Tutkielman kohdejoukkona toimi 12 lapsi- ja perhetyön perustutkintoa (lastenohjaaja) suo-rittavaa opiskelijaa. Opiskelijat olivat haastatteluiden aikaan (kevät 2017) saaneet melkein koko tutkinnon suoritettua, joten heillä oli jo kokemusta tutkintotilaisuuksista ja niihin liit-tyvistä itsearvioinneista. Halusin saada tutkittavakseni kokemuksen perusteella tältä osin yhteneväisen ryhmän. Kohdejoukon valintaan vaikutti myös työpaikkani, eli kaikki haasta-teltavat olivat opiskelijoita samassa oppilaitoksessa, jossa olin töissä. Tämä helpotti haas-tatteluiden aikataulujen sopimista. Tutkielmani on siten Eskolan ja Suorannan (1998, 18) mukaisesti laadullinen tutkimus, jossa pieni määrä pyritään analysoimaan mahdollisimman tarkasti. Tutkielmassani oli mukana noin kaksi kolmasosaa yhdestä vuosikurssista.
Haastateltavat olivat niin sanottuja aikuisopiskelijoita, jotka suorittavat ammatillisen perus-tutkinnon suorittamalla tutkintotilaisuuksia. Näyttötutkintojärjestelmä mahdollistaa aikuis-väestölle ammattitaidon päivittämisen tai uuteen ammattiin pätevöitymisen. (Opetushalli-tus 2016, 11.) Tutkintotilaisuudet järjestetään aidoissa työelämän tilanteissa. Suori(Opetushalli-tus on normaalia työtoimintaa, joka eroaa työpäivästä siten, että suoritusta arvioidaan (Opetushal-litus 2015, 95). Lapsi- ja perhetyön perustutkinnossa osoitetaan laaja-alainen ammattitaito kolmessa pakollisessa tutkinnon osassa ja vähintään yhdessä valinnaisessa tutkinnon osas-sa. Pakollisia tutkinnon osia ovat lapsen kasvun ohjaus ja huolenpito, perhelähtöinen ja yhteisöllinen kasvatustyö sekä koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaus. Valinnai-sia tutkinnon oValinnai-sia ovat muun muassa ilmaisutaitojen ohjaus ja tukea tarvitsevien lasten ja perheiden kohtaaminen ja ohjaus. (Opetushallitus 2014.)
Kysyin opiskelijoilta jo pari kuukautta etukäteen heidän halukkuudestaan osallistua tatteluun, ja kaikki opiskelijat olivat suostuvaisia. Kerroin opiskelijoille, että heidän haas-tatteluissa antamilla vastauksilla on merkitystä tutkielmani lisäksi oman työni kehittämi-sessä. Haastateltaville kannattaakin tuoda Kvalen ja Brinkmanin (2009, 79) neuvomalla tavalla esille se, että heidän antamillaan vastauksilla on merkitystä ja niistä voi olla hyötyä.
Pyrin saamaan tutkittavien näkökulman esille, johon laadullisessa tutkimuksessa pitäisi pyrkiä Eskolan ja Suorannan (1998, 15) mukaan.
Kvalen ja Brinkmanin (2009, 113) mukaan tavallisesti laadullisessa tutkimuksessa haasta-teltavia on 15 +/-10. Lopullinen määrä riippuu tutkimuksessa käytettävistä resursseista, ajasta ja siitä, tuovatko uudet haastateltavat enää uutta tietoa. Tarkoituksena tutkielmassani oli alunperin saada haastateltua yksi kokonainen vuosikurssi aikuisopiskelijoita eli 18 opiskelijaa. Tämä ei onnistunut siksi, että osa opiskelijoista siirtyi työelämään kesken opiskelujen, enkä saanut enää sovittua sopivaa haastatteluaikaa heidän kanssaan. Lisäksi yksi opiskelija jäi äitiyslomalle. Tutkielmani osalta on vaikea arvioida, olisiko muutama lisähaastattelu tuonut vielä uutta tietoa. Toisaalta koko vuosikurssin haastattelu olisi ollut onnistuessaan jo itsessään mielenkiintoista. Saturaatio tarkoittaa sitä, että tutkimuksen ai-neisto kyllääntyy, eivätkä esimerkiksi uudet haastattelut tarjoa olennaisesti uutta tietoa (Eskola & Suoranta 1998, 63-64). Laadullisessa tutkimuksessa saturaatiopisteen määrittely on Hyvärisen (2017) mukaan vaikeaa. Hänen mukaansa onkin tärkeämpää päättää haastat-telujen määrä käytännöllisistä syistä, kuten tässä tutkielmassa tehtiin.
