Koska musiikki kuulostaa parhaalta vinyyliltä. Soundi on lämmin ja pehmeä.
Muutenkin musiikki on parasta kun se soitetaan konkreettisesti levyltä, eikä striimata netistä.
V323, nainen, alle 20v
Vinyylilevybuumin myötä harrastukseen on liitettävissä aitoutta käsittävä representaatiot.
Vinyylilevyharrastajien silmissä esimerkiksi uudet, 2010-luvulla harrastuksen aloittaneet voivat näyttäytyä eri tavalla, kuin pidempään vinyylilevyjen parissa toimineet. Toisaalta, vinyylilevyjen lämpö ja pehmeys ovat niitä ominaisuuksia, joiden kautta vinyylilevyt näyt-täytyvät harrastajien mielestä osittain aidompina tapoina kuunnella musiikkia, kuin vaikkapa digitaaliset palvelut. Aitouden representaatioihin liittyy siis vinyylilevyjen fyysisyydestä kumpuava konkreettisuus. Harrastajien mielestä vinyylilevyt eivät ole pelkästään mainioita artefakteja musiikin kuunteluun, mutta ne myös miellyttävät katsojaa visuaalisuudellaan es-teettisesti. Tähän liittyvät kansitaide, sisäpusseista ja kansien sisäpuolelta löytyvät sanoituk-set ja tekijätiedot. Myös vinyylilevyn urissa kulkevan neulan laskeminen uralle ja sen kul-kemisen seuraaminen ovat harrastajien mielestä tällaisia visuaalisesti aitoja kokemuksia har-rastuksen parissa. Käytetyt levyt ja niissä olevat merkinnät voivat myös toimia visuaalisena ja historiallisena dokumenttina eletystä elämästä ja menneestä ajasta. Kaiken kaikkiaan vi-nyylilevyjen fyysisyydestä ammennetut merkitykset ovat siis tie aitouden representaatioihin.
Pidän vinyylin epätäydellisestä mutta kauniista soundista.
V414, mies, 40–49v
Vaikka monien harrastajien mielestä vinyylilevyillä on muun muassa pehmeämpi ja lämpi-mämpi ääni kuin vaikkapa CD-levyillä, ei se välttämättä tarkoita sitä, että vinyylilevyissä olisi aina kliinisesti kirkkain tai paras ääni. Vinyylilevyjen aitouden representaatiot vahvis-tuvat nimenomaan myös sen avulla, että vinyylilevyt ovat alttiita epätäydellisyyttä sisältä-ville ominaisuuksille. Vinyylilevyt voivat esimerkiksi säilytyksessä taipua, kuten myös ke-rätä naarmuja ja pölyjä. Levyjen kannet ja sisäpussit voivat myös käytössä vahingoittua eri
tavoin, mutta nämä liittyvät aiemmin mainittuun vinyylilevyn historialliseen tarinaan. Eten-kin käytetyillä levyillä on omanlainen tarina, ja yleensä sitä kautta levyistä on myös muo-dostunut tietyllä tavalla epätäydellisiä niin ulkoasultaan kuin äänentoistollisilta ominaisuuk-siltaan. Nämä elementit ovat kuitenkin tärkeitä, kun puhutaan vinyylilevyyn yhdistettävistä aitouden representaatioista. Digitaalisessa muodossa oleva ja fyysisesti koskemattomissa oleva musiikki ja ääni eivät sisällä samanlaisia rosoja, kuin vinyylilevyt. Epätäydellisyys on siis myös yksi keskeisistä ominaisuuksista nimenomaan aitouden merkityksistä puhuttaessa.
Vinyylilevyt ovat alttiita epätäydellisyydelle juuri alkuvaiheessa mainitun fyysisyyden takia.
Levyjen pinnat ovat herkkiä keräämään muun muassa pölyä ja naarmuja, etenkin jos levyjä ei säilytetä huolellisesti. Toisaalta fyysisyys tarjoaa myös lämmöksi koettuja musiikillisia ominaisuuksia, joita ei koeta läsnä olevaksi niin vahvasti muiden formaattien parissa. Vi-nyylilevyn alttius kulumalle ja epäaitoudelle voivatkin olla ominaisuuksia, joiden kautta niillä koettu lämpö ja pehmeys pystytään saavuttamaan. Lämmön ja pehmeyden kautta kuuntelijalle muodostuu myös muihin formaatteihin verrattuna kauniimpi kuva koetusta mu-siikista. Aiemmin mainittu konkreettisuus tarjoaa myös vinyylilevyharrastajalle mahdolli-suuden nähdä ja kuulla vinyylilevyn mahdolliset epätäydellisyydet. Vinyylilevy on siis enemmän läsnä kuin muut formaatit, ja tämä on myös liitettävissä aitouteen.
