututunteen herättäminen, jonka avulla linkitetään museon aiheet vierailijan omaan historiaan ja kotiseutuun. Museoiden tarjonnassa ja pedagogiikassa on tapahtunut paljon muutosta viimeisen vuosikymmenen aikana ja pidän tärkeänä selvittää, ovatko opiskelijat käyneet erilaisissa museoissa. Linkon (1994, 177—178) mukaan muse-ot ovat joutuneet kiinnittämään huomimuse-ota museopedagogiikkaan ja käytettävyyteen, koska kilpailu kävijämääristä ja ihmisten ajasta on kovaa ostoskeskusten, internetin ja muiden medioiden kanssa.
Elämyksellisten museokokemusten syntyminen
Toinen tutkimuskysymys muotoutui elämyksellisyyden ympärille. Tunteiden mukaan tule-minen muodostaa kokemuksen. Elämys voi olla tunne, kokemus tai vaikutus Koulukon-tekstissa mukana on tavoitteellisuus. (Karppinen 2007, 75.). Nuorten oma innostus yhtei-söään ja ympäristöään ja erityisesti kulttuuriaan kohtaan on tärkeää. Nuori voi oppia uusia asioita itsestään elämyspedagogiikan avulla. Onnistumisen kokemukset antavat varmuut-ta lapselle ja nuorelle. (Gair 1997, 19.) Museoiden avulla voidaan saada yhteys omaan historiaan, esimerkiksi suomalaisilta kävijöiltä on jäänyt mieleen New Yorkin modernin taiteen museosta Tupperware-purkit, koska ne ovat tuttuja kaikille suomalaisille ja antavat kiinnepisteen omaan historiaan (Linko 11994, 185). Harvoista suomalaisista kokonaisval-taisesti elämyspedagogiikan käyttöä museoympäristössä tutkivista projekteista on Kumpu-laisen, Karttusen, Juurolan ja Mikkolan (2014) tutkimus, jossa saatiin positiivisia koke-muksia elämyksellisyydestä museoympäristössä. Tutkielmani tukee aiemmin vähän tutkit-tua elämyksellisyyttä museoympäristössä.
Perinteisistä museoista poikkeavia museoita on myös kriitikoiden keskuudessa syytetty liiasta viihteellistämisestä. Varsinkin museot, jotka elävöittävät perinteitä, on syytetty viih-teellistämisestä ja sen ajan elämän raadollisuuden ohittamisesta. Nämä museot, jotka elävöittävät perinteitä, käyttävät monesti laajimmin museopedagogiikan eri menetelmiä ja näin mahdollistavat elämysten syntymisen. (Linko 1994, 187.) Oma työni oppaana parja-tussa historiaa elävöittävässä museossa, on laajentanut minun ja monen muun oppaan ja kävijän käsitystä museoista. Museoiden tulee tuntea yleisönsä, jotta ne voivat tarjota eri asiakasryhmille mielenkiintoista tekemistä ja katsottavaa (Chong 2015, 15). Tässä tutki-muksessa on tärkeää tutkia myös mitä syitä mainitaan siihen, että elämykset ovat jääneet puuttumaan ja millaisista museoista elämykset puuttuvat tämän aineiston mukaan.
Omat kokemukset oppaana olosta vaikuttavat vahvasti omaan käsitykseeni historian opet-tamisesta ja elämyksellisyydestä. Onko oppaan roolilla ollut merkitystä museon elämyk-sellisyyteen. Onko museoilla ollut seikkailullisia piirteitä. Museokierrokset ja opastukset ovat usein vahvimmin mieleen jääviä asioita museossa. Oppaan persoona ja tapa laittaa itsensä likoon vaikuttavat suuresti museokierroksen onnistumiseen. Opas on linkki vieraili-jan ja kokoelman välissä. (Kallio 2007, 128—129.) Oppaalla voi olla ratkaiseva rooli mu-seovierailun onnistumisen kannalta, koska esimerkiksi luennoivalla museokierroksella ja draamakierroksella on iso ero.
Draama on museopedagogiikan menetelmänä uusi. Leikin kautta voidaan tutkia vaka-vampia aiheita lasten kanssa. Huomion kiinnittäminen opittaviin asioihin sekä juoneen on vain osa roolileikkiä, koska vasta osallistujien eläytyessä ja mukaan lähtiessä prosessi on kokonainen. (Kallio 2004, 99—100, 134) Vaikka draama ja roolileikit ovatkin uusi osa-alue museopedagogiikassa, haluan tutkia, onko oppimispäiväkirjojen mukaan käytetty näitä menetelmiä. Nämä draamalliset menetelmät ovat osa eri aineiden opetusta nykypäivän koulumaailmassa (Opetushallitus 2014).