Haastatteluilla on olennainen merkitys koko tutkimuksen laadun kannalta. Haastatteluiden laatuun vaikuttaa, kuinka tarkkoja, spontaaneja ja olennaisia haastateltavien vastaukset ovat. Kysymysten olisi hyvä olla lyhyitä ja vastausten pitkiä, ja koko haastattelu tulisi tul-kita. Haastattelija voi myös jatkaa ja selventää haastatteluissa esille nousevia olennaisia asioita. Haastattelijan tulisi varmentaa omat tulkintansa, jotta ne eivät eroaisi siitä, mitä haastateltava alunperin tarkoitti. Viimeisenä laadun varmistamisen keinona tutkijan pitää kertoa raportissaan riittävän tarkasti käyttämistään menetelmistä. (Kvale & Brinkmann 2009, 164.) Pyrin tekemään lyhyitä kysymyksiä, ja suurimmaksi osaksi onnistuinkin tässä.
Huomasin kuitenkin litteroidessani haastatteluja, että osa esittämistäni kysymyksistä oli turhan pitkiä.
Tein koehaastattelut kolmelle nuorisopuolen lastenohjaajaopiskelijalle, joilla kaikilla oli jo kokemusta useasta ammattiosaamisen näytön arvioinnista ja niihin liittyvistä itsearvioin-neista. Koehaastattelut olivat erittäin hyödyllisiä, ja ne sujuivat hyvin. Poistin koehaastatte-luiden perusteella muutaman päällekkäisen kysymyksen ja lisäsin kysymyksiä ja painopis-tettä enemmän osallisuuteen ja osallistumiseen. Litteroin koehaastattelut harjoituksen vuoksi ja siksi, että pääsin sitä kautta tarkastelemaan, miten hyvin kysymykset ja
vastauk-set liittyvät tutkimuksen aiheeseen ja tutkimuskysymykseen. Koehaastattelut eivät olleet aineistossa mukana. Aloitin varsinaisten haastattelujen tekemisen tammikuussa 2017, ja viimeiset haastattelut tein maaliskuussa 2017. Haastattelujen aikatauluun vaikutti muun muassa se, että osa opiskelijoista valmistui jo helmi-maaliskuussa 2017, ja heidän haastat-telunsa piti toteuttaa tammikuussa.
Haastateltavista puolet eli kuusi opiskelijaa olivat sellaisia, joita olin opettanut muutamalla kurssilla, mutta en ollut arvioinut heitä tutkintotilaisuuksissa. Puolet haastateltavista olivat puolestaan sellaisia, joiden tutkintotilaisuuksia olin ollut arvioimassa joko kerran tai kaksi.
Esimerkiksi yhdessä haastattelussa opiskelija viittasi arviointikokoukseen, jossa olin ollut mukana. En usko, että opiskelija jätti aiheesta mitään sanomatta, koska hän kertoi hyvin suorasti ja rehellisesti kokemuksestaan myös kriittisiä huomioita esittäen.
Tutkija voi pyrkiä tunnistamaan omat arvonsa ja oletuksensa sekä pohtia, miten ne vaikut-tavat tutkimuksen tekemiseen. Tässä mielessä tutkija ei voi olla koskaan täysin objektiivi-nen. Objektiivisuus laadullisessa tutkimuksessa syntyy siitä, että tunnistaa ja tiedostaa oman subjektiivisen vaikutuksensa. (Eskola & Suoranta 1998, 17-18.) Yksi tähän asiaan vaikuttava tekijä aineistossani oli se, että olin ollut arvioimassa kuuden opiskelijan tutkin-totilaisuutta ennen haastatteluja. Tämä saattoi mahdollisesti vaikuttaa haastateltavien an-tamiin vastauksiin.
Laadullisessa tutkimuksessa pyritään ymmärtämään, kuvailemaan tai tulkitsemaan tapah-tumia ja ilmiöitä. Siten kaikki laadulliset tutkimukset ovat luonteeltaan enemmän tai vä-hemmän tapaustutkimuksia, joista tutkija voi kuitenkin tehdä yleismerkityksellisiä (ei yleistäviä) tulkintoja. Kriteerinä tässä toimii aineiston koonti, jolloin tutkittavien tulee olla samanlaisessa tilanteessa, ja heillä tulee olla tietoa tutkimuksen aiheesta ja kiinnostusta tutkimuksen aiheeseen. (Eskola & Suoranta 1998, 56, 66-68.) Kaikki tutkimukseen osallis-tuneet opiskelijat olivat viimeisen opintovuoden aikuisopiskelijoita, joten tässä mielessä he olivat samanlaisessa tilanteessa. Toki osalla oli alasta jo aiempaa kokemusta. Heillä oli myös tietoa itsearvioinnista, mutta on vaikea arvioida, kuinka kiinnostuneita he loppujen lopuksi olivat tutkimuksen aiheesta. Monissa vastauksissa tuli esille, että opiskelijat koki-vat itsearvioinnin oleellisena muun muassa oman ammatillisen kehittymisensä kannalta.
Opiskelijoiden antamat vastaukset olivat monessa suhteessa samansuuntaisia kuin aiempi
tutkimustieto, joten tässä mielessä haastattelujeni perusteella saatua tietoa voi pitää yleis-merkityksellisenä.