Teorian keskeiset ilmiöt

2.1.1 Luottamus ja sen ulottuvuudet

Cummings ja Bromiley (1996) ovat määritelleet luottamusta seuraavasti: ”luottamus on yksilön uskomus, tai yleinen uskomus ryhmän sisällä siihen, että jokin toinen yksilö tai ryhmä (a) tekee hyvässä uskossa suoraan tai epäsuorasti sovitun sitoumuksen mukaisesti, (b) on rehellinen sopiessa kyseisistä sitoumuksista ja (c) ei hyväksikäytä kohtuuttomasti toista osapuolta, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Edellä esitetystä määritelmä voidaan tulkita, että luottamus edellyttää toimintaa, joka voidaan kokea luottamuksen arvoisena eli toisin sanoen luottamuksen edellytyksenä on luotettavuus.

Luottamuskirjallisuudessa onkin hyvä tehdä ero luottamuksen ja luotettavuuden välillä niiden välisten erojen vuoksi (Wright 2010). Luotettavuus saattaa pohjautua aiempaan toimintaan ja siitä syntyneisiin mielikuviin ja vaikutelmiin tai kolmannelta osapuolelta saatavaan informaatioon (Giest 2019) ja sillä tarkoitetaankin odotukset täyttävää yhteistoimintaa (Wright 2010). Mikäli toinen osapuoli täyttää odotukset voidaan heitä pitää luotettavina (Wright 2010), tämä tarkoittaa kuitenkin vain ominaisuutta, eikä jatkuvaa sosiaalista käytäntöä. Kuitenkin Cummings ja Bromiley (1996) esittävät luotettavana pidettävän käyttäytymisen perustuvan määritelmässään esittämään hyvään tarkoitukseen toimia sitoumusten mukaisesti ilman pyrkimystä opportunismiin. Tämä näyttäytyy aiemman toiminnan kautta sitoumusten pitämisenä ja lyhytaikaisten hyötyjen karttamisena pitkäkestoisen luottamuksen saavuttamiseksi. Aiemman toiminnan perusteella voidaan siis arvioida yksilön tai ryhmän luotettavuutta normien kautta. (Cummings & Bromiley 1996.)

Osana luottamuksen rakentumista pidetään osapuolten alttiutta luottaa (trustor’s propensity) toisiinsa.

Colquitt ym. (2007) huomasivat tutkimuksessaan, että alttius luottaa on yhteydessä luottamukseen arvioitaessa vastapuolen luotettavuutta yhteistoimintaan aloittaessa, mutta myös toiminnan aikana täysin uudenlaisia tilanteita kohdatessa. Alttius luottaa on vahvasti yhteydessä rehellisyyteen, luotettavuuteen ja kyvykkyyteen luotettavuuden näkökulmasta. Tutkimuksessa myös pyrittiin selvittämään pitääkö Mayerin ym. (1995) olettamus luottamuksen positiivisesta vaikutuksesta riskinoton suhteen eli haavoittuvaksi asettumisesta paikkansa. Tulosten perusteella yhteys on havaittavissa ja kohtuullisen selvä. (Colquitt ym. 2007.) Colquittin ym. (2007) tutkimuksen

perusteella luotettavuus ja alttius luottaa korostuvat myös luottamusta rakentavan roolinsa ohella kahdella tavalla. Mayerin ym. (1995) esittämät luottamuksen ulottuvuudet näyttäytyivät jokainen ainutkertaisina ja vaikuttivat luottamuksen syntymiseen eri tavoilla. Rehellisyyden ulottuvuus korostui arvioitaessa riskejä, kyvykkyyden merkitys korostui hyvänä nähtyjen toimintatapojen osalta, sekä hyväntahtoisuus näyttäytyi tuottavuutta hidastavien tekijöiden osalta merkityksellisenä. Alttius luottaa ja luotettavuus näyttäytyivät jokaiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen vaikuttavina itsenäisinä tekijöinä, jotka siten vaikuttavat luottamukseen ja tällöin luottamus voi näyttäytyä sosiaalisen vaihdannan suhteen mittarina. Tunteilla suhtautuminen tapahtuvaan sosiaaliseen vaihdantaan korosti käyttäytymiseen liittyviä luottamuksen aspekteja. Tämän perusteella luotettavuus vaikutti niin luottamukseen, kuin tunteisiin perustuvaan sitoutumiseen. (Colquitt ym. 2007.)

