Portaanpään johtaja Pesonen kirjoitti vuonna 1928 Pohjois-Savo -lehdessä:
Pilkanalainen herännyt kansa on tämän meidän rakkaan evankelisluterilaisen kansan-kirkkomme tanakinta kantajoukkoa.738
Pesonen perusti näkemyksensä herännäisliikkeen ja sen kannattajien roolista suoma-laisessa yhteiskunnassa siihen tulkintaan, joka körttiläisyydestä oli esitetty 1900-lu-vun kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Muutamassa vuosikymmenessä ahdasmielisistä lahkolaisista oli tullut kansallis-valtiollisesti merkittävä kansanliike sekä suomalaisen kristillisyyden esikuva.739 Nöyrät ja vaatimattomat ”alatien kulkijat”
eivät suhtautuneet vaatimattomasti herännäisyyden historiankirjoitukseen. Heillä oli velvollisuus olla ”suolana ja valona” maailmassa. Herätysliikehistoria olikin olennai-nen osa Portaanpään opiston kirkkohistorian ja kirjallisuuden opetusta.740 Sen avulla siirrettiin ja ylläpidettiin herännäisyyden traditiota sekä vahvistettiin herännäisiden-titeettiä. Liikkeen merkkitapahtumat ja -henkilöt olivat toistuvasti oppituntien ja har-taushetkien aiheina. Herännäisyyden historialla oli velvoittava merkitys.
Portaanpään opiston oppilaat toivat toistuvasti esille kysymyksen opiston ulko-puolisen maailman kohtaamisesta sekä vanhoihin ystäviin suhtautumisesta. Toisaal-ta he tunsivat velvollisuudekseen olla esimerkkinä vanhoille ystävilleen – tämä oli opettajien korostama näkökulma – ohjaamalla heitä ”oikeaan” suuntaan, mutta oli myös niitä, joita tämä velvollisuus ei miellyttänyt. ”Olenko minä veljeni vartija?”, ky-syttiin keskustelutunnilla tammikuussa 1924. Tähän kysymykseen opettajat vastasivat ehdottoman myöntävästi. Yksikään herännäisopiston oppilas ei heidän mukaansa voinut unohtaa velvollisuuttaan jakaa opiston ulkopuolisille sitä tietoa, jota itse oli Portaanpäässä oppinut.741 Opistolaisten oli kerrottava Portaanpään toiminnasta ystä-villeen ja näytettävä esimerkillään, miten myönteisesti opistoaika oli heihin vaikutta-nut. Jotkut oppilaat suhtautuivat epäillen opettajien vaatimukseen esimerkkinä olemi-sesta. Vehmersalmelainen Antti Miettinen vastasi opettajien esittämään vaatimukseen:
En minä tullut miksikään pesialistiksi tänne, enkä sitä, että vaikuttaisin muihin hyvää vaan tulin oppimaan.742
Myöskään Anna Hyvärinen Kiuruvedeltä ei tahtonut olla esimerkkinä muille, vaan Miettisen tavoin ajatteli omaa oppimistaan ja hengellistä vakaumustaan. Hän oli opis-tossa saadakseen ”voimia ylhäältä itsensä parantamiseksi”. Tällä keskustelutunnilla
738 Pohjois-Savo 109/22.9.1928 Portaanpään terveiset.
739 Huhta 2001.
740 PPKA PPK vk 1924–1945.
741 PPKA PPK PV 4/1924 Viikkokatsaus; PPKA PPK ktpk 17.1.1924, 28.4.1932, 12.12.1933, 24.4.1934, 23.4.1935, 12.12.1938, 3.3.1941, 29.1.1945 ja 23.4.1945.
742 PPKA PPK ktpk 8.12.1924, Antti Miettinen.
johtaja Vilho Pesonen ei ollut läsnä.743 Hänen poissaolonsa saattaa selittää näiden kah-den nuoren esittämien kommenttien suorasukaista sisältöä. Pesosen ollessa läsnä vain harvat opistolaiset uskaltautuivat vastustamaan opettajien näkemyksiä tai lausumaan ajatuksia, jotka eivät sopineet opiston herännäishenkeen.
