Laadullinen analyysi voidaan karkeasti jakaa kahteen vaiheeseen, havaintojen pelkistämi-seen ja tutkimuskysymyksen ratkaisemipelkistämi-seen. Näistä ensimmäipelkistämi-seen liittyy osittain myös tee-moittelu. Teemoittelu on minulle analyysin apukeino ja työkalu, jonka avulla kyselyaineis-toa jaotellaan, teemoitellaan ja samalla myös pelkistetään helpommin ymmärrettävään muo-toon. Samalla tutkimuskysymyksen kannalta epäolennaiset teemat pyritään karsimaan ai-neistosta. Pelkistämisen tausta-ajatuksena on tehdä aineiston tarkkailua valitun teoreettisen viitekehyksen kautta. (Alasuutari 2011, 39–40.) Tutkimukseni teoreettiseen viitekehykseen kuuluu vahvasti muun muassa aiempi tutkimus ja se, että tällä hetkellä, 2010-luvun loppu-puolella eletään vinyylilevyjen suosion kasvun huippuaikaa. Samalla kun esimerkiksi CD-levyjen suosio on romahtanut, on relevanttia tutkia buumista aiheutuneita seurauksia ja ko-kemuksia harrastajien vastauksien kautta. Pelkistämisen näkökulmasta tarkasteltuna tee-moittelu on hyödyllistä tutkimuksessani, sillä se voi toimia hyvänä työkaluna, kun aineis-tosta esiin nousevia havaintoja tiivistetään esitettävään muotoon. Tässäkin vaaditaan ongel-manratkaisukykyjä, kun melko suuresta vastausaineistosta on tarkoitus löytää yhteisiä tee-moja ja niiden alle vastauksia, jotka jakavat yhteisiä piirteitä.
Teemoittelu on hyvä apuväline, kun etsitään nimenomaan ratkaisua johonkin käytännölli-seen ongelmaan. Omassa tutkimuksessani aiheen ongelmallisuudesta voi olla montaa eri mieltä, mutta toisaalta vinyylilevybuumiin voi olla yhdistettävissä myös sellaisia aspekteja, jotka representoidaan negatiivisina harrastajien keskuudessa. Yksi näistä puolista voi olla levyjen hintojen nousu. Kun jonkin tuotteen kysyntä kasvaa, yleensä myös tuotteen hintataso alkaa nousta. Tämä on jo melko nopeasti huomattavissa, kun vertaa uusien CD-levyjen ja LP-levyjen hintatasoa tällä hetkellä. Toisaalta buumiin liittyy myös positiivisia ilmiöitä. Osa harrastajista voi esimerkiksi arvostaa sitä, että levykaupoissa ja -messuilla pääsee tapaamaan
muita saman henkisiä ihmisiä. Myös Vinyylin vinguttajat –Facebook-ryhmä luo tietynlaisen sosiaalisen yhteisön, jonka jäsenistö koostuu saman mielenkiinnon kohteen jakavista ihmi-sistä. Vinyylilevyjen harrastaminen ei ole pelkästään vinyylilevyjen ostamista ja musiikin kuuntelemista. Siihen voi liittyä muun muassa taloudellisesta näkökulmasta katsottuna levy-jen järjestelmällistä myynti- ja ostotoimintaa. Kaiken kaikkiaan on hyvä pohtia sitä, miksi kustakin teemasta puhutaan kullakin tavalla. Mitkä syyt ovat johtaneet siihen, että esimer-kiksi vinyylilevyjen äänenlaatu koetaankin 2010-luvun lopulla lämpimäksi ja pehmeäm-mäksi verrattuna digitaalisen median äänenlaatuun, kun etenkin 90-luvulla asia oli toisin.
Teemoittelua hyödyntäessä pitää myös muistaa se, ettei järjestellyistä vastauksista muodos-tuisi pelkkää sitaattien listaa. On siis pyrittävä pitämään teoriapohja lähellä, kun tekee ana-lyysia ja hyödyntää teemoittelua sen yhteydessä. Tärkeää on myös pystyä tekemään omia pohdintoja aineistosta. Teemoittelu muistuttaa myös luokittelua siinä määrin, että siinä py-ritään määrittelemään aineiston pohjalla tiettyjä ryhmiä ja luokkia eri aihepiirien mukaan.
Teemoittelu on kuitenkin antoisampaa ja hieman pidemmälle vietyä, kuin pelkkä teemojen tai luokkien lukumäärien laskeminen. Kaiken kaikkiaan teemoittelua hyödyntäessä täytyy pyrkiä johdonmukaisuuteen sekä analyysin yhtenäisyyteen. Tämä on toisaalta myös yksi teemoittelun haasteista, sillä vaikka se on melko monikäyttöinen analyysitapa, täytyy ana-lyysin järjestelmällisyyteen kiinnittää erityistä huomiota. Teemoittelun avulla aineistosta saadaan esille mahdollisesti erilaisia näkökulmia erilaisten vastauksien myötä, mutta toi-saalta aineistosta voidaan korostaa eroavaisuuksien lisäksi yhteneväisten vastausten kautta muodostuvia teemoja. Samalla voidaan pohtia näiden yleisimpien teemojen merkitystä tut-kimuksen kontekstissa.
