Tasa-arvovaltuutettu

Tasa-arvovaltuutetun virka perustettiin vuonna 1987. Valtuutetun nykyisistä tehtävistä säädetään tasa-arvovaltuutetusta annetussa laissa (1328/2014) sekä naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa (tasa-arvolaki 609/1986).⁴⁸⁰ Tasa-arvovaltuutetusta annetun lain 2 § mukaan tasa-arvovaltuutetun tehtävänä on tasa-arvolain noudattamisen valvonnan lisäksi aloittein, neuvoin ja ohjein edistää tasa-arvolain tarkoituksen toteuttamista, antaa tietoja tasa-arvolainsäädännöstä ja sen soveltamiskäytännöstä, seurata tasa-arvon toteutumista yhteiskuntaelämän eri aloilla; ja ryhtyä toimenpiteisiin sovinnon aikaansaamiseksi tasa-arvolaissa tarkoitettua syrjintää koskevassa asiassa.

Ohjeiden ja neuvojen antamista koskee lain 19 §, jonka mukaan ohjeita ja neuvoja voi ensinnäkin pyytää se, joka epäilee joutuneensa laissa tarkoitetun syrjinnän kohteeksi. Tasa-arvovaltuutettu voi myös oma-aloitteisesti ohjein ja neuvoin pyrkiä siihen, että lainvastaista menettelyä ei jatketa tai uusita.

478 Tietosuojavaltuutetun kertomuksesta, (K 13/2020 vp) lähetekeskustelu on käyty 19.2.2021 ja asia on 5.3.2021 lähetetty hallintovaliokuntaan.

479 TyVM 16/2018 vp, TyVM 14/2018 vp ja StVM 28/2018 vp.

480 Laeilla on pantu täytäntöön EU:n tasa-arvodirektiivit (2000/43/EY, 2004/113/EY, 2006/54/EY, 2010/41/EU). Direktiivit sisältävät säännöksiä myös niitä valvovien viranomaisten itsenäisyydestä.

141 Tasa-arvolain esitöissä katsottiin aikoinaan, että tasa-arvovaltuutetun toiminnan pääpaino lain noudattamisen valvonnassa olisi neuvonnassa ja ohjauksessa. Tilanteen mukaan tasa-arvovaltuutetun antaman suosituksen luonteisen ohjauksen katsottiin voivan käsittää tietojen antamisen laissa säädetyistä velvoitteista taikka neuvotteluja syrjintäasian osapuolten kesken asian ratkaisemiseksi. Asianmukaisena ei ole tuolloin pidetty sitä, että yhtäältä ohjaus- ja neuvontatoiminta ja toisaalta sitovien päätösten tekeminen yksittäistapauksissa kuuluisivat samalle viranomaiselle. Siten päädyttiin kaksiportaiseen järjestelmään, jossa tasa-arvolautakunnan tehtävänä olisi ratkaista, onko ehdotetun tasa-arvolain säännösten noudattaminen laiminlyöty ja onko aihetta kieltää lainvastaisen menettelyn jatkaminen tai uusiminen. ⁴⁸¹ Tasa-arvolautakunnan on sittemmin, vuonna 2015, korvannut oikeusministeriön yhteydessä toimiva yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta.

Hallituksen esityksen 2 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa naisten ja miesten välisen tasa-arvon toteutumisen edistäminen yhteiskunnassa tapahtuisi muun muassa siten, että tasa-arvokysymyksiin perehtyneenä erityisviranomaisena tasa-arvovaltuutettu antaisi toimintasuosituksia ja muuta asiantuntija-apua tasa-arvovaatimuksen huomioon ottamiseksi. Valtuutettu voisi tehdä myös aloitteita lainsäädännön muuttamiseksi, kun tasa-arvo ei ole riittävästi toteutunut jollakin yhteiskuntaelämän alalla. Tehtävänsä suorittamista varten tasa-arvovaltuutetun on seurattava naisten ja miesten välisen tasa-arvon kehitystä yhteiskuntaelämän eri aloilla. Seurannassa tulee kiinnittää huomiota niihin aloihin, joilla tasa-arvon toteutumisen merkitys on suuri.⁴⁸²

Tasa-arvovaltuutetulla ei ole omaa pluralistista toimielintä. Naisten ja miesten välisen yhteiskunnallisen tasa-arvon edistämiseksi valtioneuvosto sen sijaan asettaa erillisen parlamentaarisen tasa-arvoasiain neuvottelukunnan (TANE), jolla on hyvin samankaltaisia yleisiä edistämistehtäviä kuin valtuutetulla; tasa-arvon toteuttamisen seuranta ja yleinen edistäminen,

481 HE 57/1985 vp Hallituksen esitys Eduskunnalle naisten ja miesten välistä tasa-arvoa koskevaksi lainsäädännöksi, s. 9 ja 57.