Portaanpään opettajat rohkaisivat opistolaisia toimimaan opiston hengessä kan-sanopistovuoden jälkeenkin. He korostivat, että oppilaiden käytöksen perusteella arvioitiin opiston opetuksen tasoa ja yhteiskunnallista merkitystä. Johtaja Pesosen mukaan opistolaiset olivat ”kalliita lähettejä suruttomalla seudulla” sekä ”Portaan-pään kirjeitä”, joiden perusteella opiston opetusta ja opettajia arvosteltiin. Herännyt kansa odotti paljon opistolaisilta, jotka olivat ”saaneet istua kristillisen kansanopiston penkeillä”.744
Opistolaiset ymmärsivät vastuunsa ja velvollisuutensa vanhempiaan, opistoa ja koko herätysliikettä kohtaan. Opettajat puhuivat asiasta niin usein ja painokkaasti, ettei opistolaisten velvollisuuden luonne jäänyt kenellekään epäselväksi. Samaa asiaa korostivat herännäisyys ja sen johtohenkilöt. Herännäisopistojen oppilaiden mukaan
”langetetaan arvostelu opistosta”.745Jotkut oppilaat toimivat opiston hyväksi jo opis-tovuoden aikana esimerkiksi kirjoittamalla rippipapilleen tai entisille opettajilleen.
Vesannon Nurmelan koulun oppilaat lähettivät opettajansa välityksellä terveisiä Por-taanpään opistolaisille sekä heitä kirjeellä lähestyneelle – ja opistoa mainostaneelle – oman koulun entiselle oppilaalle. Mainostaminen oli onnistunut, sillä vesantolaiset lapset ”toivoivat kerran pääsevänsä oppilaiksi opistoon”.746
Portaanpään opiston maine ei ollut pelkästään myönteinen. Sekä opettajat että op-pilaat olivat kuulleet myös kielteisiä kommentteja opiston toiminnasta sekä sen oppi-laiden käyttäytymisestä. Entisten opistolaisten ”siveetön” käyttäytyminen vahingoitti opiston julkisuuskuvaa, sillä johtaja Pesosen mukaan ”maailma katsoi opistoa ja etsi vikoja ja huusi niistä”. Hän koki, että herännäisyyttä vierastavat tahot yrittivät musta-maalata opiston mainetta. Pesosen tulkinta piti epäilemättä paikkansa. Portaanpäähän liitettiin etenkin 1920-luvun lopulta lähtien vahva nationalistinen ja oikeistolainen stigma, mikä sai kyseisiä aatteita vastustavat piirit suuntaamaan kritiikin kärjen kohti opistoa.747 Oppilaatkin olivat havainneet, että ”tahallaan tahrataan opiston mainetta”.
He väittivät joidenkuiden ”entisten asujainten elämän” häpäisevän opistokodin mai-neen, vaikka juuri näiltä entisiltä opistolaisilta odotettiin esimerkillistä käytöstä.748
Esimerkkinä oleminen ei ollut aina helppoa. Herännäisopiston oppilaat kokivat, että jopa ystävät, joiden kanssa he olivat seurustelleet ennen opistoaikaa, olivat alka-neet vierastaa ja myös pilkata heitä. Entiset ystävät eivät välttämättä hyväksyalka-neet sitä muutosta, joka nuoressa opistolaisessa oli opistoaikana tapahtunut:
743 PPKA PPK ktpk 8.12.1924.
744 PPKA PPK PV 4/1924 Viikkokatsaus; PPKA PPK ktpk 12.12.1933, johtaja Vilho Pesonen, 6.3.1934, johtaja Vilho Pesonen ja 24.4.1934, johtaja Vilho Pesonen.
745 HK 5/1930 Wilh. Malmivaaran puhe Karhumäen kansanopiston päättäjäisissä 7.5.1915; HK 4/1932 Saastaiset vaatteet. Matti Pesosen puhe Karhunmäen opistolaispäivillä 28.11.1932; HK 5/1932 Nuoret kansanopistoihimme; HK 1936, 275–278. Kansakoulun ja kristillisen kansanopiston yhteistyö.
746 PPKA PPK PV 12/1925 Tervehdys!
747 PPKA PPK ktpk 16.1.1934, Juho Marin; Kurki-Suonio 1984, 179.
748PPKA PPK ktpk 10.12.1926, 12.12.1933, 6.3.1934, 23.4.1935 ja 3.3.1941.
