Menetelmä

Mikään metodologinen käytäntö ei ole absoluuttisesti paras (Denzin & Lincoln 2011, 6).

Sen sijaan tutkimusmenetelmien välillä tehtävän valinnan tulisi riippua siitä, mitä yritetään selvittää (Silverman 2006, 34). Tämän takia valitsimme tutkimusmenetelmäksemme haas-tattelun, jonka koimme validiksi metodiksi selvittää opettajien kokemuksia ja näkemyksiä tutkimusongelmistamme.

4.2.1

Sanan haastattelu (interview) määritelmä sanakirjassa on ”saalistaa osa jostain, vierailla toi-sen luona, nähdäkseen” (to catch a glimpse of, to visit each other, to see) (Klein 1966, 808).

Tämä kuvaa hyvin haastattelun syvintä olemusta, jossa haastattelija pyrkii pääsemään osaksi haastateltavan kokemusmaailmaa ja saalistamaan sieltä tutkimukselle validia informaatiota kysymyksillään. Sen avulla tutkijan on mahdollista selvittää sekä oppia asioita, jotka muuten olisivat hänen ulottumattomissa (Rubin & Rubin 2005, 3; Weiss 1994, 1). Ennen kaikkea haastattelu on portti toisen ihmisen kokemusmaailmaan, missä voimme oppia hänen merki-tyssuhteista eri tilanteisiin ja asioihin sekä kokemaan ”vierailijana” uudelleen haastateltavan elämänkokemukset, jotka ovat muodostaneet hänestä holistisen ihmisolennon (Weiss 1994, 1).

Yleisesti haastattelututkimuksen voi määritellä tutkimukseksi, jossa haastattelija esittää ha-luamansa kysymykset ja kirjaa ylös saamansa vastaukset. Haastattelua voi tarkastella myös

asiantuntijakäsityksen näkökulmasta, jossa tutkijana voimme kysyä spesifiä tietoa asiantun-tijalta aiheesta, josta emme vielä tiedä. (Uusitalo 2001, 91-92). Ennen kaikkea haastattelu on keino saada syvällisempiä ja perusteltuja vastauksia ongelmista, joihin ei voi vastata yksin-kertaisesti (Rubin & Rubin 2005, 2-3).

Koimme myös haastattelun olevan ajankohtainen tutkimusmenetelmä sen nyky-yhteiskun-nassa vallitsevan aseman takia. Silverman (1997, 248) on käyttänyt määritelmää haastatte-luyhteiskunta, mikä johtuu haastattelun hyvin keskeisestä roolista mediassa informaationvä-littäjänä kuin myös tutkimuksessa käytettynä metodina. Ihmiset on helpompi saavuttaa ny-kyään esimerkiksi internetin tarjotessa paikasta riippumattoman pohjan monille erilaisille kyselyille arkipäivämme käytännöistä viihdemieltymyksiin ja poliittisiin suuntautumisiin (Gubrium & Holstein 2002, 10).

Hirsjärvi ja Hurme (2009, 43) ovat kuvanneet tutkimushaastattelun vuorovaikutustilanteeksi, jonka toteutuksessa yleistä ovat haastattelun ennaltasuunnittelu ja tutkijan valmistuminen haastatteluun tutustumalla aiheen käytäntöihin sekä teoriaan. Haastattelijan rooli on olla vuorovaikutuksen johtaja ja aloittaja sekä haastateltavan motivoija. Vastaaja toimii haastat-telussa passiivisena, joka tarjoaa asiantuntijatietoa niistä konteksteista, joihin haastattelija hänet johdattaa (Gubrium & Holstein 2002, 3). On myös huomioitava, että saadakseen haas-tateltavalta tutkimukselle tärkeää informaatiota, on haastateltavan pystyttävä luottamaan, että näitä tietoja käsitellään tutkimusetiikan mukaisesti (Hirsjärvi ja Hurme 2009, 43).

