Paraske Ahava oli ainutlaatuinen nainen. Hän on ensimmäistä kertaa historian tutkimuksen keskiössä. Paraske Ahavan asema perheessään ja yhteisössään muuttui merkittävästi vuosien 1896–1917 välisenä aikana. Paraske Ahava asui perheineen miehensä vanhempien johtamassa kotitaloudessa Uhtualla vuoteen 1899 saakka. Hän oli Uhtualla asuessaan kuin kuka tahansa vienankarjalainen nainen. Hänen asemansa perheessään oli suhteellisen tasa-arvoinen. Paavo Ahava työskenteli Pietarissa Parasken pysytellessä Uhtualla. Vienan Karjalassa oli tavallista, että miehet lähtivät työskentelemään muualle. Uhtua oli syksystä kevääseen varsin naisvaltainen kylä. Tuolloin kaikki koteihin, kylään ja jopa sen ulkopuolelle kuuluneet työt jäivät erityisesti naisten vastuulle. Talon emäntä jakoi talouteen kuuluneet tehtävät perheen naisten kesken. Vienan Karjalassa naisten töihin kuuluivat kotitaloudesta, lapsista ja karjasta huolehtiminen. He myös vastasivat ruuanlaitosta ja vaatehuollosta, mutta tarpeen vaatiessa myös miehille kuuluneista töistä. Tämä teki naisista suhteellisen tasa-arvoisia miehiinsä nähden. Yleisesti ottaen vienankarjalainen avioliitto oli tasavertaisempi kuin muualla Venäjällä. Paraske Ahava osallistui miehensä vanhempien talouteen kuuluneisiin askareisiin yhdessä perheen muiden naisten kanssa. Hän myös synnytti perheeseen kolme lasta, kaksi poikaa ja yhden tytön. Näin hän täytti myös naiselle asetetut odotukset. Paraske Ahavan voi todeta olleen tyypillinen vienankarjalainen nainen vuoteen 1899 asti.
Ahavan perhe muutti Suomen puolelle Kuusamoon Paavon perustaessa sinne oman kaupan vuonna 1899. Samoihin aikoihin hän perusti kaupan myös Uhtualle, jonka hän laittoi aviovaimonsa Parasken nimiin. Se sai nimekseen ”Kauppaliike Paraskeva Nikitina Afanasjeff”. Paraskesta tuli miehensä avustamana yrittäjä ja hän hoiti kauppaansa Kuusamosta sisarensa Outin avustuksella, joka työskenteli hänen kaupassaan. Kauppa Parasken omalla nimellä mahdollisti hänelle näkyvämmän roolin yhteisössään. Vienan Karjalassa ei ollut tuohon aikaan useita kauppoja, joten kaupan nimi jäi varmasti ihmisten mieleen. Paraske hoiti oman kauppansa asioiden lisäksi ajoittain myös aviomiehensä kauppaa Kuusamossa.
Vastaavasti hänen miehensä hankki Uhtuan kauppaan tuotteita, joten tällaisilla toimilla Ahavan pariskunta tuki toisiaan. Parasken asemasta perheessään tuli entistä tasa-arvoisempi hänen osoittaessaan pystyvänsä työskentelemään kauppiaana kuten miehensä. Hän työskenteli perhepiirin ulkopuolella ja lähti 1900-luvun alussa liiketoiminnan lisäksi mukaan yhdistystoimintaan. Tämän lisäksi hän huolehti perheensä kotitaloudesta ja lapsista Uhtualla
miehensä työskennellessä usein muualla. Kodista ja lapsista huolehtiminen kuului tyypilliseen vienankarjalaisen naisen elämään, mutta yrittäjyys ei. Tämä tekee Paraske Ahavasta poikkeuksellisen vienankarjalaisen naisen.
Paraske Ahavan asema yhteisössään muuttui hänen alettua työskentelemään kauppiaana.