Jos ken heidän pilkastaan huolimatta etsii sielullensa todellista pelastusta, sitä nimit-tävät he ahdasmieliseksi. Ja peloittelevatpa vielä hänestä tulevan ennen pitkää idiootin, kun hän ei ota osaa maailman rientoihin, vaan yksinkertaisuudessaan koettaa seurata Herraa ja Hänen sanaansa tutkia.749
Opistolaiset tunsivat olevansa vastuussa siitä, että he johdattaisivat ”suruttomia”
nuoria oikealle tielle. Samalla kuitenkin ajatus ”auttavana kätenä” olemisesta tun-tui pelottavalta, sillä muiden nuorten ivallinen suhtautuminen loukkasi opistolaisia, eikä omasta hengellisestä vakaumuksesta puhuminen ollut helppoa. ”Hurvittelevan nuorison” pilkanteosta huolimatta opistolaiset kokivat velvollisuudekseen saada vanhat ystävät luopumaan ”maailmasta” ja lähtemään seuroihin mukaan. Opettajat painottivat, että jos opistolaisilla oli oikeanlaista herännäisyyden nöyryyttä, he joh-dattaisivat ystävänsäkin Siionin virsiä veisaamaan.750 Opettajat tarkoittivat nimen-omaan johdattamista, sillä käsitteet käännyttäminen tai kääntyminen olivat vieraita herännäisyyden uskonkäsitykselle. Herääminen oli Jumalan työtä, johon ihmiset teot eivät vaikuttaneet.751
Toisinaan kohtaamiset entisten ystävien kanssa johtivat suoranaisiin konflikteihin.
Yleensä opistolaisten selviytymiskeino näissä tilanteissa oli syrjään vetäytyminen.
Joku saattoi luottaa myös Siionin virsien rauhoittavaan vaikutukseen, mutta kaikkiin tilanteisiin ei veisaaminen sopinut:
Kyllä sitä jos yhtyy jätkäsakkiin, ei siellä ole hyvä ruveta veisaamaan.752
Kanssakäyminen herännäisyyden ulkopuolisten ihmisten kanssa koettiin ongelmal-liseksi. Yhtäältä opistolaiset halusivat tehdä selvän eron heränneiden ja heräämättö-mien välille. He kokivat, että seurustelu ”suruttoheräämättö-mien” kanssa horjutti heidän omaa vakaumustaan, eikä pidättäytyminen ilonpidosta ja huvittelusta onnistuisi yhtey-dessä ”maailmanmielisiin”.753 Toisaalta opistolaiset eivät pitäneet muista ihmisistä eristäytymistäkään oikeana menettelytapana. Herännäisyydessä korostettiin kristityn velvollisuutta olla ”valona ja suolana” (Matt. 5: 13–16).
Kyllä meidän tulisi seurustella [heräämättömien kanssa], sillä seurustelihan Jeesuskin syntisten ja bublikaanien kanssa ja kun esimerkiksi minä menen sellaiselle paikkakun-nalle jossa ei ole heränneitä, niin siellähän tulisi olemaan aivan yksin - -.754
Osa opistolaisista tuli sellaisilta paikkakunnilta, joilla ei juuri ollut muita heränneitä, joten kanssakäyminen heräämättömien kanssa oli lähes välttämätöntä. He kohtasi-vat epäluuloa ja joskus jopa vihamielisyyttä herännäisyyttä ja sen piirissä toimivia
749 PPKA PPK ktpk 14.1.1927, Silja Suhonen.
750 PPKA PPK PV 10/1925 Viikkokatsaus; PPKA PPK ktpk 20.4.1926, 14.1.1927 ja 23.4.1945.
751 Esim. Malmivaara 1914, 37–42; Kares 1932, 38–41.
752 PPKA PPK ktpk 3.12.1931.
753 PPKA PPK ktpk 15.12.1932, Martta Miettinen.
754 PPKA PPK ktpk 18.2.1928.
kansanopistoja kohtaan.755 Kaikissa seurakunnissa ei papistokaan suhtautunut herän-näisyyteen myönteisesti. Polvijärveläinen Helmi Hyttinen kertoi oman seurakunnan kirkkoherran – rovasti Toivo Immosen756 – kieltäneen tyttöä lähtemästä Portaanpään opistoon – ”sinne körttiläisten sekaan”.757 Ihmisten epäilykset herännäisopistoa koh-taan eivät johtuneet pelkästään siitä, että herännäisyys oli ilmiönä heille tuntematon.
