Raittiuden diskurssi esiintyi vuosina 1923–1945 Portaanpään opistolaisten teksteissä tiuhaan tahtiin. Raittiuteen liittyvät keskustelut koskivat yleensä alkoholin ja tupakan käyttöä. Raitistamisen käsitteellä oli kuitenkin herännäisyyden historiassa nautinto-aineiden käyttöä laajempi merkitys. Wilhelm Malmberg oli pyrkinyt raitistamaan koko herännäisliikkeen 1800-luvun lopulla. Hänen tavoitteenaan oli ollut tehdä sul-keutuneesta ja elämää vihaavasta körttiläisyydestä yhteiskuntakelpoinen ja moderni herätysliike.623
Raittiuskysymys oli heränneiden piirissä kilvoittelua eikä täysraittiuden vaatimuk-seen suhtauduttu kovinkaan vakavasti. Olivathan jotkut herännäisjohtajat olleet hu-hupuheiden mukaan kovinkin mieltyneitä väkijuomiin. Suomen historiallisen seuran vuosina 1879–1883 julkaisemassa Biografisessa nimikirjassa oli elämäkertakirjoitukset Paavo Ruotsalaisesta ja Nils Gustaf Malmbergista (1807–1858)624. Ruotsalaista moitit-tiin sivistymättömäksi ja julkeaksi raakalaiseksi, jota oli tunnetusti syytetty juoppou-desta. Malmberg sai osakseen vielä julmemman tuomion, sillä kirjoituksessa hänen väitettiin olleen irstas juoppo ja siveetön avionrikkoja. Se, että Malmberg oli vienyt vihille palvelijansa Helena Huhtalan vain puolitoista vuotta leskenä oltuaan, vahvis-ti huhuja hänen moraalittomasta luonteestaan. Vilhelmi Malmivaara pyrki puhdis-tamaan häväistyn isänsä maineen, mutta ei onnistunut siinä elinaikanaan.625 Vasta 1980-luvulla löydettiin todisteita, joiden perusteella huhut olisivat olleet täysin perät-tömiä. Malmbergin mustasukkaisen ensimmäisen vaimon Amandan seuraneiti Sofia Nordenkraft tunnusti kirjeessään rippi-isälleen, että syytökset Malmbergia kohtaan
621 Kurki-Suonio 1983, 98.
622 PPKA PPK pk 1923–1945; PPKA PPK vk 1924–1945.
623 Huhta 2001; Viitaniemi 2009.
624 Nils Gustaf Malmberg (1807–1858) oli lapualainen pappi ja herännäisjohtaja. Hän oli Lapualla kappalai-sen apulaikappalai-sena 1838–1842 ja pitäjänapulaikappalai-sena 1842–1858. Hän oli kuuluisa saarnataidostaan, seuroistaan ja koulunpidostaan ja sytytti suuria herätyksiä, minkä johdosta häntä kutsuttiin ”Palavaksi kynttiläksi”. Häntä käytiin kuulemassa yli seurakuntarajojen. Herätysliikehdintä huolestutti sekä kirkkoa että hallitusvaltaa.
Heränneet joutuivat oikeustoimien kohteeksi, mikä kertoi liikkeen merkityksestä sääty-yhteiskunnassa.
Herännäisyyden hajaannus 1850-luvun alussa henkilöityi Nils Gustaf Malmbergiin. Huhta 2005, 467–468.
625 Rosendal 1915, 10; Remes 1995, 393–405; Huhta 2001, 72–75; Järveläinen & Karjalainen 2006, 48–49;
Viitaniemi 2009, 78–79.
olivat olleet lähtöisin Amandalta ja lisäksi totuuspohjaa vailla.626 Vilhelmi Malmivaara ei kuitenkaan saanut isäänsä liitettyjä huhuja oikaistua. Tämä tappio lienee ollut yksi osasyy siihen, että hänen intonsa raittiusasiaa kohtaan kasvoi. Hän teki raittiudesta kristityn ihmisen ehdottoman tunnuspiirteen: juoppous oli ”Perkeleen aikaansaama synti!”.627 Malmivaaran herännäisyyden raitistamisprojekti ulottui viinan ohella myös virsiin, joiden ”epäraitis” kieli saatettiin moderniin ja salonkikelpoiseen muotoon.