482 HE 57/1985 vp, s. 30.

142

aloitteiden ja esitysten tekeminen, lausuntojen antaminen, yhteistyön edistäminen viranomaisten, työmarkkinajärjestöjen ja muiden yhteisöjen kesken, tasa-arvoa koskevan tutkimustoiminnan ja tutkimustulosten hyödyntämisen edistäminen ja alan kansainvälisen kehityksen seuraaminen.⁴⁸³ Tasa-arvovaltuutettu ei ole neuvottelukunnan jäsen.

Tasa-arvovaltuutetun tehtävänä on myös antaa kertomus toiminnastaan vuosittain valtioneuvostolle ja nykyisin lisäksi kertomus eduskunnalle arvon toteutumisesta kerran neljässä vuodessa. Ensimmäisen kerran tasa-arvovaltuutettu antoi kertomuksen toiminnastaan eduskunnalle vuonna 2018.⁴⁸⁴ Mietinnön kertomuksesta antoi työelämä- ja tasa-arvovaliokunta, sivistysvaliokunta antoi asiassa lausuntonsa.⁴⁸⁵ Mietinnössä kiinnitetään tasa-arvolain noudattamisen valvonnan ohella huomiota muun muassa ohjeistuksiin ja opettajien koulutukseen. Oppilaitosten tasa-arvosuunnitelmien toimeenpanon arvoidaan vaativan koko kouluyhteisön sitoutumista, ollen näin kulttuurinen kysymys.⁴⁸⁶ Mietinnössä tuetaan nk.

translain uudistamistyön aloittamista.⁴⁸⁷ Sukupuolittuneeseen väkivaltaan liittyen valiokunta kiinnitti erityistä huomiota naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä jatorjumista koskevaan Euroopan neuvoston yleissopimuksen, ns. Istanbulin sopimukseen. Valiokunnan näkemyksen mukaan on syytä selvittää, olisiko mahdollista nimetä riippumaton toimielin, jonka tehtävänä olisi seurata ja arvioida toimenpiteitä naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseksi sekä antaa suosituksia toimenpiteiden kehittämiseksi ja väkivallan uhrien aseman ja oikeuksien parantamiseksi.⁴⁸⁸ Valiokunta myös toteaa yleisellä tasolla, että tasa-arvon edistymisen kannalta olisi tärkeää, että tasa-arvovaltuutettu voisi suunnata

483 Valtioneuvoston asetus tasa-arvoasiain neuvottelukunnasta (638/1986, muutettu asetuksella 389/2001). Mielenkiintoista on tässä yhteydessä myös se, että TANE on ainoa säädöstasoinen parlamentaarinen neuvottelukunta. Ministeriöiden yhteydessä on valtioneuvoston päätöksillä asetettuja muita parlamentaarisia neuvottelukuntia. Valtioneuvostolla ei ole ohjeistusta parlamentaaristen neuvottelukuntien työskentelyperiaatteista.

484 Tasa-arvovaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018, K 22/2018 vp.

485 Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietintö TyVM 16/2018 vp.

486 TyVM 16/2018 vp, s. 6–8.

487 ibid. s. 8.

488 ibid. s. 8–9.

143 resursseja enemmän myös tasa-arvoa edistävään ja syrjintää ennaltaehkäisevään toimintaan. Valiokunnan mukaan tämä tarkoittaa sekä yleistä tietoisuuden lisäämistä tasa-arvoasioista ja tasa-arvolainsäädännöstä että tasa-arvosuunnittelun valvontaa. Tässä yhteydessä valiokunta myös muistuttaa ilmaisseensa toistuvasti huolensa tasa-arvovaltuutetun resurssien riittävyydestä. ⁴⁸⁹

2.5.3.3 Tietosuojavaltuutettu

Tietosuojavaltuutetun virka perustettiin heti tasa-arvovaltuutetun jälkeen, vuonna 1987.⁴⁹⁰ Vuonna 2018 tehdyn uudistuksen voimaantulon myötä säädökset tietosuojavaltuutetusta siirrettiin uuteen tietosuojalakiin (1050/2018), jolla täsmennetään ja täydennetään luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus), ja sen kansallista soveltamista. Lain mukaan tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuna kansallisena valvontaviranomaisena oikeusministeriön yhteydessä on tietosuojavaltuutettu.

