Taustaa

Tämän tutkimuksen tarkoitus on selventää, miten luottamus ja avoin innovaatio ilmenevät toisiinsa vaikuttavina prosesseina yhteistoiminnan aikana. Lisäksi tutkimuksessa pyritään selvittämään, millainen merkitys johtamisella on kyseisten prosessien välisien yhteyksien hallinnoinnissa.

Organisaatioiden arkipäivään kuuluu useasta eri lähteestä tuleva informaation tulva, joka kohdistuu organisaation henkilöstöön ja sitä kautta organisaatioon itseensä. Saatavilla on siis käytännössä loputon määrä informaatiota esimerkiksi ”big datan” muodossa ja organisaatioiden haaste on saada rakennettua kaikesta informaatiosta varsinaista liiketoimintaa hyödyttävää tietoa. uit Beijerse (1999) onkin kertonut tiedon kuuluvan yritysten tärkeimpiin kilpailuvaltteihin. Yritysten kilpailukyvyn kannalta on tärkeää luoda uutta tietoa käyttöön. Tiedonluonti voidaan nähdä henkilöiden välisen tai organisaatioiden välisen vuorovaikutuksen kautta rakentuvana prosessina (Puusa & Reijonen 2011.) Puusan ja Reijosen (2011) mukaan inhimillisten resurssien kasvun eli henkilöstön kehittymisen kautta on yksi arvon luonnin mekanismeista ja sen osalta on oleellista tunnistaa kuka omaa liiketoiminnan kannalta relevanttia informaatiota ja miten se voidaan hyödyntää koko yrityksen käyttöön. Informaation määrä on myös lisääntynyt runsaasti teknologian kehityksen kautta viime vuosikymmeninä, mikä johtaa tilanteeseen, jossa informaation markkinat ovat laajenneet globaalisti.

Kyky toimia toisten organisaatioiden tai muiden tahojen kanssa yhteistyössä globaalista mahdollistaa uusien yhteistyötapojen, kuten avoimen innovaation lisääntymisen yritysten käytössä. (Stark & Davis 2008.) Myös Takayuki (2008) on maininnut, että globaalin markkinan mahdollistama tiedollisen markkinan aspekti on yksi merkittävimmistä muutoksista viime aikoina. Takayukin (2008) mukaan globaalit markkinat ovat tuoneet mukanaan haasteita kehittyneille talouksille kilpailukyvyn muodossa, kun perinteinen tuotanto saattaa siirtyä halvemman kustannuksen maihin ja rajaton kilpailu asettaa yhä enemmän haasteita markkinoille. Hänen mukaansa innovaatiot voidaan nähdä yritysten ja talouden kasvun mahdollistajan. (Takayuki 2008.)

Yksi tapa toteuttaa innovaatiotoimintaa, ja siten vastata globalisaation haasteisiin on avoin innovaatio. Avoin innovaatio tarkoittaa yritysten välistä yhdessä toteutettavaa innovaatiota, jossa informaatio liikkuu yritykseen sisään ja siitä ulos (Chesbrough 2003). Avoin innovaatio on lisääntyvässä määrin tutkittu aihe kirjallisuudessa (Ablrub & Lee 2012) ja se on havaittu erityisesti

PK-yrityksiä hyödyttäväksi toiminnaksi (Katzy ym. 2013; Battistella ym. 2016; Usman 2016;

Tobiassen & Pettersen 2017), sekä PK-yrityksillä on havaittavissa halu toteuttaa innovaatiotoimintaa muiden organisaatioiden kanssa yhteistyössä (Battistella ym. 2016). Nooteboom (2008) esittääkin yritysten välisen yhteistyön suositeltavaksi innovaatioiden lähteeksi. Tuotekehitys, joka perustuu avoimeen innovaatioon, mahdollistaa parempien tulosten saavuttamisen, sekä erityisesti pienten yritysten osalta laajennetun resurssipoolin saavuttamisen kautta tulevan hyödyn käytössä olevien resurssien niukkuuden vuoksi (Katzy ym. 2013). PK-yrityksiä voidaan pitää notkeampina toimijoina suurempiin yrityksiin verrattuna etenkin henkilöstöresurssin osalta (Martins & Fernandes 2015), mikä mahdollistaa laajennetun resurssipoolin ohella tehokkaamman sisäisten resurssien hyödyntämisen. Reed, Storrud-Barnes ja Jessup (2012) ovat maininneet, että avoimeen innovaatioon voidaan yhdistää yrityksen kyvyn hyötyä ulkoisesta henkisestä pääomasta eli onnistuneen avoimen innovaation prosessin avulla yritys mahdollistaa oman henkilökunnan tehokkaan hyödyntämisen lisäksi yrityksen ulkopuolisen henkilöresurssin tehokkaan hyödyntämisen. Avoimen innovaation avulla PK-yritykset saavat käyttöön niin taloudellisia, kuin inhimillisiä resursseja, joita muuten olisi mahdotonta saada hyödynnettyä (Hitchen ym. 2017). Tämä tarkoittaa juuri keinoa hallita ja hyödyntää yrityksen ulkopuolista tietoa. Avointa innovaatiota on käytetty niin palveluiden, kuin tuotteidenkin kehittämisessä ja Abulrub ja Lee (2012) huomasivat, että Etelä-Korealaisten yritysten parissa ei ollut eroja avoimen innovaation käytössä tuotteiden ja palveluiden välillä. Yrityksen koolla kuitenkin oli merkitystä avoimen innovaation käytön suhteen: kansainväliset suuret yritykset kohtaavat enemmän avoimen innovaation käytäntöjä, kuin kansallisilla markkinoilla toimivat pienet yritykset. (Abulrub & Lee 2012.)

