Kauppatieteiden laitos
Luottamuksen ja avoimen innovaation ilmeneminen yhteistoiminnassa Prosessuaalinen näkökulma ilmiöiden välisistä yhteyksistä
Pro Gradu – tutkielma Palvelujohtaminen Ville Saali (243174) 20.2.2021
Tiivistelmä
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO
Tiedekunta
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta
Yksikkö
Kauppatieteiden laitos
Tekijä
Ville Saali
Ohjaaja
Mirjami Ikonen
Työn nimi (suomeksi ja englanniksi)
Luottamuksen ja avoimen innovaation ilmeneminen yhteistoiminnassa. Prosessuaalinen näkökulma ilmiöiden välisistä yhteyksistä.
Trust and open innovation nexus during collaboration from process point of view.
Pääaine
Palvelujohtaminen
Työn laji
Pro gradu
Aika
20.2.2021
Sivuja
78+2
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan luottamuksen prosessin ja avoimen innovaation prosessin välisiä yhteyksiä toisiinsa vaikuttavina ilmiönä, sekä miten johtamisen vaikuttaa prosessien välisien yhteyksien ilmenemiseen hallinnollisessa mielessä. Johtamista käsitellään tässä tutkimuksessa konstruktivistis-kriittisen näkökulman kautta ja erityisesti tietojohtamisen tarjoamien näkökulmien avulla. Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten pelialan PK-yritysten haastatteluista saatuja näkemyksiä ilmiöiden rakentumisesta.
Luottamus on laajasti tutkittu aihe, mutta luottamuksen tutkimus prosessina on verrattain uudempi ja vähemmän tutkittu aihe. Avoin innovaatio on myös laajalti tutkittu, mutta sen tutkimuksessa on keskitytty enemmän suurten yritysten toimintaa havainnollistavaan tutkimukseen. Innovaatioiden ja luottamuksen välillä on aiemassa tutkimuksessa havaittu olemassa oleva yhteys. Luottamuksen avulla mahdollistetaan tiedonjako organisaatioiden sisällä, sekä ulkoisten tahojen tullessa mukaan avoimen innovaation prosessin välityksellä. Tässä tutkimuksessa on kuitenkin keskitytty enemmän luottamuksen vaikutusten havainnointiin innovaatioiden mahdollistajana ja tämän tutkimuksen avulla pyritään havainnollistamaan ilmiöiden merkitystä toisiinsa myös toiseen suuntaan. Johtamisen näkökulman tuominen mukaan tutkimukseen mahdollistaa ilmiöiden havainnoinnin samanaikaisesti tapahtuvina prosesseina ja siten auttaa hahmottamaan prosessien välisiä yhteyksiä. Tutkimuksen empiirinen osio toteutettiin kolmelle eri toimijalle tehdyn teemahaastattelun kautta, aineisto jäsenneltiin dialogisen tematisoinnin avulla ja analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin kautta. Täten mahdollistettiin aiemman teorian, tutkijan ja empiirisen aineiston välinen dialogi, jotta tutkittavasta ilmiöstä saatiin mahdollisimman laaja tulkinta.
Tämän tutkimuksen kautta havaitaan avoimen innovaation prosessin ja luottamuksen prosessin välisiä yhteyspisteitä ja miten ne määrittyvät suhteessa rakentuvan johtajuuden näkökulmasta. Prosessien vaikutukset toisiinsa rakentuvat yhteistoiminnan kommunikaation ympärille, jonka avulla osapuolet pystyvät antamaan panoksensa innovaation prosessin etenemiseen ja samalla osoittamaan luotettavuutta ja siten edistämään luottamuksen rakentumista. Avoin kommunikaatio ja sen mahdollistama tiedonluonti on näin ollen merkityksellistä molemman prosessin rakentumisen kannalta. Kommunikaatio rakentuu avoimen innovaation prosessin ympärille tukemaan sen tavoitetta valmiin innovaation saattamisesta markkinoille ja siten avoimen innovaation prosessi määrittelee luottamuksen prosessia. Toisaalta luottamuksen prosessi on edellytys avoimen innovaation prosessille sen mahdollistajana.
Avainsanat
Avoin innovaatio, luottamus, tietojohtaminen, organisaatiokulttuuri, yhdessä kehittäminen
Abstract
University of Eastern Finland
Faculty
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta
Department
Kauppatieteiden laitos
Author
Ville Saali
Supervisor
Mirjami Ikonen
Title
Trust and open innovation nexus during collaboration from process point of view.
Major
Service management
Type of thesis
Master’s thesis
Date
20.2.2021
Pages
78+2
Abstract
Aim of this study is to illustrate how open innovation processes and trust processes are connected and how the connection is affected by management. The managerial point of view of this study is based on the socially constructed nature of management and it is focused on knowledge management theories. This study is based on interviews of finnish gaming industry SMEs and therefore will present their outlook on the subject.
Trust is a widely researched subject but research on trust as a process is more niche. Open innovation is also a widely researched phenomenon, but it has been more focused on large organisations than SMEs. Previous research has shown a connection between trust and innovation practices. Trust enables open sharing of information within or between organisations and therefore it enables open innovation processes. However, this study is more focused on illustrating if the open innovation process can affect the trust process as well. The managerial point of view makes it possible to compare the simultaneous open innovation and trust process and therefore enables the observation of the connections between processes. The empirical data of this study consist interviews of three companies. The themes from empirical data were formed via dialogue between theory, empirical data and reasercher’s point of view and it was analysed with content analysis. Doing so enabled a broader view on the subject.
The findings of the study illustrate how the connection between open innovation and trust processes can be seen and how the managerial point of view defines the connection. Communication is a key factor in co-creation as it is how the parties can participate in the knowledge creating process of open innovation. Communication is also a key factor on how the companies can show their trustworthiness during co-creation and therefore it be a touchpoint of the two processes. Open communication and the management of knowledge creation with it is therefore significant for both processes. As the communication is built upon enabling the innovation process to advance the open innovation process creates the environment for the trust process. Alternatively, the trust and trust process enable the open innovation process to happen.
Keywords
Open innovation, trust, knowledge management, co-creation, organizational culture
SISÄLLYS:
1. Johdanto ... 5
1.1. Taustaa ... 5
1.2. Tutkimuskysymykset ... 9
1.3. Keskeiset käsitteet: ... 10
2. Teoreettinen viitekehys ... 13
2.3. Teorian keskeiset ilmiöt ... 13
2.1.1 Luottamus ja sen ulottuvuudet ... 13
2.1.2. Innovaation ja avoimen innovaation välinen suhde ... 16
2.1.3. Johtaminen suhteissa rakentuvasta näkökulmasta ... 17
2.4. Yritysten välinen innovaatioyhteistyö ja luottamus ... 18
2.5. Avoimen innovaation prosessi ... 22
2.6. Luottamuksen prosessi ... 24
2.7. Innovaatio prosessien ja luottamuksen prosessin yhteys ... 29
2.8. Johtamisen vaikutus prosessien hallintaan ... 32
2.9. Teorian yhteenveto ... 37
3. Metodologiset valinnat ... 40
3.3. Metodologia ... 40
3.4. Aineiston hankinta ... 41
3.5. Analyysimenetelmä ... 42
4.1. Tulosten esittäminen ... 45
4.2. Luottamuksen rakentuminen yhteistoiminnassa ... 47
4.3. Avoimen innovaation rakentuminen yhteistoiminnassa ... 50
4.4. Prosessien yhteydet ... 55
4.5. Johtamisen merkitys prosessien suhteen ... 59
5. Johtopäätökset ja pohdinta ... 63
5.1. Luottamuksen rakentuminen yhteistoiminnassa ... 63
5.2. Avoimen innovaation prosessin rakentuminen yhteistoiminnassa ... 64
5.3. Prosessien välisten yhteyksien ilmeneminen ... 65
5.4. Johtamisen merkitys prosessien yhteyksien ilmenemisessä ... 66
5.6. Uskottavuus ... 69
5.7. Jatkotutkimus ja käytännön sovellutukset ... 70
Lähteet ... 73
Liitteet ... 80
Liite 1: Haastattelukysymykset ... 80
Kuviolista:
Kuvio 1. Tuotekehityksen vaiheet ja portit. (mukaillen Cooper, 1990) ... 22
Kuvio 2. Innovaation prosessi. (mukaillen Katzy ym.2013) ... 23
Kuvio 3. Luottamuksen rakentumisen malli. (mukaillen Mayer ym. 1995) ... 25
Kuvio 4. Luottamuksen kehittymisen vaiheet. (mukaillen Lewicki & Bunker 1996.) ... 28
Kuvio 5. Luottamuksellisen avoimen innovaation suhteen rakentuminen PK-yrityksen näkökulmasta: tärkeät mekanismit ja toiminteet prosessissa. (mukaillen Tobiassen & Peterssen 2018) ... 30
Kuvio 6. Innovaatioprosessin ja johtamisen yhdistäminen. Cohendet:n ja Simonin (2015), sekä Burger- Helmchenin ja Siegerlin (2018) mallit yhdistettynä (mukaillen Bollinger 2019) ... 33
Kuvio 7. Informaatiosta innovaation johtavat aktiviteetit. (mukaillen Beesley 2008). ... 35
Kuvio 8. Innovaation prosessi mukaillen Katzyn ym. (2013) ja Cooperin (1990) malleja, luottamuksen prosessi mukaillen Mayerin ym. (1995) ja Lewickin ja Bunkerin (1996) malleja, sekä johtamisen elementit prosesseihin liittyen ... 37
Kuvio 9. Luottamuksen ja avoimen innovaation prosessien yhteyspisteet. ... 61
Taulukkolista: Taulukko 1. Luottamuksen ja avoimen innovaation rakentumien yhdessä osana yhteistoimintaa. ... 46
1. Johdanto
1.1. Taustaa
Tämän tutkimuksen tarkoitus on selventää, miten luottamus ja avoin innovaatio ilmenevät toisiinsa vaikuttavina prosesseina yhteistoiminnan aikana. Lisäksi tutkimuksessa pyritään selvittämään, millainen merkitys johtamisella on kyseisten prosessien välisien yhteyksien hallinnoinnissa.