Tilanne saattoi olla myös päinvastainen. Körttiläisyydestä tiedetyt ja siihen liitetyt negatiiviset mielikuvat yhdistettiin myös liikettä edustaneeseen kansanopistoon:
Sinne [kotiseudulle] saavuttuani ja kerrottuani olevani Portaanpäässä sain monen kasvoissa nähdä ivan väreiden liikkuvan ja monen huulilta sain kuulla moitteen sen vuoksi, etten mennyt esimerkiksi Koivumäen kansanopistoon [Kuopioon]758, jossa oli useita kotikyläläisiäni ollut - - sain sen käsityksen, että he vieroksuivat opistoamme ja halveksivat niitä, jotka täällä suorittavat kansanopistokurssin.759
Portaanpään opistolaisiin kiinnitettiin huomiota myös opiston omalla paikkakunnal-la. Pitäjän vanhasta herännäishistoriasta huolimatta lapinlahtelaiset eivät olleet tot-tuneet körttiläisiin, joten kylällä vaeltava, Siionin virsiä veisaava opistolaisten joukko herätti paikkakuntalaisissa uteliaisuutta ja oppilaiden kokemuksen mukaan myös kielteisiä reaktioita:
Nyt on laskiainen, menemme pitämään seuroja Savojärvelle ystäväimme luo. Tuolla tiepuolessa ihmiset arvelevat ennen aikojaan vanhaksi tulleita nuoria. Kyllähän meille vähän pahaa tekee nuo pilkalliset puheet ja katseet, vaan annamme heille anteeksi, koska he eivät voi meitä ymmärtää. - - Kylän nuoria tulee vastaamme, he kulkevat tiepuolessa ja pitelevät pelokkaana päätään. Kunhan ei vaan korviin sattuisi noiden kulkijoiden sävelet - -.760
Myöskään Portaanpään opiston vieraat eivät säästyneet paikkakuntalaisten nurjalta suhtautumiselta. Tammikuussa 1926 Iin rovastikunnan lääninrovasti Aale Sariola oli matkannut hevoskyydillä opistolle. Vastaan tulleet lapinlahtelaiset olivat huudelleet vankkurien perään: Minne nuo helvetit menevät? Rovasti Sariola hämmästeli, miten kyläläiset käyttäytyivät niin kelvottomasti herännäisyyden ”pyhillä syntysijoilla”.
Sariola kehotti opistolaisia paikkakuntalaisten kielteisestä asenteesta huolimatta kul-kemaan ”häpeän kyynelten kautta voittoon” ja pysymään lujana uskossa.761
Myös Portaanpään opettajat kehottivat opistolaisia toimimaan esimerkillisesti siitä huolimatta, että vanhat ystävät ja herännäisyyttä ymmärtämättömät suhtautui-vat heihin epäystävällisesti. Erkki Kurki-Suonio neuvoi opistolaisia suhtautumaan
”rakkaudella ja hellyydellä maailmanmielisiin”. Johtaja Pesosen kuitenkin muistutti,
755 PPKA PPK ktpk 18.2.1928, 26.3.1931 ja 24.4.1939, Mikko Kukkonen.
756 Godenhjelm 1944, 168; Polvijärven seurakunta. Kirkkoherrat. polvijärvenseurakunta.fi.
757 PPKA PPK ktpk 9.11.1935, Helmi Hyttinen.
758 Grundtvigilainen Pohjois-Savon kansanopisto perustettiin Maaningalle vuonna 1895, mistä se siirtyi myöhemmin Kuopioon. Karttunen 1979, 27.
759 PPKA PPK PV 3/1931 Kotona käyntini.
760 PPKA PPK PV 15/1925 Minne menet?
761 PPKA PPK PV 8/1926 Viikko katsaus.
että vaikka Jeesus seurusteli syntisten kanssa, se ei merkinnyt sitä, että Portaanpään opistolaiset tekisivät samoin.762 Rajoittamalla opistolaisten vuorovaikutusta herää-mättömien kanssa Pesonen pyrki ylläpitämään rajaa sisä- ja ulkoryhmän välillä.763 Opettaja Vihtori Tiihonen yhtyi johtajan näkemykseen, mutta korosti opistolaisten velvollisuutta tuoda esille herännäisyyttä ja etenkin Portaanpäätä. Hän kertoi, että Karhunmäen entiset opistolaiset olivat käyneet laulamassa Siionin virsiä entisille
”suruttomille” ystävilleen. Useat näistä ystävistä olivat sen jälkeen kiinnostuneet Karhunmäen opistosta. Tällaista esimerkillistä toimintaa Tiihonen suositteli myös Portaanpään opistolaisille. Halikosta opistoon saapunut Sanni Nieminen epäili, ettei opettajan ehdottama menettely toimisi hänen kotiseudullaan:
Nämä keinot eivät auttaisi Varsinais-Suomessa. Siellä pitäisi Herran tulla taivaasta.