Sellaiseksi toivottiin myös ”heränneen kansan” muuttuvan.628
Heränneet eivät olleet yksin vaalimassa raittiusihannetta. Alkoholikielteinen il-mapiiri oli 1900-luvun alun Suomessa voimakas ja alkoholin saatavuutta rajoitettiin monin tavoin. Tiukka alkoholipolitiikka ja viinaan vieroksuvasti suhtautuva asenne vaikuttivat siihen, että suomalaisten alkoholinkulutus oli vähäistä. Alkoholipolitiikka kytkeytyi osaksi yhteiskunnan uudistumista. Raittiusliike, herätysliikkeet sekä muut järjestöt ja yhdistykset raitistivat yleistä ilmapiiriä.629
Vilhelmi Malmivaaran viitoittamana täysraittiudesta tuli herännäishyve. Por-taanpään kristillisen opiston oppilaat olivat omaksuneet tämän ihanteen. Ainakin niissä puheenvuoroissa, joita julkisesti lausuttiin, raittiuden vaatimus koettiin osana herännäisyyden identiteettiä. Kuopiolainen Liisa Pitkänen alusti keskustelutunnilla maaliskuussa 1924 aiheenaan raittius:
Meidän kristillisen kansanopiston oppilaina tulisi koko sydämellämme päästä raittiutta rakastamaan ja väkijuomia vihaamaan.630
Keskustelu oli hyvin yksimielistä. Juopottelun yhteiskunnalliset haitat tuotiin esille.
Sen lisäksi, että väkijuomien todettiin tuottavan suurta aineellista vahinkoa ja turme-levan käyttäjiensä terveyden, korostettiin myös juoppojen lapsilleen jättämää surke-aa perintöä. Kokouksessa mukana ollut yleisaineiden opettaja Antti Pukkila korosti naisten merkitystä kieltolain kannattamisessa. Kokouksen lopuksi hän varoitti op-pilaitaan: ”- - yksikin halveksiva sana kieltolakia vastaan on juoppouden eteenpäin viemistä”.631
Marraskuussa 1924 Portaanpäässä keskusteltiin kieltolain632 tarpeellisuudesta.
Vuonna 1919 toimeenpantu kieltolaki oli säädetty jo vuonna 1907. Eduskunta oli hy-väksynyt sen herännäisjohtaja ja kansanedustaja Vilhelmi Malmivaaran ehdotuksesta ilman äänestystä ja ”seisaalleen nousten”. Suomen senaatti oli kuitenkin vastustanut lain vahvistamista. Tarvittiinkin uusi ratkaiseva poliittinen käänne – Venäjän vallan-kumous – ennen kuin väIiaikainen hallitus vahvisti lain 29.5. 1917.633 Malmivaara
626 Pesonen 1993, 31.
627 HK 9/1.9.1893 Sananen juoppoudesta.
628 Viitaniemi 2009.
629 Rasinaho 2006, 21–23.
630 PPKA PPK ktpk 31.3.1924, Liisa Pikänen.
631 PPKA PPK ktpk 31.3.1924.
632 Suomessa oli vuosina 1919–1932 voimassa alkoholia koskeva kieltolaki. Lain oli tarkoitus raitistaa Suomen kansaa, mutta viinan salakuljetuksesta ja myymisestä tulikin monelle suomalaiselle elinkeino. Vahtola 2003, 286; Rasinaho 2006; Kaartinen 2006.
633 Larkio 1977, 34.
uskoi kieltolakiin, sillä hänen mukaansa sen ”puolella oli Majesteettien Majesteet-ti”.634 Portaanpään keskustelukokous asettui yksimielisesti kannattamaan Vilhelmi Malmivaaran näkemystä kieltolain välttämättömyydestä. Yllättäen sonkajärveläinen talollisen tytär Kerttu Mähönen uskaltautui puolustamaan alkoholin lääketieteellistä – kieltolain sallimaa – käyttöä:
Espanjantaudin aikana tarvittiin väkijuomia, sillä muuten olisivat kaikki kuolleet.635 Kertun kommentti ei kuitenkaan vakuuttanut kaikkia, sillä Kangaslammilta kotoisin oleva talollisen tytär Lyyli Vänttinen kumosi Kertun väitteen omakohtaisesta koke-muksestaan kertomalla sairastaneensa espanjantaudin ja ”elää vielä, vaikkei silloin väkijuomia käyttänyt”. Tyttöjen sanailun tuloksena pöytäkirjaan merkittiin johto-päätökseksi, että väkijuomien käyttö oli sallittua apteekin hyllyltä ”lääketarpeeseen otettuna”, mutta luvattomaksi se muuttui, jos sitä harrastettiin nautinnon vuoksi.636 Lääketieteellisistä syistä alkoholi siis hyväksyttiin. Tätä näkemystä opistolaiset puol-sivat vielä 1930-luvullakin. Heidän mielestään alkoholi ”oli hyväksi hyvin heikoille ja sairaille”.
