Tutkimuksen aihe on hyvin intiimi ja tunteita herättävä. Aihe liikkuu juuri yksityisen ja julkisen rajapin-nalla, siinä missä yksityisestä tulee julkista. Tutkimuksen käsittelemät asiat ovat osin tabuja tai tabuna
29
pidettyjä. Kirjoituksissa käydään läpi ns. kiellettyjä tunteita ja synkkiäkin ajatuksia, niitä joita ei ole kult-tuurissamme sopivaa sanoa ääneen. Suuri kiitos kuuluu näille rohkeille äideille, jotka ymmärsivät tutki-muksen tärkeyden ja antoivat äänen valvovalle äidille. Kirjoituksia on ollut koskettavaa lukea, välillä jopa vaikeaa. Kirjoituksista on huokunut väsymys, epätoivo, pelko sekoamisesta, suuri huoli lapsesta ja omasta jaksamisesta sekä myöskin pettymys ihmisiä kohtaan, jotka eivät auta, vaikka näkevät tilanteen.
Kaikista kirjoituksista, myös kaikista synkimmistä, on paistanut kirkkaasti läpi myös äidin rakkaus.
Kirjoitukset ovat tulleet täysin anonyymisti, joten edes minä en voi tunnistaa kirjoittajaa, ellei hän ole itse kirjoittanut omia yhteystietojaan niihin. Valitettavasti muutama äiti ei ole (vielä) kirjoittaessaan val-vomisesta selvinnyt äiti, vaan muutamalla tilanne on vielä akuutisti päällä. Tämä on herättänyt minussa erittäin suurta huolta perheen tilanteesta ja vilpittömän toiveen, että joku huomaa näiden äitien tilanteen ja järjestää apua. Mietin analyysiä aloittaessani, että otanko näiden äitien kirjoituksia mukaan tutkimuk-seen, mutta jos he olivat vastanneet jollain tapaa kysymyksiin, päädyin ottamaan vastaukset mukaan.
Näistä kirjoituksista saa selvän kuvan tilanteen herättämästä epätoivosta. Työhöni olen valinnut analyy-sin tueksi suoria lainauksia äitien kirjoituksista. Näistä ”näytepaloista” olen korjannut näkyvimmät joitusvirheet luettavuuden parantamiseksi ja laittanut joihinkin kohtiin puuttuvia välimerkkejä. Jotta kir-joittajat eivät varmasti ole tunnistettavissa, olen jättänyt lainauksista pois paikkakuntia tilanteessa, joissa kirjoittaja puhuu jonkun tietyn paikkakunnan neuvolasta tai sairaalasta sekä olen jättänyt joistain lai-nauksista pois kirjoittajan ikää tai puolison ammattia koskevia tietoja. Muutoin lainaukset ovat alkupe-räisessä muodossaan.
Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta parantaa tutkijan tarkka selostus tutkimuksen toteuttamisesta kai-kissa tutkimuksen vaiheissa (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1997, 217). Itse näen tärkeänä tiedostaa myös Howard Beckerin (1997) näkemyksen, jonka mukaan tutkijat ottavat aina jollain tapaa kantaa tutkimusta tehdessään: aihe valitaan jostain syystä, metodologiset valinnat ovat tutkijan tekemiä. Kun mietitään laa-dullisen aineiston analyysiä, niin siihen mitä näemme aineistossa vaikuttaa väistämättä omat kokemuk-semme ja näkemykkokemuk-semme, kenties myös ennakko-oletukkokemuk-semme. Jotta tutkimus olisi tieteellistä, tutkijan on tiedostettava tutkimusta suunnitellessaan ja tehdessään ne syyt, miksi hän tekee tietyt valinnat. Tutki-jan on oltava perillä omista arvoistaan, motiiveistaan ehkä jopa poliittisista näkemyksistään, koska ne vaikuttavat valintojen taustalla ja myös siinä mitä näemme aineistossa. Jo se, mitä haluamme tutkia, kertoo jotain tutkijasta itsestään. (Becker 1997.) Tämän vuoksi näen sopivana ja eettisesti oikeana tässä
30