Organisaatioiden arkipäivään kuuluu useasta eri lähteestä tuleva informaation tulva, joka kohdistuu organisaation henkilöstöön ja sitä kautta organisaatioon itseensä. Saatavilla on siis käytännössä loputon määrä informaatiota esimerkiksi ”big datan” muodossa ja organisaatioiden haaste on saada rakennettua kaikesta informaatiosta varsinaista liiketoimintaa hyödyttävää tietoa. uit Beijerse (1999) onkin kertonut tiedon kuuluvan yritysten tärkeimpiin kilpailuvaltteihin. Yritysten kilpailukyvyn kannalta on tärkeää luoda uutta tietoa käyttöön. Tiedonluonti voidaan nähdä henkilöiden välisen tai organisaatioiden välisen vuorovaikutuksen kautta rakentuvana prosessina (Puusa & Reijonen 2011.) Puusan ja Reijosen (2011) mukaan inhimillisten resurssien kasvun eli henkilöstön kehittymisen kautta on yksi arvon luonnin mekanismeista ja sen osalta on oleellista tunnistaa kuka omaa liiketoiminnan kannalta relevanttia informaatiota ja miten se voidaan hyödyntää koko yrityksen käyttöön. Informaation määrä on myös lisääntynyt runsaasti teknologian kehityksen kautta viime vuosikymmeninä, mikä johtaa tilanteeseen, jossa informaation markkinat ovat laajenneet globaalisti.
Kyky toimia toisten organisaatioiden tai muiden tahojen kanssa yhteistyössä globaalista mahdollistaa uusien yhteistyötapojen, kuten avoimen innovaation lisääntymisen yritysten käytössä. (Stark & Davis 2008.) Myös Takayuki (2008) on maininnut, että globaalin markkinan mahdollistama tiedollisen markkinan aspekti on yksi merkittävimmistä muutoksista viime aikoina. Takayukin (2008) mukaan globaalit markkinat ovat tuoneet mukanaan haasteita kehittyneille talouksille kilpailukyvyn muodossa, kun perinteinen tuotanto saattaa siirtyä halvemman kustannuksen maihin ja rajaton kilpailu asettaa yhä enemmän haasteita markkinoille. Hänen mukaansa innovaatiot voidaan nähdä yritysten ja talouden kasvun mahdollistajan. (Takayuki 2008.)
Yksi tapa toteuttaa innovaatiotoimintaa, ja siten vastata globalisaation haasteisiin on avoin innovaatio. Avoin innovaatio tarkoittaa yritysten välistä yhdessä toteutettavaa innovaatiota, jossa informaatio liikkuu yritykseen sisään ja siitä ulos (Chesbrough 2003). Avoin innovaatio on lisääntyvässä määrin tutkittu aihe kirjallisuudessa (Ablrub & Lee 2012) ja se on havaittu erityisesti
PK-yrityksiä hyödyttäväksi toiminnaksi (Katzy ym. 2013; Battistella ym. 2016; Usman 2016;
Tobiassen & Pettersen 2017), sekä PK-yrityksillä on havaittavissa halu toteuttaa innovaatiotoimintaa muiden organisaatioiden kanssa yhteistyössä (Battistella ym. 2016). Nooteboom (2008) esittääkin yritysten välisen yhteistyön suositeltavaksi innovaatioiden lähteeksi. Tuotekehitys, joka perustuu avoimeen innovaatioon, mahdollistaa parempien tulosten saavuttamisen, sekä erityisesti pienten yritysten osalta laajennetun resurssipoolin saavuttamisen kautta tulevan hyödyn käytössä olevien resurssien niukkuuden vuoksi (Katzy ym. 2013). PK-yrityksiä voidaan pitää notkeampina toimijoina suurempiin yrityksiin verrattuna etenkin henkilöstöresurssin osalta (Martins & Fernandes 2015), mikä mahdollistaa laajennetun resurssipoolin ohella tehokkaamman sisäisten resurssien hyödyntämisen. Reed, Storrud-Barnes ja Jessup (2012) ovat maininneet, että avoimeen innovaatioon voidaan yhdistää yrityksen kyvyn hyötyä ulkoisesta henkisestä pääomasta eli onnistuneen avoimen innovaation prosessin avulla yritys mahdollistaa oman henkilökunnan tehokkaan hyödyntämisen lisäksi yrityksen ulkopuolisen henkilöresurssin tehokkaan hyödyntämisen. Avoimen innovaation avulla PK-yritykset saavat käyttöön niin taloudellisia, kuin inhimillisiä resursseja, joita muuten olisi mahdotonta saada hyödynnettyä (Hitchen ym. 2017). Tämä tarkoittaa juuri keinoa hallita ja hyödyntää yrityksen ulkopuolista tietoa. Avointa innovaatiota on käytetty niin palveluiden, kuin tuotteidenkin kehittämisessä ja Abulrub ja Lee (2012) huomasivat, että Etelä-Korealaisten yritysten parissa ei ollut eroja avoimen innovaation käytössä tuotteiden ja palveluiden välillä. Yrityksen koolla kuitenkin oli merkitystä avoimen innovaation käytön suhteen: kansainväliset suuret yritykset kohtaavat enemmän avoimen innovaation käytäntöjä, kuin kansallisilla markkinoilla toimivat pienet yritykset. (Abulrub & Lee 2012.)
Luottamuksella on havaittu merkitys yritysten välisessä yhteistoiminnassa. Cumming ja Bromiley (1996) kertovat luottamuksen vähentävän liiketoimien kuluja organisaatioiden välisessä toiminnassa.
Luottamus aiheuttaa kulujen vähenemisen osana opportunistisen käyttäytymisen pelon vähenemistä, jolloin tapahtuvaan vaihdantaan ei tarvitse allokoida resursseja niin paljon valvontaa eli kuluja ei pääse syntymään. Opportunismi osaltaan vaikuttaa organisaatioiden luotettavuuteen. (Cummings &
Bromiley 1996.) Riskinotto ja yhteistyö ovatkin luottamusperusteisia sosiaalisen interaktion helpottumisen kautta ilmeneviä asioita ja avoimeen innovaatioon liittyviä haasteita liiketoiminnassa (Latusek-Jurczak & Prystupa-Rzadca 2014). Franklinin ja Marshallin (2019) tutkimuksen mukaan yhdessä luomisella ja rehellisyydellä luottamuksen ulottuvuuksina on huomattava positiivinen vaikutus luottamukseen. Muiden tutkimuksessa esitettyjen luottamuksen ulottuvuuksien, kuten hyväntahtoisuuden, kyvykkyyden, viestinnän ja yhteisten arvojen osalta suoraa vaikutusta yritysten
välisessä yhteistyössä ilmenevään luottamuksen ympäristöön ei havaittu tilastollisen testin kautta.
Luottamuksen kautta voidaan siis vaikuttaa yhteistoimintaan ja yhdessä luomista voidaan pitää yhtenä luottamusta herättävänä tekijänä yritysten välisessä yhteistyössä. Tämän vuoksi avoimen innovaation ympäristössä luottamusta voidaan pitää merkityksellisenä tekijänä.
Avoin innovaatio nähdään yleensä yritysten strategisen tason valintana (Brem & Tidd 2012, 120;
Katzy ym 2013). PK-yritysten osalta tämä voidaan nähdä asiana, joka otetaan osaksi koko liiketoimintamallia, kuten esimerkiksi jonkin julkaisualustan ympärille rakentuvassa liiketoiminnassa, jossa innovaatioprosessi rakentuu julkaisualustan omistajan kanssa tehtävään yhteistyöhön (Johnson, Whittington & Scholes 2011, 300). Toisaalta PK-yrityksen kannalta strateginen valinta on voi myös ilmetä avoimuutta ja siten innovaatiota tukevan kulttuurin luomisena osaksi yrityksen toimintaa. Avoimuus osana kulttuuria ruokkii ideoiden jakamisen ilmapiiriä ilman pelkoa tuomituksi tulemisesta, mikä puolestaan lisää potentiaalisten innovaatioiden syntymistä ja tämänlaista kulttuuria voi strategisella tasolla rakentaa selkeän arvopohjan avulla. (Johnson, Whittington, Scholes 2011, 168–171.) Kulttuurin vaikutuksen innovaatiotoimintaan makrotasolla on havaittu aiemmassa tutkimuksessa. Kostis ym. (2018) ovat tutkineet makrotasolla kulttuurin vaikutuksia innovaatioihin. Kulttuurilla havaittiin tilastollisesti merkittävä vaikutus innovaatioihin makrotasoisessa tarkastelussa. Julkisentoimen kulttuurillisessa ympäristössä innovaatioiden kannalta merkityksellisinä korostuivat työmoraali, rehellisyys ja kuuliaisuus ja johtaminen. (Kostis ym. 2018.) Avoimuus osana kulttuuria saattaa olla myös toimialasidonnainen tai kytköksissä vallitsevaan kansalliseen kulttuuriin. Cheng (2016) on esittänyt luottamuksen olevan sidonnainen kansallisiin ja toimialasidonnaisiin kulttuurillisiin tekijöihin, jotka määrittelevät luottamuksen muodostumista ja sitä, miten eri luottamuksen osatekijät koetaan. Pienten yritysten osalta organisaatiokulttuuri rakentuu usein omistajien ja avainhenkilöiden ympärille (Carr 2014) ja heidän näkemyksillänsä on siten suuri merkitys yrityksen sisäisen kulttuurin rakentumisessa, ja miten se vaikuttaa luottamuksen ilmapiiriin.
PK-yrityksen näkökulmasta on siis mahdollista todeta kulttuurin olevan mahdollisesti osa strategisen tason ohjailua, mutta myös omistajien tai avainhenkilöiden kautta rakentuvana osana yritystoimintaa, mikäli siitä ei ole tehty strategisen tason linjauksia.