Tietosuojavaltuutetun tehtävistä ja toimivaltuuksista säädetään tietosuoja-asetuksessa. Sen lisäksi tietosuojavaltuutetulla on myös muita tietosuojalaissa tai muussa laissa säädettyjä tehtäviä ja toimivaltuuksia. Tietosuojavaltuutetun tehtäviin kuuluu tietosuojailmoitusen käsittelyn lisäksi muun muassa tietoisuuden edistäminen henkilötietojen käsittelyyn liittyvistä riskeistä, säännöistä, suojatoimista, velvollisuuksista ja oikeuksista, selvitysten ja tarkastusten tekeminen, lausuntojen antaminen, sekä käytännesääntöjen ja vakiosopimuslausekkeiden hyväksyminen. Tietosuojavaltuutettu laatii vuosittain toiminnastaan kertomuksen, joka toimitetaan eduskunnalle ja valtioneuvostolle.

Tietosuojaa koskevien uudistusten myötä tietosuojavaltuutetun tehtävä muuttui olennaisesti. Henkilötietojensuojan toimintaympäristö on ylipäätään

489 ibid. s. 10–11.

490 Lakitietosuojalautakunnasta ja tietosuojavaltuutetusta (474/1987).

144

muuttunut merkittävästi ja vaikuttanut tietosuojavaltuutetun käsiteltävien asioiden laatuun ja laajuuteen. Tietosuojavaltuutetun toimiston käsittelemien asioiden määrä oli käytännössä nelinkertaistunut vuoden 2000 jälkeen jo ennen lain uudistusta, ja EU:n tietosuoja-asetuksen myötä valtuutetun valvontatehtävien määrä on entisestään lisääntynyt. Ihmisten yksityisyyden ja henkilötietosuojan toteutumisen valvonnan ja edistämisen kannalta tietosuojavaltuutetun toiminta on, ja tulee olemaan merkittävää. Valtuutetun tehtävää on kuitenkin tutkimuksen kannalta aikaista arvioida.

Tietosuojavaltuutetun toimintakertomus on eduskunnassa 19.2.2021 käydyn lähetekeskustelun jälkeen toimitettu hallintovaliokuntaan.⁴⁹¹

2.5.3.4 Lapsiasiavaltuutettu

Lapsiasiavaltuutettu perustettiin vuonna 2005.⁴⁹² Lapsiasiavaltuutettua koskevan lain 1 §:n mukaan lasten aseman ja oikeuksien huomioon ottamisen varmistamiseksi lainsäädännössä ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on oikeusministeriön yhteydessä lapsiasiavaltuutettu. Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on yhteistyössä muiden viranomaisten sekä toimialansa järjestöjen ja vastaavien muiden toimijoiden kanssa edistää lapsen edun ja oikeuksien toteutumista. Tehtävässään lapsiasiavaltuutetun tulee muun muassa arvioida lapsen edun ja oikeuksien toteutumista, aloittein, neuvoin ja ohjein kehittää yhteiskunnallista päätöksentekoa lasta koskevissa asioissa, välittää lapsilta ja nuorilta saamaansa tietoa päätöksentekoon, sekä edistää eri tavoin YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen toteutumista.

Vuonna 2014 lapsiasiavaltuutetun kertomus säädettiin annettavaksi vastaavalla tavalla kuin tasa-arvovaltuutetun ja yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomukset: kertomus annetaan kerran vuosittain valtioneuvostolle ja kerran vaalikaudessa eduskunnalle.

Lain esitöissä lapsiasiavaltuutetun tehtävä määriteltiin tapahtuvan yleisellä hallinnon, yhteiskuntapolitiikan ja lainsäädännön tasolla.