Luottamuksen ymmärtämiseksi on siis hahmotettava luotettavuuden ulottuvuudet (trust correlations), joiden kautta luottamuksen rakentuminen on mahdollista. Mayerin ym. (1995) mukaan määritellyt luottamuksen ulottuvuudet eli hyväntahtoisuus (benevolence), kyvykkyys (ability) ja rehellisyys (integrity) on huomattu aiemmassa tutkimuksessa luottamukseen vaikuttaviksi tekijöiksi (mm.

Franklin & Marshall 2019; Barki ym. 2015) ja niitä on laajalti käytetty tutkittaessa luottamusta, kuten edellä mainittu Colquittin ym. (2007) tutkimus osoittaa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan luottamuksen prosessia ja avoimen innovaation prosessia, sekä prosessien yhteyttä. Luottamuksen ulottuvuuksien merkityksen arviointi prosessien yhteyspisteissä ja niiden muodostumisessa on yksi tapa jonka kautta yhteyttä voi tarkastella. Avoin innovaatio voi myös itsessään olla luottamukseen vaikuttava ulottuvuus yritysten välisen yhteistyön näkökulmasta. Franklin ja Marshall (2019) ovat huomanneet, että yritysten välinen yhdessä luomisen tila toimii itsessään ulottuvuutena luottamuksen rakentumisessa.

Shazin ym. (2015) tutkimuksessa havaittiin luottamuksen rakentumisen suhteen riippuvuussuhde luottamuksen ulottuvuuksien ilmenemisen suhteen. Svare (2019) on esittänyt tämän tarkoittavan esimerkiksi sitä, että kyvykkyydellä on olemassa merkitys luottamuksen rakentumiseen vasta, kun hyväntahtoisuus ja rehellisyys olivat todettuja muuttujia. Kyvykkyys siis menetti merkityksensä valittaessa kanssakäymiseen kumppania, mikäli hyväntahtoisuuden ja rehellisyyden kokemukset eivät olleet tarpeeksi vahvoja. (Svare 2019.) Svare (2019) esittää kuitenkin, että yhteistyötä aloittaessa korostuu mahdollisen kumppanin kyvykkyys eli millaiselta toimijalta kyseinen kumppani näyttää ulkopuolelta havainnoituna. Kyvykkyys korostuu, koska sen kautta arvioidaan yhteistyön

mahdollisuutta onnistua eli voiko toinen osapuoli ylipäätään suoriutua tarvittavista toimenpiteistä projektin onnistumisen kannalta. Hyväntahoisuus voi ilmetä kommunikaatiota edistävän tekijänä yhteistyön käynnistyttyä ja rehellisyyttä arvioidaan ennen mahdollisen yhteistyökumppanin valintaa.

Svare esittää, että tällöin ei esimerkiksi ”tyhmiä” kysymyksiä nähdä rasittavina vaan toiminta rakentuu hyväntahtoisen asenteen ympärille. (Svare 2019.)

Colquitt ym. (2007) ovat esittäneet Mayerin ym. (1995) määrittelemistä luottamuksen ulottuvuuksista seuraavia tulkintoja:

Hyväntahtoisuus (Benevolence)

Colquitt ym. (2007) esittävät hyväntahtoisuuden määritelmällisesti luotetun haluna tehdä hyvää luottavalle taholle riippumatta muista motiiveista, kuten taloudellinen hyöty. Hyvätahtoisuuteen voidaan liittää ominaispiirteitä, kuten uskollisuus, avoimuus, välittäminen ja tuki. (Mayer ym. 1995;

ref Colquitt ym. 2007). Mayer ym. (1995) ovat määriteelleen hyväntahtoisuuden tarkoittavan puhtaan hyödyn lisänä olevia syitä yhteistoimintaan.

Rehellisyys (Integrity)

Colquitt ym. (2007) esittävät rehellisyyden määrittyvän luotetun haluna pitää kiinni moraalisista ja eettisistä periaatteista. Rehellisyyteen voidaan liittää ominaisuuksia, kuten oikeudenmukaisuus, reiluus ja lupausten pitäminen. (Mayer ym. 1995; ref Colquitt ym. 2007) Mayerin (1995) mukaan rehellisyydellä tarkoitetaan yhteisiä pelisääntöjä ja yhteisesti sovittuja käytäntöjä, joiden ympärille yhteistyö rakentuu.