Pienillä yrityksillä ei välttämättä ole kattavaa näkemystä avoimen innovaation kaupallisesta hyödyntämisestä, sen vaatiessa osaamista ja strategisia valintoja, joita PK-yrityksillä ei välttämättä ole käytössä. (Abulrub & Lee 2012). PK-yritysten osalta avointa innovaatiota on kuitenkin
hyödynnetty onnistuneesti yritysten vahvuuksien kautta rakennettavalla yhteistyöllä, jossa samalla omiin heikkouksiin saadaan apuja toiselta osapuolelta. Lee ym. (2010) havaitsivat, että uusien ideoiden keksiminen on PK-yrityksille vahvuus, mutta innovaatioon liitettävä kaupallistamien oli selvä haaste, minkä vuoksi tutkijat suosittelivat esimerkiksi avoimen innovaation käyttöä ratkaisuna tähän ongelmaan. Tämänkaltaista avoimen innovaation hyödyntämistä PK-yrityksen näkökulmasta on myöhemmin havaittu esimerkiksi Katzyn y. 2013 tekemässä tutkimuksessa. Reed, Storrud-Barnes ja Jessup (2012) ovat maininneet, että avoimuus ympäristöä kohtaan ja ympäristöstä tuleviin ideoihin edistää suorituskykyä koskien innovaatioiden läpivientiä. PK-yrityksen näkökulmasta voidaan siis todeta, että avoimuus oman toiminnan suhteen mahdollistaa avoimen innovaation prosesseja suurempien yritysten kanssa yhteistyössä, mikäli suuremmat organisaatiot ovat orientoituneet hakemaan ideoita yrityksen ulkopuolelta ja siten edistämään innovaatiokulttuuria ja siten suorituskykyä.
Korkean teknologian parissa yhteistyö on sisäsyntyistä siten, että uudet mahdollisuudet nojaavat inhimillisiin resursseihin uusien potentiaalien hyödyntämiseksi. Tämä edellyttää uusia yhteistyötapoja, (Powell 1996.) kuten avoimen innovaation hyödyntäminen. Keskityttäessä peliteollisuuteen on mahdollista havaita, että tuotteen menetyksen riskin uhalla pienet yritykset valitsevat strategian, jossa työntekijät voivat avoimesti jakaa kehityksessä olevaan tuotteeseen liittyviä tietoja ja tuotetta testataan eri sidosryhmissä jo varhaisessa vaiheessa. Tämänlainen avoimuus rakentuu yritysten ja tuotteen ympärille rakentuvan sidosryhmien muodostaman yhteisön väliseen luottamuksen ja riskin jakamiseen. (Latusek-Jurczak & Prystupa-Rzadca 2014.) Latusek-Jurczakin ja Prystupa-Rzadcan (2014) tutkimuksessa havaittiin, että avoimen innovaation yhteisössä pelialalla ei ollut viitteitä perinteisiin luottamuksen rakentumisen helpottamiseen tarkoitettuja elementtejä, mutta empirian perusteella huomattiin, että yhteisön sisällä vallitsi luottamus, jonka avulla yhteistyö kantoi hedelmää. Pelialan kannalta on siis mahdollista, että avoin innovaatio tapahtuu aikaisessa vaiheessa tuotekehitystä ja se perustuu yhteisön sisäiseen luottamuksen piiriin, joka rakentuu verkoston sisäiselle viestinnälle. Hitchen ym. (2017) ovat tutkineet PK-yritysten avointa innovaatiota ja miten sosiaalinen media on vaikuttanut innovaatiotoimintaan. Heidän mukaansa perinteisissä verkostoissa luottamusta arvioidaan usein muilta toimijoilta saatavien tietojen perustella, suosituksilla, mutta sosiaalisen median kautta luottamusta arvioidaan enemmin sen avulla miten paljon yhteistä toisen toimijan kanssa, on havaittavissa. Toisiin samanlaisiin, samaan ”kastiin” kuuluvien kanssa on mahdollista löytää välitön luottamus, mutta se saattaa rajoittaa innovaatioita, koska ideat saattavat olla homogeenisiä syntyessään samoista lähtökohdista. (Hitchen ym. 2017.) Tämän vuoksi
innovaatiotoiminnan laajentamisella ulos omasta verkostosta voi olla hyötyä ja ulkoinen innovaatio voi toimia täydentävänä elementtinä tuotekehitykseen (Powell 1996), ja siten on tärkeää ymmärtää miten pelialan yritykset voivat rakentaa luottamusta myös ulkoisiin toimijoihin ja siten kehittää liiketoimintaa innovaatioiden osalta.
1.2. Tutkimuskysymykset
Avoimen innovaation ja luottamuksen välillä on siis havaittavissa olevia yhteyksiä luottamuksen kehittyessä yhteistoiminnallisuuden kautta (Franklin & Marshall 2019) ja sen vähentäessä yhteistoiminnan riskejä (Cummings & Bromiley 1996). Avoin innovaatio on PK-yrityksille houkutteleva vaihtoehto sen tuodessa mukanaan mahdollisuuden hyödyntää yrityksen ulkopuolista henkistä resurssipoolia (Reed, Storrud-Barnes ja Jessup 2012) ja siten tuoda vastauksia liiketoiminnallisiin haasteisiin (Takayuki 2008). Avoin innovaatio perustuu yritysten väliselle avoimelle tiedon liikkumiselle (Chesborough 2003) ja tietoa voidaan ajatella vuorovaikutuksen kautta rakentuvana prosessina (Puusa & Reijonen 2011). Innovaatioiden kautta voidaan siis vastata kasvavan kilpailun aiheuttamiin haasteisiin. Innovaatioon prosessin rakentuessa yhteistoiminnalle muodostuu luottamuksesta merkityksellinen osa prosessia. Yhteistoiminta kuitenkin mahdollistaa laajemman vuorovaikutuksen kautta rakentuvan tiedon hyödyntämisen osana prosessia, ja siten edesauttaa pyrkimyksissä vastata kilpailullisiin haasteisiin. Täten on tärkeää ymmärtää ja selventää luottamuksen prosessin ja avoimen innovaation prosessin välisiä vaikutussuhteita, jotta syntyvää tietoa voidaan hallita tehokkaammin ja siten mahdollistaa onnistuneet innovaatioprosessit. Prosessien hallinta samanaikaisina kokonaisuuksina mahdollistaa myös yritysten kannalta tehokkaan toiminnan organisoinnin, jossa huomioidaan PK-yrityksille ominainen henkisten resurssien niukkuus.
Prosessien johtaminen erillisinä kokonaisuuksina ei ole aina mahdollista eli jokaiseen toimintoon erikoistunutta työntekijää ei välttämättä ole käytettävissä ja siten PK-yritysten on tärkeää hallita laajoja kokonaisuuksia. Tämän perusteella tutkimuksen tutkimuskysymyksiksi (RQ) muodostuvat:
RQ1: Miten avoimen innovaation prosessin ja luottamuksen prosessin yhteys ilmenee yhteistoiminnan aikana?
RQ2: Miten johtamisen avulla voidaan hallita prosessien välisiä yhteyksiä?
1.3. Keskeiset käsitteet:
Luottamus (Trust)
Luottamusta on määritelty aiemmassa tutkimuksessa seuraavilla tavoilla. Rousseau ym. (1998) ovat määritelleet luottamuksen seuraavasti: “psykologinen tila sisältäen tahdonalaisen haavoittuvuuden perustuen positiivisiin odotuksiin toisen osapuolen tarkoituksista ja käytöksestä”. Flores ja Solomon ovat puolestaan esittäneet luottamuksen ihmisten välisen kanssakäymisen dynaamisena näkökulmana, jossa luottamus on jatkuva prosessi pitäen sisällään sen alun, ylläpidon, korjaamisen ja se vahvistetaan jatkuvasti prosessin jatkuessa. Luottamusta voidaan pitää sosiaalisena käytäntönä ja se on aina suhteellista osapuolten välillä, sekä määrittyy käytännön kautta. (ks. Jagd & Fulsang, 2016, 2.) Tätä määritelmää tukee myös Hardwickin ym. (2013) määritelmä luottamuksesta ihmisten välisen vaihdannan kautta syntyväksi suhteelliseksi artefaktiksi.
Tämän tutkimuksen osalta luottamusta käsitellään edellä mainittujen määritelmien kautta haavoittuvuuden tilana, jossa oletetaan sovittujen sitoumusten tapahtuvan ja joka rakentuu prosessina organisaatioiden välisessä kanssakäymisessä kummankin osapuolen tarkkailun alaisena.
Innovaatio (Innovation)
Innovaatiolla tarkoitetaan uuden toimintatavan tai tuotteen luomista, joka yhdistelemällä olemassa olevia asioita tai luomalla kokonaan uutta (Beech & Macintosh 2017, 30) ja se on perinteisesti nähty yritysten sisäisenä toiminteena (Lee ym. 2010). Beechin ja Macintoshin (2017) mukaan yritysten sisäisen innovaatiotoiminnan tavoite on kehittää kannattavuutta, toimivuutta tai ketteryyttä ja sillä on aina olemassa päämäärä eli innovaatio on tarkoituksenmukaista toimintaa.
Avoin innovaatio (Open innovation)
Chesbrough (2003) on määritellyt avoimen innovaation seuraavasti: “tarkoituksenmukainen tiedon liikkuminen yrityksestä ulos ja sisään kiihdyttämään sisäistä innovaatiota ja kasvattamaan ulkoisia markkinoita innovaatiolle”. Chesbrough:n määritelmä toimii tässä tutkimuksessa lähtökohtaisena määritelmä avoimelle innovaatiolle.
Kilpailullinen yhteistyö (Co-opetition)
Kilpailullinen yhteistyö eli yhteistyön ja kilpailun yhdistelmä tarkoittaa yritysten välistä yhteistyötä, jossa on mukana yhteistyön osapuolten samanlaisia ja toisistaan eroavia tavoitteita, jotka kohtaavat yhteistyössä. Kilpailulliset tavoitteet erottua toisista ja yhteiset tavoitteet yhteistyölle asetetun tavoitteen osalta siis kulkevat käsikädessä yhteistyön ajan. (Bouncken ym. 2016.)
