4.1 Valvovan äidin arki -Selviytymistaistelu näyttämön takahuoneessa
4.1.1 Ramppikuumetta? – Valvomisen vaikutukset äitiin
”Pelkäsin öitä, ahdistuin jo pelkästä ajatuksesta. Olisin voinut antaa vauvani ensimmäiselle vastaantu-lijalle vuorokaudeksi hoitoon. Tunsin, että hartaasti odotettu vauva oli pilannut elämäni. Lopullisesti.
Koin, että elämäni valuu käsistä. Vauvan itku sai maidon tulon tyrehtymään, vaikka yleensä vaikutus on yleensä päinvastainen… Vielä vuosien jälkeenkin vauvan itku saa minussa ahdistuksen tunteen ai-kaiseksi. En pitänyt lapsista, vaikka minulla itselläni oli sellainen.” (V 191)
Kirjoituksissa nousivat esiin erilaiset vahingoittamisajatukset äitiä itseään tai lasta kohtaan, jotka kuor-mittavat arkea entisestään. Noin puolet vastaajista kertoi ajatuksistaan vahingoittaa itseään tai lastaan jollain tapaa. Näitä asioita käyn läpi myöhemmissä luvuissa. Partinen ja Huovinen tuovat esiin unen valtavan merkityksen yhteen pieneen lauseeseen kiteyttäen: ”Jos ei nuku, ei jaksa elää” (2007, 18).
4.1.1 Ramppikuumetta? – Valvomisen vaikutukset äitiin
Valvovien äitien kirjoituksissa tulee hyvin esille jo teoriaosuudessa kuvatut valvomisen aiheuttamat oi-reet. Valvovien äitien kuvaamat oireet ovat fyysisiä ja psyykkisiä. Huomioitavaa on, että näillä oireilla on vaikutuksia myös arjen toimivuuteen lapsiperheessä tai vastaavasti arjen toimimattomuuteen. Lapsen hoidosta johtuvan univajeen vaikutukset näkyvät suhteessa lapsiin, puolisoon tai esimerkiksi imetyksen onnistumiseen. Fyysisistä oireista useimmat äidit mainitsevat sydämen rytmihäiriöt tai epämääräiset ty-kyttelyt, keskittymisvaikeudet ja ongelmat muistin kanssa sekä erilaiset säryt ja kivut. Myös muutokset ruokahalussa ja painon muutokset jompaankumpaan suuntaan tulevat esiin.
”Univaje aiheutti mielialan laskua, sydämen tykytystä, toivottomuuden tunteita...” (V 7)
”Ruokahaluttomuutta, pahoinvointia, tärinää, itkuisuutta, tulevaisuudenpelkoa, masentuneisuutta.” (V 57)
Moni äiti kuvaa luulleensa kärsinensä jostain fyysisetä sairaudesta erilaisten painonmuutosten, sydän-tentykyttelyn ja vapinan vuoksi. Useimmiten äidit olivat epäilleet omien fyysisten oireiden vuoksi itsel-lään sydänvikaa tai kilpirauhasen vajaatoimintaa ja hakeutuneet itse lääkärille, jossa fyysistä vikaa ei löydetty. Kirjoitusten mukaan näillä lääkärikäynneillä ei tullut myöskään esiin, että oireet voisivat olla seurausta univajeesta.
42
”Menin näytille kilpirauhasen vajaatoiminnan pelossa, jota ei siis löytynyt…” (V 138)
Muistiongelmat ovat valvovalla äidillä hyvin yleisiä, mikä vaikeuttaa keskittymistä useampaan asiaan samaan aikaan. Muistiongelmat näkyvät kirjotusten mukaan käytännössä esimerkiksi neuvola-aikojen tai tapaamisten unohteluina. Tämä voi herkästi näyttäytyä viranomaisille myös äidin välipitämättömyytenä lapsen asioita kohtaan, vaikka siitä ei olisikaan kyse. Monissa kirjoituksissa tulee esiin myös keskitty-misvaikeudet sekä myöskin vaikeudet selviytyä arkisista toiminnoista kuten autolla ajosta.