Lapsiasiavaltuutetun nähtiin täydentävän silloista järjestelmää. Verrattuna

491 K 13/2020 vp.

492 Valtuutetun tehtävistä säädetään laissa lapsiasiavaltuutetusta (1221/2004).

145 eduskunnan oikeusasiamiehen tehtäviin lapsiasiavaltuutetun tehtävien korostettiin painottuvan jälkikäteisen lasten oikeuksien toteutumisen valvonnan sijasta vaikuttamiseen ennalta muun muassa vasta suunnitteilla oleviin lainsäädäntöhankkeisiin ja muihin lapsen asemaa koskeviin uudistuksiin.⁴⁹³ Hallituksen esityksen mukaan tarkoituksena olisi, että valtuutettu toimisi mielipidevaikuttajana osallistumalla julkiseen keskusteluun ja yhteiskunnassa käytävään arvokeskusteluun.⁴⁹⁴

Lapsiasiavaltuutetun apuna toimii lapsiasiavaltuutetusta annetun lain 4

§:n mukaisesti valtioneuvoston enintään viideksi vuodeksi kerrallaan asettama lapsiasianeuvottelukunta.⁴⁹⁵ Toisin kuin tasa-arvoasiain neuvottelukunta, ei lapsiasianeuvottelukunta kuitenkaan ole parlamentaarinen toimielin, vaan edustettuina on eri ministeriöiden ohella muita lasten kannalta keskeisiä viranomaistahoja sekä järjestöjä.

Valtioneuvosto asettaa neuvottelukuntaan enintään 14 jäsentä sen puheenjohtajana toimivan lapsiasiavaltuutetun ehdotuksesta.⁴⁹⁶ Asetuksen mukaa neuvottelukunnassa tulee olla edustettuina eri hallinnonalojen asiantuntemus, alue- ja paikallistason asiantuntemus sekä neuvottelukunnan toimialaan liittyvien järjestöjen ja muiden vastaavien tahojen asiantuntemus.

Lapsiasiavaltuutetun ensimmäinen eduskunnalle annettu kertomus oli laaja ja perusteellinen katsaus lapsipolitiikan historiasta, nykytilanteesta ja tulevaisuudesta. Se toimi myös ajankohtaisena katsauksena lasten ja lapsiperheiden tilanteeseen.⁴⁹⁷ Eduskuntakäsittelyssä lausunnon kertomuksesta antoivat työelämä- ja tasa-arvovaliokunta, sivistysvaliokunta ja valtiovarainvaliokunta. Mietintövaliokuntana oli sosiaali- ja terveysvaliokunta.⁴⁹⁸

Lapsiasiavaltuutetun muista erityisvaltuutetuista erottuvan yhteiskunnalliseen keskusteluun painottuvan tehtävän voi todeta näkyvän

493 HE 163/2004 vp Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi lapsiasiavaltuutetusta, s. 1, 9.

494 ibid. s. 13

495 Valtioneuvoston asetus lapsiasiavaltuutetusta (274/2005, muutettu 341/2015).

496 Neuvottelukunnassa on myös varapuheenjohtaja ja varsinaisille jäsenille nimetään henkilökohtaiset varajäsenet.

497 Lapsiasiavaltuutetun kertomus toiminnastaan vuonna 2018. K 5/2018 vp.

498 TyVL 3/2018 vp, SiVL 3/2018 vp, VaVL 6/2018 vp, StVM 28/2018 vp.

146

niin valtuutetun kertomuksessa, kuin sen valiokuntakäsittelyssäkin. YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommenttiin nro. 5 viitaten sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä kiinnitettiin erityistä huomiota lapsivaikutusten arviointiin lainsäädännön valmistelussa ja budjetoinnissa.

Valiokunta korosti, että lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja kasvun tukeminen edellyttää laaja-alaista ja kokonaisvaltaista näkemystä ja politiikkaa.⁴⁹⁹ Lapsiasiavaltuutetun seuraavaa eduskunnalle annettavaa kertomusta valiokunta ohjeisti toivoen analyysia siitä, miten eri päätökset ja ohjelmat ovat näkyneet käytännön toimenpiteissä ja lasten ja nuorten hyvinvoinnissa ja terveydessä. Valiokunta toivoi myös nuorten arjen ja palveluiden huomioimista.⁵⁰⁰

2.5.3.5 Yhdenvertaisuusvaltuutettu

Yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja syrjinnän ehkäisemiseksi oikeusministeriön yhteyteen perustettiin vuonna 2014 hyväksytyn yhdenvertaisuuslain myötä yhdenvertaisuusvaltuutettu.⁵⁰¹ Yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävänä on valvoa yhdenvertaisuuslain noudattamista sen mukaan kuin sanotussa laissa säädetään sekä yleisesti edistää yhdenvertaisuuden toteutumista ja ehkäistä syrjintää. Lisäksi valtuutettu toimii kansallisena ihmiskaupparaportoijana. Yhdenvertaisuuden edistämiseksi valtuutettu voi muun muassa laatia ja teettää selvityksiä, tehdä aloitteita, antaa neuvoja ja lausuntoja, ja edistää tiedotusta, kasvatusta ja koulutusta. Valtuutetun tulee seurata toimialallaan Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamista ja kansallisen lainsäädännön toimivuutta sekä osallistua kansainväliseen yhteistyöhön.⁵⁰²

499 StVM 28/2018 vp, s. 5–6.

500 ibid. s. 7.