Yhdessä kehittäminen (Co-creation)
Franklin ja Marshall (2019) ovat määritelleet yhdessä yhteistyössä tapahtuvaa luomista (co-creation) myyjän, ostajan ja muiden tahojen väliseksi yhteistyöksi. Yhteistyön tarkoitus on syventää ostajan tarpeiden ymmärrystä konteksti huomioiden ja yhteistyössä tapahtuva luominen todennäköisesti vähentää riskejä osapuolten haavoittuvuuksien osalta. Täten yhdessä luominen vaikuttaa toimijoiden väliseen luottamukseen. (Franklin & Marshall 2019.) Yhteistoiminta tämän tutkimuksen kontekstissa tarkoitta yhdessä kehittämistä.
PK-yritys (SME)
PK-yritys tarkoittaa yritystä, joka on kooltaan alle 250 työntekijää ja liikevaihdoltaan alle 50milj.
euroa, sekä taseen arvon perusteella alle 43milj. euroa. (Tilastokeskus). PK-yrityksiin liitetään tiettyjä ominaispiirteitä, jotka osaltaan määrittelevät miten PK-yritystä käsitetään tässä tutkimuksessa. PK- yrityksissä organisaation hierarkia on yleensä matala ja sen vuoksi kommunikointi helpompaa ja yritysten avoimuus lisää informaation jakamista yrityksen sisällä. (Supyuenyong 2009).
Organisaatiokulttuuri (Organisational culture)
Organisaatiokulttuurilla tarkoitetaan organisaation sisäisiä tapoja toimia toimintaympäristössään, sekä ajan kautta muotoutuneita näkyviä ja näkymättömiä toimintatapoja, jotka kuvaavat yrityksen identiteettiä (Al-Alawi 2007). Organisaation sisäinen kulttuuri sisältää olettamukset ja käyttäytymismallit, jotka ovat hyväksyttyjä ja siihen luetaan mukaan yrityksen arvot ja uskomukset, käyttäytymisen lisäksi (Johnson, Whittington & Scholes 2011, 171–173).
Johtaminen (Management)
Tässä tutkimuksessa keskitytään johtamisen osalta innovaatiotoimintaan ja siten innovaatioihin liittyvien osatekijöiden johtamiseen, sekä luottamuksen johtamiseen. Johtaminen käsitetään tässä tutkimuksessa konstruktiivis-kriittisen näkökulman kautta ihmisten välisen vuorovaikutuksen kautta rakentuvana todellisuutena, jossa tieto rakentuu toimijoiden välisen vuorovaikutuksen kautta ja se määrittyy kielenkäytön avulla. (Tienari & Meriläinen 2012, s. 116–118).
Tietojohtaminen (Knowledge management)
uit Beijerse (1999) esittää tietojohtamisen olevan organisaation tavoitteiden saavuttamista hyödyntämällä organisaation henkilöstön käytössä olevaa informaatiota ja dataa prosessoimalla sitä ja siten luomalla sille merkitys. Beesley (2008) esittää tietojohtamisen seuraavalla tavalla rakentuvaksi kokonaisuudeksi. Tieto voidaan nähdä aktiviteettinä, jossa varsinainen sen sisältämä informaatio ja data ovat objekteja. Tämä tarkoittaa, että tietoa ei voida säilöä vaan se muodostuu yksilöiden verkostoissa. Tietojohtaminen tarkoittaa tämän tiedon hankintaa ja hallintaa, joka tapahtuu kommunikaation, kognition ja kontingenssin yhteyspisteessä. (Beesley 2008.)
2. Teoreettinen viitekehys
2.3. Teorian keskeiset ilmiöt
2.1.1 Luottamus ja sen ulottuvuudet
Cummings ja Bromiley (1996) ovat määritelleet luottamusta seuraavasti: ”luottamus on yksilön uskomus, tai yleinen uskomus ryhmän sisällä siihen, että jokin toinen yksilö tai ryhmä (a) tekee hyvässä uskossa suoraan tai epäsuorasti sovitun sitoumuksen mukaisesti, (b) on rehellinen sopiessa kyseisistä sitoumuksista ja (c) ei hyväksikäytä kohtuuttomasti toista osapuolta, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Edellä esitetystä määritelmä voidaan tulkita, että luottamus edellyttää toimintaa, joka voidaan kokea luottamuksen arvoisena eli toisin sanoen luottamuksen edellytyksenä on luotettavuus.
Luottamuskirjallisuudessa onkin hyvä tehdä ero luottamuksen ja luotettavuuden välillä niiden välisten erojen vuoksi (Wright 2010). Luotettavuus saattaa pohjautua aiempaan toimintaan ja siitä syntyneisiin mielikuviin ja vaikutelmiin tai kolmannelta osapuolelta saatavaan informaatioon (Giest 2019) ja sillä tarkoitetaankin odotukset täyttävää yhteistoimintaa (Wright 2010). Mikäli toinen osapuoli täyttää odotukset voidaan heitä pitää luotettavina (Wright 2010), tämä tarkoittaa kuitenkin vain ominaisuutta, eikä jatkuvaa sosiaalista käytäntöä. Kuitenkin Cummings ja Bromiley (1996) esittävät luotettavana pidettävän käyttäytymisen perustuvan määritelmässään esittämään hyvään tarkoitukseen toimia sitoumusten mukaisesti ilman pyrkimystä opportunismiin. Tämä näyttäytyy aiemman toiminnan kautta sitoumusten pitämisenä ja lyhytaikaisten hyötyjen karttamisena pitkäkestoisen luottamuksen saavuttamiseksi. Aiemman toiminnan perusteella voidaan siis arvioida yksilön tai ryhmän luotettavuutta normien kautta. (Cummings & Bromiley 1996.)
Osana luottamuksen rakentumista pidetään osapuolten alttiutta luottaa (trustor’s propensity) toisiinsa.
Colquitt ym. (2007) huomasivat tutkimuksessaan, että alttius luottaa on yhteydessä luottamukseen arvioitaessa vastapuolen luotettavuutta yhteistoimintaan aloittaessa, mutta myös toiminnan aikana täysin uudenlaisia tilanteita kohdatessa. Alttius luottaa on vahvasti yhteydessä rehellisyyteen, luotettavuuteen ja kyvykkyyteen luotettavuuden näkökulmasta. Tutkimuksessa myös pyrittiin selvittämään pitääkö Mayerin ym. (1995) olettamus luottamuksen positiivisesta vaikutuksesta riskinoton suhteen eli haavoittuvaksi asettumisesta paikkansa. Tulosten perusteella yhteys on havaittavissa ja kohtuullisen selvä. (Colquitt ym. 2007.) Colquittin ym. (2007) tutkimuksen
perusteella luotettavuus ja alttius luottaa korostuvat myös luottamusta rakentavan roolinsa ohella kahdella tavalla. Mayerin ym. (1995) esittämät luottamuksen ulottuvuudet näyttäytyivät jokainen ainutkertaisina ja vaikuttivat luottamuksen syntymiseen eri tavoilla. Rehellisyyden ulottuvuus korostui arvioitaessa riskejä, kyvykkyyden merkitys korostui hyvänä nähtyjen toimintatapojen osalta, sekä hyväntahtoisuus näyttäytyi tuottavuutta hidastavien tekijöiden osalta merkityksellisenä. Alttius luottaa ja luotettavuus näyttäytyivät jokaiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen vaikuttavina itsenäisinä tekijöinä, jotka siten vaikuttavat luottamukseen ja tällöin luottamus voi näyttäytyä sosiaalisen vaihdannan suhteen mittarina. Tunteilla suhtautuminen tapahtuvaan sosiaaliseen vaihdantaan korosti käyttäytymiseen liittyviä luottamuksen aspekteja. Tämän perusteella luotettavuus vaikutti niin luottamukseen, kuin tunteisiin perustuvaan sitoutumiseen. (Colquitt ym. 2007.)
Luottamuksen ymmärtämiseksi on siis hahmotettava luotettavuuden ulottuvuudet (trust correlations), joiden kautta luottamuksen rakentuminen on mahdollista. Mayerin ym. (1995) mukaan määritellyt luottamuksen ulottuvuudet eli hyväntahtoisuus (benevolence), kyvykkyys (ability) ja rehellisyys (integrity) on huomattu aiemmassa tutkimuksessa luottamukseen vaikuttaviksi tekijöiksi (mm.
Franklin & Marshall 2019; Barki ym. 2015) ja niitä on laajalti käytetty tutkittaessa luottamusta, kuten edellä mainittu Colquittin ym. (2007) tutkimus osoittaa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan luottamuksen prosessia ja avoimen innovaation prosessia, sekä prosessien yhteyttä. Luottamuksen ulottuvuuksien merkityksen arviointi prosessien yhteyspisteissä ja niiden muodostumisessa on yksi tapa jonka kautta yhteyttä voi tarkastella. Avoin innovaatio voi myös itsessään olla luottamukseen vaikuttava ulottuvuus yritysten välisen yhteistyön näkökulmasta. Franklin ja Marshall (2019) ovat huomanneet, että yritysten välinen yhdessä luomisen tila toimii itsessään ulottuvuutena luottamuksen rakentumisessa.