Museo on lähtökohdiltaan yleensä hyvin selkeä tila, johon esineet on sijoiteltu tarkan suunnitelman mukaisesti. Eri tiloilla on jatkumo, ikään kuin tarina, joka jatkuu huoneesta tai tilasta toiseen. Ihmiset oppivat monin eri tavoin, toiset koskettamalla toiset taas kuunte-lemalla tai katsomalla. Usein museoilla onkin opetuskokoelmia, joita voi rauhassa kosket-taa ja tutkia lähemmin. Erilaiset tilat mahdollistavat myös työpajojen ja tapahtumien järjes-tämisen. (Kallio 2004, 129.)
Chongin (2015, 16) tutkimuksessa huomattiin perheiden toivovat museoihin ohjelmaa, joka sopii kaikenikäisille. Chongin tutkimuksessa selvisi, että työpajamuotoinen museossa käynti olisi asiakkaiden mieleen. Usein konkretia luo muistijälkiä. Työpajoissa museovie-raat pääsevät konkreettisesti tutkimaan museon aihepiirejä. Museopedagogiikan mene-telmistä myös tieto- ja viestintäteknologian voi olla osana museovierailua. Ne ovat uusim-pia museopedagogiikan sovelluksia. Sen sijaan kirjalliset materiaalit ovat vanhimuusim-pia ja perinteisimpiä museovierailujen tehtäviä. Näiden eri menetelmien tutkiminen elämykselli-syyden näkökulmasta on tärkeää, koska opettajaopiskelijat ovat menossa lähivuosina työelämään.
Museoiden hyödyntäminen tulevaisuudessa
Kolmannessa tutkimuskysymyksessä tutkin opettajaopiskelijoiden ajatuksia ja tuntemuk-sia museo- ja historianopetuksen tulevaisuudesta. Opettajien omat alakouluaikaiset ko-kemukset museokäynneistä voivat vaikuttaa vielä tänäkin päivänä. Tärkeää on selvittää miten nämä kokemukset vaikuttavat heidän omaan opettajuuteensa ja historian opettami-seen varsinkin museoympäristössä. Opettajat on sidottu Perusopetussuunnitelman perus-teiden 2014 (Opetushallitus 2014) noudattamiseen. Voimassa olevassa opetussuunnitel-massa (Opetushallitus 2014, 30) korostetaan työtavoissa elämyksiä ja kokemuksia anta-vaa ja erilaisissa oppimistilanteissa ja ympäristöissä tapahtuanta-vaa opetusta. Museo on yksi tällaisista oppimisympäristö.
Museot oppimisympäristöinä
Neljännessä tutkimuskysymyksessä tutkin, mielletäänkö museot oppimisympäristöiksi.
Aihetta on tärkeää tutkia, koska perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 (Opetushallitus 2014) korostaa oppiaineesta riippumatta elämyksiä, kokemuksia ja avoi-mia oppimisympäristöjä. Museovierailuja ei enää nähdä pelkästään historian oppimisen kannalta. Vierailut voivat olla osa laajempaa oppimisen kokonaisuutta. Osa tutkijoista (Ii-salo 1989, 221—223) pitää elämyspedagogiikkaa jo vanhana menetelmänä, koska aina-kin osassa kouluista on jo pitkään pidetty leirikouluja ja vierailuja. Tähän lasketaan myös museot.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2004 (Opetushallitus 2004) museoita ei mainita oppimisympäristöinä, mutta siinä puhutaan kuitenkin monipuolisista oppimisympä-ristöistä. Kun taas Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014 (Opetushallitus 2014, 28) museot on selkeästi kirjattu yhdeksi osaksi monipuolisia historian oppimisympä-ristöjä. On tärkeää tutkia, nähdäänkö museot oppimisen mahdollistavina paikkoina vai pakollisena pahana, koska opettajan pedagoginen vapaus antaa mahdollisuuden käydä museoissa, mutta ei pakota viemään oppilaita museoon.
Elinikäisen oppimisen ajatus antaa oman haasteensa museoille. Opetuksellinen tehtävä museoilla tulee elinikäisestä oppimisesta. Kaikille vieraille pitäisi löytyä mieleistä katsotta-vaa ja koettakatsotta-vaa. Museota ei pitäisi ajatella vain historian opettamisen paikkana, koska tärkeänä osana on myös itsenä kasvaminen ja oman kulttuurin ymmärtäminen
monialais-ten oppimiskokonaisuuksien ohella. (Kallio 2004, 6.) Oppilaat ovat myöhemmin aikuisia, jotka ovat vastuussa kulttuuriperinnön siirtymisestä sukupolvelta toiselle.
5 MENETELMÄT, RATKAISUT JA AINEISTO
Tässä luvussa esittelen tämän tutkimuksen toteutustavat ja menetelmälliset ratkaisut.
Esittelen aineiston ja analyysimenetelmälliset ratkaisut. Esittelen myös analysointiproses-sini ja luotettavuuden aspektit.