Koska hieman laajempia avoimia kysymyksiä oli kyselylomakkeessa 10 kappaletta, rajasin aineistoa niin, että keskityin aluksi vain muutamaan avokysymykseen ja niiden vastauksiin.
Tällaisia tutkimukseni kannalta keskeisiä kysymyksiä olivat esimerkiksi seuraavat kysely-lomakkeessa olleet avokysymykset:
- Mitkä seikat tekevät vinyylilevyistä erityisen hyvän harrastus- tai keräilykohteen?
- Mitä mieltä olet vinyylilevyjen suosion kasvusta 2010-luvulla?
- Minkälaisia negatiivisia ilmiöitä vinyylilevyjen suosion kasvu on aiheuttanut?
Teemoittelua hyödyntämällä tarkoituksena on siis kyllästää vastausaineistoa niin, että uudet
aineistosta esiin nousevat tapaukset liittyvät jo nousseisiin tapauksiin, eikä tutkimuskysy-myksen pohjalta nouse enää uusia tapauksia esille. Teemoittelua voi tehdä kuudessa eri osassa, kuten Nowell & Norris & White & Moules (2017, 4–11) sekä Braun & Clarke (2006, 86–94) käyvät analyysimenetelmää läpi:
1. Ensikosketukset ja aineistoon tutustuminen
2. Esiin nousseiden ideoiden hyödyntäminen raakateemoja muodostaessa 3. Raakateemoittelussa muodostuneista ryhmistä aletaan muodostaa teemoja
4. Kunkin osion alle sijoitetut vastaukset käydään uudelleen läpi osion sisäistä kohe-renssia etsien
5. Teemaryhmien lopullinen nimeäminen
6. Tehtyjen prosessien kautta muodostuneesta analyysista lopullisen tekstin työstämi-nen
Koska aineistoni analysointi ja lukeminen on vaatinut useampia lukukertoja, olen tehnyt ai-neistoni analyysia myös lähiluvun hengessä ennen lopullisten representaatioluokkien synty-mistä. Aineistoni raakateemoitteluvaihe ja siihen liittyvät lukukerrat liittyvät melko keskei-sesti lähiluvun prosesseihin. Ensimmäisellä lukukerralla lähdin hahmottelemaan vastauksia yksityiskohtaisemmin, samalla kuitenkin pitäen analyysini kokonaistavoitteen mielessä. Uu-silla lukukerroilla tavoitteenani oli löytää rajatusta aineistosta uusia tarkasteltavia kohtia, jotka eivät ehkä aiemmalla tai aiemmilla lukukerroilla nousseet niin selkeästi esille. Lähi-luku ei kuitenkaan ole pelkästään lukemista, ja pyrinkin aineiston rajauksen jälkeen ryhmit-telemään aineistoani erilaisten värikoodien avulla. Yhdistin tällä tavalla aineiston paremman hahmottamisen tulkitsevaan lukemiseen. Kun siirryn aineistoni analyysissa syntagmaatti-sesta lukutavasta paradigmaattiseen lukutapaan, korostuu analyysissani vastauksien eri osia rinnastava lukutapa. En niinkään vertaile aineistoni sisällä tekstejä, sillä rinnastaminen toi-mii paremmin keskeisenä välineenä representaatioluokkien syntymisen kannalta. (Pöysä 2015, 30–32.) Vastausaineistojen lukukertojen toistuvuus on siis lähellä sekä teemoittelun että sisällönanalyysin periaatteita, jonka myötä myös lähiluvun osittainen liittäminen tutki-mukseni metodologisiin valintoihin tuntuu luontevalta.
Kaiken kaikkiaan representaation, sisällönanalyysin, teemoittelun ja lähiluvun hengen yh-teispeli toimii tutkimuksessani niin, että laadullinen tutkimus on se yläkäsite ja työväline,
minkä alle muut tutkimuksen työkalut menevät. Teen siis laadullista tutkimusta, mutta us-kon, että tutkimuksessani kvantitatiiviset menetelmät yhdistyvät osaksi kvalitatiivista tutki-musotetta. En siis pidä kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusta erillisinä toisistaan. Niitä yhdessä soveltamalla on mahdollisuus saada aikaiseksi monipuolisempaa tutkimusta. Laa-dullisen tutkimuksen alle sijoittuu laadullinen sisällönanalyysi. Sen yhteydessä teemoittelu sekä lähiluvun käytäntöjen hyödyntäminen toimivat sekä omana analyysin työkaluna, että laadullisen sisällönanalyysin apuvälineenä, osana aineiston rajausta ja koodaamista. Näin tekstissä esitellyt osa-alueet toimivat eri osa-alueilla tutkimuksessa.