Sillä siellä kun ruvettiin Kristillistä kansanopistoa perustamaan sai sen edustaja sel-laista pahaa osakseen, ettei olisi uskonut.764
Sanni Nieminen viittasi kommentillaan juuri perustettuun Turun kristilliseen opis-toon.765 Vaikka opettajat korostivat opistolaisten velvollisuutta ”olla valona” entisil-le ystävilentisil-leen ja viedä Portaanpäässä opittua sanomaa näiden ulottuvilentisil-le, ei tehtävä tuntunut oppilaista helpolta. Monet epäilivät, etteivät vanhat ystävät olleet valmiita luopumaan ”maailmallisuudesta”. Portaanpäässä annettu oppi oli entisille ”syn-titovereille liian katkera pala purtavaksi”. Oppilaat katsoivatkin, että ensiksi ”oli aloitettava kotijoukoista” ja jos ”voimia oli riittävästi”, niin sanan harjoittaminen oli saatettava myös muiden lähiympäristön asukkaiden kuultavaksi. Opistolaiset kuiten-kin pelkäsivät, että ”ylistäessään veriylkää” he joutuisivat elämänkatsomuksellisiin ristiriitatilanteisiin toisinajattelevien ihmisten kanssa. He pohtivat, oliko oikein neu-voa muita tilanteessa, jossa koki ”tuon toisen” toimivan Jumalalle ”vieraalla” tavalla.
Opistolaisten puheenvuorot myötäilivät herännäisyyden ja opettajien mielipiteitä, mutta niiden epävarma sävy paljastaa, että velvollisuuden täyttäminen oli usealle oppilaalle epämieluisa tehtävä.766
Opistolaisten oli vaikea vastustaa kiusauksia vanhojen ystäviensä seurassa. Nämä tahtoivat huvitella ja käydä illanvietoissa eikä herännyt nuori aina pystynyt kieltäy-tymään mukaan pyydettäessä. Vanhojen ystävien tunteita ei mielellään loukattu; toi-saalta myös ilonpito heidän seurassaan houkutteli Portaanpään opistolaisia. Vanhat
”syntitoverit” vakuuttivat, että nuorena piti iloita, sitten ”vanhana joutaa tekemään parannusta”. Opistolaiset tunsivat usein itsensä ”voimattomiksi vastustamaan maa-ilman viettelyksiä”. He eivät myöskään halunneet vaikuttaa ahdasmielisiltä entisten ystäviensä silmissä ja ajattelivat, että lähtevät näiden mukana vain pikaisesti piipah-tamaan huvipaikassa:767
762 PPKA PPK ktpk 18.2.1928.
763 Suolinna 1975, 47.
764 PPKA PPK ktpk 1.12.1925, Sanni Nieminen; PPKA PPK vk 1925–1926.
765 Turun kristillinen opisto perustettiin vuonna 1925 ja se siirtyi herännäisopistoksi 1930-luvulla. Karttunen 1979, 308.
766 PPKA PPK ktpk 4.2.1929, 5.6.1931, Hilja Nousiainen, 26.1.1933, Elsa Honkanen ja 21.11.1933.
767 PPKA PPK ktpk 23.2.1926, 20.3.1926, 26.1.1933, Jalo Laine ja 12.12.1933, Ville Leskinen.
Toverit kun pyytävät meitä lähtemään sinne iltamiin, sanovat he usein: Lähetään vaan, tullaan ennen tanssiaikaa pois. Täytyy sanoa, että niin monesti kun sinne ole mennyt, en ole kesken poiskaan tullut.768
Portaanpään opistolaisten velvollisuus opistoaan kohtaan ei ollut pelkästään hengel-listä laatua. Sen lisäksi, että oppilaita velvoitettiin toimimaan esimerkkinä kotipaik-kakuntiensa nuorille, mainostamaan opistoa sekä rekrytoimaan uusia opiskelijoita769, heiltä myös toivottiin taloudellista tukea opiston ylläpitämiseksi. Keskustelutunnilla helmikuussa 1924 opettajat ehdottivat, että jokainen opistolainen liittyisi opiston kan-natusyhdistyksen jäseneksi sadan markan vuosimaksulla. Lisäksi he voisivat tulla seuraavana kesänä Lapinlahdella järjestettävien herättäjäjuhlien770 talkoisiin. Opis-tolaisia myös kehotettiin järjestämään kotipaikkakunnillaan ompeluseuroja opiston toiminnan tukemiseksi. Useilla paikkakunnilla heränneet kokoontuivat työ- ja ompe-luseuroihin kerätäkseen varoja Herättäjä-Yhdistykselle, lähetystyölle tai herännäiso-pistoille. Portaanpään opiston hyväksi oli ompeluseuratoimintaa Helsingissä asti.
