Käytin aineistonkeruumenetelmänä puolistrukturoitua haastattelua eli teemahaastattelua.
Haastattelukysymykset (liite 1) muodostuivat lukemani aiemman tutkimuksen ja selvitys-ten pohjalta. Muodostin haastattelua varselvitys-ten erilaisia teemoja ja varauduin lisäksi tarkenta-maan kysymyksiäni tarvittaessa. Teemahaastattelussa on tärkeää, että sen runkoa varten on riittävästi teoreettista tietoa taustalla (Eskola & Suoranta 1998, 79). Haastatteluun valmis-tautuminen ja kysymysten laatiminen on olennainen osa teemahaastattelua. Kysymyksiä laadittaessa tutkija voi käyttää intuitiotaan, aiempia tutkimuksia ja tutkimuksen aiheeseen liittyvää teoriatietoa. (Eskola & Vastamäki 2015, 35.) Käytin haastattelurungon laatimi-sessa lähinnä aiempia tutkimuksia ja teoriatietoa. Taulukosta 2 löytyvät haastattelun pää-teemat.
TAULUKKO 2. Haastattelun pääteemat
Teema Esimerkkejä kysymyksistä
Itsearviointi Mitä ajatuksia sinulla on itsearvioinnista?
Kerro kaksi esimerkkiä tekemistäsi itsearvioinneista:
1. Tapaus, jossa itsearviointi oli erittäin onnistunut?
2. Tapaus, jossa itsearviointi ei lainkaan onnistunut?
Itsearviointi ja arvioinnin
koh-teet/arviointikriteerit Millä tavoin hyödynnät arvioinnin kohteita ja arvi-ointikriteereitä itsearvioinnissa?
Osallisuus ja itsearviointi Miten itsearviointi liittyy osallisuuteen kokemuksesi mukaan?
Mikä mahdollistaa osallisuuden arviointitilanteessa?
Miten koet itsearvioinnin osana tutkintotilaisuuden arviointia?
Itsearviointi ja elinikäinen oppiminen Mitä olet oppinut itsearviointia tekemällä?
Itsearviointi osana lastenohjaajan ammattitaitoa Omien ammatillisten taitojen kehittäminen itsearvi-oinnilla on olennainen taito lastenohjaajan työssä.
Mitä ajattelet tästä väitteestä?
Haastattelujen aluksi kysyin opiskelijoilta, millaista itsearviointia he olivat tehneet. Tämä teema muodostui Andraden ja Dun (2007) artikkelin pohjalta. Andraden (2010) ja Racen ym. (2005) määritelmät itsearvioinnista muodostivat pohjan itsearviointia käsitteleville teemoille. Boudin ja Falchikovin (2006) sekä Virtasen ym. (2015) tutkimusten tulosten pohjalta hyödynsin ajatusta itsearvionnista osana elinikäistä oppimista. Räkköläisen (2011) väitöskirjassa käsiteltiin ammattiosaamisen näyttöjen arviointia, ja sen perusteella muodos-tin teeman liittyen näyttöjen arviointiin sekä arviointikriteereihin. Rantala (2008) tutki väi-töskirjassaan lastenohjaajan ammattitaitovaatimuksia, ja sen perusteella muodostin teeman liittyen itsearviointiin osana lastenohjaajan ammattitaitoa. Myös Mikkonen ja Veijola (2013) pitivät tutkimuksessaan itsearviointia olennaisena ammattitaitona asiantuntijatehtä-vissä.
Osallisuuteen liittyvät teemat muodostuivat Alangon (2010), Stubbin ym. (2010), Kiila-kosken (2007) sekä Herrasen ja Harisen (2007) teosten pohjalta. Stubb ym. (2010) käsitte-livät osallisuuden kokemusta ja sitä, miten oleellista se on koko osallisuuden näkökulmas-ta. Kiilakoski (2007) puolestaan puhui muun muassa siitä, miten itsearviointi voi lisätä
opiskelijoiden osallisuutta. Herranen ja Harinen (2007) taas painottivat sitä, miten reflek-tointi voi parhaimmillaan lisätä osallisuutta.
Aluksi kysymyksiä oli kymmenittäin, jonka jälkeen tiivistin kysymykset aihealueittain teemoihin. Mielestäni tämä auttoi itse haastattelutilanteissa, koska minulla oli käytössä lisäkysymyksiä ja tarkentavia kysymyksiä, jos haastateltavalla oli vaikeuksia vastata ky-symyksiin tai tarvitsin tarkennusta vastauksiin.
Näyttötutkintojärjestelmässä arvioinnin perusteena toimivat tutkinnon perusteista saatavat arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit. Arviointi ja arvioinnin suunnittelu kulkevat mukana kaikessa näyttötutkintotoiminnassa. Tutkintotilaisuuksien arvioinnin tulee pohjautua tut-kinnon perusteisiin. Arviointia ja sen laatua tulee kehittää esimerkiksi keräämällä sekä työ-paikoilta että opiskelijoilta palautetta arviointimenetelmien käytöstä. (Opetushallitus 2015, 79.) Haastateltavien pohtiessa itsearviointia, sen merkitystä ja sitä, miten se on osa näyttö-jen arviointiprosessia, olen saanut käyttökelpoista tietoa, jota voidaan käyttää arvioinnin kehittämiseen. Olemme keskustelleet työpaikallani esimerkiksi siitä, että itsearvioinnin tulee olla vapaaehtoista. Olen itse myös pyrkinyt auttamaan uusia opiskelijoita entistä enemmän itsearvioinnin tekemisessä ja itsearviointitaitojen kehittämisessä. Näyttötutkinto-oppaassa (Opetushallitus 2016) sanotaan, että koulutuksen järjestäjien tulisi arvioida sään-nöllisesti toimintaansa ja kehittää sitä saadun palautteen perusteella. Haastattelemalla opis-kelijoita itsearviointiin liittyen voidaan saada arvokasta tietoa myös koulutuksen järjestäjän arviointityötä ajatellen. (Opetushallitus 2016, 25.) Näyttötutkintojen valmistavassa koulu-tuksessa tulee etukäteen miettiä, miten arviointi toteutetaan, miten opiskelijoille annetaan palautetta, ja miten opiskelijoiden itsearviointitaitoja voidaan kehittää (Opetushallitus 2015, 79).