vaiheessa kertoa, että olen itse ollut yhdeksän vuotta sitten valvova äiti. Tiedän mitä on huoli omasta lapsesta, yöllinen epätoivo ja täydellinen uupumus päivisin. Tiedän myös, mitä on äidin ääretön rakkaus lasta kohtaan, joka saa jaksamaan ja venymään lähes mahdottomiin. Tiedostan tutkijana, että omat ko-kemukseni voivat saada minut näkemään teksteissä asioita, jota siellä ei todellisuudessa ole. Tämän vuoksi olen kiinnittänyt asiaan erityistä huomiota ja lukenut tekstit useamman kerran läpi ”tunteella”, tämän jälkeen vielä useammin järjellä ja sitten puhtaasti tutkijana etsien erilaisia luokkia ja teemoja kir-jaten jokaisen ylös ja tarkistaen asian useamman kerran. Pyrin avaamaan aineiston analyysissä mahdol-lisimman tarkasti sen, kuinka olen menetellyt. Lisäksi käytän analyysivaiheessa paljon lainauksia kirjoi-tuksista, jotta lukija voi nähdä millaisista ilmauksista olen päätelmiä koonnut ja lukija voi itse nähdä kuinka olen johtopäätöksiä rakentanut. Lisäksi koen, että lainaukset todentavat tuntemuksia, joita val-vova äiti voi käydä läpi. Pitää myös huomioida, että aineisto koostuu yksityisistä ja henkilökohtaisista kertomuksista ja kokemuksista. Äidit eivät koskaan ole samanlaisia vaan jokainen äiti on yksilö. Myös kirjoittaja-äitien kokemukset ja näkemykset ovat henkilökohtaisia ja jokaisen äidin ilmaisutavan taustalla vaikuttaa äidin omat elämänkokemukset ja näkemykset.
Olen ollut itse yllättynyt tutkimuksen tuloksista, koska tulokset olivat monilta osin erilasia mitä itse val-voneena äitinä oletin, vaikkakin esimerkiksi äitien kirjoittamat fyysiset ja psyykkiset oireet ovat hyvin samanlaisia mistä olen itsekin kärsinyt. Tunnistan myös sen, että valvovana äitinä joka päivä on yhtä selviämistä tunnista toiseen. Tunnistan hyvin myös monen vastaajan ajatuksen ”haudassa saisi nukkua”.
Olen kuitenkin ollut yllättynyt ja huolissaan siitä, kuinka useilla äideillä on todella ajatuksissa vahingoit-taa itseään tai lasvahingoit-taan. Yhdeksän vuotta sitten vietin itse yöt kävellen ympäri takkahuonetta huutava lapsi sylissä tai istuen kiikkutuolissa, siinäkin huutava lapsi sylissä. Yritin olla niin hiljaa kuin mahdollista, jotta muut perheenjäsenet saisivat nukkua. Muistan pelänneeni tuolloin eniten omaa sekoamista, sitä että joku päivä luovutan ja ”annan itselleni luvan seota”: avaan takaoven, unohdan, kuka olen ja ostan yhdelle henkilölle menolipun Panamaan.
Valvomisesta selvittyäni minulle tuli jonkinlainen aavistus laajennetun perhesurman suunnittelun mah-dollisesta kytkeytymisestä valvomiseen ja univajeeseen. Ajatus aiheen tutkimisesta muotoutui lukiessani muinoin (2014) sattumalta Katri Mannisen blogia. Tuolloin bloggaaja Katri Manninen kommentoi Rau-tavaaralla (2014) sattunutta perhesurmaa, jossa äiti tappoi itsensä ja kolme lastaan seuraavasti: ”Pystyn samaistumaan hänen tuntemuksiinsa äitinä, joka on maannut yön pimeydessä ajatellen, että haluaa tappaa
31
itsensä, koska ei jaksa herätä taas puolen tunnin päästä rauhoittamaan lasta. Lasta, joka on hänelle rakkain ihminen maailmassa, mutta jonka takia hän on nukkunut useamman kuukauden ajan kaikki yöt 30-90 minuutin pätkissä” (http://kutri.net/blog/2014/10/ennen-kuin-tuomitset-lapset-tappaneen-aidin-lue-tama/). Tuolloin mietin, että olen samaa mieltä Mannisen kanssa; jos en olisi aktiivisesti vaatinut vuosia sitten lapseni itkun syyn selvittämistä ja löytänyt lopulta lääkärin, joka uskoi minua, olisin varmasti jos-sain vaiheessa seonnut ja lähtenyt hankkimaan menolippua Panamaan. Jos rahat eivät olisi riittäneet me-nolippuun Panamaan, niin kuka tietää mikä olisi ollut toinen vaihtoehto.