Haastattelussa tulee myös huomioida tilanteet ja kontekstit, joissa haastateltava on antanut informaatiota. On oleellista huomioida, vaikuttiko tutkija haastattelijana annettuun infor-maatioon johdattelemalla haastateltavaa liikaa tai onko haastattelutilanne jollain tapaa roh-kaissut haastateltavaa tietyn vastauksen antamiseen. Nämä tekijät huomioimalla voidaan ar-vioida, onko saatu informaatio luotettavaa vai epäluotettavaa (Gubrium & Holstein 2002, 14;

Alajärvi 2011, 142). Haastattelu on interaktiotilanne, johon voi vaikuttaa monet eri tekijät kuten vastaajan luottamuspula tai tämän puutteellinen suhde haastattelijaa kohtaan. Tämän takia tutkijan on tärkeää luoda toimiva yhteys itsensä haastattelijana ja haastateltavan välillä (Rubin & Rubin 2005, 13). Yhtenä keinona saada luotettavampaa tietoa haastateltavalta on haastatella tätä useaan otteeseen, jolloin vastaaja oppii mahdollisesti luottamaan tutkimuk-sen tekijään ja haastattelutilanteesta tulee luonnollisempi ja se voi rohkaista haastateltavaa

antamaan vielä syvempää informaatiota (Alajärvi 2011, 142). Lisäksi haastattelijan on muis-tettava neutraali asemansa. Haastattelutilanteissa, joissa haastattelijan uskottavuutta koetel-laan, tulisi hänen pyrkiä pysymään ammattilaisena (Brayda & Boyce 2014, 332). Vastaukset eivät aina miellytä tutkijaa tai ne voivat olla vahvassa ristiriidassa hänen omien ajatustensa kanssa, mutta hänen on toimittava neutraalisti ja ammattitaitoisesti.

Haastatteluun vaikuttavat myös kulttuuriset tekijät eli esimerkiksi, miten kysymyksiä on ta-pana kysyä, miten vastataan kohteliaasti tai kuinka tietyt eleet kulttuurissa koetaan. Nämä näkymättömät ja äänettömät oletukset ovat vuorovaikutustilanteen täydentäjiä, jotka kuiten-kin vaihtelevat eri kulttuureissa ja näin mahdollisesti muokkaavat vastauksia tai ymmärrystä tilanteista. (Mishler 1991, 6-7; Brayda & Boyce 2014, 331).

Tutkijoiden tulee olla joustavia ja kärsivällisiä suunnitellessaan haastattelujen aikatauluja.

Ennen kaikkea heidän tulee muistaa, että haastattelevat antavat myös aikaansa. (Brayda &

Boyce 2014, 332). On oleellista huomioida, että haastattelun tulee olla haastateltavalle va-paaehtoinen (Eskola & Suoranta 1998, 92).

4.2.2

Haastattelussa metodina on etuja, kun verrataan sitä muihin tiedonkeräysmuotoihin. Haas-tattelutilanteissa vastaajat pystyvät tuomaan itseään vapaasti esille varsinkin metodeissa, jotka mahdollistavat avoimet vastaukset. Tällöin haastateltava toimii myös aktiivisena tie-don konstruoijana, vaikka vuorovaikutustilanteen ohjaajana aktiivisesti toimiikin haastatte-lija. Haastattelussa on mahdollisuus todella laajoihin vastauksiin viitekonteksteista. Lisäksi haastattelijalla on mahdollisuus pyytää perusteluja eri vastauksille ja näin syventää vastauk-sien informatiivisuutta tai vastaavasti pyytää epäselville vastauksille selvennystä. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1997, 201)

Huonosti valmisteltu haastattelutilanne voi toisaalta vaikuttaa tutkimuksen kokonaisuuteen negatiivisesti. Jotta haastattelu palvelisi tutkimuksen prosessin etuja, tulisi haastattelijan omata tarvittavaa kokemusta ja taitoa, jotta tutkimukselle validi informaatio saataisiin vas-taajilta. Haastattelun katsotaan myös sisältävän monia luotettavuuteen liittyviä uhkatekijöitä.

Haastateltava pyrkii usein vastaamaan sen mukaan, tiedostaen tai tiedostamatta, mihin ky-symyksellä pyritään tai mitä tutkimus käsittelee (Hirsjärvi, ym. 1997, 201; Alajärvi 2011, 149). Esimerkiksi kysyttäessä luokanopettajalta hänen asenteesta teknologian käytöstä ope-tuksessa, voivat he mukailla virallista linjaa, jossa uusi POPS (2014) painottaa teknologian käyttöä tai vastata täysin oman kokemuksen mukaan. Vaikka vastaukset olisivat spontaaneja, voi vastauksiin vaikuttaa näin ollen haastateltavan halu vastata ”oikein”.

Vastauksien validiutta on tutkittu esimerkiksi tutkimuksessa (Mero-Jaffe 2011), jossa tutki-mushaastatteluun osallistuneet saivat itselleen tarkasteltavaksi oman tekstiksi puhtaaksikir-joitetun haastattelunsa. Suurin osa vastaajista halusi muokata omia vastauksiaan tai jalostaa niitä pidemmälle, ja he olivat lisäksi yllättyneitä huonosta sanavarastostaan (Mero-Jaffe 2011, 243-244). Kyseisestä tutkimuksesta selvisi, että jos haastateltavat pääsevät käsittele-mään puhtaaksikirjoitettuja vastauksiaan, aiheuttaa se tutkimukselle metodologisia ja eetti-siä ongelmia sekä tutkimuksen luotettavuuden kyseenalaistamista (Mero-Jaffe 2011, 244).