Viina virkistää ihmistä silloin, kun on vilustunut.637
Vuosina 1919–1932 suomalaiset saivat nauttia alkoholia laillisesti ainoastaan ehtoolli-sella tai reseptilääkkeenä.638 Alkoholin käyttö lääkkeenä oli opistolaisten mielestä eri asia kuin ”huvin vuoksi ryyppääminen”. Juoppoihin piti kuitenkin suhtautua ym-märtäen ja ohjata heitä ”Kristuksen ristin juureen”. Opettaja Pukkila suhtautui hieman ankarammin väkijuomien käyttäjiin:
- - jos miehet, jotka olivat sankareita taistelussa isänmaan vapauttamiseksi, eivät voi olla sankareita taistelussa oman sydämen himoja vastaan, kohtaa isänmaata tuho.639 Opistolaiset suhtautuivat tuomitsevasti kieltolain rikkojiin. Jokaisen kansalaisen velvollisuus oli ilmoittaa poliisille huomattuaan jonkun hallussa olevan alkoholia.640 Kaikki suomalaiset eivät kuitenkaan suhtautuneet yhtä jyrkästi salassa tissutteluun.
Kirsi Rasinahon tutkimus Alkoholin salakauppa Helsingissä osoittaa, ettei ainakaan pääkaupunkiseudulla kunnioitettu vallinnutta alkoholipolitiikkaa. Hänen mukaansa kieltolakirikollisuus erosi perinteiseksi koetusta rikollisuudesta siinä, ettei kieltolain rikkomista pidetty missään yhteiskuntapiireissä rikollisena toimintana. Alkoholia nautittiin ja kaupiteltiin laittomasti yhtä lailla laitakaupungin murjuissa kuin vau-raan väen huoneistoissa.641 Portaanpään opistolaiset eivät kieltolakirikollisuutta
hy-634 Oravala 1930, 280.
635 PPKA PPK ktpk 10.3.1924, Kerttu Mähönen.
636 PPKA PPK ktpk 10.3.1924.
637 PPKA PPK ktpk 14.11.1933 ja 15.2.1938.
638 Rasinaho 2006, 18.
639 PPKA PPK ktpk 10.3.1924, opettaja Antti Pukkila.
640 PPKA PPK ktpk 10.3.1924.
641 Rasinaho 2006, 38–39.
väksyneet. Juopuneista oli heti ilmoitettava viranomaisille. Opettaja Vihtori Tiihonen kuitenkin suhtautui kieltolain rikkojien ilmiantamiseen hieman epäillen. Hän arveli vankiloiden täyttyvän näistä lainrikkojista:
Kyllä tämäkin tapa on hyvä, että ilmoittaa. Monesti on hullumpi, sillä vankilat on ennestään täynnä sakkolaisia - -.642
Vihtori Tiihonen oli oikeassa. Kieltolakia monin eri tavoin rikkoneet – salaryyppääjät, salakauppiaat ja salakuljettajat – ruuhkauttivat tuomioistuimet ja täyttivät putkat. Po-liisiviranomaisten mukaan Helsingin poliisiasemien sellinovet eivät mahtuneet kiin-ni; niinpä juopuneita majoitettiin jopa uuninpankolla.643 Myös kieltolakiin välillisesti liittyneiden rikosten määrä kasvoi: humalassa tehdyt henkirikokset lisääntyivät jopa 90 prosenttia.644 Portaanpään opistossa kannatettiin kieltolakia, vaikka 1920-luvulla kieltolain vastainen mieliala lisääntyi ja tähän rintamaan liittyivät muiden muassa K.
R. Kares sekä Lapuan liike.645
Kieltolain kumoamisen jälkeen vuonna 1932 opistolaiset arvioivat alkoholin käy-tön lisääntyneen. Tämä piti paikkansa, sillä kieltolain aikana suomalaisten alkoho-linkulutus oli kasvanut jopa kolminkertaiseksi verrattuna kieltolakia edeltäneeseen kauteen.646 Kieltolaki oli luonut juopottelumyönteistä ilmapiiriä, ”taskumattikulttuu-ria”. Puolikaaren muotoiset ja litteät taskumatit – ”varpuset” – yleistyivät, sillä ne sai kätevästi piilotettua päällystakin taskuun. Kieltolain aikainen alkoholinkäyttö loi kokonaan oman alakulttuurin, jolla oli omat toimintatapansa, salakielensä ja jopa oma design.647 Raittiusjärjestöt menettivät yhteiskunnallista merkitystään kieltolain epäonnistuttua suomalaisten raitistamisessa. Julkijuopottelusta siirryttiin kontrolloi-mattomaan toimintaan alkoholin parissa.648 Vaikka kieltolaki aiheutti paljon ikäviä lieveilmiötä, Portaanpään opistolaiset kuuluivat kansanäänestyksellä joulukuussa 1931 kumotun lain649 kannattajien joukkoon. He yhtyivät heränneiden yleiseen nä-kemykseen siitä, että olipa uusi väkijuomalaki millainen hyvänsä, niin ”heränneellä kansalla täytyy olla sydämessään kieltolaki”.650 Opistolaisten näkemyksen mukaan juopottelu oli lisääntynyt vasta kieltolain lopettamisen jälkeen eikä sen voimassaolon aikana, kuten tosiasiallisesti oli tapahtunut. Heidän kritiikkinsä kohdistui uuteen vä-kijuomalakiin, joka teki alkoholinkäytöstä luvallista ja hyväksyttyä:651