”Unohtelen asioita, todella lyhyt muisti, ääni- ja näköharjoja.” (V 20)
”Muisti huonontui. Autolla ajaessa tuntui, että olisin ollut humalassa, kun olin niin väsynyt. Tiedostin, ettei kaikki hoksottimet toimi, eli täytyy olla tarkkana, kun ajaa autolla. Mutta tuolloin oli pakko lähteä ajamaan, että sain lapsen nukkumaan edes hetkeksi. Kauppareissuistani tuollaisena päivänä en muista juuri mitään.” (V 21)
Äidit kuvaavat kokeneensa pahimman univajeen aikana hyvin voimakasta ja erittäin kokonaisvaltaista fyysistä heikkoutta, voimattomuutta ja uupumusta sekä selittämättömiä kipuja. Huomattavan monet ku-vaavat myös aloitekyvyttömyyttä ja väsymystä, jonka vuoksi he eivät saaneet asioita tehdyksi tai eivät jaksaneet huomioida lasta tai seurustella muiden aikuisten kanssa. Monissa kirjoituksissa kuvataan epä-onnistumisen tai huonommuuden tunteita sekä joissakin kirjoituksissa on kuvausta irrationaalisista huo-lista tai peloista.
”Fyysisesti minuun sattui joka niveleen ja joka lihakseen. Päätäni särki ja käteni tärisivät. Silmäni olivat turvoksissa ja kuivat. Ääneni käheytyi. Lisäksi nukahtelin ruokapöytään, vessaan ja suihkuun. Psyykki-sesti ajattelin olevani huono äiti, huono kihlattu ja huono koiran omistaja. Lisäksi sairaanloiPsyykki-sesti pelkä-sin, että vauvalleni tapahtuu jotain kamalaa, tai talomme syttyy tuleen tai mieheni joutuisi työmatkalla kolariin. Lisäksi elin jossain sumussa, en tiennyt ajasta enkä muistanut edes mitä päivän aikana olin tehnyt.” (V 31)
43
Muutamissa kirjoituksissa tulee esiin myös valvomisen vaikutukset imetyksen onnistumiseen. Kun äiti ei pääse lepäämään, eikä ehdi syömään, olo ei myöskään ole rentoutunut vaan äiti on äärimmäisen stres-saantuneessa tilassa, ei kaikilla äideillä pääse erittymään maitoa ja imetys ei aina onnistu. Osa äideistä koki tässäkin asiassa ympäristön antamia vaatimuksia tai odotuksia liittyen äidin ”velvollisuuteen” imet-tää lastaan. Muutamat taas näkivät imetyksen hyvin tärkeänä asiana, josta ei haluttu luopua, vaikka ime-tys koettiin kuormittavana. Kuitenkin imeime-tys nousee esiin vain noin kuudesosassa kirjoituksissa, joten imetys ja lapsen yösyötöt eivät ole valvovan äidin mielestä se pääasiallinen syy, joka on vakavan univa-jeen aiheuttaja. Kirjoitukissa on havaittavissa myös äitien mukautuminen ja uskominen asiantuntijan neuvoihin ja mielipiteisiin, vaikka äiti itse kokisi, ettei joku asia sovi hänelle.
”Sen, että neuvolassa oltaisiin suositeltu korviketta eikä tuputettu väkisin rintaruokintaa. Vaikka lapsen paino ei noussut kunnolla ja lapsi ei muuta tehnyt kuin huutanut nälissään, minulle ei annettu muita vaihtoehtoja kuin rintaruokinta.” (V 68)
Äitien kuvaamat yleisimmät univajeen aiheuttamat psyykkiset oireet ovat alakuloa, mielialanvaihteluita, toivottomuuden, huonommuuden sekä riittämättömyyden tunteita, jotka johtivat varsin useissa kirjoituk-sissa kodin ulkopuolisten kontaktien vähenemiseen ja asteittaiseen eristäytymiseen. Arkeen heijastuvia suurimpia vaikutuksia univajeella oli vaikutuksissa suhteessa lapsiin, puolisoon sekä toimintakykyyn.
Toimintakyvyn rajoituksia, kuten jaksamattomuutta ulkoilla, käydä kerhoissa tai vaikeutta ajaa autolla, kuvasin jo edellisessä luvussa. Useat äidit kirjoittavat pinnan olleen niin kireällä, että paha olo ja väsy-mys, näyttäytyi helposti lapsille tiuskimisena, huutamisena tai epäjohdonmukaisena käyttäytymisenä.
