4. Tunne-elämä kirjeiden kautta tarkasteltuna
4.3 Tarpeeksi merkityksellinen jaettavaksi
Paraske ja Paavo Ahava kävivät kirjeissään läpi arkipäiväisiä asioita, joita he eivät voineet erossa olonsa vuoksi keskustella kasvokkain. Parasken mieli virkistyi aina, kun hän sai matkalta olevalta mieheltään kirjeen, kortin tai paketin. Hän kirjoitti myös itse aktiivisesti Paavolle todeten ”johan näitä kirjeitä tule joutanetko lukemaan”.123 Ahavan pariskunnan välisestä kirjeenvaihdosta on havaittavissa asioita, joista Paraske halusi eritoten puolisolleen kirjoittaa. Ne kertovat niiden merkityksestä hänen elämässään, mutta myös Parasken ja Paavon suhteesta kumppaneina.
Paraske ja Paavo Ahava olivat molemmat 1900-luvun alkuun mennessä oppineet kaupan alalle, jolloin rahan merkityksen ymmärsivät yrittäjäpariskunnasta molemmat. Raha oli eräs usein esille tullut asia heidän kirjeissään. Esimerkiksi jos Paavo käytti matkoillaan liikaa rahaa matkustamiseen tai yöpymiseen hienoissa paikoissa, hän koki tärkeäksi kertoa siitä vaimolleen.
Hän kertoi paikat missä oli ollut ja kuinka paljon rahaa näihin oli tarkalleen kulunut.124 Aviomies tiesi vaimonsa huolehtivan rahasta, joten hän kirjoitti Paraskelle:
”Lohdutan sinua kuitenkin sillä että ei meidän aina sentään ole tarvinnut yhtä kalliissa asunnoissa olla, eikä aina niin kallista ruokaa syyvä sillä joskus olemme sentään omasta pussistakin syöneet ja toisiaan taas muka asioina olleet maksuttomassa ruuassa ja huoneessa. Nämä kaikki kun vähennetään niin menomme ovat olleet tähän asti noin 10 rup. vuorokausi miestä kohta ja sen lisäksi matkarahat. Mutta olemme me sentään tällä matkalla yhteiseksi hyväksi tienanneetkin enemmän kuin matkan kulut joten ei tarvitse sanoa että olemme turhaan kuluttaneet.”125
122 Kirje Paavolta Paraskelle 22.4.1914, 26:1, Paavo Ahavan yksityisarkisto, KA.
123 Kirje Paraskelta Paavolle Kuusamosta 21 p; Päiväämätön kirje Paraskelta Paavolle, 22:4, Paavo Ahavan yksityisarkisto, KA.
124 Kirje Paavolta Paraskelle 16.7.1916, 26:1, Paavo Ahavan yksityisarkisto, KA.
125 Kirje Paavolta Paraskelle 16.7.1916, 26:1, Paavo Ahavan yksityisarkisto, KA.
Rahan käytöstä jatkui keskustelu kotona, jossa Paraske vastasi rahapuolen hoitamisesta. Hän huolehti omansa ja Paavon kauppojen sekä Uhtualle keskitetyn pienteollisuustoiminnan rahtikuljetuksista, rahan siirroista ja muista maksuista. Raha-asiat ja valuuttakurssivaihtelut huolestuttivat Paraskea. Hän kirjoitti miehelleen: ”rupla asia huoletutta että ei sata öisi nukkua, kirjota ruplan kursista”. Paraske oli tunnollinen ja huolehtiva myös raha-asioissa. Hän huolehti myös vienankarjalaisen yhteisön kuulumisista ja toivoikin Paavon kirjoittavan hänelle Karjalan asioista matkaltaan.126
Paraske kertoi kirjeissään Paavolle, kuinka kotona jokapäiväinen elämä sujui. Joinain vuosina heinänteko oli ikävää ja pakkanen saattoi yllättää ja palelluttaa korjaamattoman sadon. Marjat paleltuivat ilmeisesti useampana vuonna. Tällainen turhautti Paraskea ja hän kirjoitti siitä aviomiehelleen. Hän pyysi Paavoa lähettämään kotipuoleen tavaroita, joista kodissa oli ajoittain puute. Paavo lähettikin perheelleen esimerkiksi jauhoja, lääkettä, kenkiä ja makeisia.127 Paraske ja lapset olivat paketeista ilmeisen ilahtuneita ja kiitollisia:
”Tänä päivänä saimme paketin jossa oli lääke pullo ja kaksi pussia jauhoja. Äiti paisto plättyjä ja saimme syödä kylliksi. Kiitoksia paljon, lähettäkää toistekin vehniä kun sinne paljon tulee. Nikke oli sairaana mutta parani kun sai syödä kyllikseen.”128
Paavon lähettämät lääkkeet tulivat tarpeeseen, sillä kotona sairastettiin ajoittain paljon. Välillä Paraske itse oli sairaana, välillä lapset. Kun perheen lapset eivät sairastaneet, heidän ilonaan oli muun muassa kotipihasta löytyvä poro. Paraske kirjoitti Paavolle lapsista ainakin Simon ja Niken ahkerasti ajavan porolla. Häntä huoletti, milloin pojat satuttaisivat touhussa itsensä. Näin Paraske sai myös jaettua vanhemmuuteen kuuluvia tuntemuksiaan ja siihen kuuluneita huoliaan puolisolleen, vaikka tämä olikin muualla.129
126 Päiväämätön kirje Paraskelta Paavolle; Kirje Paraskelta Paavolle 8.1 (ei vuosilukua), Kirje Paraskelta Paavolle 6.5 (ei vuosilukua), 22:4, Paavo Ahavan yksityisarkisto, KA.
