Selkiytymättömyyden masennuspolku

Selkiytymätön masennuspolku nimettiin neljän haastateltavan kertomusten pohjalta. Kyseisessä masennuspolussa haastateltavilla oli vaikeuksia jäsentää tulevaisuutta ja tulevaisuuteen sijoittuvaa mahdollista minää. Haastateltavia yhdistikin suunnattomuus ja selkiytymättömyys muun muassa elämän ja minän suhteen, minkä masennuksen selitettiin monessa tapauksessa aiheuttaneen.

Selkiytymättömyyden masennuspolussa sairaus oli vaikuttanut yksilön minään sekä positiivisesti että negatiivisesti, mutta polku haki lopullista suuntaansa edelleen.

Selkiytymättömyyden masennuspolun taustalla oli sekä unettomuutta, uupumusta ja stressiä että kuormittavia ja yllättäviä elämäntapahtumia, kuten läheisen kuolema, seksuaalinen hyväksikäyttö tai keskenmeno. Masennus oli kestänyt muutamasta vuodesta yli viiteen vuoteen ja se oli sisältänyt sekä huonompia että parempia vaiheita. Osalla masennus oli haastatteluhetkeen mennessä mennyt parempaan suuntaan, kun taas osalla masennus oli pahentunut.

34 Vaikeus jäsentää tulevaisuutta ja siihen kytkeytyviä mahdollisia minuuksia on yksi keskeisimmistä teemoista selkiytymättömyyden masennuspolussa. Selkiytymättömyyden masennuspolussa näyttäytyikin suunnattomuutta ja haastateltavat positioivat usein menneen minänsä tulevaisuuteen katsovaksi ja eteenpäin meneväksi, mutta nykyinen minä näyttäytyi eteenpäin suuntaamisen suhteen kyvyttömänä, kuten Milla seuraavassa näytteessä jäsentää. Näyte havainnollistaa hyvin sitä, kuinka selkiytymättömyyden masennuspolussa haastateltavat jäsensivät usein nykyistä minäänsä suuntaa hakevana ja Millalle selkiytymättömyys näyttäytyy suorastaan jumiutumisena.

Se että ois s- selkee linja elämässä menis eteenpäin eikä tuntus siltä kun nyt tällä hetkellä et on jämähtäny paikalleen […] ei mulla oo sellasta järkevää suuntaa tällä hetkellä elämässä […] että mä en oo saanut todellakaan vietyy asioita normaalisti mä oon ollu aika eteenpäin menevä ihminen niin mä en todellakaan ole sitä enään. (Milla)

Selkiytymättömyyden masennuspolun kulkeneet tulkitsivat masennuksen vaikuttaneen itseensä sekä negatiivisesti että kasvun polun kulkeneiden tavoin positiivisesti. Positiivista muutosta menneen ja nykyisen minän välillä rakennettiin temporaalisella vertailulla, jonka myötä selitettiin, että mennyt minä pakeni asioiden kohtaamista eikä hoitanut itseään, kun taas nykyinen minä käy hoidossa ja kohtaa menneisyytensä, kuten Kaisa seuraavassa näytteessä jäsentää.

No sanotaanko että mä must tuntuu että mulla ehkä on ollu kauemmin masennus nyt kun sitä miettii taas tälleen jälkikäteen mutta mä oon sitä juossu kauheen kauan karkuun […] oon tehny semmosta että muuttanu vuodenki aikana kaheksan kertaa ja yrittäny koko ajan keksiä jotain muuta tekemistä ja niinku että saaha jotain muuta ajateltavaa että en oo niinku uskaltanu pysähtyä ja kohdata niitä asioita, ja sillon sitten kun sain tämän diagnoosin ekan kerran niin sillon oli just semmonen tilanne että oli talo ja just miehen kanssa ja koira ja niinku, vakituinen työ ja kaikki niiku tiiätkö et oltiin silleen asettauduttu taas niinku aloillemme nii sillon se tuntu et se niinku iski sitte, ku ei päässy enää karkuu, niin sitte piti niinku kohdata kaikki asiat. (Kaisa)

Lisäksi osa jäsensi oppineensa masennuksen myötä olemaan armollisempia itselleen, kuten kasvun kertomuksia tuottaneet. Haastateltavat, jotka positioivat menneen minänsä itsekriittiseksi ja itselleen armottomaksi tulkitsivat, että armollisuus on lisääntynyt etenkin jaksamisen suhteen. Haastateltavat jäsensivät mennyttä minäänsä suorittajana, mutta kertoivat että ovat nykyään itselleen armollisempia etenkin liikunnan ja opintojen suhteen. Oonan seuraava näyte havainnollistaa, kuinka eroa menneen ja nykyisen minän välillä rakennettiin syyllisyyden kautta: mennyt minä koki syyllisyyttä tekemättömyydestä, kun taas nykyinen minä sallii itselleen vapaa-aikaa.