Useissa kirjoituksissa äidit ovat myös analysoineet oman väsymyksensä vaikutuksia lapsiinsa: ”Lyhyt-pinnaisuus ja kärsimättömyys heijastui lapsiin, joista tuli levottomia ajoittain sen vuoksi.” (V 46). Äidit näkevät oman väsymyksensä hidastaneen lapsen kehitystä ikätasoon nähden tai vaikuttaneen lapsen käyt-täytymiseen negatiivisella tavalla. Äidit kuvaavat myös voimakkaita ärtymyksen tunteita ja mielialan muutoksia, jotka näkyivät juuri huutamisena tai riitoina kotona sekä usein myös itkuisuutena. Useat äidit olivat huolissaan siitä, kuinka ärtyneisyys, huutaminen ja riidat ovat vaikuttaneet lapseen. Monet äidit kuvasivat olon olevan yleisesti alavireinen, alakuoloinen, itkuinen ja ahdistunut. Myös itsetuhoajatukset tulivat kirjoituksissa voimakkaasti esiin, näitä käsittelen tarkemmin erillisissä luvissa myöhemmin.
44
”Ilo katosi elämästä kokonaan, en osannut nauttia vauva-ajasta ja naureskelin katkerasti niille ”nauti, se on ohi niin nopeasti” -kommenteille. En innostunut mistään. Arki tuntui loputtomalta työmaalta. Pel-käsin nukkumaan menoa, koska herääminen oli niin kamalaa. Pinna oli uskomattoman lyhyt, räjähtelin mistä vaan. Epätoivon määrä oli uskomaton: kun olet herännyt x kertaa yössä ja lapsi kiekaisee klo 5 ja tiedät ettei se enää nukahda, sen epätoivon määrää ei voi kuvailla. Tuntui jopa, että mieluummin kuoli-sin, kun nousisin taas sängystä uuteen päivään.” (V 193)
”Olen pahoina refluksin aikoina niin uupunut, ettei jaksa kuin hoitaa pakolliset ja itkeä. Niin loppu sitä on, kun lapsi huutaa 24/7 eikä mikään auta…Pahimpina kausina kadun lapsen hankkimista. Toivon, että joku tulisi hakemaan lapseni ja saisin elää vanhaa hyvää elämääni. Välillä myös tunteet vauvaa kohtaa vähenee ja se tuntuu vieraalta. Välillä mietin autoa ajaessani, että tekis mieli ajaa kallioo päin, että saisi levätä. Tai ulkoillessa järven vierellä, tekisi vaan mieli kävellä kylmään veteen ja jättää lapsi rannalle.
” (V 266)
Porkka ja Heiskanen tuovat artikkelissaan (2008) esiin unen ja psyykkisten sairauksien vastavuoroisen vaikutuksen. Heidän mukaansa voidaan olettaa, että unen puute altistaa psyyken sairauksille ja toisaalta kaikkiin psyykkisiin sairauksiin liittyy unen muutoksia (Porkka & Heiskanen 2008.). Monet äidit kuvaa-vat olotilansa olleen kokonaisvaltaisesti masentunut tai kirjoittakuvaa-vat kärsineensä samantyylisistä oireista kuin masentuneet yleensä. Vain muutama äiti kirjoittaa suoraan sairastuneensa masennukseen. Useat äi-dit tuovatkin esiin, että heidän mielestään tilanteessa, huomiota vaativa asia ei ole tai ei ollut masennus, vaan itkevä lapsi, jonka seurauksena aiheutunut univaje olisi ollut hoidettavissa mahdollisuudella nukkua tai paneutumalla lapsen itkuisuuden takana vaikuttaviin syihin ajoissa.
”Mielestäni tämä on väsymystä, ei masennusta.” (V 328)
”Olin yhtenä aamuna niin sekaisin, etten pysynyt olemaan aloillani. Itkin ja sanoin miehelleni, että tar-vitsen apua. Tämä ei ole normaalia. Menimme psykiatriseen päivystykseen, missä sain kuulla ensimmäi-sen kerran paniikkikohtauksesta. Sieltä tuli käsky nukkua. Sitä ennen olin jo hakenut mielialalääkitykensimmäi-sen, minkä aloitus oli pahentanut huomattavasti oloani. Kuopus meni äidilleni yöksi ja nukuin ensimmäiseen kerran kahdeksaan kuukauteen yli kolme tuntia kerralla.” (V 184)
45
Äidit, jotka olivat valvoneet lapsen kanssa pidempään, kirjoittivat myös unettomuudesta ja unihäiriöistä.