Luottamuksella on havaittu merkitys yritysten välisessä yhteistoiminnassa. Cumming ja Bromiley (1996) kertovat luottamuksen vähentävän liiketoimien kuluja organisaatioiden välisessä toiminnassa.

Luottamus aiheuttaa kulujen vähenemisen osana opportunistisen käyttäytymisen pelon vähenemistä, jolloin tapahtuvaan vaihdantaan ei tarvitse allokoida resursseja niin paljon valvontaa eli kuluja ei pääse syntymään. Opportunismi osaltaan vaikuttaa organisaatioiden luotettavuuteen. (Cummings &

Bromiley 1996.) Riskinotto ja yhteistyö ovatkin luottamusperusteisia sosiaalisen interaktion helpottumisen kautta ilmeneviä asioita ja avoimeen innovaatioon liittyviä haasteita liiketoiminnassa (Latusek-Jurczak & Prystupa-Rzadca 2014). Franklinin ja Marshallin (2019) tutkimuksen mukaan yhdessä luomisella ja rehellisyydellä luottamuksen ulottuvuuksina on huomattava positiivinen vaikutus luottamukseen. Muiden tutkimuksessa esitettyjen luottamuksen ulottuvuuksien, kuten hyväntahtoisuuden, kyvykkyyden, viestinnän ja yhteisten arvojen osalta suoraa vaikutusta yritysten

välisessä yhteistyössä ilmenevään luottamuksen ympäristöön ei havaittu tilastollisen testin kautta.

Luottamuksen kautta voidaan siis vaikuttaa yhteistoimintaan ja yhdessä luomista voidaan pitää yhtenä luottamusta herättävänä tekijänä yritysten välisessä yhteistyössä. Tämän vuoksi avoimen innovaation ympäristössä luottamusta voidaan pitää merkityksellisenä tekijänä.

Avoin innovaatio nähdään yleensä yritysten strategisen tason valintana (Brem & Tidd 2012, 120;

Katzy ym 2013). PK-yritysten osalta tämä voidaan nähdä asiana, joka otetaan osaksi koko liiketoimintamallia, kuten esimerkiksi jonkin julkaisualustan ympärille rakentuvassa liiketoiminnassa, jossa innovaatioprosessi rakentuu julkaisualustan omistajan kanssa tehtävään yhteistyöhön (Johnson, Whittington & Scholes 2011, 300). Toisaalta PK-yrityksen kannalta strateginen valinta on voi myös ilmetä avoimuutta ja siten innovaatiota tukevan kulttuurin luomisena osaksi yrityksen toimintaa. Avoimuus osana kulttuuria ruokkii ideoiden jakamisen ilmapiiriä ilman pelkoa tuomituksi tulemisesta, mikä puolestaan lisää potentiaalisten innovaatioiden syntymistä ja tämänlaista kulttuuria voi strategisella tasolla rakentaa selkeän arvopohjan avulla. (Johnson, Whittington, Scholes 2011, 168–171.) Kulttuurin vaikutuksen innovaatiotoimintaan makrotasolla on havaittu aiemmassa tutkimuksessa. Kostis ym. (2018) ovat tutkineet makrotasolla kulttuurin vaikutuksia innovaatioihin. Kulttuurilla havaittiin tilastollisesti merkittävä vaikutus innovaatioihin makrotasoisessa tarkastelussa. Julkisentoimen kulttuurillisessa ympäristössä innovaatioiden kannalta merkityksellisinä korostuivat työmoraali, rehellisyys ja kuuliaisuus ja johtaminen. (Kostis ym. 2018.) Avoimuus osana kulttuuria saattaa olla myös toimialasidonnainen tai kytköksissä vallitsevaan kansalliseen kulttuuriin. Cheng (2016) on esittänyt luottamuksen olevan sidonnainen kansallisiin ja toimialasidonnaisiin kulttuurillisiin tekijöihin, jotka määrittelevät luottamuksen muodostumista ja sitä, miten eri luottamuksen osatekijät koetaan. Pienten yritysten osalta organisaatiokulttuuri rakentuu usein omistajien ja avainhenkilöiden ympärille (Carr 2014) ja heidän näkemyksillänsä on siten suuri merkitys yrityksen sisäisen kulttuurin rakentumisessa, ja miten se vaikuttaa luottamuksen ilmapiiriin.