35 Niinku välillä jos on niinku ollu sillee jo raskas päivä että sitte niinku saa olla sillee tekemättä sitte kotona mitää että, että niinku jos niinku tuntuu että että nyt ei niinku enää millää jaksa niinku opiskella vaikka pitäis niin sitte voi ihan hyvin olla vaikka yhen illan tekemättä mitään tai, ja sitte että viikonloppusin niinku yritän pitää sillee että se ois niinku vapaa aikaa […] ehkä aiemmin on niinku sitte helpommin ollu sillee syyllisyyttä siitä että että vaikka niinku miettis että nyt niinku pitää sillee vapaa-aikaa niin sit se niinku kuitenki on sillee mielessä et pitäs niinku olla tekemässä jo- jotai muuta. (Oona)

Jäsentäessään masennuksen kielteisiä vaikutuksia minään liittyen osa kertoi kokevansa masennuksen myötä olevan kuorma läheisille tai yhteiskunnalle. Seuraavassa näytteessä Emilia käy lisäksi kamppailua sen kanssa, onko hänestä hyötyä tai mikä tarkoitus hänellä on olla “täällä”. Emilia myös tulkitsee sotkevansa asioita ja pohtii, olisiko parempi, jos häntä ei olisi. Jälkimmäisessä näytteessä myös Milla selittää oman itsensä sekä elämänsä merkityksettömyydestä, minkä hän tulkitsee masennuksen aiheuttaneen. Puhe merkityksettömyydestä ja hyödyttömyydestä kuvastaa osaltaan hyvin elämänsuunnan katoamista ja siten tämän masennuspolun keskeisintä piirrettä, selkiytymättömyyttä.

No eipä siinä mulla on tosi paljon semmosii ajatuksii että et haluu vaan pois täältä et nii ku mitä mitä hyötyy minusta on mikä tarkotus mulla on täällä, et nii ku miksi mä oon täällä nii ku oisko vaan parempi jos mä en ois täällä nii ku sotkemassa asioita. (Emilia) Se kun ei tunne olevan hyödyks oikeestaan kellekkään … nii mitä järkee on olla olemassa jos ei itekään nauti omasta elämästään eikä tunne että oma elämä ois merkityksellistä. (Milla)

Vaikutukset minään olivat laajemmatkin, sillä seuraavassa näytteessä Kaisa tulkitsee masennuksen saaneen aikaan myös etsimisen itsen suhteen. Usein haastateltavat korostivatkin kertomuksissaan sekä elämänsuunnan että oman minän löytämisen tärkeyttä.

Mm, no se nyt liittyy vahvasti tähän masennukseen että on vähän semmonen haku haku käynnissä että kuka mä niinku oikein oon […] et ku tuntuu et on vähä hukassa sen kanssa että mitä mitä haluaa tehä, niin tota, nii se on varmaa ainaki itestä tuntuu et se on osa sitä masennusta et on vähä hukassa tai et kyseenalaistaa niin paljon asioita että, että e- ehkä niinku ei tiiä vielä, mutta se ois niinku ainaki itelle semmonen tosi iso tavote ja, et keksis mitähän sitä elämälläsä tekis, ja pääsis tekemään ja toteuttamaan itteesä.

(Kaisa)

36 Masennuksen negatiiviset seuraukset näyttäytyivät itseen liittyvien ajatusten lisäksi katkoksina etenkin työn ja opiskelun suhteen. Usein haastateltavat tulkitsivat masennuksen aiheuttaneen jaksamattomuutta töissä ja kertoivat jääneensä sen takia sairauslomalle. Kaisa kertoi olevansa kokonaan poissa työelämästä masennuksen takia. Näytteessä hän rakentaa kuvaa itsestään suhteessa hyvän työntekijän mallitarinaan. Hän positioi itsensä epäonnistuneeksi, sillä masennus on rikkonut hyvän työntekijän normin töihin kykenevästä, tunnollisesta työntekijästä. Lisäksi Kaisa tulkitsee, että hyvän työntekijän on pystyttävä antamaan itsestänsä kaikkensa eikä tämä saa pettää työnantajaansa.