Univajetta käsitelevässä teoriaosassa sivuttiin juuri sitä, että kun on riittävän pitkään nukkumatta, niin sitten ei välttämättä kykene enää nukahtamaan, vaikka se olisikin mahdollista. Äidin kuvaavatkin elimis-tön joutuneen lopulta eräänlaiseen ylivalppaus tai hälytystilaan, jossa he olivat koko ajan valmiudessa reagoida lapsen itkuun, vaikka siihen ei olisikaan ollut aihetta. Äidin uniongelma voi siis jatkua ja jatkaa kehittymistä, vaikka lapsen tilanne paranisi, jos tilanne on ehtinyt riittävän pitkälle.
”Ei nuku enää kunnolla, silloinkaan kun saisi nukkua.” (V 44)
”Luulin tulevani hulluksi. Loppuvaiheessa en enää uskaltanut nukahtaa, sillä olin jo niin pitkään kärsinyt siitä, että joudun heräämään päästyäni uneen. Pelkäsin nukkumista ja ajattelin, että valvon vaan, ei tarvitsisi kokea sitä kidutusta, mitä se jatkuva heräily on.” (V 53)
Noin viidesosassa kirjoituksissa tulee esiin myös krapulan tai humalan kaltainen olotila, voimakas ah-distuksen tunne, sekavuus ja erilaiset pelkotilat. Muutamat kirjoittavat kärsineensä myös ääni- tai näkö-harhoista. Merkittävää on, että äitien kuvaamat oireet, jotka ovat siis kirjoitusten mukaan syntyneet ni-menomaan univajeesta, muistuttavat todella paljon baby bluesia, masennuksen oireistoa tai jopa synny-tyksen jälkeistä psykoosia. Tutkimukseen osallistuneiden kirjoituksissa oli vain kolme äitiä, jotka kir-joittivat selvästi sairastuneensa lopulta synnytyksen jälkeiseen psykoosiin, jonka vuoksi he olivat sairaa-lahoidossa. Seuraavat kaksi lainausta on otettu tarinoista, joissa ei ole kuitenkaan kerrottu psykoosiin sairastumisesta, mutta kuvauksessa on havaittavissa samankaltaisuutta verrattuna psykoosin oireisiin.
”Tuuditin lasta pimeässä makuuhuoneessa illalla. Lapsi oli käsivarsillani, itse hytkyin seisaallani jalalta toiselle. Olin jossain unen ja valveen rajalla, näin oudon harhan, jossa vauva hyökkäsi sylistä kimppuuni.
Tämän kokemuksen lisäksi nukahtelin vauva sylissä sohvalle, näin unia joista havahduin paniikissa.” (V 89)
”Näin pahimmillaan harjoja, ihmishahmoja seisomassa olohuoneen nurkassa. Tajusin kyllä, että ne on harhoja, mut kuitenkin katsoin ja varmistin, et mitä näin. Muistamattomuutta oli todella paljon, edel-leenkään en muista monia asioita sumeimmista kohdista” (V199)
46
Se, että äidit kokevat ahdistusta vielä vuosienkin jälkeen muistellessaan valvomisten aiheuttamia tun-teita, kuvaa toisaalta myös tilanteen herättämän ahdistuksen voimakkuutta. Valvomisen aiheuttamissa oireissa on myös mainittava itsetuhoiset ajatukset tai ajatukset vahingoittaa lasta. Keskimäärin noin hie-man yli puolessa vastauksista tulee esiin äidin ajatukset vahingoittaa joko itseään tai lasta, joissakin kir-joituksissa molemmat. Vastauksista ei aina voi erottaa kummasta on kyse vai onko kyse molemmista, koska lomakkeessa asiaa kysyttäessä osa on vastannut yksisanaisesti, että sellaisia ajatuksia on ollut.
Alla olevaan taulukkoon on koottu teksteistä yleisimmät äitien mainitsemat fyysiset ja psyykkiset univa-jeen vaikutukset.