Asema muuttui lisää, kun hänen kauppansa toiminta kehittyi vuodesta 1908 alkaen. Paraske aloitti Paavon kanssa harjoittamaan Uhtualla pienteollisuustoimintaa. He perustivat verstaita, joissa valmistettiin esimerkiksi nahkatuotteita, jalkineita ja vaatteita. Konsepti toiminnalle oli erikoinen, sillä ompelukoneet ja ammattitaito tuli Suomesta, kun taas tarvikkeet ja työvoima Uhtualta. Toiminta tarjosi työpaikkoja ja elantoa paikallisille asukkaille, mikä edisti paitsi perheiden ja yhteisön hyvinvointia, myös Vienan ja Suomen teollisuutta. Paraske edisti tällä kotikylänsä taloudellista kehitystä.
Vuonna 1906, perustettiin Vienan Karjalaisten Liitto Tampereella. Paavo Ahava oli yksi liiton perustajajäseniä ja Paraske lähti sen toimintaan mukaan heti perustamisesta alkaen. Liiton keskeisenä tavoitteena oli vienankarjalaisten ihmisten henkisen ja aineellisen tilan tukeminen ja kohentaminen. Myös Paraske halusi toimia yhteisönsä hyväksi. Hänen aviomiehensä aatteellisella intohimolla oli kuitenkin oletettavasti vaikutusta hänen mukaan lähtemiselleen.
Paraske ja Paavo olivat yhdessä mukana useissa liike- ja yhdistystoimissa 1900-luvun alusta alkaen. Vienan Karjalaisten Liitto teki tärkeää työtä yhteisön hyväksi ja edisti sen henkistä tilaa esimerkiksi perustamalla suomenkielisiä kouluja ja kirjastoja. Aineellisen tilan kohentumiseksi liitto edisti maanviljelyä ja muuta taloutta.
Vienan talouselämän kohentamiseksi Paraske myös oli aviomiehensä kanssa perustamassa uutta kansallista liikeyritystä, jonka nimeksi tuli ”Puutavara-Osuusliike Tapiola r.l”. Tämäkin perustettiin erityisesti rajantakaisen Karjalan henkisen ja aineellisen tilan kohottamiseksi.
Paraskella ja Paavolla oli suurin osa yrityksen omistusosuuksia. Paraske sai arvokasta kokemusta osuuskunnan toiminnasta. Hän toimi osuuskunnan muiden naisjäsenten tapaan joinain vuosina tilintarkastajana, mutta nousi vuonna 1910 osuuskunnan hallitukseen. Hän oli hallituksen ensimmäinen naisjäsen, mikä tekee hänestä tässäkin suhteessa erityisen. Paraske Ahavasta tuli yhteisönsä merkittävä jäsen. Hän toimi esimerkkinä muille työskennellessään kodin ja perheen pyörittämisen ohella sekä olemalla aktiivisesti mukana yritys- ja yhdistystoiminnassa. Hän myös synnytti perheeseen kaksi poikaa lisää vuoteen 1910 mennessä. Paraske oli mukana liike- ja yhdistystoimissa, joilla ajettiin nimenomaan karjalaisen
yhteisön etua ja hyvinvointia. Ne olivat hänelle tärkeitä. Paraskeen luotettiin, mistä kertoo muun muassa se, että häneen ja Paavoon otettiin yhteyttä monenlaisilla asioilla aina huolista
Paraske ja Paavo Ahava olivat yhdessä mukana useassa eri liiketoimessa, mutta he olivat myös paljon erillään. Paraske oli Kuusamossa perheen lasten ja Paavo matkusteli paljon. Erossa ollessaan he pitivät yhteyttä kirjeitse. Kirjeissä käytiin läpi dialogia, jota ei ollut mahdollista käydä kasvotusten. Paraske ja Paavo kirjoittivat toisilleen tuntemuksistaan, huolistaan ja asioista, jotka kokivat merkityksellisiksi kertoa. He puhuttelivat toisiaan kohteliaasti ja rakkaudellisesti. Kirjeiden tyylistä on havaittavissa mielialoja ja tuntemuksia, mitä he kävivät läpi kirjoitushetkellä. Paraskelle aiheutui mielipahaa ja pettymystä, jos Paavon kotiinpaluu viivästyi. Hän odotti miestänsä, mutta samalla koki omien tarpeidensa ja huoliensa olevan Paavolle merkityksettömiä. Paavo näki aviovaimonsa naisena, jonka tuli odottaa ja ymmärtää hänen saapuvan, kun se olisi liike- ja yhdistystoimien kannalta sopivinta. Paavo ja Paraske arvostivat toisiaan. He olivat varsin tasavertaisia, mutta kirjeiden pohjalta katsottuna Paavo halusi olla perheensä pää. Hän saattoi painostaa vaimoaan, kuten kirjoittamaan oppimisessa ja antaa neuvoja.