Esimerkiks kun muut on työharjottelussa nii en pysty vielä menemään semmoseen koska en pystys olemaan kotoo poissa sitä kaheksaa tuntia päivässä (naurahtaa) öm, tai muutenkaa niinku miettimään mitään työtä tähän opiskelun ohelle koska must tuntuu että mä olen epäonnistunut heti jos mä en kykene menemään sinne jonaki päivänä töihin […] tai ehkä mulla on myös semmonen niinku ajatusmaailma et mä en en halua mennä myöskään töihin jos mä tiiän et mä en pysty antaa itestäni kaikkee […] en halua sitä sille yrittäjälle tai yritykselle että he niinku joutuvat pettymään tai muuta että, haluais pystyä antaa sitte enemmän. (Kaisa)

Kaisa selittääkin masennuksella olleen negatiivisia vaikutuksia työhön liittyen. Hän kertoo kokeneensa huonommuuden tunteita sen vuoksi, että ei ole pystynyt suorittamaan työtehtäviä kuten ennen, vaikka tätä eivät muut työpaikalla olekaan huomanneet.

Hmm, no siinä [työssä] kokee paljo enemmän semmosia huonommuuden tunteita, tai just sitä että ei ehkä kykene niihin asioihin mitä niinku aikasemmin kyenny. Mä tiiän et se ei ehkä niinku oo näkyny kellekkään muulle mutta ite ajattelee niitä asioita paljo enemmän, tai mä tiiän että ei niinku esimerkiks jos miettii tätä niinku edellistä pitkää työpaikkaa nii ei ei siellä niinku kukaan mitään sanonu tai huommannu millään tavalla.

(Kaisa)

Masennuspolusta riippumatta useat haastateltavista tulkitsivat myös opiskelukykynsä huonontuneen masennuksen vuoksi. Selkiytymättömyyden polussa masennuksen tulkittiin vaikuttavan niin opinnoissa jaksamiseen kuin arvosanoihinkin. Osa kertoi, että ei jaksa käydä koulussa ollenkaan ja osa jäsensi pystyvänsä siihen vain osittain tai huonommin kuin ennen. Seuraavassa näytteessä Milla rakentaa eroa menneen ja nykyisen minänsä välillä suhteessa siihen, kuinka hyvin hän on jaksanut tehdä kouluun liittyviä asioita. Milla kertoo, että hänen tavoitteensa arvosanojen suhteen ovat laskeneet ja jopa kurssien läpäiseminen on todella vaikeaa masennuksen vaikutusten myötä. Milla kuitenkin puolustaa heikompaa menestystään korostamalla aiempaa tavoitteellisuuttaan. Millan

37 kohdalla masennus on rikkonut hyvän opiskelijan ideaalia ja masennus on aiheuttanut säröjä siihen normiin, jonka mukaan hyvä opiskelija jaksaa ahkerasti käydä koulua ja tavoitella tunnollisesti hyviä arvosanoja.

Se on aivan naurettavaa koulunkäyntiä, siinä siis ei yksinkertasesti oo mitään järkee et se on nii ku jos mä aikasemmin tein yheksäkytkolme prosenttisesti hyvin koulua niin nyt mä teen sitä kaks prosenttisesti ehkä, se on ollu tosi tosi iso muutos ja siis se aikasemmin mun tavote oli sitä että no ois kiva saada jokasesta kurssista vitonen eikä se ois tuottanu ongelmia nyt must tuntuu jo et pelkän ykkösen saaminen on, tosi vai- tosi haasteellista, niin joskin jopa ylitsepääsemätöntä. […] mä en ois uskonu että mikään tällänen näin yksinkertanen nii ku psykologinen kautta fyysinen psykofyysinen asia vois vaikuttaa näin radikaalisti mun oppimenestykseen, että siis se on saanu mut nii nii, kyseenalaistamaan mun omaa kyvykkyyttä olla tällä hetkellä opiskelijana. (Milla) Selkiytymättömyyden masennuspolussa masennuksen tulkittiin vaikuttaneen negatiivisesti ajatteluun sekä aiheuttaneen jopa skeptisyyttä tulevaisuuden suhteen. Seuraavassa näytteessä Oona selittää, kuinka masennuksen vuoksi on vaikea keksiä asioista mitään hyvää tai uskoa siihen, että jotain hyvää tapahtuisi. Hän myös rakentaa tulkintaa mahdollisesta minästään jäsentäessään esimerkiksi tulevaisuuden pelättyä minäänsä edelleen masentuneena.