Taulukko 1: Valvomisen oireet
Fyysiset oireet Psyykkiset oireet
Sydämentykyttely, rytmihäiriöt Ärtyneisyys
Erilaiset kivut ja säryt Alakuloisuus (itkuisuus, masentuneisuus) Muistivaikeudet, keskittymiskyvyn heikkous Huonommuuden tunne, riittämättömyyden
tunne Fyysinen voimattomuus, lihasheikkous,
uupu-mus
Toivottomuuden ja epätoivon tunne Ruokahaluttomuus, pahoinvointi, vatsaoireet Sekavuus, pelkotilat, paniikkikohtaukset
Huimaus, pyörrytys Näkö- ja ääniharhat
Silmien valoarkuus ja kuivuus Mielialanvaihtelut
Flunssan oireet Unihäiriöt
Tärinä, vapina Vahingoittamisajatukset (itse, lapsi)
Synnytyksen jälkeinen äidin herkistyminen (baby blues, maternity blues) määritellään ohimeneväksi ma-sennustilaksi, joka ilmenee yleensä nopeasti synnytyksen jälkeen ja kestää korkeintaan kymmenen vuo-rokautta (Ylilehto 2005, 26; THL). Herkistymistä vaikeampi ja pitkäkestoisempi tila on synnytyksen jälkeinen masennus (postpartum depression), jonka oireet ovat samankaltaisia kuin muissakin elämän-vaiheissa esiintyvässä masennuksessa. Depressiiviset oireet ilmaantuvat useimmiten 4–6 viikkoa synny-tyksen jälkeen itkuisuutena, alakuloisuutena, väsymyksenä ja riittämättömyydentunteina sekä sopeutu-miskyvyn puutteena erityisesti suhteessa lapseen (Ylilehto 2005, 28 ref Kumar ja Robson 1984.).
47
THL:n äitiysneuvolaoppaassa todetaan, että synnytyksen jälkeisen masennuksen taustalla olevia syitä ei tarkkaan tiedetä, mutta synnytyksen jälkeisen masennuksen mahdollisuutta on katsottu lisäävän mm suunnittelematon raskaus, äidiksi tulo alle 20-vuotiaana, raskauteen liittyvät komplikaatiot, raskausai-kaiset masennusoireet, äidin yleinen masennusalttius, parisuhteen ongelmat (esim. parisuhdeväkivalta) sekä sosiaaliset tekijät kuten verkoston vähäisyys, eristäytyneisyys, taloudelliset vaikeudet, tuen puute verkostolta sekä puolisolta. (Klementti & Hakulinen-Viitanen 2013, 274– 275.)
Synnytyksen jälkeisen masennuksen arvioimisessa käytetään yleisesti Coxin työryhmän (1987) kehittä-mää EPDS-lomaketta (Edinburgh Postnatal Depression Scale). EPDS-lomaketta käytetään mielialaan ja psyykkiseen hyvinvointiin liittyvien ongelmien tunnistamisessa ja keskustelun kohdentamisessa mielen-terveysasioihin. Suomessa EPDS-lomaketta ohjeistetaan käyttämään siten, että lomaketta ei diagnosti-seen arviointiin käytetä yksinään, vaan se täydentää tapaamisilla saatua kuvaa äidin ja perheen hyvin-voinnista. Seulontakäyttö ilman kokonaisvaltaista arviointia saattaa johtaa ylidiagnostiikkaan ja terveys-palvelujen hyödyttömään taloudelliseen kuormittamiseen. (THL:n äitiysneuvolaopas 2013, 275.) EPDS-lomakkeen kysymykset (linkki lähdeluettelossa) liittyvät postitiivisuuteen, mielihyvän tuntemi-seen, itkuisuuteen, itsesyytöksiin, ahdistuksen tuntemituntemi-seen, surumieleisyyteen sekä itsetuhoisuuteen. Oi-reisto, jota lomakkeessa mitataan, on siis hyvin suurelta osin verrattavissa oireistoon, joka seuraa pitkit-tyneestä univajeesta, unettomuudesta tai vastaavasti valvomisesta lapsen kanssa. Moni valvova äiti saisi pelkän EPDS-testin mukaan diagnoosin vakavasta masennuksesta.