Kyvykkyys (Ability)

Kyvykkyys määrittyy luotetun kykynä toimittaa ja tehdä tarvittavalla tavalla sovittu. Tämä tarkoittaa sitä, että luottajalla on hallussa tarvittavat tiedot ja taidot asian tekemiseksi. (Colquitt ym. 2007.) Mayer (1995) on esittänyt kyvykkyyden tarkoittavan jonkin asian toteuttamiseen vaadittavia taitoja ja kompetenssia. Osana kyvykkyyttä tulee huomioida, että kompetenssi jonkin asian hoitamiseen ei johda aina siihen, että myös muut asiat hoituisivat samalla tavalla.

Colquittin ym. (2007) tutkimuksessa havaittiin myös, että luottamuksen, luottamuksen ulottuvuuksien ja niiden suhteen seuraamukset olivat samankaltaiset organisaation henkilöstön välisten suhteiden horisontaalisessa ja vertikaalisessa tarkastelussa. Luottamus nähtiin kummassakin tapauksessa hyödyllisenä suhteiden kannalta. Poikkeuksena havainnoille on rehellisyys, joka korostui

vertikaalisten suhteiden osalta, mikä mahdollisesti selittyy voimasuhteiden eron kautta korostuvalla tarpeella reiluuteen ja johdonmukaisuuteen. (Colquitt ym. 2007.) Levin ja Cross (2014) ovatkin esittäneet kyvykkyyteen ja hyväntahtoisuuteen perustuvan luottamuksen sääntelevän eri tahojen välistä yhteyttä ja sen mahdollistamaan hyödyllistä tiedon liikkumista. Tällöin kyseisten luottamuksen ulottuvuuksien tulisi korostua informaation liikkumiseen perustuvassa avoimen innovaation toiminnassa.

Luottamuksen tutkimuksessa on siis tarkasteltu ilmiön rakentumisen ulottuvuuksia ja niiden vaikutuksia luottamuksen rakentumiseen. Prosessiajattelun kautta on voitu todeta luottamuksen ulottuvuuksien merkitysten muuttumista ja niiden välisiä suhteita jatkuvan suhteen aikana. Luottamus näyttäytyy kaiken kaikkiaan moniulotteisena ilmiönä yhden tai useamman toimijan välissä.

Luottamusta käsitellään tässä tutkimuksessa sen sisältämien ulottuvuuksien kautta rakentuvana ilmiönä.

2.1.2. Innovaation ja avoimen innovaation välinen suhde

Innovaation määritelmän mukaisesti innovaatiot ovat tarkoituksenmukaista toimintaa, jonka avulla pyritään kehittämään kannattavuutta, ketteryyttä tai toimivuutta valmistuvan tuotteen tai palvelun osalta (Beech & Macintosh 2017) Hammer ja Champy ovatkin esittäneet innovaatioiden käyttäytyvän prosesseina samaan tapaa, kuin mikä tahansa muu liiketoimintaprosessi (1993; ref Katzy ym. 2013).

Innovaatiot voidaan myös nähdä vallitsevana normina olevan panostuksen tuloksena, jota voidaan edistää tuotekehityksen verkostoilla (Powell 1996), joka ei tarkoita pelkästään uuden luomista vaan enemmin uuden esittämistä (Beesley 2008). Powellin (1996) esittämän ajatuksen mukaan innovaatioita on siis mahdollista edistää laajentamalla innovaation prosessiin osallistuvaa henkistä pääomaa. Tällöin avoin innovaatio on yksi keino tuoda mukaan organisaation ulkopuoleisia resursseja osaksi tuotekehitystä. Avointa innovaatiota voidaan siis käsitellä laajennettuna innovaationa, joka pitää sisällään innovaatioprosessin rakentumisen elementit sellaisenaan ja samanaikaisesti laajemman resurssipoolin osana innovaatioiden kehittämistä.

Kuten innovaatiota määritellessä on mainittu, tärkeä osana innovaatioita ja siten myös avointa innovaatiota on toiminnan päämäärän olemassaolo. Katzy ym. (2013) ovat esittäneet, että vaikka innovaatiotoiminnan tavoitteita voidaan määritellä oppimisen kautta saavutettavan tiedollisen hyödyn

kautta, avoimen innovaation osalta tavoite näyttäytyy suorana pyrkimyksenä taloudelliseen hyötyyn.