Fyysisten tuotteiden valmistus ja jakelu työllistää enemmän ihmisiä kuin digi-taalisten. Kansitaiteen arvostus on kasvanut, minkä huomaa sosiaalisessa me-diassa jaettavien levyjen kuvien määrästä. Vinyyliä on alettu taas myydä pai-koissa, joissa niiden myynti lopetettiin vuosikymmeniä sitten.
V192, mies, 40–49v
Kun puhutaan aitoudesta ja etenkin epäaitouden representaatioista vinyylilevyjen suhteen, on keskeisin kysymys siinä, kuinka paljon pystyy antamaan arvoa nimenomaan vinyylijul-kaisuiden musiikilliselle sisällölle. Esimerkiksi kansitaiteen ja sisäpussien esittely In-stagramissa voidaan nähdä vahvistavan tätä epäaitouden representaatiota, jolloin vinyylile-vyihin sisältyvien muiden ominaisuuksien avulla pyritään pitämään yllä kuvaa harrastunei-suudesta. Samalla kun esimerkiksi musiikkijulkaisuiden kansitaiteen arvostus on kasvanut, on se myös mahdollistanut harrastuksen aitouden kyseenalaistamisen. Toisaalta, aitouden representaatioihin yhdistettävistä ominaisuuksista keskeinen on vinyylilevyn fyysisyys.
Tästä johdannaisena on muun muassa se, että levyjen myyminen, tuottaminen ja jakelu mah-dollistavat vielä tänäkin päivänä tietyille tekijöille työpaikkoja levyjen parissa. Vinyylile-vyjä merkityksellistetään myös aitoa työvoimaa lisäävänä ja ylläpitävänä artefaktina.
Muissakin representaatioluokissa näkyvä asettelu digitaalisen ja vanhemman analogisen me-dian välillä on liitettävissä aitouden representaatioluokkaan. Vinyylilevyn aidommat omi-naisuudet muun muassa fyysisten tekijöiden kautta mahdollistavat sellaiset merkitykset, joissa digitaalinen media näyttäytyy pikemminkin työpaikkoja ja samalla musiikkikulttuuria kuihduttavana muutoksena, jonka vastavoimaksi vinyylilevyn kaltaisia artefakteja kaiva-taan. Merkillistä on kuitenkin se, että sosiaalinen media on omalta osaltaan ollut vaikutta-massa ja vahvistavaikutta-massa vinyylilevyjen paluuta. Esimerkiksi kansikuvia kohtaan palannut arvostus ja kasvanut mielenkiinto kuvastavat sitä vaikutusta, mikä esimerkiksi sosiaalisen median kuvapalveluilla voi parhaimmillaan olla. Somessa näkyvät kuvat eivät tee kuiten-kaan vinyylilevyjen harrastamisesta yhtään aidompaa, mutta niillä voi olla aidoksi koettuja toimintatapoja vahvistavia sivuvaikutuksia.
Näen sen jokseenkin teennäisenä ilmiönä ilmentää omaa kiinnostusta musiik-kiin muille. Siinä mielessä, että musiikkia kuunnellaan enemmän ja varsinai-seen musiikillivarsinai-seen sisältöön/laatuun keskitytään enemmän, ilmiö on positiivi-nen.
V215, mies, 20–29v
Vinyylilevyjä ostavista harrastajista ja harrastelijoista muodostetaan epäaitouteen liittyviä representaatioita. Tähän luokkaan kuuluvat harrastavat vinyylilevyjä vain jonkinlaisen ul-koisen kulissin ylläpitämisen takia. Tässä kohtaa kyse on etenkin viimeisen vuosikymmenen aikana harrastuksen aloittaneista. Yhtenä oheisilmiönä kulissien rakentamiselle voi olla esi-merkiksi Instagramin vinyylilevyihin painottuvat käyttäjätilit, joissa vinyylilevyistä otetaan kuvia ja näillä kerätään tykkäyksiä. Tästä vastauksesta esiin nousee myös aitouden ja epäai-don kaksinkamppailu. Ketkä sitten ovat niitä aitoja musiikista kiinnostuneita harrastajia?