Monissa äitien kirjoituksissa kuvataan, että kyselyyn vastanneilla äideillä ei ole kyse mistään parin viikon univajeesta, vaan suuresta osasta kirjoituksista tulee esiin, että univajeen kehittyminen ja muodostuminen lapsen kanssa valvoessa on ajallisesti kestänyt useista kuukausista useisiin vuosiin (8 kk–5 vuotta). Muu-tamissa kirjoituksissa tulee esiin, että aika on ollut niin haasteellista tai ehkä jopa traumaattista äidille, että äidistä tuntuu kipeältä muistella sitä jälkikäteen. Toisaalta monia vaivaa myös syyllisyys siitä, ettei vaatinut lapselleen hoitoa pontevammin tai aikaisemmin. Muutamissa kirjoituksissa tulee esiin, että val-vomisen vaikutukset näkyvät perheessä vielä vuosienkin päästä. Valvomisella on muutaman äidin koh-dalla ollut myös vaikutuksia pidemmällä tähtäimellä myös työllistymiseen ja perheen taloudelliseen ti-lanteeseen.
48
”Valvominen ensimmäisen lapsemme kohdalla kesti lähes vuoden ja siihen mennessä omat selviytymis-keinot oli käytetty moneen kertaan loppuun ja ihmeen kaupalla senkin jälkeen sovellettu jotain muuta…
Kyyneleet nousevat silmiin, kun ajattelen ensimmäistä vauvavuottamme ja sitä tuskaa mikä lapsellamme varmaan oli…Tunnetilat palaavat vyöryen mieleen aina kun katsoo vaikka valokuvia niiltä ajoilta.” (V 238)
”…lapsen allergian jättämät vammat näkyvät minussa ja ehkä koko perheessä edelleenkin… Työnteko kärsi molemmilla vanhemmilla. Sisar kärsi myös unen ja läsnä olemisen puutteesta. Voimat ei riittänyt mihinkään pakollisia pidemmälle. Parisuhdetta ei enää ollut. Oli vain kaksi väsynyttä taistelijaa. Irtisa-nouduin työstäni ja jäin työttömäksi työnhakijaksi, koska en jaksanut hakea apua itselleni, lapselleni ja käydä työssä. Mies jäi kotiin uupumisen vuoksi. Hain apua omaan uupumukseen ja neuvolassa tulkittiin, ettei lapsella ole muuta vikaa kuin uupunut äiti ja siksi itkee, emme saaneet mitään apua vaan annettiin ymmärtää, että olemme aiheuttaneet lapsen itkuisuuden itse. Myöhemmin selvisi laajat allergiat ja oike-anlaisen ruokavalin kautta saimme nukuttua ensimmäiset kokonaiset yöunet alle kahdessa viikossa, kun lapsi ei ollut enää kipeä. Olen ollut neljä vuotta työtön. Oikeasti loppuun palaaminen on syy miksi en ole työstä jaksanut hakea… olen itse vielä matkalla parempaan, vaikka lapsi on voinut hyvin jo monta vuotta.” (V 30)
Alla olevaan taulukossa näkyy äitien kirjoituksista useimmiten esiin nousseet univajeen aiheuttaman vä-symyksen muutokset käytännön arkeen sekä myös vaikutukset ihmissuhteisiin. Vaikutuksia on käsitelty tarkemmin jo luvussa valvovan äidin arki.
Taulukko 2: Valvomisen vaikutukset
Vaikutukset käytännön toimintaan Vaikutukset sosiaalisiin suhteisiin Ei jaksanut leikkiä lasten kanssa, ulkoilun
jää-minen vähälle
Sosiaalisen maailman kutistuminen, eristäyty-minen
Tapaturmat kotona, autoillessa Ilmapiirin kiristyminen, riidat Itsestä huolehtimisen jääminen Ongelmat parisuhteessa
Yksinkertaisten tehtävien vaikeutumien Vuorovaikutuksen heikentyminen lasten kanssa Vanhempien lasten asioiden jääminen
taka-alalle Riski lapsen kaltoinkohtelulle kasvaa
Kotitöiden jääminen vähemmälle huomiolle Äiti ei aidosti läsnä (”zombi-äiti, robotti-äiti”)
Tapaamisten unohtelut Työelämästä pois jääminen
Haasteet imetyksessä
49