Masennuksen suhteuttaminen normatiivisina näyttäytyviin arjen toimiin ja ikäsidonnaisiin

Masennuspolkujen tyypittelyn lisäksi havaitsimme aineistostamme kaikkia tarinatyyppejä yhdistäviä merkityksenannon tapoja suhteessa siihen, miten omaa masennuspolkua ja itseä jäsenneltiin.

Tarinatyypistä riippumatta lähes kaikki haastateltavat kuvailivat masennuksen pahimpia vaiheita sekä toipumista normatiivisiksi määrittyvien arjen toimien ja askareiden kautta. Masennuksen vaiheita peilattiin tavallisten arkirutiinien hoitamiseen, kuten kotitöihin, itsestä huolehtimiseen sekä terveellisiin elämäntapoihin. Toisaalta ajatuksia sairaudesta suhteutettiin nuoruuden normatiivisiin kehitystehtäviin ja niiden täyttämiseen.

Seuraavassa näytteessä Anni selittää kattavasti sitä, kuinka sairauden ollessa huonoimmillaan arkirutiinien hoitamiseen ei ole jaksamista, kun taas parempien jaksojen aikaan itsestä ja kodista huolehtiminen sujuu ongelmitta.

Mm onhan se vaikuttanu, välillä vaikuttanu niin että, et tota ei oo jaksanu siivota asuntoo moneen kuukauteen, tiskit jääny roskat jääny kaikki jääny ja sit joskus tulee sellasia, maanisia hetkiä että ei voi lopettaa sitä siivoomista, ei voi tai että pakko pakko joka aamu laittaa meikit heti naamaan ja lähtee töihin ja olla hirveen robottimainen ja joskus taas ei jaksa ollenkaan, arki on semmosta nyt se on aika tasapainosta mut sillon ku on tosi niin ku masennuskausia tai muuta nii tulee tosi herkästi sit semmosia tota, kaatuu tai jättää vaan kaiken niin ku tekemättä, ei jaksa huoltaa itteensä eikä asuntoo.

(Anni)

Tarinatyypistä riippumatta lähes kaikki haastateltavista tulkitsivat masennuksen vaikuttavan arkiaskareiden ja kotitöiden hoitamiseen. Kun masennus oli voimakkaimmillaan, tulkittiin sen

45 vaikuttavan etenkin voimattomuuteen siivoamisen suhteen. Haastateltavat tulkitsivat masennuksen pahimpina vaiheina myös kaupassa käymisen vaativaksi. Seuraavassa näytteessä Emilia kertoo, kuinka kaupassa käymisen lisäksi muun muassa roskien vieminen ja tiskikoneen tyhjentäminen ei onnistu masennuksen pahimpina vaiheina.

Nii ku roskien vienti ei tuu kysymyksenkää, kaikki tämmönen, ei nii ku ja kaupassakäynti koulussa käynti nii ku, ei ne vaa onnistu […] kotityöt jää tekemättä, mä en siis nii ku tiskikoneen täyttäminen ja tyhjentäminen on nii ku nii vaikeeta, roskien laittaminen roskiin mul on siis ihan hirvee läävä se minun tietokoneen ympäristö se on vaa täynnä kaikkii räkäpapereita ja popparipaketteja ja kaikkee tämmösii. (Emilia) Vaikeiden vaiheiden kuvaamisen lisäksi myös toipumista jäsennettiin kotitöiden kautta, kuten Kaisa seuraavassa näytteessä tekee. Kerronnassaan Kaisa positioi nykyisen minänsä toimintakykyisemmäksi, mikä hänen mukaansa selittää parantunutta jaksamista kotitöiden osalta.

Temporaalisen vertailun puitteissa nykyinen minä näyttäytyy Kaisan tulkinnoissa lisäksi toimintakykyisempänä ja Kaisa selittääkin jaksavan siivota ja pyykätä. Jaksaminen arkiaskareiden parissa on Kaisan mukaan, kuin voitto, mikä heijastaa normatiivisiin toimintoihin kykenemisen merkittävyyttä.