Ompeluseurojen lahjoitukset olivat jokseenkin merkittäviä. Tosin niiden vuosittaista määrää ei eritelty muista kannatusyhdistyksen tuloista ennen 1930-luvun puolivä-liä. Esimerkiksi työkautena 1934–1935 ompeluseurojen avustussumma oli yli 17 000 markkaa (noin 6 500 euroa).771
Oppilaat kannattivat opettajien ehdottamia varainhankintakeinoja, joskin muuta-massa puheenvuorossa arveltiin, ettei jäsenmaksuihin olisi varaa.772 Viimeisellä kes-kustelutunnilla 1926 johtaja Vilho Pesonen käytti puheenvuoron kannustaakseen pian opiston jättäviä oppilaita tukemaan taloudellisesti opistoa. Pesonen toi puheessaan esille opiston tulipalon, jota käytettiin kuvaamaan Portaanpään ainutkertaisuutta ja erityisasemaa.773 Uuden päärakennuksen nousemista ”tuhkasta” vajaassa viidessä kuukaudessa pidettiin ihmeenä. Johtokunnan puheenjohtaja Kaarlo Parikka jopa näki Portaanpään opiston tulipalon ja jälleenrakennuksen analogisena Israelin kansalle, joka sai Jumalalta käskyn rakentaa temppeli Jerusalemiin.774 Johtaja Pesonen korosti Por-taanpään opiston ja opistolaisten erityisyyttä kannustaakseen nuoria varainhankintaan:
Tämä on merkillinen laitos maaseutulla ja kaupungissakin erittäin yleisen huomion herättämä. Vaikka tuli polttaa keväällä talon, niin syksyllä saattaa olla sijalla uusi ja miltei parempi. - - Uhrautuvaisuus nuorten keskuudessa on suuri. Tarkoituksena on, että täällä tehdään Herran työtä. Kaikessa on tullut etusijalle te opistolaiset, että teissä heräisi suurta innostusta, jotka olette saaneet olla puolisen vuotta täällä opistossa.775
768 PPKA PPK ktpk 23.2.1926, Paavo Konttinen.
769 PPKA PPK PV 4/1924 Viikkokatsaus; PPKA PPK ktpk 1.12.1925, 20.4.1926, 14.1.1927, 18.2.1928, 4.2.1929 ja 5.6.1931; PPKA PPK PV 7/1933 Viikkokatsaus ja maaliskuu/1934 Viikkokatsaus; PPKA PPK ktpk 6.3.1934 johtaja Vilho Pesonen, 24.4.1934, johtaja Vilho Pesonen ja 23.4.1945.
770 Lapinlahdella järjestettiin herättäjäjuhlat Portaanpään opiston tulipalon jälkeen kesällä 1924. Hengellisen kuukauslehden mukaan lähes 7 000 juhlavieraan joukossa oli 70 pappia. Portaanpään opiston uudisraken-nuksen hyväksi kerättiin 10 000 markan kolehti. HK 7–8/1.7.1924 Herättäjäjuhlat Lapinlahdella.