Paraske Ahava ilmaisi kirjoittamissaan kirjeissään tuntemuksiaan ja arkeen kuuluneita asioita hyvin. Ne antavat kuvan, kuinka nainen näki puolisonsa, joka oli paljon poissa kotoa. Ne kuvaavat myös, kuinka 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa elänyt ihminen näki itsensä ja paikkansa maailmassa. Parasken ilmaisu ja kirjoitustaito murtaa eritoten venäläisissä tutkimuksissa ja lehdistössä esille tullutta stereotypiaa vienankarjalaisten luku- ja kirjoitustaidottomuudesta. Näissä tutkimuksissa on myös mainittu vienankarjalaisten naisten olevan laiskoja. Paraske Ahavan toiminta murtaa myös tämän stereotypian. Parasken asema perheessään ja yhteisössään muuttui hänen muutettua Kuusamoon ja alettua työskentelemään aktiivisesti kodin ulkopuolella. Hän oli poikkeuksellisen nainen, joka onnistui yhdistämään äitiyden, yrittäjyyden ja yhdistystoiminnan. Hänen kehityksensä kirjoitustaidottomasta talonpoikaisnaisesta kauppiaaksi ja yhteisön edun puolesta toimijaksi oli ajallaan todella vaikuttavaa ja esimerkillistä muille.
Lähteet
Painamattomat lähteet
Kansallisarkisto (KA), Helsinki Paavo Ahavan yksityisarkisto
Aiheen mukaan ryhmitelty aineisto:
Biografinen aineisto (1894–1929) Liiketoiminta (1902–1918) Liiketoiminta (1907–1912)
Aikajärjestyksen mukaan ryhmitelty aineisto:
Kirjeet ja asiakirjat (1907-1907) Kirjeet ja asiakirjat (1908-1908) Kirjeet ja asiakirjat( 1910-1910 ) Omaisten kirjeet:
Omaisilta saapuneet kirjeet 1892–1927 Paraske Ahavalle saapuneet kirjeet
Kansallisarkisto (KA), Joensuu
Vienan Karjalan Kemin piirikunnan ortodoksisten seurakuntien metrikkakirjat vuosilta 1873–1905. (Mikrofilmikokoelma, mikrofilmit KAR 6, 21.
Vienan Kemin kihlakunnan rippikirjat vuosilta 1900, 1910. (Valokopiot)
Muistiinpanot keskustelusta Paavo Ahavan kanssa 11/2015. Muistiinpanot tutkijan hallussa.
Kirjallisuus
Alasuutari Pertti, 2011. Laadullinen tutkimus 2.0. Osuuskunta Vastapaino, Tampere
Heikkinen, Antero 1993. Ihminen historian rakenteissa – mikrohistorian näkökulma menneisyyteen. Yliopistopaino, Helsinki.
Häggman, Kai 1996. Johdatus perhehistoriaan. Hakapaino Oy, Helsinki.
Härkönen, Iivo 1932. Karjalan kirja. Werner Söderström Oy, Porvoo.
Iljukha, Olga 2017. Geremejev-Räihä: Ihminen, perhe ja politiikka Karjalan raja-alueella 1900-luvun alussa. Petroskoi
Kortesalmi, J. Juhani 1975. Kuusamon talonpoikaiselämä 1670-1970. Helsingin Liikekirjapaino Oy, Helsinki.
Laaksonen, Pekka 2005. A.V. Ervasti – Muistelmia matkalta Venäjän Karjalassa kesällä 1879.
Tammer-Paino Oy, Tampere.
Lehtinen, Erkki 1956. Suvulta Suvulle: Karjalan Sivistysseuran 50-vuotisjuhlajulkaisu.
Valkeakosken Kirjapaino Oy, Valkeakoski.