Shazin ym. (2015) tutkimuksessa havaittiin luottamuksen rakentumisen suhteen riippuvuussuhde luottamuksen ulottuvuuksien ilmenemisen suhteen. Svare (2019) on esittänyt tämän tarkoittavan esimerkiksi sitä, että kyvykkyydellä on olemassa merkitys luottamuksen rakentumiseen vasta, kun hyväntahtoisuus ja rehellisyys olivat todettuja muuttujia. Kyvykkyys siis menetti merkityksensä valittaessa kanssakäymiseen kumppania, mikäli hyväntahtoisuuden ja rehellisyyden kokemukset eivät olleet tarpeeksi vahvoja. (Svare 2019.) Svare (2019) esittää kuitenkin, että yhteistyötä aloittaessa korostuu mahdollisen kumppanin kyvykkyys eli millaiselta toimijalta kyseinen kumppani näyttää ulkopuolelta havainnoituna. Kyvykkyys korostuu, koska sen kautta arvioidaan yhteistyön
mahdollisuutta onnistua eli voiko toinen osapuoli ylipäätään suoriutua tarvittavista toimenpiteistä projektin onnistumisen kannalta. Hyväntahoisuus voi ilmetä kommunikaatiota edistävän tekijänä yhteistyön käynnistyttyä ja rehellisyyttä arvioidaan ennen mahdollisen yhteistyökumppanin valintaa.
Svare esittää, että tällöin ei esimerkiksi ”tyhmiä” kysymyksiä nähdä rasittavina vaan toiminta rakentuu hyväntahtoisen asenteen ympärille. (Svare 2019.)
Colquitt ym. (2007) ovat esittäneet Mayerin ym. (1995) määrittelemistä luottamuksen ulottuvuuksista seuraavia tulkintoja:
Hyväntahtoisuus (Benevolence)
Colquitt ym. (2007) esittävät hyväntahtoisuuden määritelmällisesti luotetun haluna tehdä hyvää luottavalle taholle riippumatta muista motiiveista, kuten taloudellinen hyöty. Hyvätahtoisuuteen voidaan liittää ominaispiirteitä, kuten uskollisuus, avoimuus, välittäminen ja tuki. (Mayer ym. 1995;
ref Colquitt ym. 2007). Mayer ym. (1995) ovat määriteelleen hyväntahtoisuuden tarkoittavan puhtaan hyödyn lisänä olevia syitä yhteistoimintaan.
Rehellisyys (Integrity)
Colquitt ym. (2007) esittävät rehellisyyden määrittyvän luotetun haluna pitää kiinni moraalisista ja eettisistä periaatteista. Rehellisyyteen voidaan liittää ominaisuuksia, kuten oikeudenmukaisuus, reiluus ja lupausten pitäminen. (Mayer ym. 1995; ref Colquitt ym. 2007) Mayerin (1995) mukaan rehellisyydellä tarkoitetaan yhteisiä pelisääntöjä ja yhteisesti sovittuja käytäntöjä, joiden ympärille yhteistyö rakentuu.
Kyvykkyys (Ability)
Kyvykkyys määrittyy luotetun kykynä toimittaa ja tehdä tarvittavalla tavalla sovittu. Tämä tarkoittaa sitä, että luottajalla on hallussa tarvittavat tiedot ja taidot asian tekemiseksi. (Colquitt ym. 2007.) Mayer (1995) on esittänyt kyvykkyyden tarkoittavan jonkin asian toteuttamiseen vaadittavia taitoja ja kompetenssia. Osana kyvykkyyttä tulee huomioida, että kompetenssi jonkin asian hoitamiseen ei johda aina siihen, että myös muut asiat hoituisivat samalla tavalla.
Colquittin ym. (2007) tutkimuksessa havaittiin myös, että luottamuksen, luottamuksen ulottuvuuksien ja niiden suhteen seuraamukset olivat samankaltaiset organisaation henkilöstön välisten suhteiden horisontaalisessa ja vertikaalisessa tarkastelussa. Luottamus nähtiin kummassakin tapauksessa hyödyllisenä suhteiden kannalta. Poikkeuksena havainnoille on rehellisyys, joka korostui
vertikaalisten suhteiden osalta, mikä mahdollisesti selittyy voimasuhteiden eron kautta korostuvalla tarpeella reiluuteen ja johdonmukaisuuteen. (Colquitt ym. 2007.) Levin ja Cross (2014) ovatkin esittäneet kyvykkyyteen ja hyväntahtoisuuteen perustuvan luottamuksen sääntelevän eri tahojen välistä yhteyttä ja sen mahdollistamaan hyödyllistä tiedon liikkumista. Tällöin kyseisten luottamuksen ulottuvuuksien tulisi korostua informaation liikkumiseen perustuvassa avoimen innovaation toiminnassa.
Luottamuksen tutkimuksessa on siis tarkasteltu ilmiön rakentumisen ulottuvuuksia ja niiden vaikutuksia luottamuksen rakentumiseen. Prosessiajattelun kautta on voitu todeta luottamuksen ulottuvuuksien merkitysten muuttumista ja niiden välisiä suhteita jatkuvan suhteen aikana. Luottamus näyttäytyy kaiken kaikkiaan moniulotteisena ilmiönä yhden tai useamman toimijan välissä.
Luottamusta käsitellään tässä tutkimuksessa sen sisältämien ulottuvuuksien kautta rakentuvana ilmiönä.
2.1.2. Innovaation ja avoimen innovaation välinen suhde
Innovaation määritelmän mukaisesti innovaatiot ovat tarkoituksenmukaista toimintaa, jonka avulla pyritään kehittämään kannattavuutta, ketteryyttä tai toimivuutta valmistuvan tuotteen tai palvelun osalta (Beech & Macintosh 2017) Hammer ja Champy ovatkin esittäneet innovaatioiden käyttäytyvän prosesseina samaan tapaa, kuin mikä tahansa muu liiketoimintaprosessi (1993; ref Katzy ym. 2013).
Innovaatiot voidaan myös nähdä vallitsevana normina olevan panostuksen tuloksena, jota voidaan edistää tuotekehityksen verkostoilla (Powell 1996), joka ei tarkoita pelkästään uuden luomista vaan enemmin uuden esittämistä (Beesley 2008). Powellin (1996) esittämän ajatuksen mukaan innovaatioita on siis mahdollista edistää laajentamalla innovaation prosessiin osallistuvaa henkistä pääomaa. Tällöin avoin innovaatio on yksi keino tuoda mukaan organisaation ulkopuoleisia resursseja osaksi tuotekehitystä. Avointa innovaatiota voidaan siis käsitellä laajennettuna innovaationa, joka pitää sisällään innovaatioprosessin rakentumisen elementit sellaisenaan ja samanaikaisesti laajemman resurssipoolin osana innovaatioiden kehittämistä.
Kuten innovaatiota määritellessä on mainittu, tärkeä osana innovaatioita ja siten myös avointa innovaatiota on toiminnan päämäärän olemassaolo. Katzy ym. (2013) ovat esittäneet, että vaikka innovaatiotoiminnan tavoitteita voidaan määritellä oppimisen kautta saavutettavan tiedollisen hyödyn
kautta, avoimen innovaation osalta tavoite näyttäytyy suorana pyrkimyksenä taloudelliseen hyötyyn.
Kriittinen elementti avoimen innovaation osalta on myös juuri informaation avoin jakaminen.
Molemminpuolinen avoin tiedonjako on avoimen innovaation osalta tärkeää, koska sen epäsuhta voi kannustaa opportunistiseen käytökseen. (Nooteboom 2008; Johnson Whittington, Scoles 2011;
Hache, Linton & Öberg 2016). Tienari ja Meriläinen (2012, 50) ovat kertoneet avoimen innovaation määrittävän yrityksen kannalta haluttavien ulkoisten tietojen ja yrityksen sisäisten tietojen julkaisemisen suhdetta. Tämä tarkoittaa sitä, että laajennettaessa innovaation prosessia kohti avointa innovaatiota organisaatiot määrittävät sisäisesti minkälaista tietoa innovaation prosessi edellyttää ja siten sisäisen määrityksen avulla määritellään tahot, joita innovaatioprosessiin halutaan mukaan.
Dahlander ja Gann (2010) esittävätkin, että avoimuus määrittyy eri organisaatioissa eri tavalla ja avoimuuden määritelmä saattaa vaihdella tutkimuksissa. Tämän tutkimuksen kannalta avoimen innovaation osalta Chesbrough:n (2003) määritelmän lisäksi huomioidaan avoimen innovaation pitävän sisällään tavoitteen saavuttaa liiketaloudellista hyötyä, joka näyttäytyy informaation kulun hallintaprosessina yrityksen arvioidessa ulkoisilta tahoilta saatavan tiedon arvoa innovaatiolle.
2.1.3. Johtaminen suhteissa rakentuvasta näkökulmasta
Johtamisen määrittely suhteissa rakentuvasta näkökulmasta eli konstruktivistis-kriittisestä näkökulmasta tarkoittaa sitä, että johtaminen edellyttää ihmisten välistä vuorovaikutusta. Toisin sanoa johtaminen on olemassa vain ihmisten välisen vuorovaikutuksen kautta. Tällöin johtajan toiminta, johtaminen, määrittyy prosessiin osallistuvien tahojen välisen vuorovaikutuksen toimesta rakentuvaksi kokonaisuudeksi. Tämän tutkimuksen osalta konstruktiivis-kriittinen näkökulma korostaa johtamisen määrittymistä organisaation sisäisen vuorovaikutuksen ja ulkoisen vuorovaikutuksen piireissä ja johtaminen nähdään ilmiönä joka kohdistuu tällöin näiden kahden tason vuorovaikutuksen ohjaamiseen. Johtamisessa korostuu tällöin johtajuus (leadership) eli vuorovaikutuksen prosessi, jonka avulla pyritään saavuttamaan organisaation tavoitteet (Johnson, Whittington & Scholes 2011, 471). Tienari ja Meriläinen (2012, 141) kertovat suhteissa rakentuvan johtajuuden tarkoittavan kaikkia organisaation jäseniä osallistavaa toimintaa eli johtajuus rakentuu organisaation sisäisen vuorovaikutuksen kautta niin, että organisaation instituutionaaliset toimintamallit antavat sille reunaehdot. Suhteissa rakentuvassa johtajuudessa nähdään myös kulttuurit osana vuorovaikutuksen rakentumista (Tienari & Meriläinen 2012, 149). Johnson, Whittington ja Scholes kertovat kulttuurin organisaation sisällä tarkoittavan oletuksia ja käyttäytymismalleja, jotka ovat yleisesti hyväksyttyjä. Kulttuurin määrittely organisaatiolle on
strategisen tason valinta ja siten kytköksissä johtamiseen ja johtajuuteen. Tämän tutkimuksen osalta johtamisella tarkoitetaan siis strategisen tason valintaa, jossa vuorovaikutuksen kautta pyritään saavuttamaan tavoitteet ja johon vaikuttaa organisaation kulttuurilliset elementit. Johtajuus siis rakentuu organisaation sisäisen ja ulkoisen vuorovaikutuksen kautta ja aiemmin mainittu organisaation avoimelle innovaatiolle muodostama tiedon siirtymisen viitekehys muodostaa sille reunaehdot.