642 PPKA PPK ktpk 10.3.1924, opettaja Vihtori Tiihonen.
643 Rasinaho 2006, 24.
644 Tikka 2007, 236.
645 Kokkonen 2019, 120–123.
646 Rasinaho 2006, 20.
647 Peltonen 2002, 12; Tikka 2007, 244–245.
648 Ahonen 2006, 328–329; Kaartinen 2006, 147–148.
649 Neuvoa antava kansanäänestys järjestettiin 29.–30.12.1931. Äänestysvilkkaus oli laimeaa, sillä vain 44,4 % äänioikeutetuista osallistui äänestykseen, jossa 75 % miehistä ja 65 % naisista kannatti kieltolain kumoamista.
Eduskunnan tehtäväksi jäi muodollisen päätöksen tekeminen, jonka mukaan uusi alkoholilainsäädäntö astui voimaan 5.4.1932. Larkio 1977, 40–41.
650 HK 1/1932 Kuulumisia.
651 PPKA PPK ktpk 3.3.1936.
Kun kieltolaki kumottiin, tuli alkoholin käyttäminen hienommaksi. Ennen se oli raakaa, mutta nyt synti lähestyy tämän kautta ikään kuin hienommassa muodossa. Nyt sitä alkavat käyttää yhtä hyvin naiset kuin miehetkin.652
Kieltolain kumouduttua huoli raittiuskysymyksestä oli siis lisääntynyt Portaanpäässä entisestään. Uusi väkijuomalaki653 nähtiin riittämättömäksi. Juopottelun valvontaan määrätyt myyntipaikan hoitajat ja kunnalliset tarkastajat olivat oikeutettuja asetta-maan asiakkaita myyntikieltoon, jos heillä oli aihetta epäillä alkoholin väärinkäyt-töä.654 Heränneiden mielestä alkoholia ei voinut käyttää millään muulla tavoin – oi-keaa väkijuoman käyttötapaa eivät körttiläiset tunteneet. Portaanpään opistolaiset katsoivat, että vastuu raittiuden edistämisestä oli kansalaisilla. Viranomaisten alko-holipoliittisten toimenpiteiden lisäksi Suomen kansalla oli velvollisuus taistella täys-raittiuden saavuttamiseksi. Vuoden 1934 opistolaispäivillä Portaanpäässä laadittiin
”julkilausuma raittiusasiassa”. Hengellisessä kuukauslehdessä julkaistussa kannanotossa maan raittiustilanteen katsottiin hävittävän kaikki kansan siveelliset arvot. Tilanteen korjaamiseksi ”Portaanpään oppilaat ystävineen” ehdottivat seuraavia toimenpiteitä:
1. jokainen kristikansaan lukeutuva henkilö - - noudattaa ehdottoman raittiuden vaa-timusta. 2. kaikki perhejuhlat, kirkolliset, kansalliset ja isänmaalliset tilaisuudet säily-tetään vapaana väkijuomain käytöstä. 3. jokainen kristikansan jäsen koettaa vaikuttaa - - kansan omaantuntoon ja yleiseen mielipiteeseen - - ja sellaisilta sanomalehdiltä lop-puu kannatus, jotka ilmoituksilla tai muulla tavalla edistävät väkijuomain käyttöä.655 Oppilaiden osallisuus kannanoton laatimiseen ei selviä lähteistä. Vaikka julkilausu-man allekirjoittajina olivat ”Portaanpään oppilaat ystävineen”, eivät oppilaat tuoneet lausuntoa missään yhteydessä esille. Portaanpään Viestin viikkokatsauksessa rapor-toitiin opistolaispäivistä, mutta mitään merkintöjä raittiuskysymyksestä tai julkilau-suman suunnittelemisesta ei lehdessä ollut. Myöskään Vilho Pesosen kirjoittamassa opistolaispäivien selonteossa ei raittiusasiaa tuotu esille.656
Raittiusseuroihin liittymistä opettajat kannattivat yleensä – olihan itse Wilhelm Malmbergkin liittynyt vuonna 1884 Kiuruveden raittiusyhdistykseen sekä Raittiu-den Ystäviin657 – joskin niiden työskentelytapoihin ja vaikuttamismahdollisuuksiin suhtauduttiin epäillen. Vilho Pesonen oli raittiusseuratoiminnassa mukana, mutta hän varoitti ”sen vievän opiston käyneen kevytmielisyyteen”.658 Opistolaiset totesivat raittiustyön tulokset vähäisiksi. Vehmersalmelainen Teemu Pekka Miettinen kuvaili kotipitäjänsä tilannetta toivottomaksi:
652 PPKA PPK ktpk 14.11.1933, johtaja Vilho Pesonen.
653 Laki väkijuomista 9.2.1932 edellytti, että Alkon tuli yhdessä kunnallisen raittiuslautakunnan kanssa ehkäistä juoppoutta ja sen yhteiskunnallisia vaikutuksia myyntikielloilla. Vuoden 1935 loppuun mennessä kieltoja oli annettu 2 497. Seuraavan vuoden lopussa voimassa oli jo 4 130 myyntikieltoa. Kahlos 2006, 180–181.
654 Kahlos 2006, 180–181.
655 HK 4/1934, 95 Julkilausuma raittiusasiassa.
656 PPKA PPK PV 10.3.1934 Viikkokatsaus; PPKA PPK pk 1933–1934.
657 Oravala 1929, 74–76, 82–87; Viitaniemi 2009, 77.
658 PPKA PPK ktpk 30.1.1939, johtaja Vilho Pesonen.
Meidänkin kylässä on r.s. [raittiusseura] toiminut, vaan näyttää siltä, että hukkaan on sen työ mennyt, kun vain juopuneita näkee tienpuolessa makaavan - -.659
Samankaltaisia kuvauksia kotiseudultaan esittivät muutkin pojat. Tytöt totesivat rait-tiusasian liittyvän myös naisiin, sillä heidän mukaansa naiset olivat niitä, jotka eniten saivat kärsiä miesten juopottelusta. Lisäksi he olivat havainneet naistenkin käyttävän liikaa alkoholia. Se oli harvinaisempaa, mutta naisten juopotteluun suhtauduttiin jyr-kemmin kuin miesten. Suomalaisessa yhteiskunnassa naisten juominen tuomittiin ankarasti ja naisten uurastaminen raittiusasian parissa liittyikin lähinnä miesten juo-misen kontrolloimiseen.660 Portaanpään opistolaiset eivät hyväksyneet miestenkään juopottelua, mutta sen nähtiin edustavan eräänlaista ”normaaliutta”. Oli tavallista, että ”pojat käyttivät väkijuomia”, mutta naapurintyttö, joka ”osti kymmenellä mar-kalla viinaa”, tuomittiin moraaliltaan täysin rappeutuneeksi. Opistolaisten jyrkkään suhtautumiseen vaikutti osaltaan se, että viinaa ostanut ”naapurintyttö” oli maaseu-dun asukas. Siveettömyys liitettiin erityisesti kaupunkielämään:661
Näkee niitä juoppoja naisiakin siellä kaupungin kaduilla hoippuen kulkevan - -.662 Naisten alkoholinkäyttöä ei nähty ongelmana 1920- ja 1930-lukujen Suomessa. On-gelmallista oli sen sijaan se, miten nainen pystyi toimimaan perheensä ja koko yhteis-kunnan moraalisena selkärankana raittiuskysymyksessä. Alkoholiongelma ei ollut pelkästään yksilön tai perheen ongelma, vaan raittiusasia oli merkittävä koko kansa-kunnan siveellisyyden kannalta. Raittiusasia yhdisti eri yhteiskuntaluokkien naisia ja heidän uskottiin yleisesti olevan kieltolain kannattajia. Mutta yllättäen naiset olivatkin merkittävä tekijä kieltolain kumoamisessa. Vuonna 1931 naiset jättivät adressin tasa-vallan presidentille kieltolain muuttamiseksi. Adressin allekirjoittaneet naiset näkivät kieltolain ”siveellisesti repivine vaikutuksineen” estävän hedelmällisen raittiustyön tekemisen. Adressin alkuunpanijat olivat sivistyneistöä ja järjestöaktiiveja. Käsitys naisista yhteiskunnan moraalin vartijoina sai kovan kolhun naisten asettuessa kielto-lakia vastaan, vaikka he perustelivatkin kantansa juuri moraalilla.663
Adressinaisten mielestä kieltolaki esti raittiuden toteutumisen. Tähän näkemyk-seen heränneet eivät yhtyneet, vaikka asenne raittiuskysymyknäkemyk-seen oli aina hyvin ehdoton. Väkijuomien voimakasta vastustamista ja täysraittiuden vaatimusta käy-tettiin vastaiskuna varhaisten herännäisjohtajien ja ”ukkojen ajan” viinanhöyryiselle maineelle. 1800-luvun alkupuoliskon heränneet talonpojatkaan eivät olleet antaneet raittiuslupauksia, sillä kohtuullista alkoholinkäyttöä ei pidetty mitenkään haitallise-na. Julkisuudessa herännäisyyteen liitetty ”juoppousvirheen” leima oli menneisyy-den taakka664, jota kantoivat vielä Malmivaaran raitistamat heränneetkin. Näin ollen absolutismin aatteesta ei ollut varaa lipsua.
