Kuten edellisessä kappaleessa kerroimme, ovat teknologian sisältö ja vaatimukset tulleet keskeisempään rooliin Suomen peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa. Tässä kappa-leessa tarkastelemme teknologiaintegraation mahdollisia positiivisia tai vastaavasti negatii-visia vaikutuksia opetuksen ja oppimisen tehostajana.
2.2.1 Teknologian hyödyt
Teknologian käytöllä on todettu olevan koulumaailmassa hyötyä opettajan opetuksessa, op-pilaiden oppimisessa sekä vanhempien kanssa käytävässä vuorovaikutuksessa. Sen käyttö-konteksti on lähellä nykyajan lasten ja nuorten maailmaa (Tuomi, Multisilta & Niemi 2011, 185; Palonen, Kankaanranta, Tirronen & Roth 2011, 97), jonka takia opettaja pystyy hyö-dyntämään teknologiaa oppilaiden oppimisprosessissa jopa varhaiskasvatuksesta lähtien (Konca, Ozel & Zelyurt 2016, 13).
Teknologiakeskeisyyttä ja sen kiinnostavuutta oppilaiden arjessa on pyritty hyödyntämään muodostettaessa oppimismotivaatiota opetettavan aineksen ympärille (esimerkiksi Shew-make ym. 2015, 142; Tuomi ym. 2011, 185; Mikkola ym. 2011, 37). Oppilaat voidaan saada motivoitumaan tylsempäänkin ja ei-kiinnostavaan aiheeseen teknologian avulla. Lapsi on todennäköisesti motivoituneempi oppimaan, kun opetus on mielekästä ja opetettava asia on esitetty mielekkäästi. Tällöin oppilaiden tulisi saada mahdollisuuksia pitää hauskaa teknolo-gian kanssa sekä hyödyntämään sitä luovasti. (Tuomi ym. 2011, 185)
Yleisempiä hyödynnettyjä teknologioita ovat YouTube, hakukoneet, pikaviestimet ja erilai-set tietokonepelit (Palonen, ym. 2011, 84). Opettajat ovat perehtyneet opetusteknologioihin, mutta käyttö on paikoittain painottunut enemmän opetuksen valmisteluihin kuin konkreetti-seen opettamistilanteekonkreetti-seen. Kun luokkaopetukkonkreetti-seen on integroitu teknologiaa, ovat opettajat kokeneet sen hyödylliseksi, sillä sen on uskottu tukevan oppilaan oppimisprosessia. (Was-tiau ym. 2013, 8)
Yksinkertaisten teknologiaan perustuvien oppimispohjien kokeiluista on tullut opettajilta positiivista palautetta, koska niitä on ollut helppo integroida opetukseen ilman suurta ajan-käyttöä. Esimerkiksi Tuomen ym. (2011) tutkimuksen mukaan mobiili sosiaalinen media on toimiva ja tehokas väline myös opetuksen tukena (Tuomi ym. 2011, 184-185). Mobiilioppi-minen tarkoittaa oppimista ja opetusta, joka toteutetaan käyttäen mobiililaitteita eli esimer-kiksi älypuhelimia tai tablet-tietokoneita (Tuomi & Multisilta 2011, 214). Teknologian mo-nipuolinen ja kekseliäs käyttö vaatii opettajalta tosin huomattavasti enemmän aikaa ja ener-giaa.
Kun teknologiaa integroidaan opetukseen onnistuneesti, oppilaiden aktiivisuus todennäköi-sesti nousee ja oppilaat tulevat parhaimmillaan mukaan aktiivisiksi teknologian käyttäjiksi ja ennen kaikkea aktiivisiksi toimijoiksi oppimisprosessissa (Palonen ym. 2011, 92). Tällöin saadaan oppilaille annettua vastuuta omasta oppimisestaan ja oppilaat pääsevät harjoittele-maan myös vastuullista teknologian hyödyntämistä. Teknologian laajoja mahdollisuuksia voidaan käyttää monipuolistamaan opetusta, mikä mahdollistaa entistä eriyttävämmän tuksen. Tämä auttaa varsinkin kohdatessa erilaisten oppijoiden oppimisprosesseja, sillä ope-tusta pystytään muokkaamaan yhä yksilöllisemmäksi. (Palonen ym. 2011, 85)
On myös huomioitava tieto- ja viestintäteknologian mahdollisuudet vuorovaikutuksen edis-täjänä niin koulun sisällä kuin koulun ja kodin välillä. Tämän on koettu helpottavan kodin ja koulun välistä vuorovaikutusta (Korhonen & Lavonen 2011, 120), sillä teknologia mah-dollistaa oppilaan vanhempien tuomisen lähemmäs mukaan kouluarkeen. Tällöin perheille tarjoutuu mahdollisuuksia tutustua ja seurata oppilaan koulukehitystä ja -oppimista, mutta myös hänen haasteitaan ja surujaan (Korhonen & Lavonen 2011, 121). Lisäksi opettajat ja vanhemmat ovat pitäneet tärkeänä, että oppilaat osallistuvat koulussa teknologiakasvatuk-seen, jossa opetetaan sen vastuullista käyttöä (Korhonen & Lavonen 2011, 120). Teknolo-giakasvatus onkin tärkeä osa nykymaailmaa, jossa lapset ovat syntyneet teknologian kes-kelle ja ovat pienestä pitäen hyödyntäneet sitä.