Kommentista voi vetää muun muassa sen johtopäätöksen, että vinyylilevy artefaktina ei saisi ikinä nousta musiikillisen sisällön edelle. Näin on kuitenkin käynyt 2010-luvun vinyylilevy-buumin myötä. Vinyylilevyistä hankitaan ja etsitään erilaisia painoksia, joiden kohdalla mu-siikillinen sisältö ei välttämättä aina ole keskiössä. Siinä missä vinyylilevy voi itsessään näyttäytyä esineenä ja formaattina aidompana kuin muut formaatit, voidaan siihen liittää myös käyttäjätasolta kumpuavia aitouden representaatioita. Esimerkiksi 2010-luvun buumin
myötä oletettavasti harrastuksensa aloittaneet vinyyliharrastajat representoidaan helpommin epäaidoiksi tekijöiksi. Pelkkä vinyylilevyjen hankkiminen ja rahallinen panostus harrastuk-seen ei siis riitä takaamaan positiivisia aitouden representaatioita kaikkien harrastajien sil-missä. Omaan harrastuneisuuteen täytyy liittää oikeanlaista tietoisuutta muun muassa vinyy-lilevyajan musiikista, levyjen hinnoista sekä itse musiikista taidemuotona.
Tilasto 6. Kuinka pitkään kyselyyn vastanneet ovat harrastaneet vinyylilevyjä
Aiemmin mainitussa representaatioiden kannalta kyse on siitä, että ihmisten jaetut kulttuu-riset koodit muuttuvat ajasta ja paikasta riippuen. Pidempään vinyylilevyjä harrastaneilla on erilainen näkemys ja erilaisia merkityksiä harrastuksen suhteen, kuin uuden sukupolven har-rastajilla. Yllä oleva tilasto osoittaa myös sen, miksi tämä puoli aitouden representaatioista on hyvä ottaa huomioon. Kun vinyylilevyjä harrastavilta kysyttiin, kuinka kauan he ovat harrastaneet vinyylilevyjä, suurin osa koostuu 10 vuotta tai lyhyemmän aikaa harrastuksen parissa olleista. Kyseessä on 144 vastaajan eli 32,7 %:n osuus vastanneista. 10 vuotta tai vähemmän vinyylilevyjä harrastaneiden ryhmä on kuitenkin suurin yksittäinen ryhmä, kun harrastuksen parissa vietettyä aikaa mitataan vuosissa. Vinyylilevyihin liitettävät kulttuuri-set koodit ovat siis saamassa vinyylilevybuumin myötä uusia ominaisuuksia sitä mukaa, kun vinyylilevyjen käyttötarkoitukset ja merkitykset muokkautuvat. Esimerkiksi 2010-luvulla harrastuksen aloittaneella nuoremmalla sukupolvella on erilainen tietoisuus merkityksellis-tämisen kohteena olevasta vinyylilevystä. Tästä artefaktista voi heille tulla eri ominaisuuk-sien ja syiden kautta tärkeä, omaan identiteettiinkin liitettävissä oleva asia. Tämä on hyvä
144
11-24 vuotta 25-34 vuotta 35-44 vuotta 45 vuotta tai enemmän
Vinyyliharrastuksen ajat vuosissa (vastausmäärät y-akselilla)
esimerkki siitä, että vinyylilevy ei pelkästään ole sosiaalisessa todellisuudessamme, sillä sii-hen yhdistettävissä olevat merkitykset muokkautuvat koko ajan.
Vinyylilevyjen ympärillä kehittyvä suosion kasvu on siis tarjonnut aitouden representaatioi-den kannalta kahrepresentaatioi-den suuntaisia muutoksia harrastuksen kontekstissa. Toisaalta harrastuksen pariin on hiipinyt epäaitoa harrastuneisuutta vahvistavia elementtejä, kuten artefaktin pinta-puolisten ominaisuuksien kautta oman harrastajaminän korostaminen muihin verrattuna.