501 Yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävistä ja toimivallasta säädetään yhdenvertaisuuslaissa (1325/2014) ja laissa yhdenvertaisuusvaltuutetusta (1326/2014), jonka hyväksymisen yhteydessä laki vähemmistövaltuutetusta ja syrjintälautakunnasta (660/2001) kumottiin.

502 Tätä kirjoitettaessa valtioneuvosto on antanut hallituksen esityksen eduskunnalle laiksi yhdenvertaisuusvaltuutetusta annetun lain muuttamisesta (HE 123/2021 vp). Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi yhdenvertaisuusvaltuutetusta annettua lakia siten, että yhdenvertaisuusvaltuutetun uudeksi tehtäväksi säädettäisiin toimiminen naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijana.

147 Yhdenvertaisuusvaltuutettua koskevan lain esitöissä valtuutetun suosituksia kuvataan yleisluontoisiksi; niitä antamalla valtuutettu pyrkisi edistämään hyviä käytäntöjä lain soveltamisalalla. Suositukset eivät hallituksen esityksen mukaan olisi oikeudellisesti sitovia.⁵⁰³ Neuvoja ja lausuntoja antamalla valtuutettu voisi lisätä tietoisuutta yhdenvertaisuuden edistämistä koskevista hyvistä käytännöistä sekä eri vähemmistöryhmien asemasta ja keinoista näiden yhdenvertaisuuden edistämiseksi.

Yksittäistapauksia koskevien lausuntojen osalta valtuutetun toimivaltaa laajennettiin. Kun aiemmin syrjityksi itsensä katsova saattoi pyytää asiassaan vähemmistövaltuutetulta ohjeita, neuvoja ja suosituksia, yhdenvertaisuusvaltuutettu voi hallituksen esityksen mukaan antaa lausuntoja myös muun asianosaisen kuin syrjityksi tulleen pyynnöstä esimerkiksi yrityksille tai muille yhteisöille. Lisäksi valtuutettu voi paitsi puuttua ilmi tulleisiin lain vastaisiin menettelyihin, myös ennaltaehkäistä niitä antamalla suunniteltua menettelyä koskevia neuvoja ja suosituksia.

Hallituksen esityksen mukaan valtuutetun antamat lausunnot voivat pitää sisällään valtuutetun kannanottoja siitä, miten yksittäistapauksessa yhdenvertaisuuslakia tulisi tulkita ja soveltaa. Yksittäistapauksissakaan annetut lausunnot eivät ole oikeudellisesti sitovia, vaan valtuutetun esittämiä näkemyksiä siitä, minkälaiset toimenpiteet ja menettelyt olisivat asianomaisessa tapauksessa yhdenvertaisuuslain mukaisia.⁵⁰⁴ Yhdenvertaisuuslain esitöiden mukaan valtuutettu voi myös esimerkiksi kehottaa viranomaista, koulutuksen järjestäjää taikka tavaroiden tai palvelujen tarjoajaa tekemään lain 15 §:ssä tarkoitetut mukautukset taikka ryhtymään toimenpiteisiin 5—7 §:ssä tarkoitettujen suunnitelmien laatimiseksi. ⁵⁰⁵

Lausuntojen lisäksi valtuutettu voi tehdä aloitteita yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden edistämiseksi esimerkiksi kiinnittämällä huomiota viranomaisten, työnantajien, koulutuksen järjestäjien taikka tavaroiden ja

503 Hallituksen esitys eduskunnalle yhdenvertaisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, HE 19/2014 vp, s. 84.

504 HE 19/2014 vp, s. 84–85.

505 HE 19/2014 vp, s. 94.

148

palvelun tarjoajien huomiota yleiseen ongelmaan tai tiettyyn väestöryhmään kohdistuvaan rakenteelliseen syrjintään. Tiedotuksen, kasvatuksen ja koulutuksen keinoin valtuutettu voi edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää esimerkiksi järjestämällä seminaareja ja toimeenpanemalla tiedotuskampanjoita.

