Nuori aikuisuus, masennus ja mallitarinoiden välittämät normit

Kerronnallinen positiointi on myös kulttuurisiin mallitarinoihin vastaamista. Käytämme tässä tutkimuksessa mallitarinan käsitettä tarkastellessamme sitä, miten nuoret aikuiset tulkitsevat kokemuksiaan suhteessa kulttuurisiin normeihin ja odotuksiin. Hänninen kirjoittaa sosiaalisista tarinavarannoista, joista mallitarinat nousevat. Hännisen mukaan yksilö sosiaalistuu tiettyjen yhteisöjen ja osakulttuurien moraalijärjestyksiin. Nämä moraalijärjestykset luovat osakulttuureille omat mallitarinansa. Tarinavarannon malleja voidaan Hännisen mukaan käyttää monella tapaa oman elämän jäsentämiseen ja mallitarinat voivat olla niin positiivisia, kuin varoittavia esimerkkejä.

(Hänninen, 2002, 50.) Hänninen kirjoittaa, että tarinat voivat toimia normatiivisesti välittäessään mallia siitä, millä tavalla tietyssä tilanteessa on kulttuurisesti tavanomaista ja hyväksyttyä asennoitua (Hänninen, 2002, 50). Mallitarinat välittävätkin selkeästi normatiivisia odotuksia ihmisen olemukseen ja toimintaan liittyen.

Hännisen mukaan mallitarinat ovat periaatteessa kaikkien saatavilla, mutta niiden käyttöä säätelevät silti tietyt tekijät (Hänninen, 2002, 50). Siihen, mitä yksilölle on mallitarinoista tarjolla, vaikuttaa Hännisen mukaan ikä, sukupuoli ja yksilön edustama luokka. On syytä muistaa, että haastateltavat henkilöt olivat nuoria aikuisia, millä itsellään on vaikutusta siihen, millaisia mallitarinoita heille on tarjolla. Eri luokan edustajia koskevat Hännisen mukaan erilaiset kategoriset rooliodotukset ja mikäli ihminen omaksuu omalle kategorialleen epätyypillisen tarinan, vaatii se Hännisen mukaan rajojen ylityksiä niin oman ajattelutottumusten, kuin muiden odotusten suhteen. Mallitarinoihin liitetyt piirteet ohjaavat Hännisen mukaan niihin kuuluvien ihmisten toimintaa sekä muiden ihmisten heihin liittämiä odotuksia. (Hänninen, 2002, 51.) Nuorten aikuisten voi olettaa työstävän kokemuksiaan suhteessa erilaisiin mallitarinoihin, jotka voivat koskea esimerkiksi koulutusta, työtä, terveyttä ja sairautta. Tällaiset mallitarinat linkittyvät mahdollisesti nuorten aikuisten ikävaiheeseen liittyviin odotuksiin sekä mahdollisuuksiin.

16 Yhtäältä nuoret aikuiset joutuvat ikänsä ja elämänvaiheensa puolesta suhteuttamaan kokemuksiaan hyvää työntekijyyttä koskeviin kulttuurisiin odotuksiin ja käsityksiin. Nuorilta aikuisilta luonnollisesti odotetaan yhteiskunnassamme työelämään siirtymistä ja työhön kiinnittymistä. Tämän vuoksi työntekijän rooli onkin merkittävä nuorten aikuisten elämänvaiheessa. Hyvään työntekijyyteen voidaan jo arkisin mielikuvin liittää ahkeruus, tunnollisuus, tuottavuus ja kuuliaisuus. Hännisen (2002, 50) mukaan työn keskeisyys on yksi tyypillisimmistä mallitarinoista sekä ajatus työstä arvona sinänsä ja yksilön arvon mittana on ollut keskeinen länsimaisessa yhteiskunnassa. Larssenin (2001, 4) mukaan palkkatyön ideaalista eroava ihminen tulkitaan laiskaksi, marginaaliksi, poikkeavaksi tai riippuvaisuuden kulttuuriin kuuluvaksi henkilöksi. Tästä voidaankin lukea kolikon kääntöpuolena hyvän työntekijän olevan aktiivinen, ahkera ja normaaliin, enemmistöväestöön kuuluva. Hyvää työntekijää ohjaa pärjäämisen eetos, johon Kortteisen (1992) mukaan kuuluu se, että hyvä työntekijä selviää työstä. Hänen mukaansa näyttää siltä, että työssä pusketaan, vaikka terveys menisi ja selviytymisen eetoksen puitteissa hyvä työntekijä uhraa itsensä. Kortteisen mukaan työssä selviytymiseen kiinnittyy moraalisia ja eettisiä elementtejä, jotka määrittelevät hyvän työntekijän omaa arvoa ja kunniaa. Hän mainitseekin, että mikäli yksilö ei selviydy työstä, menettää hän kasvonsa. (Kortteinen, 1992, 47-50, 301). Ottaessamme huomioon tutkittaviemme iän, nuorten aikuisten elämässä merkityksellistä on työnteon lisäksi tai sen sijaan kouluttautuminen, minkä vuoksi heidän tulkintojaan on mielekästä tarkastella myös suhteessa siihen, mitä kulttuurissamme ajatellaan hyvästä oppilaasta. Yleisesti ottaen hyvään oppilaaseen liitetään kulttuurisesti samoja piirteitä kuin hyvään työntekijään, kuten tunnollisuus ja ahkeruus sekä odotus opinnoissa jaksamisesta ja niistä selviytymisestä.