2.4. Yritysten välinen innovaatioyhteistyö ja luottamus
Yritysten välisessä toiminnassa ei voida välttyä luottamuksen huomioimiselta osana yhteistoiminnallista asetelmaa. Yritysten välinen yhteistyö ja luottamuksen ilmeneminen, sekä sen erilaiset roolit osana yhteistyötä on laajasti tutkittu aihe. Hardwick ym. (2013) esittävät luottamuksen olevan merkityksellinen osa innovaatioyhteistyötä. Luottamus näyttäytyy jopa kriittisenä tekijänä yhteistyön kannalta ja se toimii edellytyksenä hiljaisen tiedon siirtymiselle osapuolelta toiselle yhteistyön aikana. (Hardwick ym. 2013.) Lewicki ym. (1998) osaltaan esittävät luottamuksen muodostavan pohjan yhteistyölle yhteistyön rakentuessa useiden erilaisten motiivien muodostamalle käytökselle.
Powell (1996) on tutkinut tuotekehitystyötä ja luottamusta ja esittääkin, että tuotekehitystyö sisäisesti ja ulkoisten toimijoiden kanssa eivät ole toisiaan poissulkevia elementtejä vaan ennemmin toisiaan täydentäviä toimintoja. Ulkoisesti muiden toimijoiden kanssa tehtävä tuotekehitys tuo uutta tietoa käyttöön eli toimii oppimisen prosessina, jolla voidaan varmistaa omaa osaamista, sekä saavuttaa uutta tietoa. Tätä prosessia on mahdollista arvioida sisäisesti ja suorittaa oman toiminnan valvontaa.
Täten yhteistyön avulla voidaan saavuttaa varmuutta muuttuvan teknologian käytössä ja varmistaa omaa asemaa kilpailullisilla markkinoilla. Lisäksi tuotekehityksessä on vaikeaa arvioida syntyvien innovaatioiden tuloksia etukäteen niiden saattaessa olla odottamattomia, minkä vuoksi yhteistyössä tehtävä tuotekehitys ja sen edellyttämä oppimisprosessi rakentuu luottamukselle siitä, että myös toinen osapuoli on yhtä kiinnostunut ja innostunut toiminnasta (Powell 1996). Yhteistyön aloittamisen suhteen on kuitenkin huomioitava, että yhteistyön toinen osapuoli täytyy kokea päteväksi toteuttamaan yhteistyön tavoite. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteistyötaholla tulee olla kyvykkyys toteuttaa tarpeelliset asiat. Yhteistyön aloittamisen osalta kumppania etsitään erityisesti sen perusteella, kuka näyttäytyy kyvykkäänä ja kykenevänä toimittamaan tarpeelliset asiat. Tällöin
koettu riski ilmenee toisen osapuolen kyvyttömyytenä toteuttaa tarvittavat toimenpiteet. (Svare 2019.)
Luottamuksen roolia sovittelevana ilmiönä PK-yritysten yhteistyöhön liittyvissä päätöksentekoprosesseissa on tutkittu Brunetton ja Farr-Whartonin (2007) toimesta. Tutkimuksessa havaittiin, että verkostoihin hakeutumisen syynä yleisimmin oli löytää uusia liiketoimintamahdollisuuksia, mutta luottamus toimi määrittävänä tekijänä osallistumisen kannalta.
Luottamus siis määritteli yritysten kyvyn jakaa oleellista informaatiota ja huomata relevantteja mahdollisuuksia uuteen liiketoimintaan. Luottamuksen osapuolien aiemmilla kokemuksilla on merkitystä sen osalta, miten luottamus kehittyy osapuolten välillä riippumatta käytössä olevista tavoista hallita sitä. Fulop (2000; ref. Brunetto ja Farr-Wharton 2007) on huomannut aiempien yhteyksien ja yrityksen maineen olevan perustana korkealle luottamukselle. Verkostoissa toimiminen ja sen jäsenten halukkuus jakaa informaatiota, mukaan lukien sensitiivinen informaatio, määrittelevät verkostolle rehellisyyden tason. (Brunetto ja Farr-Wharton 2007.)
Hitchen ym. (2017) ovat tutkineet PK-yritysten avointa innovaatiota ja sosiaalisen median vaikutuksia innovaatiotoimintaan. Heidän mukaansa perinteisissä verkostoissa luottamusta arvioidaan usein muilta toimijoilta saatavien tietojen perustella, suosituksilla, mutta sosiaalisen median kautta luottamusta arvioidaan enemmin sen avulla miten paljon yhteistä toisen toimijan kanssa, on havaittavissa. Toisiin samanlaisiin toimijoihin eli samaan ”kastiin” kuuluvien kanssa on mahdollista löytää välitön luottamus, mutta se saattaa rajoittaa innovaatioita. Innovaatio rajoittuu, koska ideat saattavat olla liian homogeenisiä syntyessään samoista lähtökohdista. (Hitchen ym.
2017.) Svare (2019) on puolestaan tutkinut innovaatioyhteisöissä ilmenevää luottamusta ja luottamuksen ulottuvuuksien merkitystä erilaisissa verkostoissa. Riskin välttäminen verkostoissa toimiessa korreloi alhaisen luottamuksen kanssa. Kun mahdollinen yhteistoiminta vaikuttaa riskiseltä ja olemassa olevaa luottamusta ei ole, siihen ei haluta sitoutua niin vahvasti. Innovaatioyhteisöissä tämä tarkoittaa sitä, että yhteisön toimintaan ei tuoda mukaan omaa panosta. Vastaavasti korkean luottamuksen kautta, huolimatta arvioiduista riskitekijöistä, toimintaan sitoudutaan vahvasti mukaan.
(Svare 2019.) Yhteistyön sisältämät riskit saattava kasvattaa yhteistyöstä aiheutuvia kuluja (Cummings & Bromiley 1996). Cummings ja Bromiley (1996) kertovatkin luottamuksen vähentävän liiketoimien kuluja organisaatioiden välisessä toiminnassa. Luottamus aiheuttaa kulujen vähenemisen osana opportunistisen käyttäytymisen pelon vähenemistä. Tämä tarkoittaa sitä, että tapahtuvaan
vaihdantaan ei tarvitse allokoida niin paljon valvontaa ja siten resursseja säästyy. Opportunismi vaikuttaa osaltaan myös organisaatioiden luotettavuuteen eli miten organisaatioita arvioidaan ulkoapäin. (Cummings & Bromiley 1996.) Riskinotto ja yhteistyö ovatkin luottamusperusteisia sosiaalisen interaktion helpottumisen kautta ilmeneviä asioita ja avoimeen innovaatioon liittyviä haasteita liiketoiminnassa (Latusek-Jurczak & Prystupa-Rzadca 2014).
Yhteistyössä, yritysten edustajien välille rakentuva luottamussuhde edustaa yritysten välistä luottamussuhdetta, sekä edustajien välistä henkilökohtaista suhdetta. Olemassa oleva luottamus henkilökohtaisella tasolla organisaatioiden edustajien välillä ei siis automaattisesti tarkoita sitä, että myös edustettaviin organisaatioihin luotettaisiin. Suhde on kuitenkin kaksiosainen luottamussuhde.
Tämän vuoksi voidaankin todeta organisaatioiden välisten luottamussuhteiden olevan monitasoisia.
(Mouzas 2007.) Mayer (1995) esittää luottamuksen rakentumisen yksilöllisestä näkökulmasta erilaisena prosessina molemmille osapuolille, koska yksilöllistä alttiutta luottaa pidetään henkilökohtaisena ominaisuutena ja siihen vaikuttaa esimerkiksi vallitseva kulttuurinen ympäristö.
Tällöin myös yritysten edustajien välinen henkilökohtainen luottamussuhde näyttäytyy erilaisena ja siten se vaikuttaa organisaation tasolla siinä, miten luottamussuhde nähdään yhteistyössä.
Yhteistoiminnassa rakentuvan luottamuksen on havaittu perustuvan henkilökohtaisella tasolla olevaan luottamukseen myös Yang-Kyu:n ja Cho:n (2011) tekemässä tutkimuksessa, sekä Pesämaan ym. (2013) tekemässä tutkimuksessa. Eli vaikka luottamussuhde rakentuu kaksiosaisesti on mahdollista, että syvä henkilökohtainen luottamussuhde auttaa syvemmän organisaatioiden välisen suhteen rakentumista.
Luottamussuhteen rakentuminen monitasoiseksi saattaa vaikuttaa yhteistyöhön henkilökohtaisen suhteen edistäessä yhteistyötä, mutta monitasoisuus tuo mukanaan myös jännitteitä. Bouncken ym.
(2016) esittävät, että kilpailuisessa yhteistyössä osapuolten välille syntyy jännitteitä, mikäli osapuolilla on erilaiset käsitykset yhteistyön tavoitteita tai arvonluonnista yhteistyön osalta. Lisäksi yhteistyötä uhkaa osapuolten toimenpiteet kolmansien osapuolien välillä yhteistyön aikana innovaatioprosessin ollessa käynnissä. (Bouncker ym. 2016.) Mouzas (2007) argumentoikin, että luottamuksen syntymiseen eri organisaatioiden välillä ja siten yhteistyötä varten rakentuvan luottamuksen syntymiseen ei riitä se, että organisaatioiden edustajien välillä on vahva luottamussuhde, vaan sen lisäksi organisaatioiden välillä tulee olla ymmärrys toistensa tavoitteista ja
kiinnostuksista. PK-yritysten osalta yhteistyön on havaittu tavoittelevan enemmin kaupallistamista, kuin varsinaista tuotekehitystä (Katzy ym. 2013), mikä saattaa vaikuttaa organisaatioiden väliseen luottamukseen, jollei osapuolet ole selvillä toistensa tavoitteista.