Arviointi näyttötutkinnoissa tarkoittaa ammattitaitovaatimusten ja arvioinnin kriteerien arviointia, jota tulee tehdä perusteellisesti ja monipuolisia arviointimenetelmiä käyttäen.
Arvioijien tulee olla perehtyneitä tehtäväänsä, ja kaikki ammattitaitovaatimukset tulee ar-vioida. (Opetushallitus 2015 94-95; Opetushallitus 2016, 36-37.) Arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit ovat olennainen osa näyttötutkintona suoritettavaa ammatillista perustut-kintoa. Tästä syystä halusin kysyä haastateltavilta myös tästä aiheesta. Ammattitaitovaati-muksissa kuvataan jokaisessa tutkinnon osassa vaadittava osaaminen. Arvioinnin kritee-reissä määritellään, miten ja millä tasolla ammattitaitovaatimukset pitää osata
arvosana-asteikolla 1-3. Lähtökohtaisesti ammattitaito näytetään aidoissa työelämän tilanteissa, ja arviointi tehdään kriteereihin pohjautuen. (Opetushallitus 2016, 26-27.)
Tarvitsin tietoa haastatteluissa niin sanotuista tutkintotilaisuuksista. Arviointi toteutetaan niin sanotulla kolmikantaperiaatteella. Kolmikanta muodostuu opettajasta sekä työntekijöi-den ja työnantajan edustajasta. Arvioijat tulee perehdyttää tehtäväänsä. Perehdyttäminen on tärkeää, koska sillä voidaan vaikuttaa arvioinnin oikeudenmukaisuuteen ja lisätä arvioi-jien arviointiosaamista. (Opetushallitus 2015, 80, 94-95; Opetushallitus 2016, 38-39.) Opiskelija osoittaa osaamisensa tutkintotilaisuuksissa eli näytöissä, jotka arvioidaan kol-mikantaisesti. Koska aina kaikki arvioijat eivät voi olla paikalla arvioimassa suoritusta, arvioijan tulee dokumentoida arvioinnin perustelut. Itse tutkinnon suorittaja on esteellinen osallistumaan varsinaiseen arviointikokoukseen, jossa lopullinen arviointi tehdään. (Ope-tushallitus 2015, 96.) Arvioijilla ja heidän arviointiosaamisellaan on iso merkitys näyttö-tutkintojen arviointiprosessissa. Arvioinnin objektiivisuutta lisää arvioijien perehtyminen tehtäväänsä ja arvioinnin kriteeriperusteisuus (Opetushallitus 2015, 81).
Valmistavan koulutuksen arvioinnissa on huomioitava opiskelijoiden aiempi osaaminen ja lähtötaso. Arvioinnin tulee tukea opiskelijan ammatillista kasvua ohjaavalla ja kannusta-valla otteella. Myös itsearviointitaitojen kehittäminen kuuluu olennaisena osana oppimisen arviointiin. Opiskelijan tulisi arvioida itseään työntekijänä suhteessa tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimuksiin. Antamalla selkeää ja kehittävää palautetta opiskelija ja opettaja voivat yhdessä pohtia, milloin opiskelijalla on riittävät valmiudet suorittaa tutkintotilai-suuksia. Oppimisen arviointi ja tutkintotilaisuuksien päätteeksi tehtävä arviointi ovat kaksi erillistä asiaa. Oppimisen arviointi (esimerkiksi kurssiarvioinnit) ei saa vaikuttaa tutkintoti-laisuuksien perusteella tapahtuvaan osaamisen arviointiin. (Opetushallitus 2015, 91-92.) Kysyin haastattelujen aluksi, millaista itsearviointia opiskelijat olivat tehneet. Lisäksi ky-syin muun muassa sitä, miten opiskelijat olivat omasta mielestään kehittyneet itsearvioin-nin tekemisessä.
Henkilökohtaistaminen kuuluu olennaisena osana näyttötutkintojärjestelmään. Sillä tarkoi-tetaan ohjaus-, neuvonta- ja tukitoimia. Siihen kuuluu muun muassa eri vaiheiden (koulu-tukseen hakeutumisvaihe, tutkinnon suorittaminen, ammattitaidon hankkiminen) henkilö-kohtaistaminen, sen dokumentointi ja se, että osaamisen arviointia ei henkilökohtaisteta.
Arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit ovat siis kaikille samat. (Opetushallitus 2016, 30.)
Haastateltavillani oli vaihteleva työ- ja opiskeluhistoria, mutta heidän osaamisensa arvioi-tiin tutkintotilaisuuksissa samojen kriteereiden perusteella.