Kriittinen elementti avoimen innovaation osalta on myös juuri informaation avoin jakaminen.

Molemminpuolinen avoin tiedonjako on avoimen innovaation osalta tärkeää, koska sen epäsuhta voi kannustaa opportunistiseen käytökseen. (Nooteboom 2008; Johnson Whittington, Scoles 2011;

Hache, Linton & Öberg 2016). Tienari ja Meriläinen (2012, 50) ovat kertoneet avoimen innovaation määrittävän yrityksen kannalta haluttavien ulkoisten tietojen ja yrityksen sisäisten tietojen julkaisemisen suhdetta. Tämä tarkoittaa sitä, että laajennettaessa innovaation prosessia kohti avointa innovaatiota organisaatiot määrittävät sisäisesti minkälaista tietoa innovaation prosessi edellyttää ja siten sisäisen määrityksen avulla määritellään tahot, joita innovaatioprosessiin halutaan mukaan.

Dahlander ja Gann (2010) esittävätkin, että avoimuus määrittyy eri organisaatioissa eri tavalla ja avoimuuden määritelmä saattaa vaihdella tutkimuksissa. Tämän tutkimuksen kannalta avoimen innovaation osalta Chesbrough:n (2003) määritelmän lisäksi huomioidaan avoimen innovaation pitävän sisällään tavoitteen saavuttaa liiketaloudellista hyötyä, joka näyttäytyy informaation kulun hallintaprosessina yrityksen arvioidessa ulkoisilta tahoilta saatavan tiedon arvoa innovaatiolle.

2.1.3. Johtaminen suhteissa rakentuvasta näkökulmasta

Johtamisen määrittely suhteissa rakentuvasta näkökulmasta eli konstruktivistis-kriittisestä näkökulmasta tarkoittaa sitä, että johtaminen edellyttää ihmisten välistä vuorovaikutusta. Toisin sanoa johtaminen on olemassa vain ihmisten välisen vuorovaikutuksen kautta. Tällöin johtajan toiminta, johtaminen, määrittyy prosessiin osallistuvien tahojen välisen vuorovaikutuksen toimesta rakentuvaksi kokonaisuudeksi. Tämän tutkimuksen osalta konstruktiivis-kriittinen näkökulma korostaa johtamisen määrittymistä organisaation sisäisen vuorovaikutuksen ja ulkoisen vuorovaikutuksen piireissä ja johtaminen nähdään ilmiönä joka kohdistuu tällöin näiden kahden tason vuorovaikutuksen ohjaamiseen. Johtamisessa korostuu tällöin johtajuus (leadership) eli vuorovaikutuksen prosessi, jonka avulla pyritään saavuttamaan organisaation tavoitteet (Johnson, Whittington & Scholes 2011, 471). Tienari ja Meriläinen (2012, 141) kertovat suhteissa rakentuvan johtajuuden tarkoittavan kaikkia organisaation jäseniä osallistavaa toimintaa eli johtajuus rakentuu organisaation sisäisen vuorovaikutuksen kautta niin, että organisaation instituutionaaliset toimintamallit antavat sille reunaehdot. Suhteissa rakentuvassa johtajuudessa nähdään myös kulttuurit osana vuorovaikutuksen rakentumista (Tienari & Meriläinen 2012, 149). Johnson, Whittington ja Scholes kertovat kulttuurin organisaation sisällä tarkoittavan oletuksia ja käyttäytymismalleja, jotka ovat yleisesti hyväksyttyjä. Kulttuurin määrittely organisaatiolle on

strategisen tason valinta ja siten kytköksissä johtamiseen ja johtajuuteen. Tämän tutkimuksen osalta johtamisella tarkoitetaan siis strategisen tason valintaa, jossa vuorovaikutuksen kautta pyritään saavuttamaan tavoitteet ja johon vaikuttaa organisaation kulttuurilliset elementit. Johtajuus siis rakentuu organisaation sisäisen ja ulkoisen vuorovaikutuksen kautta ja aiemmin mainittu organisaation avoimelle innovaatiolle muodostama tiedon siirtymisen viitekehys muodostaa sille reunaehdot.