3. Paraske Ahavan asema 1900-luvun alkupuolella
3.3 Merkittävä asema kyläyhteisössä
Paraske ja Paavo Ahavan perheen muutettua Suomen suuriruhtinaskunnan puolelle he pitivät vienankarjalaisen sukunsa ja yhteisönsä kanssa yhteyttä kirjeitse ja matkustivat tarpeen mukaan Uhtualla. Paavolle ja Paraskella muodostui poikkeuksellisen merkittävä asema yhteisössään, jonka ansiosta heitä lähestyttiin erilaisilla asioilla: kuulumisilla, aate- ja liiketoimintaan liittyvillä asioilla ja erilaisilla avunpyynnöillä. Uhtualainen leskirouva, jonka mies oli juuri kuollut ja naiselle jäänyt neljä lasta yksinään elätettäväksi, haki tukea sukulaisiltaan Paavolta ja Paraskelta vuonna 1901:
” Pyytäsin arvoisat sukulaiseni nöyrin ettekö rupias jollakin lailla armastamaan ettekö jotaki vanhoja vaatteita vois lähettä sillä ei ole mitään. [--] Elkää Arvoisat sukulaiseni tykätkö pahaa vaikka minä näin rohkenin mutta suuri puutee saattaa rohkenemaan, Suokaa anteeksi tätä.89
87 Pöytäkirjat Puutavara-Osuusliike Tapiola r.l 31.10.1908; 26.10.1909; 20.10.1910, 3:1, Paavo Ahavan yksityisarkisto.
88 Shikalov 2001, 157–158.
89 Kirje ” Uhtuasta tammikuussa” 1901, 9:4, Paavo Ahavan yksityisarkisto, KA..
Paavo Ahava tunnettiin ”Karjalan Paavona”, joka ajoi esimerkiksi Vienan Karjalaisten Liiton kautta karjalaisten henkisen ja aineellisen aseman kehittymistä. Hän oli ollut halukas edistämään Vienan Karjalan ja siellä asuneiden ihmisten asemaa nuoruudestaan saakka. Myös Paraske oli tässä toiminnassa aktiivisesti mukana. Oletettavasti Ahavan pariskunta auttoi leskirouvaa ja tämän lapsia sekä kertoi näiden vaikeasta tilanteesta eteenpäin heidän auttamisekseen. He olivat yhteisön silmissä luotettavia ja auttamiskykyisiä. Tämä on nähtävissä siitä, kuinka ihmiset uskalsivat lähestyä heitä myös suurimmilla ja henkilökohtaisimmilla huolillaan.90
Perheen ja sukulaisten kesken kirjeenvaihto oli hyvin tiivistä. Kirjeissä käytiin melkein säännönmukaisesti läpi yleistä terveydentilaa ja kuulumisia, mutta myös Suomen puolelta saataviin tavaroihin, kauppaan ja rahtiliikenteeseen liittyviä asioita. Yleensä kirjeisiin merkittiin tyypilliset kirje-etiketin mukaiset kohdat, kuten kirjeen alussa päiväys ja kirjoittamispaikka, vastaanottajan puhuttelu ja lopussa kirjoittajan allekirjoitus.91 Parasken äiti Outi kirjoitti tyttärelleen marraskuussa 1904 seuraavasti:
”Täten saan ilmoittaa että kirjeen olen saanun vastaan otta tuhansia kiitoksia sen edestä mutta se oli minulle suureksi suruksi että sen tiedon saamisesta asti olen ollun kipiänä aivan vuoteen omana. [--] Pyytäisin rakas tyttäreni Paro lähetä minulle nisujauhoja niitä pieni säkkijä sillä en voi mitään syödä.”92
Parasken äiti luotti tyttärensä huolenpitoon, vaikka tämä asuikin kaukana. Kuten jo aiemmin vienankarjalaisia perheitä käsitellessä tuli ilmi, lapset olivat vanhempiensa vanhuuden ajan turva. Pyydetyt tuotteet kulkivat rajan yli kulkevien rahtimiesten mukana ja Paraske lähettikin yhdessä miehensä kanssa kotipuoleen sukulaisilleen tuotteita, kuten suolaa, jauhoja ja perunoita. Pyyntöjä lähetettävistä tuotteista tuli myös Paavon vanhemmilta.93
90 Kirje ” Uhtuasta tammikuussa” 1901, 9:4, Paavo Ahavan yksityisarkisto, KA; Shikalov 2001, 8.
91 Kirje Paavon vanhemmilta 12.4.1904, 22:1, Kirje Paavon vanhemmilta 18.4.1901, 22:1, Paavo Ahavan yksityisarkisto, KA; Iljusha, 2017, 212.