771 PPKA PPK vk 1934–1935; HK 5/1.1.1926 Kuulumisia; Pesonen 1952, 235–237; Huotari 1981, 81.
772 PPKA PPK ktpk 11.2.1924.
773 PPKA PPK ktpk 4.5.1926; PPKA PV 5/1934 Viikkokatsaus.
774 TA 1924, 20–21.
775 PPKA PPK ktpk 4.5.1926, johtaja Vilho Pesonen.
Pesonen toivoi, että opistolaiset innostuisivat rahankeräyksestä ja osallistuisivat ompeluseuroihin. Jälkimmäinen ei ollut hänen mielestään pelkästään naisten toimin-taa. Pesonen kertoi opistolaisille, että Helsingin ylioppilaat – papeiksi ja lääkäreiksi kouluttautuvat miehet – ahkeroivat naisten joukossa ompeluseuroissa tehden rottin-kikoreja ja kutoen kasseja. Johtaja oli myös kuullut, että lähetystyötä tuettiin testa-menttilahjoituksilla. Niinpä hän pyysi opistolaisia etsimään Portaanpään opistolle mahdollisia lahjoittajia. Etenkin varakkaiden henkilöiden testamenteista ”olisi suuri hyöty”. Opistolaisten aktiivisuutta varanhankinnassa korostettiin. Opettaja Tiihonen kertoi ensimmäisen vuoden oppilaiden maksaneen uudet pulpetit tulipalossa pala-neiden tilalle. Opettajat saivat opistolaiset vakuutettua puheillaan ja nämä päättivät-kin, että jokainen oppilas toisi seuraaville opistolaispäiville tullessaan 100 markkaa.776 Vuonna 1928 Portaanpään kristillinen opisto oli taloudellisessa ahdingossa.777 Kes-kustelutunnilla alustaja ehdotti, että jokainen opistolainen miettisi sopivia varainhan-kintakeinoja ja ”uhrautuisi kotiseudullaan Portaanpään opiston hyväksi”. Opiston ta-loudellinen tilanne vaikutti ilmeisen toivottomalta, sillä yleisaineiden opettajan Erkki Kurki-Suonion puheenvuoro oli erittäin pessimistinen:
Minä olen ajatellut, että ei kannata ruveta uhrautumaan. Ei siksi, ettei se olisi hyvä, mutta se näyttää niin toivottomalta, sillä siinä tarvitaan niin paljon uhrausta ennen kuin se merkitsee mitään. Kun ei voi panna toimeen arpajaisia eikä muuta sellaista epäkristillistä. Toisaalta, jos tämä opisto joutuisi valtiolle, niin onhan niitä toisia kris-tillisiä kansanopistoja.778
Jos Kurki-Suonion tavoitteena oli provosoida nuoria opistolaisia, hän myös onnistui siinä. Oppilaat vakuuttivat, että opiston puolesta kannatti uhrautua. Johtaja Vilho Pesonen ei ollut yhtä pessimistinen kuin Kurki-Suonio, vaikka hänkin myönsi, että opiston tulevaisuus näytti epävarmalta: voi käydä puolin tai toisin. Siitä huolimatta hän kehotti opistolaisia työskentelemään opiston tukemiseksi. Ompeluseurat ja muu työtoiminta olivat Pesosen mielestä kannatettavia, mutta erityisesti hän oli huomioi-nut testamenttilahjoitusten merkityksen.779 Niinpä hän jälleen korosti niiden arvoa ja kehotti opistolaisia etsimään sopivia lahjoittajia ja ryhtymään myös itsekin sellaisiksi:
Teistä useista voi tulla varakkaita, en epäilekkään, etteikö silloin opiston velat pyyh-käistäisi pois.780
Lisätäkseen opistolaisten motivaatiota ja intoa varainkeräykseen johtaja Pesonen ker-toi oppilaille Portaanpään opiston velka-ahdingosta. Vuoden 1929 alussa opistolla oli
776 PPKA PPK ktpk 2.3.1925.
777 Portaanpään kristillinen opisto jäi ilman vuoden 1925 kansanopistolain lupaamaa rakennuskustannusten 30 prosentin valtionapua, sillä opisto oli valmistunut ennen lain voimaanastumista. PPKA PPK jkpk 7.11.1928; Karttunen 1979, 156.
778 PPKA PPK ktpk 20.1.1928, opettaja Erkki Kurki-Suonio.
779 Portaanpään opisto sai joitakin testamenttilahjoituksia. Muiden muassa lapinlahtelainen maanviljelijä Aatu Tikkanen määräsi testamentissaan Portaanpäälle 10 000 markkaa. HK 1/1.1.1928 Portaanpään kan-sanopistoa muistettu. Lapinlahtelainen Aadam Kuosmanen ja iisalmelainen Riitta Koivistoinen sekä joh-tokunnan jäsen Aaro Väänänen ja Kleofas Hyvämäen leski Edit muistivat myös testamentissaan opistoa.
PPKA.
780 PPKA PPK ktpk 20.1.1928, 15.2.1930 ja 14.4.1936.
velkaa 1,5 miljoonaa markkaa, eikä valtionavustus riittänyt Pesosen mukaan ”pitä-mään opistoa edes pystyssä”. Vedotessaan oppilaisiin johtaja turvautui uhkakuviin:
Mitä opistolaiset sanovat siitä, jos opisto menee toisiin käsiin ja Siionin virsien asemas-ta täällä aleasemas-taan laulaa ”laarilaarilaa” ja seurojen asemasasemas-ta hypitään piirileikkejä - -.781 Myös Erkki Kurki-Suonio vetosi opistolaisten velvollisuudentunteeseen opistoaan kohtaan:
Ethän sinä opistolainen tahdo olla niiden joukosta pois jotka tahtovat auttaa opistoa.782 Opettajat saavuttivat tavoitteensa, sillä tavallisesti opistolaiset vakuuttivat yksimie-lisesti tekevänsä työtä pelastaakseen Portaanpään. 1920- ja 1930-lukujen oppilaat suhtautuivat vakavasti opiston taloudelliseen tukemiseen – ainakin vielä opisto-vuotensa aikana – ideoimalla erilaisia varainhankintakeinoja. Opistolaiset aikoivat omilla kotipaikkakunnillaan järjestää ompeluseuratoimintaa Portaanpään hyväksi.