Tämän tutkielman aineisto oli yllättämän runsas ja rikas, joten aineistolähtöisestikin tätä työtä olisi mah-dollista lähestyä hyvin monesta eri näkökulmasta. Ainestoa olisi voinut tarkastella painottaen enemmän-kin sukupuoli- tai hoiva näkökulmaa tai äitiyden kulttuurisidonnaisuutta. Itse kuitenenemmän-kin valitsen kuvata ilmiötä valvova äiti, sen vaikutuksia ja niiden ennaltaehkäisyä, jotta voimme muodostaa toimivia työta-poja käytännön työhön. Tämä on puhtaasti henkilökohtainen valinta, koska itse arvotan sen tärkeäm-mäksi katsontatavaksi, huomioiden sen kuinka vähän aiheesta on tutkimustietoa tällä hetkellä. Työ kä-sittelee pääasiassa univajeen vaikutuksia äitiin ja perheeseen, sekä äitien selviytymiskeinoja. Sivuan työssä monia tabuina pidettyjä aiheita (äitien synkkiä ajatuksia: itsemurhaa, lapsen surmia, laajennettuja itsemurhia). Tarkoitus ei ole kuitenkaan ”mässäillä” aroilla aiheilla vaan kirjoittaa niistä teemoista, jotka aineistoista nousivat. Ihmisillä on taipumus kiinnittää eniten huomiota asioihin, joista ei yleensä puhuta, joten tämän vuoksi haluan jo tässä vaiheessa tuoda esille, että läheskään kaikki valvovat äidit eivät ole miettineet laajennettua itsemurhaa tai lapsensa surmaa. Kuten myöhemmin työssä tulee esiin, ne ovat tilastollisesti suhteellisen harvinaisia. Kuitenkin aiheesta on vähän tutkimusta ns. kertojan näkökulmasta, äidin tai isän. Aihepiiriä on myös yleensä tutkittu jälkikäteen, jolloin tragedia on jo tapahtunut. Tämän vuoksi näen välttämättömänä aiheen käsittelyn tässä työssä, koska se tuo esiin toisenlaisen näkökulman jo olemassa olevaan tietoon ja tuo esille myös valvovien äitien tilanteeseen liittyviä riskejä. Tarkoitus ei ole liioitella asiaa, vaan tuoda esiin ne asiat, mitä kirjoituksista nousee. On myös hyvä muistaa, että ajatukset ovat kuitenkin aina vain ajatuksia. Toisaalta, nämä synkät aiheet tässä työssä, jossa näkökulma on lopulta selviäminen, myös toteen näyttävät äidin rakkauden valtavan voiman: äidin rakkaus on kestä-nyt ja auttanut selviämään, vaikka valvovan äidin usko ja toivo olisivatkin olleet vähän kadoksissa.
Tutkimukseen kuuluu paljon valintoja, jota yritän vielä avata tässä, jotta kaikki olisi mahdollisimman läpinäkyvää. Tutkimuksen filosofisena viitekehyksenä vaikuttaa taustalla osin logiikka, johon liitetään
32
toteen näyttämisen ja todistamisen periaatteita (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara, 1997, 121). Tutkimuk-sessa on myös taustalla tieteenfilosofisena suuntauksena piirteitä muistakin suuntauksista, kuten herma-neuttisesta ajattelutavasta, jossa tietoa tuotetaan hahmottamalla asioiden ja niiden kontekstien välisiä yh-teyksiä sekä tarkastelemalla ilmiötä (valvova äiti) suhteessa tosiin samankaltaisiin ilmiöihin (masentu-nut-väsynyt äiti). Tutkimuksen alkuperäinen tarkoitus oli tuottaa kuvailemalla tietoa aiheesta ”valvova äiti”, josta on suhteellisen niukasti aiempaa tutkimusta. Aineiston 305 vastausta mahdollistaa myös tu-losten yleistettävyyttä, joten aineiston runsauden vuoksi tutkimuksesta tuli osin myös selittävä, koska se tuottaa myös tietoa siitä, mitkä tapahtumat, asenteet ja toiminnat vaikuttavat ilmiöön valvova äiti. Tämän vuoksi olen päätynyt hahmottelemaan ilmiöstä valvova äiti alustavaa viitekehystä, jonka taustalla vai-kuttaa teoria ja tutkimus monelta erialalta.