Mm no nyt tän uuen lääkityksen myötä niin mun toimintakyky on niinku parantunu kotona että jaksan niinku tehä enemmän kotitöitä tai muuta […] et mä jaksan niinku kotona pestä pyykkiä tai siivota keittiön […] niin se on mulle jo niinku ihan hirveen iso voitto, tällä hetkellä. (Kaisa)

Riippumatta masennuspolun tyypistä, lähes kaikki haastateltavat tulkitsivat masennuksen vaikuttaneen myös henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimiseen. Ensimmäisessä näytteessä Kaisa selittääkin, kuinka vaikeiden masennuskausien myötä suihkussa käymiseen tai ulkonäöstään huolehtimiseen ei ole ollut voimavaroja. Sama toistuu Lauran kertoessa toisessa näytteessä itsensä huolehtimisesta muun muassa hampaiden pesun osalta.

Ääh näkyy ja tuntuu, no kyl se välillä näkyy ainaki siinä että miten huonosti jaksaa itestäsä pitää huolta, esimerkiks välillä voi olla vaikeeta käyä suihkussa, niin kyllähän sen nyt näkyy sit siinä jos tukkaa et oo pessy viikkoon, ja […] just siinä et mä en oikein jaksa välittää emmää jaksa meikata ollenkaa tai mitää muuta niinku sillee kiinnittää hirveesti huomiota enää ulkonäköön millään tavalla, tosin en mä oo kyllä ikinä ollu niin kauheen ulkonäkökeskeinen mutta silti niin kun nykyään vielä vähemmän. (Kaisa)

46 Siis ihan hampaitten harjaamisesta ja suihkussa käymisestä on niin kun tullu hankalaa ja sit siinä on niin kun useita keinoja et kuivashampoota tai sitte pesee hampaat sillon ku on oikeesti pakko ja vaatteita ja petivaatteita on sen verran paljon että ei oo pakko pestä pyykkiä, kauheen usein. (Laura)

Usein haastateltavat myös tulkitsivat elämäntavoista huolehtimisen vaihtelevan masennuksen vaiheista riippuen. Eroa masennuksen parempien ja huonompien vaiheiden välillä rakennettiin elämäntapojen, kuten ruoan ja liikunnan suhteen. Haastateltavat jäsensivätkin huonompina vaiheina syövänsä epäterveellisemmin ja liikkuvansa vähemmän parempiin vaiheisiin verrattuna. Moni kertoi huonompina vaiheina käyttävänsä myös enemmän alkoholia. Sen sijaan toipuessaan vaikeammista sairausvaiheista jokainen tulkitsi olevansa kiinnostuneempi elämäntavoistaan ja pyrkivänsä parantamaan sekä ylläpitämään niitä. Seuraavassa näytteessä Verneri kertoo masennusta seuranneesta

”hällä väliä” asenteestaan elämäntapojen suhteen. Suhteessa menneeseen minään, joka Vernerin kerronnassa jäsentyy epäterveellisesti eläneeksi, Verneri positioi nykyisen minänsä paremmaksi ihmiseksi elämäntapojen suhteen. Verneri kertoo pyrkivänsä liikkumaan enemmän, syömään terveellisemmin ja vähentämään alkoholin käyttöä, mikä kuvastaa hänen toivomaansa tulevaa minää.

Tuuliajolle meni niinku just että hälläväliä mistään ja niinku kaiken suhteen vähä niinku silleen heitti vaan menemään ja, tosi epäterveelliset elämäntavat ja nii niin, nii niin, sitä vaan söi niinku surruunsa ja paino nous ja tunttee vaa ihtesä niinku vastenmieliseks ja […] tällä hetkellä tavottellee että ois parempi ihminen, s- sillee niinku tekis sen etteen asioita e- esim nyt vaikka että liikkus enemmän jottain vaikka liikuntaharrastusta vähän enemmän että tulis kuntoiltua ei ihan rapakunto ois ja tällee että semmosia asioita nyt mutta emmää sanos, sillee no just no just terveet elämäntavat vähemmän alkoholia enemmän (naurahtaa) liikuntaa ja, nii nii tervellinen ruokavalio ja, semmoset että enemmän mää semmosseen nyt pyrin. (Verneri)

Arkirutiineihin ja elämäntapoihin peilaamisen lisäksi haastateltavat rakensivat tulkintojaan myös suhteessa nuoren aikuisen ikäsidonnaisiin odotuksiin. Normatiivisiin odotuksiin vastaaminen näkyi etenkin haastateltavien jäsentäessä tulevaisuuttaan. Riippumatta masennuspolusta, haastateltavat jäsensivät tulevaisuutta esimerkiksi opintojen, työn ja perheen perustamisen kautta, mihin kaikkiin liittyy varhaisessa aikuisuudessa normatiivisia odotuksia. Jäsentäessä omaa elämäänsä suhteessa ikäsidonnaisin tehtäviin yksilön on mietittävä, missä määrin hän on tavallinen tai normaali nuori.