659 PPKA PPK ktpk 14.1.1932, Teemu Pekka Miettinen.
660 Kaartinen 2006, 163–164; Matilainen 2006, 279–280.
661 PPKA PPK ktpk 14.1.1932.
662 PPKA PPK ktpk 9.2.1926.
663 Kaartinen 2006, 135, 151–152; 164–165, 169.
664 Rosendal 1915, 10; Remes 1995, 393–405; Huhta 2001, 72–75; Järveläinen & Karjalainen 2006, 48–49; Huhta 2009, 296–298; Viitamäki 2009, 78–79.
Portaanpään opiston opettajat kehottivat opistolaisia tekemään raittiustyötä, vaik-ka näkivätkin sen yksin riittämättömäksi. Johtaja Vilho Pesonen itse oli Lapinlahdel-le vuonna 1931 perustetun Lapinlahden raittiusjärjestön toimikunnan aktiivijäsen.665 Pesosen käsityksen mukaan ratkaisu alkoholiongelmaan löytyi ainoastaan uskosta.
Yhteiskunnan pakkokeinot ja rajoitukset eivät yksin riittäneet juopottelun ehkäisemi-seen, vaan Pesosen mielestä kansakunnan pelastaisi ”viinan kiroukselta” ainoastaan se, että ”Herra herättäisi Suomen kansan”.666
Opistolaiset yhtyivät tähän näkemykseen. ”Juomarin ei pidä perimän Jumalan valtakuntaa”, todettiin yksimielisesti keskustelutunnilla maaliskuussa 1927.667 Alko-holistit nähtiin synnin riivaamina ja heikkoina ihmisinä, jotka aiheuttivat läheisilleen kärsimystä ja rikkoivat Jumalan sanaa vastaan. Johtaja Pesonen kertoi oppilailleen varoittavia esimerkkejä entisistä opiston oppilaista, jotka olivat joutuneet tekemisiin alkoholin kanssa. Eräs Portaanpään entinen tyttöoppilas oli ottanut puolisokseen alkoholisoituneen nuoren miehen ja eli nyt Pesosen mukaan ”maanpäällisessä hel-vetissä”.668 Johtaja kertoi myös nähneensä entisen opistolaisen myymässä alkoholia:
Minä sain omin silmin nähdä, kuinka poika, joka on ollut Portaanpään oppilaana, ansaitsee elantonsa tulilientä kaupiten.669
Vaikka opistolaisten yleinen mielipide alkoholinkäytön suhteen oli vuosina 1923–1945 hyvin yhtenäinen, uskaltautui muutama poika kyseenalaistamaan herännäisyydessä vallinneen täysraittiuden ihanteen. He puolustivat kohtuukäyttöä. Poikien malmivaa-ralaisesta herännäisperinteestä erottunutta suhtautumistapaa alkoholiin kuvasi se, että he puhuivat alkoholinkäytöstä nauttimisena – ei juomisena tai ryyppäämisenä.
He kritisoivat herännäisyyden ankaraa asennetta alkoholiin ja kertoivat esimerkkejä kohtuukäyttäjistä, joista ei ollut säännöllisestä alkoholinnauttimisesta huolimatta tul-lut ”rapajuoppoja”. Pojat jopa näkivät alkoholin vaikuttavan positiivisesti ihmisten luonteeseen. Juukalainen Veikko Miettinen uskoi:
Kohtuuden nauttijasta välittävät tytötkin paremmin sillä silloin on pojatkin iloisempia ja puheliakkaampia.670
Edellä mainittu kommentti herätti hilpeyttä oppilastovereissa:
Edellisellä puhujalla on kai kokemuksia tuossa asiassa. Pitäisikö nauttia väkijuomia sentähden että pysyisi naisten suosiossa.671
665 Savon Sanomat 45/21.4.1931 Kansalaiskokous Lapinlahdella juoppoutta ja trokausta vastaan.
666 PPKA PPK ktpk 9.2.1926 ja 2.12.1927.
667 PPKA PPK ktpk 8.3.1927.
668 PPKA PPK ktpk 8.3.1927.
669 PPKA PPK ktpk 2.12.1927, johtaja Vilho Pesonen.
670 PPKA PPK ktpk 11.2.1929, Veikko Miettinen.
671 PPKA PPK ktpk 11.2.1929.
Johtaja Vilho Pesosta ei miellyttänyt se, että opistolaiset laskivat leikkiä raittiusasiasta.