Toisaalta vinyylilevyjen paluuta ei merkityksellistetä aitouden kannalta pelkästään tästä nä-kökulmasta. Suosion kasvu tarjoaa myös mahdollisuuden avata ikkunaa syvempien musii-killisten kokemusten pariin digitalisoituvan yhteiskunnan paineen kasvaessa. Myös sisältöön liittyvä keskittyminen on osittain liitoksissa laatuun, mutta tässä kohtaa tie laadun kokemuk-siin käy nimenomaan muihin musiikkiformaatteihin verrattuna aidommaksi merkityksellis-tetyn formaatin kautta.
Vinyyli kuulostaa hyvältä ja edellyttää tiettyä asiaan paneutumista valmiste-luineen kaikkineen. Pyrin lisäksi kuuntelemaan mielimusiikkiani siinä formaa-tissa, jossa se alkujaankin julkaistiin.
V384, mies, 50–59v
Kun vinyylilevyihin ja fyysiseen mediaan sijoitetaan rahaa, siitä halutaan myös vastinetta monin eri tavoin. Suoratoistopalvelut ovat helpottaneet musiikin kuuntelua roimasti, mutta toisaalta vinyylilevyjä harrastavat representoivat suoratoistopalveluita musiikkia kertakäyt-töisyyteen vievänä voimana. Kun fyysinen levy täytyy asetella levylautaselle ja valita puoli, jota haluaa kuunnella, koetaan se jo ensimmäisenä askeleena parempaan osallistumiseen, kun kyse on musiikin kuuntelukokemuksesta. Levyjen analogisuus tarjoaa mahdollisuuksia tutustua levyjen sisällön lisäksi myös soitinteknologiaan, eli siihen kaikkeen, mitä äänen-toistoon on liitettävissä. Suoratoistopalvelut ja digitaalinen media representoidaan vastauk-sissa myös formaattina, joka saa nykyaikana aikaiseksi musiikin nopeampaa kulutusta. Tässä kohtaa vinyylilevyt näyttäytyvät jälleen kerran vastavoimana hektiselle digiajalle. Vasta-voima syntyy aidommasta tavasta kuunnella ja kuluttaa musiikkia. Vinyylilevyt ovat siis kulttuurillisia artefakteja, joilla on ostajalle ja kuuntelijalle monen tasoista arvoa, verrattuna esimerkiksi suoratoistopalveluihin. Myös albumikokonaisuuksien korostaminen vastauk-sissa on mielenkiintoista, sillä Spotifyn kaltaiset palvelut ovat vieneet musiikkiteollisuuden julkaisutapoja yhä enemmän yksittäisiä singlejulkaisuja korostavaan suuntaan. Tätäkin
kautta suoratoistopalvelut representoidaan kertakäyttöviihteenä, jonka kuluttaminen ei vaadi syvempää keskittymistä, samalla sen aitous heikkenee. Vaikka suoratoistopalvelut pyrkivät-kin palveluiden helppoudellaan tuomaan musiikkikokemukset entistäpyrkivät-kin lähemmäs kulutta-jaa, nousee tästä digiajan mediasta esille melko kolkko kuva vinyylilevyharrastuksen kon-tekstista käsin tarkkailtuna.
Aitouteen ja etenkin epäaitouden representaatioihin voidaan myös liittää vinyylilevybuumin myötä esiin nousevia kulttuurillisia valtakamppailuita. Aineistoni perusteella tätä kamppai-lua käydään pääosin ennen vinyylibuumia harrastuksen aloittaneiden ja vinyylibuumin myötä harrastuksen aloittaneiden välillä. Toisaalta osalla tämä uusien harrastajien ryhmä näyttäytyy kommenteissa laajempana massana, mitä se ehkä todellisuudessa on. Vinyylile-vylle ja sen parissa harrastamiselle asetetaan tiettyjä edellytyksiä, joita ilman voi näyttäytyä epäaitona tekijänä tässä kontekstissa. Vinyylilevyjä varten vaadittava paneutuminen liittyy muun muassa levyjen putsaamiseen ja niiden kunnon huolehtimiseen. Myös äänentoistolait-teiston ja levysoittimen säätäminen kuuntelua varten voi olla yksi valmisteluprosessiin kuu-luvista vaiheista. Aitous saavutetaan myös sitä kautta, että esimerkiksi 1970-luvulla levytet-tyä musiikkia kuunneltaisiin nimenomaan vinyylilevyltä, joka kuului silloin keskeisiin ää-nentoistoformaatteihin. Kaiken kaikkiaan aitous on olemassa sekä vinyylilevyssä itsessään, mutta sitä varten täytyy tehdä myös jonkin verran valmisteluja ja panostuksia. Esimerkiksi oikeanlaisten äänentoistolaitteiden ja oikeanlaisen tilan valinta vinyylilevyjen kuuntelulle voi kuulua osaksi prosessia, jonka myötä vinyylilevyjen parissa harrastaja pystyy pääsemään aidompiin musiikillisiin kokemuksiin verrattuna vaikkapa digitaaliseen mediaan.