127 Kirje Paraskelta Paavolle Kuusamo 8p; Kirje Paraskelta Paavolle Kuusamo 19p; Kirje Simolta Paavolle, 22:4, Paavo Ahavan yksityisarkisto, KA.
128 Kirje Simolta Paavolle, 22:4, Paavo Ahavan yksityisarkisto, KA.
129 Päiväämätön kirje Paraskelta Paavolle; Kirje Simolta Paavolle, 22:4, Paavo Ahavan yksityisarkisto, KA.
Paraske ja Paavo viettivät monia juhlapyhiä erillään. He pyrkivät muistamaan toisiaan nimi- ja syntymäpäivinä tai jouluna kortilla, kirjeellä ja lahjoilla. Parasken ikävä puolisoaan kohtaan kasvoi välillä valtavaksi. Samoin perheen lapset ikävöivät isäänsä. Paraske kirjoitti ikävästä puolisolleen muun muassa näin: ”Wera on itken isää.” Paavo oli Paraskelle ja lapsille ilmeisen rakas. Hän kuitenkin osoitti vaimolleen liiallisen suremisen ja murehtimisen olevan vain haitaksi itselleen ja koko perheelle.130
Kaiken kaikkiaan Paraske ja Paavo Ahavan jälkeensä jättämä kirjeenvaihto on poikkeuksellisen monipuolista. Niistä voi havaita kuinka mies ja nainen näkivät toisensa ja itsensä ympäröivässä maailmassa sekä mitkä asiat olivat merkityksellisiä usein kirjoitettavaksi.
Kirjeet avaavat ainutlaatuisella tavalla vienankarjalaisen ihmisen elämää 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa ja ennen kaikkea naisen paikkaa perheessään ja yhteisössään. Paraske ja Paavo kirjoittivat toisilleen aktiivisesti, jonka välityksellä myös heidän välinen parisuhteensa pysyi yllä. Dialogi, jota ei voitu käydä kasvotusten, käytiin tilanteiden pakosta kirjeitse.
Paavo näki Parasken naisena, joka odotti häntä ja hoiti kätevästi niin kodin, lapset kuin kaupat.
Hän piti itsestään selvänä, että kotona pärjättäisiin ja hän voisi palata itsensä ja yhdistys- ja kauppatoiminnan kannalta oikeana hetkenä kotiin Kuusamoon. Hän luotti vaimonsa ammattitaitoon, mutta halusi silti lähettää tälle neuvoja matkaltaan. Paraske odotti kirjeitä ja Paavoa saapuvaksi. Hän tunsi välillä miehensä pitävän häntä itsestään selvänä, jonka tarpeet odottaisivat kyllä. Paraske olisi toivonut esimerkiksi sairastaessaan miehensä huomiota ja apua.
Kotona ikävöitiin Paavoa, mikä kävi ilmi useista Parasken hänelle kirjoittamista kirjeistä.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin Ahavien välisistä kirjeistä on aistittavissa arvostus. Paraske ja Paavo arvostivat toisiaan. He ilmaisivat tunteitaan ja sen hetkisiä mielialojaan toisilleen.
Rakkaus, omistautuneisuus ja kohteliaisuus näkyivät, samoin kuin pettymys ja mielipaha.
Rikas kielen käyttö ja sitä kautta monipuolinen itsensä ilmaisu rikkovat perinteistä venäläistä stereotypiaa vienankarjalaisesta naisesta. Stereotypia luku- ja kirjoitustaidottomuudesta murtuu Parasken kirjeiden myötä.
130 Päiväämätön kortti Paraskelta Paavolle; Päiväämätön kirje Paraskelta Paavolle, 22:4; Kirje Paavolta Paraskelle 22.4.1914, 26:1, Paavo Ahavan yksityisarkisto, KA.