Toisaalta masennus merkitsee myös omien kokemusten tulkitsemista suhteessa hyvää potilasta koskeviin kulttuurisiin käsityksiin ja ihanteisiin. Hyvän potilaan mallitarinaan kuuluu vastuullisuus ja aktiivisuus. Aktiivisuus näkyy esimerkiksi yleisenä hyödyllisyytenä ja suorittamisena sairastumisesta huolimatta sekä siten, että potilaan on oltava aktiivinen itsensä hoitamisessa. Koska sairauteen ja terveyteen liittyy vastuullisuus sekä aktiivisuus, havaitsivat Korhonen ja Komulainen (2018), kuinka sairauslomastakin tulee suorittamista. Suorittamisen kautta aktiivisuus ja hyödyllisyys näyttäytyivät esimerkiksi kotitöissä ja liikunnassa. (Korhonen & Komulainen, 2018, 9–12.) Hyvän potilaan täytyykin ikään kuin suorittamalla todistaa olevansa normaali ja hyvä. Radleyn ja Billigin (1996) mukaan sairauden oikeuttamisen on oltava ansaittua, minkä vuoksi hyvän potilaan täytyy olla enemmän kuin potilas. Ollakseen hyvä potilas ja ansaitakseen oikeutuksen sairaudelle, sairaan ihmisen on näytettävä myös terveellisyyttä ja normaaliutta. Jos sairas ihminen on vain sairas, hän epäonnistuu oikeuttamaan erityiset vaatimuksensa sairauteen liittyen. (Radley & Billig, 1996, 221–

17 222). Galvin (2002) kirjoittaa, että terveyteen ja sairauteen liittyy yksilön vastuullisuus, sillä sairastumisen ja hyvinvoinnin uskotaan olevan kiinni yksilön valinnoista. Hyvän potilaan vastuullisuus näkyykin siinä, että hänen tulee ottaa aktiivinen ja autonominen rooli terveytensä hoitamisessa. Galvin lisää, että kroonisesti sairaisiin kohdistettuihin odotuksiin kuuluu myös, miten heidän oletetaan käyttäytyvän asiantuntijatietoa kohtaan. (Galvin, 2002, 108–109.) Hyvän potilaan onkin omaksuttava myönteinen asenne asiantuntijoita eli terveydenhuollon ammattilaisia ja heidän tietämystään kohtaan, mikä näyttäytyy hoitomyönteisyytenä.

Mallitarinat ovat kytköksissä ikään, sillä tiettyihin ikä- ja elämänvaiheisiin liitetään aina tietyssä yhteisössä ja kulttuurissa tiettyjä odotuksia niin yksilön elämän kuin käyttäytymisen suhteen.

Ikäsidonnaisuutta on syytä tarkastella, jotta ymmärtäisimme tutkimukseemme osallistuneiden nuorten aikuisten omanlaista elämänvaihetta kulttuurisine odotuksineen. Kehityspsykologiset näkökulmat ikäsidonnaisista kehitystehtävistä ovat osaltaan rakentamassa normatiivisuuksia, joita tässä tutkimuksessa analysoimme kuitenkin narratiivisesta näkökulmasta käsin. Tarkastelemme siis sitä, millaisia ikäsidonnaisia kehitystehtäviä ja normeja haastateltavien kertomuksissa esiintyy ja miten haastateltavat positioivat itseään suhteessa niihin.

Maryn (2014) mukaan aikuisuutta määritteleviä piirteitä ovat koulun suorittaminen loppuun, vakituisen työpaikan saaminen, taloudellisen itsenäisyyden saavuttaminen, lapsuuden perheen jättäminen, paikoilleen asettuminen sekä parisuhteen ja perheen perustaminen (Mary, 2014, 415).

Lisäksi Aapola (1999) kirjoittaa, että aikuisikä liitetään käsitykseen täysivaltaisesta kansalaisesta ja iän karttuessa yhteiskunnallinen status lisääntyy vanhuuteen saakka. Työikäiset ovat yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä ja toimivat siten sosiaalisena normina. (Aapola, 1999, 32–33.) Arnettin (2000) mukaan varhaisaikuisuutta luonnehtii myös identiteetin etsintä. Identiteettiä etsitään etenkin työn, rakkauden ja elämänkatsomuksen suhteen. Yksilö etsii ja kokeilee erilaisia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja työssä ja rakkaudessa pyrkien pitkäkestoiseen valintaan. Elämänkatsomuksen muotoutuessa yksilö haastaa aiempia omaksuttuja uskomuksiaan ja arvojaan ja pyrkii löytämään omansa. (Arnett, 2000, 470–473.)

Varhaisaikuisuudessa monet nuoruuden keskeisimmistä kehitystehtävistä on siis saavutettu ja uudet ikäsidonnaiset kehitystehtävät tulevat ajankohtaisiksi. Tällöin nuoren aikuisen on vastattava uusiin sosiaalisen kontekstin luomiin ikäsidonnaisiin normeihin (Kuwabara ym., 2007, 318).

Siirtymävaiheessa nuoruudesta aikuisuuteen myös masennuksen roolia on tutkittu. Masennuksen on tässä ikävaiheessa havaittu olevan merkittävä mielenterveyden sopukka ja ikäsidonnaisten odotusten kaksisuuntainen yhteys masennukseen onkin tunnistettu ongelmalliseksi nuorilla aikuisilla. (Berry, 2004, 53, 58). Masennuksen on nuorten aikuisten keskuudessa todettu vaikuttavan epäsuotuisasti

18 esimerkiksi työhön ja ihmissuhteisiin liittyvien ikäsidonnaisten normien saavuttamiseen (Kessler &

Walters, 1998, 9; Horwitz & White, 1991, 227), kun taas toisaalta ikäsidonnaisten odotuksien kanssa kamppailun on nähty pahentavan masennuksen aiheuttamia vaikeuksia (Kuwabara ym., 2007, 322).