No ainaki sillon ku on masentunu nii just se et, et on niinku sillee et tuntuu niinku kaikki sillee kau- kaikki niinku ajatukset on semmossii tosi negatiivisii ja, että niinku et ei jaksa keksii niinku mistää mitää hyvää ja […] kaikki niinku vaikuttaa negatiiviselta ja semmosselta että ei niinku, että niinku et nytte ku on se masennus nii että ei mitää hyvää tapahdukaa ja että jatkuu vaan niinku se olo semmossena että on se masentunu olo […]

ei mitään niinku mitään semmossii selkeitä uhkakuvia oo että, huolestuttaa vaan just ehkä eniten se masennus ja niinku tällä hetkellä nii mut sitte että yrittää niinku ehkä senkin takia olla sillee liikaa miettimättä niinku tulevaisuutta. (Oona)

Edellinen näyte osoittaa myös, kuinka Oona positioi itsensä näköalattomaksi suhteessa tulevaisuuteen kertoessaan pyrkimyksestään olla liikaa ajattelematta tulevaisuutta. Sen lisäksi, että masennuksen tulkittiin vaikuttaneen ajatuksiin tulevaisuuden suhteen, Kaisa selittää tulevaisuuden haaveiden ja unelmien muuttuneen masennuksen takia helpommin saavutettaviksi.

Et ei oo välttämättä ihan samanlaisia kaikki intressit enää ku mitä oli aikasemmin tai tavotteet ylipäätään elämässä, et neki on voinu muuttua, ja useimmiten on ne muuttunu niinku semmosiks, öö helpommin saavutettavimmiks (naurahtaa) tavotteiks tai

38 unelmiks tai jotain semmosta niinku mitä oikeesti pystys niinku helposti saamaan aikaan. (Kaisa)

Tässä masennuspolussa tulevaisuuden jäsentely näyttäytyi siis hankalana. Lisäksi tulkinnat masennuksen paranemisesta olivat ristiriitaisia. Yhtäältä toivottiin ja pyrittiin paranemiseen, mutta toisaalta toivottiin edes masennuksen lievenemistä tai kurissa pysymistä. Masennuspolulle tyypillistä olikin nimenomaan se, että vaikka toiveita ja ajatuksia paranemisesta jäsennettiin, tulevaisuus ja tuleva mahdollinen minä näyttäytyivät silti hyvin selkiytymättöminä suhteessa masennukseen.

Seuraava näyte Oonan haastattelusta havainnollistaa ajatusten ristiriitaisuutta suhteessa masennuksesta toipumiseen sekä tulevaan mahdolliseen minään. Näytteessä Oona kertoo ensin toivovansa masennuksen kurissa pysymistä, jolloin hän rakentaa tulevaisuuden pelättyä minää masentuneeksi, minkä jälkeen hän kuitenkin jäsentää tärkeäksi masennuksesta toipumista, mikä heijastaa toivottua, masennuksesta toipunutta minää. Näytteen loppupuolella Oona kuitenkin palaa siihen ajatukseen, että masennus ei ainakaan pahentuisi tai ainakin lievenisi.

No ainaki se että niinku et ois sillee nytte ihan kiva että et jos se masennus pysys sillee kurissa et sitte niinku etenis siinä tavallisessa niinku opiskelusuunnitelmassa ja sitte et valmistuis niinku ajallaan […] mutta ei nyt oo sillee mitää kovin suuria tavotteita tai semmossia niinku, että tärkeintä ois nyt sillee toipuu tosta masennuksesta ja että ehkä sitte sais nyt jotain semmosta niinku jotain mikä niinku sillee auttas pidemmän aikaa että, että ei niinku vaikka tulis enää ollenkaa uuestaan tai että tuli- tai että ois niinku semmone lievempi sitte ainaki […] et toivottavasti et se masennuksen rooli ois niinku entisestään sillee pienentyny että että ei ois ainakaa pahentunu. (Oona)

Riippumatta siitä, jäsennettiinkö eroa menneen ja nykyisen minän välillä enemmän positiivisten vai negatiivisten muutosten kautta, tulevaisuuden suunta oli vielä epäselvä. Kaikki olivat käyneet läpi sekä huonompia että parempia vaiheita masennuksen kanssa ja joidenkin haastateltavien kohdalla tilanne oli nyt verrattaen hyvä. Tulevaisuus suhteessa sairauteen näyttäytyi kaikille kuitenkin vaikeana jäsentää.

6.3. Toivottomuuden masennuspolku

Kaksi haastateltavaa jäsensivät masennustaan tavoilla, joiden perusteella nimesimme toivottomuuden masennuspolun. Molempien haastateltavien taival masennuksen kanssa oli ollut pitkä ja vaikea, mutta kuitenkin erilainen taustoiltaan sekä vaiheiltaan. Tämän masennuspolun yksi keskeisimmistä