Hän suhtautui jyrkästi alkoholinkäyttäjiin. Pesonen antoi kommenteillaan ymmärtää, ettei hänen lähimmäisenrakkautensa ulottunut aivan kaikkiin kansalaisiin asti:
Näin Helsingissä erään juomarin maahan kaatuneena, inhosin suuresti, eikä tullut mieleenikään mennä auttamaan häntä, vaikka olisi ollut autettava.672
Vaikka 1920- ja 1930-luvun opistolaiset – sekä oppilaat että opettajat – lähes yksimie-lisesti tuomitsivat alkoholinkäytön673, se ei tietenkään ollut täysin vierasta opistolai-sille. Jopa Erkki Kurki-Suonio tunnusti keskustelutunnilla opistolaisille joutuneensa kiusaukseen, jota ei ollut pystynyt vastustamaan.
Erään opistolaisen kodissa tarjottiin minullekin väkijuomia niin kauan että otin. Ja hän [talon isäntä] sai tarjota sängyn, jossa nukuin seuraavaan aamuun asti. - -674
Opettajat ja oppilaat tiesivät, että Portaanpäässä käytettiin alkoholia salaa. Joinakin vuosina asia tuli esille useita kertoja. Työkautena 1929–1930 – jolloin opistolaisia oli 127 – keskustelutunnilla todettiin opistolla havaitusta juomisesta: ”On surkea tämän talven opistoaika”. Ongelmasta puhuttiin yleisellä tasolla, eikä syyttävää sormea koh-distettu yksittäisiin opistolaisiin. Vaikka keskustelusta ilmeni selkeästi, että alkoholin-käyttäjät olivat nimenomaan poikia, vastuu vieritettiin tyttöjen kannettavaksi. Johtaja Vilho Pesonen vaati niitä tyttöjä, jotka ”olivat kulkeneet juoppojen kanssa”, lopet-tamaan kaikki ”yhteydet juomareihin”. Hilma Häsänen Vuokselasta yhtyi johtajan mielipiteeseen. Hän korosti, että tytöt olivat vastuussa ”poikatovereiden” käytöksestä:
Älkäämme me tytöt jakako hymyjämme tuollaisille pojille, jotka salassa harjoittavat tuota pahetta Portaanpään pyhillä paikoilla. - -675
Kaikki opistolaiset eivät aina suhtautuneet opettajien ja opistotoverien alkoholinkäyt-töä vastustaviin puheenvuoroihin kovin vakavasti, vaan ”palopuheet” aiheuttivat toi-sinaan hilpeyttä nuorissa miehissä. Oppilaiden naureskelu ei jäänyt opettajilta huo-maamatta. Liminkalaisen Pauli Kirjavaisen pilaileva toteamus, että ”kyllä pakkasessa pitäisi joku ryyppy saada”, ei huvittanut opettajia.676 Leikinlaskua vakavasta aiheesta ei suvaittu ja opettajien tiukkasävyiset nuhteet saivatkin poikien hymyt hyytymään.677
Opettajat vetosivat opistolaisiin, että nämä eivät hyväksyisi opistotoverien alko-holinkäyttöä, vaan puuttuisivat asiaan. Opiston ensimmäisenä talvena opiston pojat olivatkin ”antaneet selkäsaunan” pojalle, joka oli juopotellut. Erkki Kurki-Suonio kertoi tavanneensa kyseisen pojan myöhemmin herättäjäjuhlilla. Tämä oli todennut,
672 PPKA PPK ktpk 11.2.1929, johtaja Vilho Pesonen.
673 PPKA PPK ktpk 31.3.1924, 10.11.1924, 9.2.1926, 2.12.1927 ja 8.3.1927; PPKA PPK PV 7/1929 Viikkokatsaus;
PPKA PPK ktpk 11.2.1929 ja 17.2.1930; PPKA PPK PV 2/1930 Viikkokatsaus; PPKA PPK ktpk 14.1.1932 ja 14.11.1933; PPKA PPK PV 15/1935, Aino Kananen: Viikkokatsaus; PPKA PPK ktpk 3.3.1936, 17.3.1936, 15.2.1938, 16.1.1939, 28.4.1941 ja 8.1.1945.