Aineiston keräämisen suhteen taiteilin pitkään haastattelujen ja kirjoituksien pyytämisen välillä, välillä mietin myös niiden yhdistämistä. Päädyin kuitenkin kirjoituksiin monesta syytä. Aihe on herkkä ja ko-kemuksesta tiesin se sisältävän asioita, joista voi olla toisille kipeää puhua, ajattelin saavani enemmän vastauksia kirjoitusten muodossa kuin hakemalla haastateltavia. Henkilökohtaisesti minulle oli tärkeää saada paljon aineistoa, koska koin, että moni epäili ilmiön mahdollisia vaikutuksia. Toisaalta valinta on myös tutkijalle helpompi näin, koska aineisto on valmiiksi litteroidussa muodossa ja nykyaikana ajalliset resurssit ovat niukat.
Analyysitavan valinta oli minulle siltä osin itsestään selvä, että analyysin tulee lähteä aineistosta samalla tavalla, kun asiakastyö lähtee liikkeelle asiakkaan tarpeista ja toiveista. Mietin pitkään voisiko aineistoa lähteä lähestymään sisällönanalyysin sijasta ankkuroidun tutkimuksen (grounded theory) menetelmällä, jolla pyritään selvittämään ilmiötä ja luomaan uutta teoriaa. Koska aiheesta ei ole vielä jäsenneltyä tietoa paljon eikä mitään suoraan sopivaa teoriaa, niin se olisi ollut varsin houkutteleva vaihtoehto. Jotenkin tuntui, että pro gradu työksi olisi liian iso pala kokeilla luoda jotain uutta, vaikka toisaalta tuntuu, että runsas ja rikas aineisto nostikin sattumalta esiin jotain uutta ja mielestäni merkityksellistä. Kuten olen tehnytkin tässä työssä sisällönanalyysin avulla, myös ankkuroidun tutkimuksen aineisto käsitellään usein koodauksen avulla, eli pilkotaan aineisto ja muotoillaan aineisto uudestaan. Tutkimuksen aineisto on myös ankkuroidun teorian tapaan kytketty jo olemassa olevaan teoriaan, tutkimukseen sekä tieteelliseen keskusteluun.
33
Kuten varmaan lukija on huomannut, tutkimuksen kieli on mahdollisimman helppolukuista ja sivistys-sanat on minimoitu. Tämä siksi, koska uskon, että tutkimuksen tulosten pitää olla todella kaikkien käy-tössä. Suurimman mahdollisen hyödyn saamiseksi, sisältö pitää esittää sellaisessa muodossa, että se on luettavissa ja ymmärrettävissä myös tiedeyhteisön ulkopuolella.
Analyysissä ja johtopäätöksissä aineistosta nousee hyvän lisäksi myös paljon äitien kritiikkiä ja kehitet-tävää viranomasitoimijoita kohtaan. Mietin pitkään millä tavalla tulokset olisi hyvä ilmaista. On huomi-oitava, että myös tulosten puutteellinen kirjaaminen olisi vastoin hyvää tieteellistä käytäntöä (Tuomi &
Sarajärvi 2002, 130). Tämän vuoksi olen kirjannut ja analysoinut kritiikin samalla tavalla kuin kaiken muunkin. Valvovien äitien kritiikki kohdistuu voimakkaasti sosiaali- ja terveyspalveluihin, etenkin neu-volan toimintaan. Kyseessä on kuitenkin tutkimus, jota olen lähtenyt rakentaman aineistosta käsin eli siitä käsin, mitä valvovat äidit nostavat esiin. Tutkimukseen osallistuneet ovat antaneet tutkimusta varten omaa aikaansa ja palan omaa elettyä elämäänsä käyttööni, jotta palveluita saataisiin kehitettyä parempaan suuntaan ja jotta valvovan äidin ääni tulisi kuuluviin. Muutos tulee palautteen kautta, jos palaute saadaan julkiseen keskusteluun. Joskus palaute on ruusuja, tällä kertaa se on enimmäkseen risuja. Kehitettävää siis on. Paljon.
34