Ulkomailla lähes puolet uusista harrastajista eivät joko panosta harrastukseen kunnolla tai tekevät sitä selkeästi vain muoti-ilmiön vuoksi, mutta Suomessa nuorimmatkin keräilijät tuntuvat olevan hyvin omistautuneita.
V409, mies, alle 20v
Erontekoja tehdään myös kotimaisten ja ulkomaisten harrastajien välillä. Suomalaisten kes-kuudessa vinyylilevyjen harrastaminen nähdään aidompana, ulkomaalaiset sen sijaan repre-sentoidaan pinnallisempina musiikin kuluttajina. Vinyylilevyjen kohdalla eroja aitouden representaatioissa voi siis syntyä maantieteellisestä näkökulmasta asiaa tarkastellen. Sosiaa-linen media on helpottanut näiden maantieteellisesti laajempien representaatiokäsitysten syntymistä. Tässä kontekstissa kunnolla harrastukseen panostaminen voi tarkoittaa muun
muassa sitä, että näkee edes jonkin verran vaivaa esimerkiksi soittokaluston laadukkuuden suhteen. Suomalaiset harrastajat representoidaan asiaan jo alusta alkaen paremmin paneutu-vina. Tämän suhteen aineistossa on kuitenkin ristiriitaisia ääniä, sillä myös suomalaisten harrastajien keskuudessa esimerkiksi nuoremman sukupolven harrastustoimintaa represen-toidaan muun muassa epäaitouden kautta, joka käy paremmin ilmi muun muassa hipsteri-representaatioiden luokassa.
Aiemmasta voi päätellä myös sen, että etenkin nuorien vinyylilevyharrastajien keskuudessa kaikki kotimaiset harrastajat näyttäytyvät asiaan omistautuneilta. Omistautuneisuus on tässä yhdistettävissä aitouteen, vaikka kaikkia omistautuneisuuden alle kuuluvia piirteitä ei välttämättä harrastajien parissa koetakaan aina positiivisina. Yksi näistä piirteistä on vinyy-liharrastajien vankka hintatietoisuus, joka ilmenee aineistostani jo siitä, että hintoihin kiin-nitetään huomiota etenkin vinyylibuumin negatiivisista oheisilmiöistä puhuttaessa. Omis-tautuneisuus on kuitenkin tapa, jolla harrastajat pystyvät näkyvästi tuottamaan aitoutta vi-nyylilevyharrastuksen parissa. Esimerkiksi CD-levyihin verrattuna vinyylilevyjen oikean-lainen säilyttäminen vaatii hieman enemmän panostusta. Digitalisoituvassa yhteiskunnassa vinyylilevyjen säilyttäminen muun muassa suojamuoveissa ja auringon valolta suojattuna voi saada vahvempia omistautuneisuuteen ja samalla aitoiteen liittyviä merkityksiä, mitä tällainen toiminta olisi saanut esimerkiksi ennen digitaalisen median läpimurtoa.
Vinyylin muotistatus on nostanut levyjen hintoja huomattavasti. Osa ihmisistä kuvittelee minkä tahansa vinyylilevyn olevan arvokas, ja tämä näkyy etenkin kirpputoreilla, joista löytää tänä päivänä lähinnä ylihinnoiteltua suomi-iskel-mää.