Powell (1996) esittää, että luottamuksen syntyminen tuotekehitysyhteisöissä rakentuu yhteisten normien ja yhteisesti hyödyllisinä nähtyjen tavoitteiden mukaan toimimiseen, mikä luo yhteisölle toiminnan normin. Kääntöpuolena yhteisöjen arvojen ja normien kautta muodostuvalle luottamukselle on niiden ulkopuolelle jääminen eli luottamus ei synny yhteisöön kuulumattomien toimijoiden kanssa tai sen muodostuminen on vaikeaa ja siten yhteistyön hyödyistä pääsee nauttimaan vain yhteisöjen normien ja arvojen mukaan toimivat tahot. (Powell 1996.) Samankaltaisesti Tobiassenin ja Peterssenin (2017) tutkimuksessa havaittiin, että PK-yrityksen muuttaessa omaa kulttuuriaan ja toimintaansa vastaamaan suuremman osapuolen vallitsevaan organisaatiokulttuuria havaittiin sen herättävän enemmän luottamusta. Grimaldi ja Criselli ovat osaltaan huomanneet johtamisen merkityksen yhteisöjen toiminnassa. Avoimuuden johtamisen kautta voidaan vastuuttaa ja kannustaa ideoiden jakamiseen ja siten tuoda arvoa innovaatioyhteisölle. (Grimaldi & Criselli 2012.) Johtamisen kautta voidaan siis ohjata verkostojen jäseniä kohti toimintamalleja ja mahdollisesti toimintakulttuuria, joiden avulla luottamus pääsee rakentumaan. Tällöin myös sitoutuminen toimintaan on luontaisempaa ja siten ideoiden jakaminen helpottuu. Savolainen (2014) onkin maininnut innovaatioiden olevan johtamisen ja kulttuurin vaikutuksen alaista toimintaa.
On siis mahdollista todeta, että PK-yrityksen organisaatiokulttuurin rakentuessa omistajien ja avainhenkilöiden ympärille (Carr 2014) ja heidän näkemyksilleen he vaikuttavat suuresti millainen luottamuksen ja avoimuuden ilmapiiri on normi heidän omissa verkostoissaan. Täten organisaatioiden sisäiset kulttuurit välittyvät yhteistyöverkostoihin ja luovat ilmapiirin, joka joko mahdollistaa tai hidastaa luottamuksen syntymistä. Innovaatioiden kannalta esimerkiksi Zhang ym.
(2018) ovatkin huomanneet, että työntekijöiden välinen luottamus auttaa innovaatioiden osalta luoden mahdollisuuden nähdä ja omaksua arvoa uudessa informaatiossa, mikä edesauttaa innovaatioissa. Tämä tarkoittaa sitä, että sisäisen luottamuksen kulttuuri edesauttaa sisäistä innovaatiota, mutta luo myös pohjaa ulkoiselle luottamuksen kulttuurille ja siten edesauttaa koko verkoston innovatiivisuutta.
2.5. Avoimen innovaation prosessi
Innovaatioiden rakentuessa prosesseina prosessin ymmärtämisen pilkkoa prosessit pienempiin osiin ja siten havainnollistaa eri vaiheita innovaatioprosessin sisällä. Yksi tapa havainnoida innovaatioiden prosessia on Cooperin (1990) esittämä porttien avulla havainnollistettu innovaation prosessi.
Kuvio 1. Tuotekehityksen vaiheet ja portit. (mukaillen Cooper, 1990)
Cooper (1990) on mallintanut tuotekehityksen vaiheita ja portteja vaiheiden välissä kuvion 1 esittämällä tavalla. Cooperin esittämässä mallissa tuotekehitys eli innovaatio nähdään prosessina, joka etenee vaiheittain eteenpäin. Siten se muodostaa selkeän tavan hahmottaa innovaation prosessia, sekä auttaa osaltaan hahmottamaan innovaation prosessin johdettavia vaiheita. Cooperin esittämää mallia käytetään tässä tutkimuksessa innovaation prosessin perustana, koska se pitää sisällään prosessiajattelun ja siten se on sovellettavissa tutkimuksen asetelmaan.
Pahn ym. (2016; ref Bollinger 2019) esittää porttien avulla hahmotetun innovaation prosessin olevan kalassinen näkemys innovaation kulusta. Innovaatioprosessi rakentuu ensin ideointiin ja ideavaiheeseen, jonka jälkeen jokaisessa eri vaiheessa ideaa tarkastellaan tietyn asetelman kautta.
Prosessissa käydään läpi idean syntymisen jälkeen sen esittäminen osana liiketoimintaa, varsinainen kehityt, idean testaaminen ja arvottaminen, sekä julkaisu. Ensimmäisessä vaiheessa syntyneitä ideoita, jotka eivät lähtökohtaisesti ole valittuina mukaan käsittelyn seuraaviin vaiheisiin jäävät kuitenkin osaksi mukaan prosessia ja siten innovaatioprosessissa korostuu alkuvaiheen ideointivaihe tärkeimpänä vaiheena, joka on myös saanut eniten huomiota. Prosessin riskit kuitenkin kulminoituvat
idean valintaan – mikäli yritys valitsee jatkojalostusta varten lähtökohtaisesti heikon idean, resursseja menee hukkaan kehitykseen käytetyn työn osalta. (Bollinger 2019.)
Avoin innovaatio edellyttää, että innovaation prosessiin osallistuu enemmän, kuin yksi taho. Tällöin prosessin etenemisessä tulee ottaa huomioon kaikkiin siihen osallistuvien tahojen vaikutus prosessin kulkuun.
Kuvio 2. Innovaation prosessi. (mukaillen Katzy ym.2013)
Katzy ym. (2013) ovat esittäneet yhteistyössä rakentuvien innovaatioiden prosesseja ja samalla avoimen innovaation prosessia kuvion 2 ilmaisevalla tavalla. Eri vaiheessa oleva innovaatioprosessi rakentuu eri välittäjien ympärille sen edetessä. Innovaation prosessissa mukana olevilla välittäjillä tarkoitetaan tahoja tai mekanismeja, joiden kautta innovaatioprosessiin saadaan muita osapuolia mukaan. Prosessikaavion avulla ilmaistaan innovaation kannalta olennaisimmat välittäjätahot sen eri vaiheessa ja tutkimuksessa havaittiin, että oikeiden välittäjien valinta rakentuu arvonmuodostuksen ympärille eli innovaation edetessä yrityksen eri yhteistyötahojen mukaan ottaminen perustuu sille minkä tahon nähdään tuovan eniten arvoa kussakin vaiheessa. (Katzy ym. 2013.) Kuviosta havaitaan, että avoin innovaatio ja sen alustat tulevat mukaan prosessiin vasta innovaation tapahduttua yrityksen sisällä, juuri ennen julkaisua. Samanlainen toiminta on havaittavissa myös Buganzan ja Vergantin
(2009) tutkimuksessa, jossa avoimeen innovaation otettiin mukaan yliopistotahoja vasta tietyssä vaiheessa avoimen innovaation prosessia. Aiemmin mainitun innovaation prosessin eli porttien kautta rakentuvan innovaation prosessin vaiheiden kannalta tämä tarkoittaa siis avoimen innovaation implementoimista innovaatioprosessiin joko testaamisen ja siten arvonmäärityksen alkaessa tai heti sen jälkeen. Muiden tahojen mukaanotto perustuu yrityksen käsitykseen siitä missä vaiheessa avoimeen innovaatioon mukaan otetut ulkoiset tahot voivat tuoda eniten arvoa mukaan tuotekehitykseen.
Hasche, Linton ja Öberg (2016) ovat osaltaan tutkineet luottamuksen rakentumista avoimen innovaation prosesseissa. Tutkimuksessa huomattiin, että yritysten kyvyttömyys toteuttaa prosessin kannalta tarpeelliset asiat muodostui kriittiseksi tekijäksi prosessin loppumiselle. Yhteistyösuhteessa lähtökohtaisesti vahvempi taho ei todennut kumppania luottamusta herättäväksi ja siten luottamus ei päässyt rakentumaan. (Hasche, Linton ja Öberg 2016.) Avoimen innovaation tutkimuksessa on siis nostettu esille prosessinäkökulmaa ja tutkittu luottamuksen rakentumista prosessin aikana.
Tutkimuksessa on kuitenkin keskitytty luottamuksen rakentumisen suhteen tarkastelemaan eri ulottuvuuksien, sekä yritysten luotettavuutta ja sen vaikutusta luottamuksen rakentumiseen.
Tutkimuskentällä on tilaa tutkimukselle, jossa keskitytään havainnollistamaan miten avoin innovaatio itsessään vaikuttaa yritysten toimintaan luottamuksen syntymisen aikana eli toimiiko avoimen innovaation prosessi luottamusta määrittelevänä ulottuvuutena tai luottamuksen syntymiseen vaikuttavana määrittelevänä tekijänä.
2.6. Luottamuksen prosessi
Prosessinäkökulma on havaittu aiemmissa tutkimuksissa merkitykselliseksi tutkittaessa luottamusta (Brunetto ja Farr-Wharton 2007) ja luottamuksen määritelmiin on siten tuotu myös prosessinäkökulma mukaan (esim. Colquitt ym. 2007). Yksi erityisen paljon luottamuksen tutkimuksessa käytetty malli luottamuksen rakentumisesta itsestään iteroituvana jatkuvana toiminteena osapuolten välillä eli siis jatkuvana prosessina on Mayerin ym. (1995) esittämä luottamuksen rakentumisen malli.