674 PPKA PPK ktpk 8.3.1927, opettaja Erkki Kurki-Suonio.
675 PPKA PPK ktpk 17.2.1930, Hilma Häsänen.
676 PPKA PPK ktpk 6.11.1930, Pauli Kirjavainen: PPKA PPK vk 1930–1931.
677 PPKA PPK ktpk 6.11.1930, opettaja Erkki-Kurki-Suonio ja 14.1.1932, opettaja Yrjö Pitkänen.
että ilman opistotoverien läksytystä hänestä olisi tullut ”kurja juomari”.678 Herännäi-syydessä oli vanhastaan totuttu ”kantamaan toistensa kuormat” sekä sovittelemaan rikkomukset ja ristiriidat oman yhteisön piirissä.679 Tähän Portaanpään opettajatkin pyrkivät kehottaessaan opistolaisia tarkkailemaan toistensa käyttäytymistä. Ohjeistus oli epätyypillinen, sillä yleensä opettajat korostivat herännäisyyden näkemystä, jonka mukaan ”synnintunnossa” elävä ihminen ei etsinyt vikoja toisista, vaan itsestään.
Alkoholinkäyttö nähtiin ilmeisesti niin suurena ongelmana, että tästä periaatteesta poikettiin asettamalla opistolaiset toistensa vartijoiksi sekä tarpeen vaatiessa myös ilmiantajiksi.
Alkoholin nauttimisesta tuli laillista kieltolain kumouduttua vuonna 1932, mutta viinakortin ja sota-ajan johdosta se ei suinkaan lisääntynyt – kuten oli pelätty – vaan väheni verrattuna kieltolain aikaiseen kulutukseen.680 Miehet olivat sotaväessä tai työvelvollisina, kotirintamalla olivat vain naiset ja alaikäiset. Tämä näkyi alkoholin-kulutuksessa, kunnes vuodesta 1941 väkijuomien nauttiminen kääntyi kasvuun.681 Alkoholista alkoi vähitellen tulla seurustelujuoma, jota tarjoiltiin erilaisissa julkisissa ja yksityisissä juhlatilaisuuksissa. Alkoholin käyttökulttuurin nähtiin olevan luok-kasidonnaista; varakkaille ja sivistyneistölle alkoholi oli osa kulinaarista nautintoa ja seurustelukulttuuria, kun taas köyhille alkoholi oli vaarallinen ja vahingollinen huume, joka johti rappiotilaan.682 Ylemmän yhteiskuntaluokan kansalaiset nauttivat alkoholia sivistyneesti ja älykkäästi keskustellen yhteiskunnallisista asioista tulematta humalaan. Portaanpään opettajat varoittivat opistolaisia tästä tapakulttuurista. He torjuivat ajatuksen siitä, että alkoholia voisi käyttää sivistyneesti. ”Viinan pirua” ryys-tävä juomari ei ollut hieno ihminen:
Ihmiset juovat sentähden kun se on hieno tapa. Sitä tehdään hienoissa piireissä. - - on sellaisia, jotka eivät käytä alkoholia, sillä siinä menettävät arvostelukykynsä. Esim.
Kyösti Kallio ei koko linnassa olo aikanaan käyttänyt alkoholia, vaan hylkäsi kokonaan sen hienon tavan.683
Sota-aikana myös naisten juominen lisääntyi ja ”miehistyi”. Esimerkiksi vuonna 1940 naisten juopumistapaukset kasvoivat yli neljänneksellä edelliseen vuoteen verrattu-na.684 Siihen asti suomalaiseen tapakulttuuriin naisten juominen ei – lukuun ottamatta sivistyneistön pientä viininmaistelua – kuulunut.685 1940-luvulla havaittu naisten juo-misen lisääntyminen koettiin jo sosiaaliseksi ongelmaksi. Humalaiset naiset olivat hal-veksittavia sekä moraaliltaan kevytkenkäisiä. Perheen sisäinen ja yhteiskunnallinen äitiys velvoittivat naista vanhemman ja valvojan rooliin miestä kiinteämmin. Riitta Malisen tutkimissa lasten raittiuskilpakirjoituksissa maininnat naisten alkoholinkäy-töstä olivat vähäisiä, mutta niiden kielteisyys ja samankaltaisuus vahvistivat naisten
678 PPKA PPK ktpk 17.2.1930.
679 Kares 1932, 107–112; Vilkuna 1975, 40–42, 48.
680 Vahtola 2003, 286.
681 Kahlos 2006, 183–184.
682 Matilainen 2006, 271.
683 PPKA PPK ktpk 28.4.1941, johtajatar Sirkka Pesonen.
684 Kahlos 2006, 183–184.
685 Kaartinen 2006, 162.
alkoholinkäytön tabuluonnetta. Lasten teksteissä äitien juominen oli
alkoholinkäytön tabuluonnetta. Lasten teksteissä äitien juominen oli