V128, mies, 30–39v
Myös vinyyliharrastajien kokemukset vinyylibuumin myötä levyjen nousevasta hintatasosta voidaan liittää aitouden representaatioihin. Kun vinyylilevyihin pystytään liittämään moni-naisempia arvoa tuottavia ominaisuuksia kuin vaikkapa CD-levyihin, voi tämä olla yksi syy siihen, miksi vinyylilevyistä on alettu pyytää harrastajien mielestä 2010-luvun aikana kor-keampia hintoja. Toisaalta harrastajat ovat myös valmiita maksamaan vinyylilevyistä hie-man enemmän artefaktin monipuolisten ominaisuuksien, tai jopa esimerkiksi kulttuurillisen statuksen takia. Kun vinyylilevyharrastuksen parissa olevat liittävät esimerkiksi somen avulla harrastukseen epäaidoiksi koettuja tekijöitä, vahvistavat he myös epäsuorasti
vinyy-lilevyjen arvostusta. Toisaalta arvostuksen nousu on mahdollistanut levyjen hintatason nou-sun. Samalla hintatietoisuus on muuttunut häilyväksi, jolloin arvioita levyjen hinnoista teh-dään epäaitouden kautta, eli ei niinkään vinyylilevyjen musiikillisen sisällön pohjalta, vaan esimerkiksi kulttuurillisen statuksen kautta.
Aitouden representaatioluokan sisällä esillä on myös ajatus siitä, että 1990-luvulla tapahtu-nut vinyylilevyjen suosion lasku oli levy- ja tuotantoyhtiöiden tekemien kaupallisten valin-tojen aikaansaama ilmiö, johon kuluttajien oli ikään kuin pakko sopeutua. Tätä kautta laa-jemmasta näkökulmasta katsottuna koko vinyylilevybuumin aitous voidaan asettaa kyseen-alaiseen valoon. Tämä on myös yksi niistä näkökulmista, joissa suosion kasvun marginaali-suutta painotetaan erityisesti. Vinyylilevyjen suosion kasvu 2010-luvulla on edennyt lähes lumipalloefektin lailla. Prosentuaalisesti suuri kasvu on aiheuttanut sen, että eri medioissa on alettu uutisoida vinyylilevyjen paluusta, joka on toiminut kuin ilmaisena mainoksena il-miölle. Osittain samanlainen vaikutus oli esimerkiksi Yhdysvalloissa 1990-luvun uutisoin-nilla vinyylilevyistä, kun jo 90-luvun lopulla alettiin nähdä merkkejä formaatin paluusta (Breckenridge & Tsitsos 2017, 73). Vinyylilevyjen suosion kasvusta osa on representoitu oikeaksi ja aidoksi ja samalla luontevaksi suosion kasvuksi. Tämä näkemys pohjautuu ko-kemukseen vinyylilevyjen mukavuudesta verrattuna muihin formaatteihin. Tämä mukavuus voi olla esimerkiksi sitä, että vinyylilevyt tarjoavat enemmän visuaalista nähtävää ja fyysistä koettavaa musiikillisen puolen lisäksi.
Vinyylilevyt ja niiden soittamiseen tarvittava soittokalusto voivat esimerkiksi toimia tyylik-käänä sisustuselementtinä, kuten jatkossa käy ilmi hipsterirepresentaatioiden kohdalla. Toi-saalta nämä muuttuvat käyttötarkoitukset voidaan liittää myös epäaitouden representaatioi-hin. Vinyylilevyjen kohdalla epäaitoudesta puhuttaessa itse musiikista nauttiminen ja siihen keskittyminen on keskeistä, eikä niinkään se, kuinka esimerkiksi vinyylilevyt istuvat fyysi-senä elementtinä sisustukseen, tai miltä oma soittokalusto näyttää. Samalla kun vinyylilevy-jen nostalgia-arvoa ostavat ominaisuudet näyttäytyvät niiden arvoa nostavina tekijöinä, mah-dollistavat ne myös aitouden ja epäaitouden välisen kaksinkamppailun harrastajien keskuu-dessa. Toisaalta aitouden representaatioissa on esillä myös ajatus vinyylien arvostuksen ja nostalgia-arvon ylläpitämisestä. Osa harrastajista merkityksellistää uuden sukupolven har-rastajien ostokäyttäytymistä myös niin, että vaikka osalle vinyylilevyt ovat myös sisustus-elementti, pääasia on, että musiikkiin panostetaan rahallisesti.