Kuvio 3. Luottamuksen rakentumisen malli. (mukaillen Mayer ym. 1995)
Mayer ym. (1995) on esittänyt luottamuksen rakentuvan kyvykkyyden, rehellisyyden ja hyväntahtoisuuden ulottuvuuksien kautta arvioiduksi jatkuvaksi prosessiksi. Tutkimuksessa esitetään, että luottamuksen edellä mainittuja ulottuvuuksia arvioidaan luottajan toimesta oman alttiuden kautta ja sitä verrataan havaittavissa olevaan riskiin. Tämän kautta luottamus muodostuu kehäksi, joka iteroi itseään uudelleen ja uudelleen prosessin edetessä. (Mayer ym. 1995.) Mayerin ym. (1995) kehittämä malli luottamuksen syntymisestä on tehty kuvaamaan organisaatioiden sisäisten suhteiden välistä luottamuksen syntymisen prosessia hyväntahtoisuuden, rehellisyyden ja kyvykkyyden avulla. Mallia on kuitenkin käytetty aiemmin tutkimuksessa organisaatioiden välisessä tutkimuksessa (mm. Svare 2019) ja siten se on sovellettavissa yritysten välisessä interaktiossa syntyvän luottamuksen mallintamiseen. Schoorman ym. (2007) ovatkin maininneet, että mallia kehittäessä tarkoituksena oli rakentaa moniulotteinen malli luottamuksen rakentumisesta, mutta tutkimuksessa kuitenkin päädyttiin yhden tason tarkasteluun. Kuitenkin, koska alun perin mallin oli tarkoitus toimia moniulotteisesti, malli on havaittu käyttökelpoiseksi myös kyseisessä kontekstissa.
(Schoorman et al. 2007.)
Mayer ym. (1995) ovat hahmottaneet luottamuksen rakentumista kuviossa 3 esitetyllä mallilla.
Luottamuksen rakentuminen nähdään luottamuksen ulottuvuuksiin eli kyvykkyyteen, hyväntahtoisuuteen ja rehellisyyteen perustuvana ilmiönä kanssakäymisessä. Luottamuksen ulottuvuudet kuvaavat havaittavissa olevaa luotettavuutta. Ulottuvuuksia peilataan jokaiselle yksilölliseen alttiuteen luottaa, jonka avulla huomioidaan yksilöllisten lähtökohtien vaikutus luottamuksen kokemiselle. Varsinainen luottamus siis rakentuu yhdessä ulottuvuuksien ja alttiuden vaikutuspinnassa. Samankaltaisia tekijöitä on havaittavissa myös Sakon (1992) tutkimuksessa, jossa luottamuksen esitettiin perustuvan sopimuksellisuuteen, pätevyyteen ja hyväntahtoisuuteen. Sakon (1992) tutkimuksessa luottamuksen rakentumisen alkutekijänä pidetään sopimuksen muodostamista osapuolien välillä, mikä ei ole määrittävä tekijä Mayerin (1995) esittämän mallin osalta. Tässä tutkimuksessa luottamusta käsitellään ilmiönä, joka ei tarvitse erillistä sopimusta ollakseen olemassa ja siten Mayerin ym. (1995) esittämä malli luottamuksen rakentumisesta on soveltuvampi tähän tutkimukseen.
Colquitt ym. (2007) esittävät Mayerin ym. (1995) määrittelemien luottamuksen ulottuvuuksien suhdetta luotettavuuteen seuraavalla tavalla. Kyvykkyys ilmentää konkreettista tietotaitoa, joka vaaditaan asioiden hoitamiseen tarpeen edellyttämällä tavalla. Rehellisyys ja luotettavuus puolestaan ilmentävät enemmän luottamuksen kohteen omaa halua ja aikomusta toteuttaa asia. Luottamuksen ulottuvuuksien merkitys on selvästi havaittavista luottamuksen syntymisessä, mutta niiden vaikutuksista ei ole selvyyttä. Vaikka luottamuksen kohteella olisi halu tai kyky toteuttaa sovittu asia, varmasti ei voida sanoa miten jonkin ulottuvuuden riittämättömyys vaikuttaa luotettavuuteen tai tarvitaanko niitä kaikkia. (Colquitt ym. 2007.) Luottamuksen ulottuvuuksien tutkimuksessa on myös tutkittu rehellisyyden ja hyväntahtoisuuden yhteyttä ja päällekkäisyyttä (Barki ym. 2015). Colquitt ym. (2007) kuitenkin esittävät, että kyseiset ulottuvuudet ovat eroavaiset toisistaan rehellisyyden edustaessa rationaalista lähestymistä moraaliin ja oikeudenmukaisuuteen perustuen ja hyväntahtoisuuden ollessa enemmän tunnepohjainen halu tehdä hyvää toiselle osapuolelle.
Kognitiivinen, tietoon perustuva luottamus, joka ilmenee rehellisyyden ja kyvykkyyden kautta voi esimerkiksi saada lisäulottuvuuden tunnepohjaisesta, yhteiseen päämäärän kautta ja tavoitteen ympärille rakentuvasta, hyväntahtoisuuden elementistä. (Colquitt ym 2007.)
Mayerin ym. (1995). mukaan luottamuksen ulottuvuuksia voidaan käsitellä toisistaan erossa olevina tekijöinä, vaikka ne ovatkin yhteydessä toisiinsa. Luottamus osapuolten välillä voi siis syntyä
tilanteissa, joissa yksittäinen ulottuvuus koetaan heikoksi. Samalla kuitenkin kaikkien ulottuvuuksien olemassaoloa voidaan pitää edellytyksenä luottamuksen prosessin alkamisen kannalta (Svare 2019).
Yhteistyön ja siten suhteen jatkuessa prosessina yhteistyön osapuolet jatkuvasti arvioivat toisensa luotettavuutta ulottuvuuksien avulla ja ulottuvuuksien merkitys voi muuttua ajan myötä eli prosessin alussa hyvin merkittävä tekijä voi olla merkityksettömämpi sen loppupuolella. Ulottuvuuksien kautta koetun luotettavuuden tulee kuitenkin ylittää subjektiivisen alttiuden luottaa. (Mayer 1995.)
Mallissa luottamukseen liitettävä riski on huomioitu osana tapahtuvaa jatkuvaa iterointiprosessia.
Riskin arviointi sijoittuu prosessiin luottamuksen arvioinnin jälkeen tapahtuvana ilmiönä, koska halu luottaa toiseen ei tarkoita itsessään riskin ottamista. Riski manifestoituu vasta kanssakäymisessä osapuolten välillä. (Mayer 1995). Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi innovaatioyhteistyötä harkittaessa on mahdollista haluta luottaa toivottuihin yhteistyökumppaneihin ja saatavilla olevan tiedon perusteella voidaan arvioida potentiaalisten kumppanien välittämiä signaaleja riskikäyttäytymisestä. Kuitenkin varsinainen riski otetaan ainoastaan, jos yhteistyö lähtee käyntiin.
Mayer ym. (1995) malli on rakennettu dynaamisena, koska yhteistyössä luottamusta arvioidaan jatkuvasti ja onnistumiset nostavat koettua luottamuksen tasoa. Luottamuksen horjuminen edellyttää tällöin vastaavasti suurempaa rikettä koettua luottamusta vastaan. Mallin dynaaminen luonne mahdollistaa sen hyödyntämisen myös prosessinäkökulmasta, koska toiminta nähdään jatkuvana ja siten ajallinen aspekti tulee huomioitua luottamuksen rakentumisessa. Myös esimerkiksi Ikonen (2013, 129) on esittänyt luottamuksen rakentumisen jatkuvana prosessina – spiraalina. Fuoli ja Paradis (2014) ovatkin esittäneet, että mallia voidaan hyödyntää jatkuvan prosessin tarkastelussa sen rakenteen vuoksi. Tarkastelussa on kuitenkin hyvä huomioida, että yhdensuuntainen malli ei täysin korreloi prosessiajattelun kanssa (Savolainen & Ikonen 2016).
Colquitt ym. (2007) esittävät, että Mayerin ym. (1995) ja Rousseaun ym. (1998) määritelmät luottamukselle olettavat luottamuksen rakentuvan kahden osapuolen toisiinsa projisoimaan olettamukseen, että luotettu taho tekee jonkin tietyn asian. Olettamus ja siten luottamus rakentuu kognitiivisen prosessin varaan, jonka avulla arvioidaan yksilöiden ja organisaatioiden luotettavuutta ja yksi osatekijä prosessissa on toisen osapuolen luotettavuus. Luottamuksen osoittaminen rakentuu
siis olemassa olevan tiedon ja olosuhteiden perusteella tehtäväksi valinnaksi ja tällöin osoitettavissa oleva toisen osapuolen luotettavuus vaikuttaa valinnan lopputulokseen. (Colquitt ym. 2007.)
Tällöin luottamusta voidaan ajatella ilmiönä, johon vaikuttaa tietoinen päätös siitä, että suhteeseen ryhdytään olosuhteiden osoittamien rajojen perusteella. Luottamusta voidaan siis havainnoida eritasoisena ilmiönä erilaisten olosuhteiden luodessa sille taustaehdot. Lewicki ja Bunker (1996) ovatkin esittäneet luottamuksen rakentumista kolmen eri tasoisen luottamuksen kautta.
Kuvio 4. Luottamuksen kehittymisen vaiheet. (mukaillen Lewicki & Bunker 1996.)
Lewicki ja Bunkerin (1996) malli esittää luottamuksen rakentumista työpaikan sisäisissä suhteissa kolmen vaiheen avulla. Malli rakentuu lineaarisen, suoraviivaisesti etenevän, ajattelun pohjalle ja sen ajatuksena on, että tietyn tason saavutettua on mahdollista rakentaa luottamusta seuraavalle tasolle dynaamisen suhteen välityksellä ja osapuolten välinen suhde kehittyy sen mukaan, mitä enemmän toisesta osapuolesta tiedetään. (Lewicki & Bunker 1996.)