4.2.3

Teemahaastattelu mukailee fokusoitua eli puolistrukturoitua haastattelumenetelmää, jossa kysymykset ovat ennalta määriteltyjä, mutta haastateltavien vastaukset ovat avoimia (Ken-dall, Merton & Fiske 1990; Eskola & Suoranta 1998, 86). Molemmissa menetelmissä pai-notetaan vastaajien kokemusmaailmaa ja heidän muodostamia skeemoja. Teemahaastattelu keskittyy enemmän tiettyihin teemoihin ja kysymykset muodostetaan mukailemaan aina va-littua aihealuetta. (Hirsjärvi & Hurme 2009, 48).

Puolistrukturoiduissa haastatteluissa vastaavasti kysymysten muoto on kaikille sama, mutta niiden järjestys saattaa muuttua (Fielding 1996, 136). Hirsjärvi ja Hurme viittaavat teokses-saan Kendallin, Martinin ja Fisken (1990) keskeisiin huomioihin puolistrukturoiduista haas-tatteluista, joiden kysymykset perustuivat yksilön yksilöllisiin kokemuksiin, ajatuksiin ja tuntemuksiin ilman kokeellisesti aikaansaatua yhteistä kokemusta. (Hirsjärvi & Hurme 2009, 48).

Tässä tutkimuksessa mukailimme Hirsjärven ja Hurmeen (2009) teemahaastattelun mallia.

Koimme, että haastattelun periaatteet ja menetelmät sopivat tutkimuksemme tavoitteisiin.

Haastatteluissa esittämämme kysymykset pyörivät saman teeman ympärillä, mutta teema-haastattelusta poiketen käytimme kuitenkin tarkasti ennalta määriteltyjä kysymyksiä (Hirs-järvi & Hurme 2009, 48). Koimme tämän olevan tutkimuksemme kannalta paras vaihtoehto.

Tutkimuksemme haastattelukysymykset muodostuivat kolmesta aihealueesta. Ensimmäinen osio keskittyi opettajien kokemuksiin ja asenteisiin tieto- ja viestintäteknologiasta yleisellä tasolla ja toimi johdattelevana osuutena sekä eräänlaisena siltana kohti varsinaisia tutkimus-kysymyksiä. Toinen aihealue keskittyi teknologian käyttöön luokkaopetuksessa ja opettajien käsityksistä sen käytöstä nyt sekä tulevaisuudessa. Tässä osuudessa luokanopettajat pääsivät kuvailemaan teknologian käyttöä opetuksessaan riippumatta opetussisällöstä tai -konteks-tista. Kolmas ja viimeinen aihealueemme käsitteli teknologian hyödyntämistä ja sen mah-dollisuuksia tai haittoja liikunnanopetuksessa nyt sekä tulevaisuudessa. Opettajat pääsivät lisäksi muodostamaan liikunnanopetukseen teknologiaa sisältävän utopian. Tällä pohjalla pyrimme pääsemään askel askeleelta kohti yksityiskohtaisempaa tutkimustietoa aloittaen yleisistä kokemuksista, josta liikuimme koulukontekstiin sekä rajattuun sisältöön eli liikun-nanopetukseen. Muodostaessamme kyseisiä teemoja ja niiden aihealueen spesifimpiä kysy-myksiä otimme huomioon aikaisemmin tutkittuja tutkimuksia kyseistä aihealueista ja niistä muodostuneita teorioita.

Halusimme välttää tutkimuksessamme aikaisemmin mainitsemamme ongelman haastatelta-vien halusta vastata “oikein” esimerkiksi mukailemalla uutta POPS:a (2014) pedagogisia sisältöjä koskevissa kysymyksissä (Hirsjärvi ym. 1997, 201; Alajärvi 2011, 149). Tämän välttääksemme esitimme monipuolisia kysymyksiä niin teknologian käytöstä ja siihen koh-distuvista asenteista eri konteksteissa niin koulussa kuin sen ulkopuolella. Lisäksi koros-timme vastaajille useasti heidän vastausten anonyymisyyttä ja niiden tärkeyttä siinä, että mahdollisiin ongelmakohtiin löydettäisiin ratkaisuja.