Myös marjojen keräys, juureksien kasvattaminen ja myyjäisten järjestäminen nähtiin taloudellisesti kannattavina. Jotkut pojat lupasivat pistää jopa osan tupakkarahoistaan Portaanpään rahastoon. Tytöt eivät tahtoneet olla poikia huonompia opiston tukijoita, joten myös karamellirahat luvattiin lahjoittaa opiston ”säästölaatikkoon”.783
Portaanpään opistolaiset eivät aina kuitenkaan innostuneet aiheesta. Loppuke-väällä 1936 johtaja Vilho Pesonen alusti itse keskustelutunnilla aiheenaan opiston aineellinen tukeminen. Hän kertoi entisistä opistolaisista, seurakunnista ja muista tahoista, jotka olivat tukeneet ja avustaneet opistoa taloudellisesti. Johtajan tarkoituk-sena oli motivoida pian opiston jättäviä oppilaita avustustyöhön, mutta alustuksen johdosta ei syntynyt juuri keskustelua.784 Pula-ajan jälkeen 1930-luvun puolessavälissä Suomessa elettiin nousukautta, mikä ei kuitenkaan juuri näkynyt oppilaiden avustu-sinnokkuudessa – muutamia yksittäisiä kannanottoja lukuun ottamatta. Opistolaiset suhtautuivat opiston taloudelliseen tukemiseen passiivisesti.
Sota-aikana 1940-luvulla Portaanpäässä ei keskusteltu varainkeruusta opiston hyväksi. Opistolaiset eivät keskustelutunneilla alustaneet aiheesta lainkaan, myös-kään johtaja Vilho Pesonen ei tuonut aihetta esille.785 Viisi vuotta kestänyt sota-aika merkitsi suomalaisille ankaraa työtä ja puutetta. Elintarvikkeiden säännöstely ja kor-vikkeet tulivat tutuiksi myös maaseudun väestölle, vaikka suoranainen nälkä koetteli lähinnä kaupunkien asukkaita.786 Perheet taistelivat toimeentulonsa puolesta. Jos he olivat onnistuneet lähettämään jälkikasvunsa talvikaudeksi kansanopistoon, ei to-dennäköisesti ylimääräisiin menoihin ollut enää varaa. Sota-aikana kansalaisjärjestöt ja yhdistykset aktivoituivat ja vapaaehtoisen sektorin huomio kohdistui sosiaaliseen
781 PPKA PPK ktpk 21.1.1929, johtaja Vilho Pesonen.
782 PPKA PPK ktpk 21.1.1929, opettaja Erkki Kurki-Suonio.
783 PPKA PPK ktpk 11.2.1924, 4.5.1926, 21.1.1929, 23.4.1931 ja 6.3.1934; PPKA PPK PV maaliskuu/1934 Viikkokatsaus; PPKA PPK 23.4.1935; PPKA PPK ktpk 14.4.1936 ja 24.4.1939.
784 PPKA PPK ktpk 14.4.1936.
785 PPKA PPK ktpk 1940–1945.
786 Kuisma 2007, 44.
työhön.787 Yksityiset kansalaiset selvisivät kotirintamalla hädin tuskin arkipäivän as-kareista. Leivän saaminen omaan pöytään kulutti perhekuntien taloudelliset ja ajalli-set resurssit. Vapaaehtoisessa avustamistyössä oli tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä hädänalaisten auttaminen. Mahdollisesti tämä kosketti myös Portaanpään opistoa,
työhön.787 Yksityiset kansalaiset selvisivät kotirintamalla hädin tuskin arkipäivän as-kareista. Leivän saaminen omaan pöytään kulutti perhekuntien taloudelliset ja ajalli-set resurssit. Vapaaehtoisessa avustamistyössä oli tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä hädänalaisten auttaminen. Mahdollisesti tämä kosketti myös Portaanpään opistoa,