Yhdenvertaisuusvaltuutetusta annetun lain 10 §:n mukaisesti valtioneuvoston päätöksellä on yhdenvertaisuusvaltuutetun yhteyteen asetettu oma neuvottelukunta. Sen tehtävänä on toimia yhdenvertaisuusvaltuutetun tukena yhdenvertaisuutta edistäen ja yhdenvertaisuuteen liittyviä kysymyksiä käsitellen. Neuvottelukunta toimii myös tiedonvaihtokanavana syrjinnän ehkäisemiseksi toimivien tahojen

välillä. Neuvottelukunnan puheenjohtajana toimii yhdenvertaisuusvaltuutettu, ja hänen ehdotuksestaan siihen nimetään

enintään 40 jäsentä, joiden tulee edustaa yhdenvertaisuusasioihin keskeisesti liittyviä ministeriötä ja muita viranomaisia sekä syrjinnän ehkäisemisen kannalta merkittäviä kansalaisjärjestöjä ja muita toimijoita.⁵⁰⁶

Yhdenvertaisuusvaltuutettun antaa kerran neljässä vuodessa eduskunnalle kertomuksen yhdenvertaisuuden toteutumisesta. Ensimmäinen yhdenvertaisuusvaltuutetun antama kertomus eduskunnalle koski valtuutetun toimintavuotta 2018.⁵⁰⁷ Kertomuksen eduskuntakäsittelyssä mietintövaliokuntana toimi työelämä- ja tasa-arvovaliokunta, jolle hallintovaliokunta, lakivaliokunta ja sosiaali- ja terveysvaliokunta antoivat lausunnot antamista varten.⁵⁰⁸

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta otti mietinnössään kantaa muun muassa pitkään keskustelua herättäneeseen aiheeseen yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävistä työelämän alueella, ja suhteesta työsuojeluviranomaisiin.

Valiokunnan näkemyksen mukaan työsuojeluviranomaisen ja yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävät täydentävät tällä hetkellä toisiaan.

Sellaisena tehtävienjakoa valiokunta myös pitää perusteltuna myös

506 Valtioneuvoston asetus yhdenvertaisuusasioiden neuvottelukunnasta (39/2016).

507 K 6/2018 vp, jota ennen vähemmistövaltuutettu antoi kertomuksen eduskunnalle kansallisena ihmiskaupparaportoijana vuosina 2010 ja 2014 (K 17/2010 vp ja K 19/2014 vp).

508 TyVM 14/2018 vp, HaVL 23/2018 vp, LaVL 21/2018 vp ja StVL 11/2018 vp.

149 tulevaisuudessa. Sen sijaan valiokunta tähdensi eri valvontaviranomaisten tiiviin yhteistyön ja toimivan tiedonvaihdon tärkeyttä.⁵⁰⁹ Vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden edistämiseksi valiokunta piti tarpeellisena tehostaa syrjinnän valvontaa ja tietoisuuden lisäämistä. Tältäkin osin valtiokunta piti tärkeänä sitä, että eri viranomaisten yhteistoimintaa sujuvoitetaan niin, että ”erilaiset toimivallat eivät hämmennä vammaisia ihmisiä”. Valiokunta myös korosti, että vammaisilla henkilöillä on yhdenvertaisesti muiden kanssa mahdollisuus valita asuinpaikkansa sekä se, missä ja kenen kanssa he asuvat, eivätkä he ole velvoitettuja käyttämään tiettyä asuinjärjestelyä.⁵¹⁰ Valiokunnan kannanottoehdotuksessa valtioneuvoston edellytettiin ryhtyvän toimiin kuudessa yhdenvertaisuusvaltuutetun esittämässä asiakohdassa.⁵¹¹ Valtuutetun suosituksia olisi ollut enemmänkin, yhteensä yhdeksän, joten aivan kaikkiin suosituksiin valtuutettu ei saanut eduskunnalta tukea, mutta käsittelyn voitaneen katsoa osoittaneen menettelyn tehokkuuden valtuutetun toiminnan kannalta.

2.5.4 Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta perus- ja

In document Perus- ja ihmisoikeuksien rajoittamisesta niiden edistämiseen : Tutkimus perus- ja ihmisoikeuksien edistämisestä erityisesti kansallisen ihmisoikeusinstituution tehtävänä (sivua 152-161)