2.2.2 Teknologian haitat
Teknologian opetuskäytöllä on myös mahdolliset haittapuolensa. Esimerkiksi tietotekniikan käyttöönotossa ja soveltamisessa on ollut jo pitkään ongelmia niin opettajilla kuin koululai-toksilla (Ilomäki & Lakkala 2011, 55), joka voi osittain johtua teknologian jatkuvasta kehit-tymisestä. Opetusteknologian käytön keskeisimpiä haasteita ovat muun muassa sen rajalli-nen saatavuus, puutteellirajalli-nen internet -yhteys, koulun rajallirajalli-nen teknirajalli-nen tuki, tehokkaan tek-nologiakoulutuksen puute, rajoitettu aika ja opettajien vajavaiset teknologiataidot (Gha-vifekr, Kunjappan, Ramasamy, & Anthony 2016, 41).
Teknologisten välineiden rajallisuus aiheuttaa ongelmia, jos niitä ei riitä kaikille. Itse väli-neiden käyttö on koettu haasteelliseksi käytännön ongelmien vuoksi, koska laitteissa on ko-ettu olevan liian hitaat internetyhteydet ja yleisten toimintojen latausajat ovat olleet liian pitkiä (Palonen ym. 2011, 93). Teknologisten välineiden käytön ongelmat aiheuttavat opet-tajille ylimääräistä päänvaivaa muutenkin kiireisen arjen keskellä. Varsinkin tilanteet, joissa laitteet eivät toimineet halutulla tavalla, ovat vieneet liikaa aikaa opettajalta ja tunnilla ta-pahtuvalta oppimiselta (Palonen ym. 2011, 93). Lisäksi alakoulun opettajat ovat kokeneet, ettei heillä ole tarpeeksi aikaa hyödyntää teknologiaa opetuksessaan, esimerkiksi oppituntien pituuden vuoksi (Palonen ym. 2011, 93; Woods, Karp, Miao & Perlman 2008, 93; Korhonen
& Lavonen 2011, 120). Opettajat ovat kertoneet, että teknologian käytön opettelu vie luok-katyöskentelyssä niin paljon aikaa, että tunnin aihesisällön opetteluun jää vähemmän aikaa eikä oppiminen ole näin ollen tehokasta (Woods ym. 2008, 93). Oppitunneilla aikaa halutaan
käyttää kuitenkin tehokkaasti. Suomessa monessa alakoulussa oppitunnit kestävät 45 mi-nuuttia, jolloin hitaan tai jollain tapaa ongelmallisen teknologian hyödyntämisen yritys vie arvokasta työskentelyaikaa.
Lisäksi teknologia voi viedä paljon aikaa oppituntien ulkopuolella, esimerkiksi tuntien suun-nittelussa. Osa opettajista on kokenut, että teknologian integroiminen osaksi omaa opetusta vie enemmän resursseja ja aikaa kuin teknologiavapaa opetus. (Palonen ym. 2011, 93) Aikaa menee erityisesti siihen, kun opettajien pitäisi tarkastaa esimerkiksi internetistä löytyvien digitaalisten oppimateriaalien toimivuus sekä sisältö (Palonen ym. 2011, 94-95). Opetustek-nologian käyttöönottoon menee myös aikaa, jos opettajat kokevat, ettei heillä ole riittävästi taitoja teknologian käytössä ja soveltamisessa, tai jos heidän pitää opetella jokin uusi tieto- ja viestintäteknologinen asia (Palonen ym. 2011, 93).
Opettajat voivat TVT:n integroimisessa huomata erilaisia ongelmia ja häiriöitä, jotka vai-kuttavat heidän omiin asenteisiin ja kompetenssiin sen hyödyntämisessä oppitunneilla (Kret-schmann 2015a, 82; Koehler ym. 2011, 147). Esimerkiksi laitteiston ongelmat vaikuttavat negatiivisesti opettajien, mutta myös oppilaiden oppimiskokemukseen (Tuomi ym. 2011, 184). Osaa teknologioista ei ole edes suunniteltu opetuskäyttöön, jonka vuoksi opettajan tu-lisi pystyä muokata digitaalista sisältöä niin, että teknologia sopisi ja tukisi opetuksen sekä oppimisen tavoitteita (Koehler ym. 2011, 147). Opettajalle jää suuri vastuu TVT:n käytöstä, mutta heillä ei kuitenkaan välttämättä ole resursseja tai taitoa toteuttaa sen käyttöä opetuksen osana niin kuin haluaisivat. Opettajat ovatkin kokeneet, että teknologisten laitteiden ja oh-jelmien suunnittelijoiden tulisi ymmärtää paremmin heidän tarjoamien tuotteidensa rooli opettajien työssä, ja informoida opettajakuntaa näiden käyttömahdollisuuksista entistä pa-remmin (Korhonen & Lavonen 2011, 120).
Oppilaiden hyödyntäessä videointiin perustuvia sovelluksia, on huomattu esimerkiksi You-Tuben suuri vaikutus nykyajan lapsiin ja nuoriin, mikä näkyy oppilaiden taidoissa hyödyntää tällaisia sovelluksia (Tuomi ym. 2011, 182-183). Ongelmaksi muodostui enemmän videoi-den pysyminen vaaditussa sisällössä ja koulun arvojen sekä sääntöjen noudattaminen. Ky-seinen teknologiaan perustuva oppiminen tuki erilaisia oppijoita, mutta ei välttämättä so-vellu aivan kaikille oppilaille, jolloin se ei myöskään mahdollisesti tunnu oppilaan mielestä mielekkäältä. (Tuomi ym. 2011, 182-183)