PK-yrityksen näkökulmasta on siis mahdollista todeta kulttuurin olevan mahdollisesti osa strategisen tason ohjailua, mutta myös omistajien tai avainhenkilöiden kautta rakentuvana osana yritystoimintaa, mikäli siitä ei ole tehty strategisen tason linjauksia.

Pienillä yrityksillä ei välttämättä ole kattavaa näkemystä avoimen innovaation kaupallisesta hyödyntämisestä, sen vaatiessa osaamista ja strategisia valintoja, joita PK-yrityksillä ei välttämättä ole käytössä. (Abulrub & Lee 2012). PK-yritysten osalta avointa innovaatiota on kuitenkin

hyödynnetty onnistuneesti yritysten vahvuuksien kautta rakennettavalla yhteistyöllä, jossa samalla omiin heikkouksiin saadaan apuja toiselta osapuolelta. Lee ym. (2010) havaitsivat, että uusien ideoiden keksiminen on PK-yrityksille vahvuus, mutta innovaatioon liitettävä kaupallistamien oli selvä haaste, minkä vuoksi tutkijat suosittelivat esimerkiksi avoimen innovaation käyttöä ratkaisuna tähän ongelmaan. Tämänkaltaista avoimen innovaation hyödyntämistä PK-yrityksen näkökulmasta on myöhemmin havaittu esimerkiksi Katzyn y. 2013 tekemässä tutkimuksessa. Reed, Storrud-Barnes ja Jessup (2012) ovat maininneet, että avoimuus ympäristöä kohtaan ja ympäristöstä tuleviin ideoihin edistää suorituskykyä koskien innovaatioiden läpivientiä. PK-yrityksen näkökulmasta voidaan siis todeta, että avoimuus oman toiminnan suhteen mahdollistaa avoimen innovaation prosesseja suurempien yritysten kanssa yhteistyössä, mikäli suuremmat organisaatiot ovat orientoituneet hakemaan ideoita yrityksen ulkopuolelta ja siten edistämään innovaatiokulttuuria ja siten suorituskykyä.

Korkean teknologian parissa yhteistyö on sisäsyntyistä siten, että uudet mahdollisuudet nojaavat inhimillisiin resursseihin uusien potentiaalien hyödyntämiseksi. Tämä edellyttää uusia yhteistyötapoja, (Powell 1996.) kuten avoimen innovaation hyödyntäminen. Keskityttäessä peliteollisuuteen on mahdollista havaita, että tuotteen menetyksen riskin uhalla pienet yritykset valitsevat strategian, jossa työntekijät voivat avoimesti jakaa kehityksessä olevaan tuotteeseen liittyviä tietoja ja tuotetta testataan eri sidosryhmissä jo varhaisessa vaiheessa. Tämänlainen avoimuus rakentuu yritysten ja tuotteen ympärille rakentuvan sidosryhmien muodostaman yhteisön väliseen luottamuksen ja riskin jakamiseen. (Latusek-Jurczak & Prystupa-Rzadca 2014.) Latusek-Jurczakin ja Prystupa-Rzadcan (2014) tutkimuksessa havaittiin, että avoimen innovaation yhteisössä pelialalla ei ollut viitteitä perinteisiin luottamuksen rakentumisen helpottamiseen tarkoitettuja elementtejä, mutta empirian perusteella huomattiin, että yhteisön sisällä vallitsi luottamus, jonka avulla yhteistyö kantoi hedelmää. Pelialan kannalta on siis mahdollista, että avoin innovaatio tapahtuu aikaisessa vaiheessa tuotekehitystä ja se perustuu yhteisön sisäiseen luottamuksen piiriin, joka rakentuu verkoston sisäiselle viestinnälle. Hitchen ym. (2017) ovat tutkineet PK-yritysten avointa innovaatiota ja miten sosiaalinen media on vaikuttanut innovaatiotoimintaan. Heidän mukaansa perinteisissä verkostoissa luottamusta arvioidaan usein muilta toimijoilta saatavien tietojen perustella, suosituksilla, mutta sosiaalisen median kautta luottamusta arvioidaan enemmin sen avulla miten paljon yhteistä toisen toimijan kanssa, on havaittavissa. Toisiin samanlaisiin, samaan ”kastiin” kuuluvien kanssa on mahdollista löytää välitön luottamus, mutta se saattaa rajoittaa innovaatioita, koska ideat saattavat olla homogeenisiä syntyessään samoista lähtökohdista. (Hitchen ym. 2017.) Tämän vuoksi

innovaatiotoiminnan laajentamisella ulos omasta verkostosta voi olla hyötyä ja ulkoinen innovaatio voi toimia täydentävänä elementtinä tuotekehitykseen (Powell 1996), ja siten on tärkeää ymmärtää miten pelialan yritykset voivat rakentaa luottamusta myös ulkoisiin toimijoihin ja siten kehittää liiketoimintaa innovaatioiden osalta.