Tutkimuksessa tarkasteltiin myös opiskelijoiden ja oppilaitosten henkilökunnan näke-myksiä aiemmin hankitun osaamisen hyödynnettävyydestä. Oppilaitosten henkilökun-nan edustajilta kysyttiin oppilaitoksessa käytössä olevista ohjeista osaamisen tunnista-misen suhteen sekä niiden toimivuudesta ja selkeydestä. Opiskelijoilta puolestaan ky-syttiin millaisilla menetelmillä heidän mielestään osaamista tulisi kartoittaa. Lisäksi opiskelijoilta, jotka eivät olleet pystyneet hyödyntämään osaamistaan, kysyttiin mistä he luulevat tämän johtuvan.
Oppilaitosten henkilökunnan edustajista 19,1 % vastasi, että heidän oppilaitoksessaan on selkeät ohjeet epämuodollisissa oppimisympäristöissä kertyneen osaamisen tunnis-tamiseen ja opinnollistunnis-tamiseen. Puolestaan 39,3 % henkilökunnan edustajista vastasi, että heillä ei ole selkeitä ohjeita ja 41,6 % ei osannut sanoa. Tutkimuksessa verrattiin myös oppilaitosten henkilökunnan edustajien kokemuksia oppilaitosten ohjeiden suh-teesta niiden toimivuuteen ja riittävyyteen. Niistä henkilökunnan edustajista, jotka ker-toivat, että heidän oppilaitoksessaan on selkeät ohjeet osaamisen tunnistamiseen 10 % koki, että ne ovat riittävät. Puolestaan heistä, jotka kokivat, että oppilaitoksessa ei ollut selkeitä ohjeita 26,5 % koki, että myöskään nykyiset käytännöt eivät olleet riittäviä.
Henkilökunnan edustajista, jotka eivät osanneet vastata olivatko oppilaitoksen ohjeet
selkeät, 10,6 % koki, että nykyiset käytännöt eivät ole riittäviä ja 20,6 % ei osannut ottaa kantaa nykyisten käytäntöjen riittävyyteen.
KUVA 12. Oppilaitosten henkilökunnan näkemykset käytäntöjen riittämättömyyden syistä (N=124).
Tutkimuksessa kysyttiin myös henkilökunnan edustajien näkemyksiä sen osalta, mistä he luulevat, että käytäntöjen riittämättömyys johtuu. Tuloksissa on tarkasteltu vain nii-den henkilökunnan edustajien vastauksia, jotka olivat vastanneet ei tai en osaa sanoa kysymykseen ”Koetko, että nykyiset käytännöt ovat riittäviä epämuodollisissa oppimis-ympäristöissä kertyneen osaamisen tunnistamiseen?”. Tuloksissa esitetään näiden kah-den vastaajaryhmän kokemukset yhdistettynä. Kuvasta kaksitoista selviää, että yleisim-mäksi syyksi koettiin tiedotuksen ja ohjeistuksen puutteellisuus. Tämän vaihtoehdon oli maininnut 57,3 % vastaajista. Samansuuntaisia tuloksia on havaittu myös aiemmin.
Rourun (2014) mukaan osaamisen tunnistamisen haasteet liittyvät usein juuri oppilai-tosten kirjaviin käytäntöihin ja toisistaan poikkeaviin linjauksiin.
Seuraavaksi eniten mainintoja sai vaihtoehto ”opiskelijat eivät tiedosta, että heille on kertynyt osaamista epämuodollisissa oppimisympäristöissä”, jonka oli valinnut 54 % vastaajista. ”Opiskelijat eivät osaa sanoittaa osaamistaan” ja
”ennakkoluuloista/asen-teista epämuodollisissa oppimisympäristöissä kertynyttä osaamista kohtaan” vaihtoeh-dot oli valinnut noin neljäkymmentä prosenttia vastaajista. Menetelmien puutteellisuu-den mainitsi 29 % ja yhteistyön puutteen oppilaitosten ja epämuodollisten oppimisym-päristöjen välillä 26,6 % vastaajista. Vastaajista 70,2 % oli valinnut vähintään kaksi vaihtoehtoa tai useamman.