92 Kirje Parolle äidiltään 20.11.1904, 22:1, Paavo Ahavan yksityisarkisto, KA.
93 Kirje Parolle äidiltään 20.11.1904, Kirje Paavon vanhemmilta 12.4.1904, 22:1, Paavo Ahavan yksityisarkisto, KA.
Vienan Karjalan Liitto, jonka jäsen Paraske Ahava oli, oli linjannut toiminnallaan tukevansa rahallisesti kahta tai kolmea vienankarjalaista naista vuodessa heidän pääsemisekseen opiskelemaan Sortavalan kiertokouluseminaariin. Seminaariin oli useita halukkaita ja siellä opiskelusta kiinnostuneet nuoret naiset ottivatkin Ahaviin yhteyttä sinne pääsemiseksi.94 Jos joku joutui lopettamaan opiskelunsa seminaarissa, hänen tilalleen löytyi nopeasti uusia hakijoita:
” H. setä P. Afanasjev,
Täten tulen ensin tervehtämään ja saan ilmoittaa, että Jeli täti on mennyt naimisiin Iikka Afanasjeffin kanssa. Minä haluaisin hänen sijallensa kouluun Sortavalaan, jos vaan kelpaisin ja jos yhtiön kustannuksella toimittaisitte.
Tervehtäin ja kunnioittaen Weera Pällijeff.”95
Kun venäläisten viranomaisten toimien myötä Vienan Karjalan Liiton kouluja suljettiin, Kuusamossa alettiin järjestää opintokursseja vienankarjalaisille nuorille vuodesta 1908 alkaen.
Aluksi kurssit olivat noin kahden kuukauden mittaisia. Paavo Ahava tiedusteli salaa mahdollisia halukkaita kansanopistoon tulijoita ja listasi erityisesti viiden potentiaalisen nuoren nimet kirjeessään, joita odotti kursseille saapuviksi. Kuusamoon kursseille tulijat tarvitsivat mukaansa vain vaatteensa, kenkänsä ja tyynyn. Ruoka, huone ja petivaatteet heille annettiin kansanopiston toimesta.96
Kuusamon kansanopiston kursseille osallistui nuoria molemmin puolin rajaa. Heitä oli kansanopiston aloittaessa toimintansa yhteensä 75 kappaletta, joista 37 Vienan Karjalasta.
Kurssilaiset saivat alkuopetusta ja opiskelivat kansan sivistyksen alkeita osallistujien tason mukaisesti. Alkuopetukseen kuului lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen opiskelua.
Kursseilla opetettiin myös laajasti Suomen ja Karjalan historiaa, yhteiskuntaoppia, maan- ja luonnontietoa, maataloutta ja terveystietoa. Myös laulaminen ja käsityöt katsottiin hyödyllisiksi kursseiksi. Opettajat olivat työlleen omistautuneita ja kurssin päättyessä opiskelijat toivoivat kursseja järjestettävän seuraavanakin talvena. Menestyksekkäästi alkaneen kurssitoiminnan myötä Kuusamoon perustettiinkin vakinainen kansanopisto.
94 Ranta 1997, 61.
95 Kirje 30.7.1906, 9:10b, Paavo Ahavan yksityisarkisto, KA.
96 Päiväämätön kirje H. Natolle, 13:7, Paavo Ahavan yksityisarkisto, KA.
Ahavilla oli suuri merkitys kansanopiston mahdollistumiselle, sillä Paavo oli ajamassa asiaa sen saamiseksi Kuusamoon ja Ahavien talossa majoitettiin esimerkiksi kurssien opettajaa.97
Paraske Ahavalla oli merkittävän esimerkillinen rooli yhteisössään. Hän työskenteli kodin ja perheen pyörittämisen ohella niin oman kauppansa kuin miehensä Paavon kaupan saralla. Hän liittyi mukaan Vienan Karjalan Liiton toimintaan, jonka yksi perustajajäsen oli hänen aviomiehensä. Oletettavasti Paavon aatteellinen intohimo Vienan Karjalan hyväsi vaikutti myös Paraskeen ja hän halusi työskennellä kotikylänsä ja karjalaisen yhteisön henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin parantamiseksi. Uhtua pysyi aina lähellä Parasken sydäntä. Hän oli ajallaan poikkeuksellinen nainen, joka pystyi yhdistämään emännän, äidin, kauppiaan ja aktiivisen yhdistystoimijan roolit. Hän oli taitava liikenainen, johon luotettiin. Paraske oli perustamassa Puutavara-Osuuskunta Tapiola r.l:ää, toimi sen tilintarkastajana sekä vuodesta 1910 alkaen hallituksen ensimmäisenä naisjäsenenä. Paikka osuuskunnan miesvaltaisessa hallituksessa oli esimerkillistä kaikille muille naisille. Myös hänen asemansa perheessään tasavertaistui entisestään 1900-luvun alun aikana. Paraske oli Paavon kanssa mukana samassa liitossa ja yritystoiminnoissa. Paraske Ahavasta tekee poikkeuksellisen vienankarjalaisen naisen se, että hän pystyi samoihin liiketoimiin miehensä kanssa ja ahkeran työskentelyn ohella hoitamaan kodin ja lapset. Hän osoitti omalla toiminnallaan naisten pystyvän kaikkeen tuohon.
97 Ranta 1997, 95–99.