Leskelä-Kärki, Maarit, Lahtinen, Anu & Vainio-Korhonen, Kirsi 2011. Kirjeet ja historiantutkimus. Suomen kirjallisuuden Seura, Saarijärven offset, Saarijärvi.
Masonen, Jaakko; Antila Kimmo; Kallio Veikko ja Mauranen Tapani, 1999. Soraa, työtä, hevosia- Tiet, liikenne ja yhteiskunta 1860-1945. Edita, Helsinki.
Naakka-Korhonen, Mervi& Keynäs, Maiju 1988. Halpa hinta – pitkä mitta. Länsi-Suomen kirjapaino, Rauma.
Ollila, Anne 2000. Aika ja elämä – Aikakäsitys 1800-luvun lopussa. Vammalan kirjapaino Oy, Helsinki.
Ollila, Anne 2010. Kirjoituksia kulttuurista, sukupuolesta ja historiasta. Hansaprint Oy, Vantaa.
Paulaharju, Samuli 1995. Syntymä, lapsuus ja kuolema – Vienan tapoja ja uskomuksia.
Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.
Pentikäinen, Juha 1971. Marina Takalon uskonto. Forssan Kirjapaino Oy, Forssa.
Pöllä, Matti 2001. Vienankarjalainen perhelaitos 1600—1900. RT-Print Oy, Pieksänmäki.
Ranta, Raimo 1997. Vienan Karjalaisten Liitosta Karjalan sivistysseuraksi 1906-1922. City-Offset Oy, Tampere.
Rämä, Irja 2014. Uhtuan Afanasjev-suku. Karjalan Sivistysseura ry & Afanasjeff-sukuseura, Helsinki.
Sallinen-Gimpl, Pirkko 2013. Karjalainen nainen. AS Printon Trukikoda, Tallinna.
Shikalov, Juri 2007. Ilona on käki metsässä, ilona on lapsi perehessä – Syntymä, imeväiskuolleisuus ja aviottomat lapset Vienan Karjalassa ja Vienanmeren länsirannikolla 1860—1890-luvuilla. Väitöskirja. Hakapaino Oy, Helsinki.
Shikalov, Juri 2001. Karjalan Paavon Karjala – Uhtuan kylä ja sen asukkaat sekä muut Vienan karjalaiset 1800-luvun puolivälistä ensimmäiseen maailmansotaan. Lisensiaattityö. Joensuun yliopisto. Suomen historia, Joensuu.
Shikalov, Juri 2008. Teoksessa Sortavalski istoritcheski sbornik 2.Petrozavodsk.
Sihvo, Hannes 1973. Karjala – idän ja lännen silta. Kalevalaseuran vuosikirja 53, 1973. Werner Söderström Oy, Porvoo.
Suoninen, Paavo 2014. Karjala keskellämme: pääkaupunkiseudun ja Karjalan vuorovaikutuksesta kautta aikojen. Saarijärvi Offset Oy, Saarijärvi.
Tuomi, Jouni& Sarajärvi, Anneli 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Gummerus Kirjapaino, Helsinki.
Virtaranta, Pertti 1958. Vienan kansa muistelee. Werner Söderström Oy, Porvoo.
Voionmaa, Väinö 1969. Suomen karjalaisen heimon historia. 2. painos. Werner Söderström Oy, Porvoo.
Digitaaliset lähteet
Hapuli, Ritva. Kirjoittamisen kulttuurihistoriasta. Elektra-aineisto.
http://elektra.helsinki.fi/se/h/0018-2362/103/3/kirjoitt.pdf>. Luettu 13.8.2018.
Heinänen, Hannu 2002. Vienalaista kaupankäyntiä Koillismaalla autonomian ajan jälkipuolella.
http://www.kirjastovirma.fi/kuusamo/kaupankaynti (Luettu 23.4.2018)
Kietäväinen-Siren, Hanna, 2015. Erityinen ystävyys: miehen ja naisen välinen rakkaus uuden ajan Suomessa (n. 1650–1700). Jyväskylä studies in humanities 245.
file:///C:/Users/Omistaja/Downloads/978-951-39-6095-7_vaitos_13032015%20(1).pdf (Luettu 14.8.2018)
Liitteet
Liite 1. Kalevalan (Uhtuan) ja Kuusamon sijainti v. 2018.