Haastattelujen perusteella, masennus näyttääkin vaikuttavan ikäsidonnaisten tehtävien ja odotusten täyttämiseen liitettyihin tulkintoihin. Ikäsidonnaisiin työn ja parisuhteen odotuksiin liittyen Verneri

47 kertoo masennuksen myötä pohtineensa omaa arvoaan työelämässä sekä ihmissuhteissa ja positioikin itsensä jopa arvottomaksi näillä osa-alueilla.

No ainahan sitä sitä omaa arvoaan niinku miettii kaikessa asiassa olipa se nyt sitte niinku minkälainen arvo mulla ois niinku työmarkkinoilla että mihinkä mää oisin kykeneväinen tai minkälainen koulutus mulla on että mihinkä se niinku riittäs tai, tämmöset asiat tai sitten niinku, parisuhemarkkinoilla että niinku […] sillee että, työtön mielenterveys (naurahtaa) potilas että mikä minu arvo sitte nyt loppuusa on että kyllähän sitä sillee vähä aatteloo että no, eipä mulla hirveesti mittää arvoo oo että kukapa tämmöstä nyt sitte kahtelis. (Verneri)

Teemu ja Oona jäsentelevät seuraavissa näytteissä tulevaisuuden mahdollisia minuuksia koulun suorittamisen, työn ja perheen perustamisen ikäsidonnaisten odotusten kautta. Tärkeältä Oonalle jälkimmäisessä otteessa näyttää nimenomaan vakituisen työn saaminen, mikä on yksi nuoren aikuisen ikäsidonnaisista odotuksista.

No käydä koulu loppuun, saada yritys käsiin tai sitte nii ku, saada joku hyvä työpaikka jostain jossa nii ku viihdyn yhtä paljon mitä nytte […] saada lapsia mennä naimisiin, en tiiä matkustella (jotain) tyypillisiä, tyypillisiä tulevaisuuden suunnitelmia. (Teemu) No, ei oo sillee et ainaki että nyt niinku sillee että jaksais käydä siellä koulussa ja sillee et ois semmonen tasapaino niinku niiden kuormittavien tekijöiden ja sitte vapaa-ajan välillä […] ja sitte varmaa ois kiva että ois sitte joskus niinku semmone vakituinen työpaikka että et niinku joku missä vois olla sitte vaik pidemmän aikaa. (Oona)

Jälkimmäisessä näytteessä Oona jäsentää tulevaisuuden toiveekseen myös tasapainon kuormittavien tekijöiden ja vapaa-ajan välillä. Tulevaisuutta jäsennettiinkin myös tasapainon sekä arkirytmin suhteen, mitkä näyttävät liittyvän kulttuurimme normatiiviseen elämäntyyliin. Haastateltavat korostivat usein tasapainon ja arkirytmin löytämisen tärkeyttä sairauden kannalta ja siten tulkitsivatkin masennuksen vaikeuttavan näihin odotuksiin vastaamista. Riippumatta masennuspolun tyypistä, rytmin ja tasapainon löytämistä jäsennettiin tulevaisuuden toiveiksi, kuten Laura ja Verneri seuraavissa näytteissä tekevät.

Mut et niinku ensisijasesti on niinku tässä niinku iha arkirytmin löytäminen, säännöllinen ruokarytmi ja, niinku tervehtymine, et sen vanhan solmun avaaminen ja niinku se tasapaino elämässä. (Laura)

48 Nyt tämän oman kuntoutuksen kannalta ehkä on sillee järkevin että sais niinku kiinni siihen työelämään ja jonkunnäkösseen normaaliin arkeen ja tämmöseen elämänrytmiin […] ja niinku saahaan saamaan kiinni niinku siitä, än äs normaalista elämästä. (Verneri) Jälkimmäisessä näytteessä Verneri kertoo myös toiveestaan saada kiinni normaalista elämästä.

Rytmin ja tasapainon lisäksi osa haastateltavista käsittelikin tulevaisuutta sairauden kanssa suhteessa normaaliin arkeen. Tulevaisuudessa normaaleista asioista selviäminen tulkittiin tärkeäksi toipumisen mittariksi.