Opiskelijoilta kysyttiin, jos he eivät ole pystyneet hyödyntämään aiemmin hankittua osaamista opinnoissaan, mistä he luulevat sen johtuvat. Tuloksissa on otettu huomioon vain ne opiskelijat, jotka olivat vastanneet ei tai en osaa sanoa kysymykseen ”Oletko hyödyntänyt aiemmin hankittua osaamista opinnoissasi?”. Vastausvaihtoehdot olivat osaaminen ei vastaa tutkintoani, en ole ajatellut, että pystyn hyödyntämään osaamistani, en halua, opettaja/kurssista vastaava ei hyväksy, ennakkoluuloista/asenteista epämuo-dollisissa oppimisympäristöissä kertynyttä osaamista kohtaan, oppilaitoksen ja epä-muodollisten oppimisympäristöjen välisen yhteistyön puutteesta, en osaa sanoa ja joku muu, mikä. Kysymykseen sai valita useamman vaihtoehdon, mutta 71,1 % vastaajista oli valinnut vain yhden vaihtoehdon.
KUVA 13. Opiskelijoiden kokemat syyt, miksi osaamista ei ole hyödynnetty (N=246).
Kuvassa kolmetoista on kuvattuna opiskelijoiden kertomat syyt siitä, miksi he eivät ole pystyneet hyödyntämään aiemmin hankittua osaamista opinnoissaan. Vastaajista 30,1
% kertoi, että osaaminen ei vastaa heidän tutkintoaan, 18,3 % ei ollut tiennyt, että pystyy
hyödyntämään osaamistaan ja 35,4 % ei osannut sanoa syytä. Muita vaihtoehtoja mai-nitsi vain noin viisi prosenttia vastaajista. Kysymykseen oli mahdollista kirjoittaa myös jokin muu syy. Sanallisissa vastauksissa mainittuja syitä oli muun muassa arvosanan puuttuminen todistuksesta, todistuksen/dokumentin puuttuminen, opettajan, opinto-oh-jaajan tai kurssivastaavan kiire tai epäpätevyys, oppilaitoksen periaatteet hyväksilukui-hin, vanhentunut tutkinto, ulkomaalainen tutkinto tai ulkomaalaistausta sekä osaaminen ei ollut riittävällä tasolla. Näiden vastauksien lisäksi esille nousi se, että osaamisen ku-vaaminen koettiin vaikeaksi. Tämän asian myös Mäki (2019) nostaa esille. Hänen mu-kaansa enää ei riitä vain toiminnan ja työn dokumentointi vaan opetuskulttuurin tulisi muuttua opiskelijoita ohjaavaan suuntaan, jolloin reflektoitaisiin omaa toimintaa ja osaamista. Tuloksista on havaittavissa, että osa opiskelijoista ei osaa sanoittaa osaamis-taan, jonka takia se jää tunnustamatta oppilaitoksen toimesta.
Tuloksissa haluttiin tarkastella myös oppilaitosten henkilökunnan edustajien näkökul-mia ja verrata niitä opiskelijoiden näkökulmiin. Yksi tarkastelun kohteeksi otettu näkö-kulma on opiskelijoiden oma aktiivisuus osaamisen tunnistamisessa. Oppilaitosten hen-kilökunnan edustajista 49,7 % vastasi, että opiskelijoille ei selitetä tai he eivät osaa ker-toa selitetäänkö, mitä epämuodollisissa oppimisympäristöissä kertyneellä osaamisella tarkoitetaan. Kyselyyn vastanneista henkilökunnan edustajista kuitenkin 61,7 % kertoi, että opiskelijan oma aktiivisuus on käytössä oleva osaamisen tunnustamisen mene-telmä. Asiaa tarkasteltiin vielä vertaamalla heidän vastauksiaan, jotka olivat valinneet molemmat kohdat eli opiskelijoille ei selitetä tai he eivät osaa sanoa selitetäänkö, mitä epämuodollisissa oppimisympäristöissä kertyneellä osaamisella tarkoitetaan, ja lisäksi he olivat maininneet osaamisen tunnistamisen menetelmäksi opiskelijan oman aktiivi-suuden. Tuloksista selvisi, että tästä ryhmästä 39,8 % mainitsee opiskelijan oman aktii-visuuden menetelmäksi, mutta samalla on vastannut, ettei opiskelijoille selitetä, mitä epämuodollisella osaamisella tarkoitetaan.
Opiskelijoiden vastauksia tarkasteltaessa keskityttiin tässä kohtaa kysymykseen ”Tie-sitkö, että epämuodollisissa oppimisympäristöissä kertynyttä osaamista voi hyödyntää ammatillisissa opinnoissa?”. Vastanneista opiskelijoista 36,4% ei tiennyt, että epämuo-dollisissa oppimisympäristöissä kertynyttä osaamista voi hyödyntää opinnoissa. Tulok-sista on nähtävissä, että oppilaitosten henkilökunnan vastauksissa ja opiskelijoiden vas-tauksissa on ristiriita. Oppilaitosten edustajat käyttävät hyvin usein opiskelijan omaa aktiivisuutta osaamisen tunnistamisen menetelmänä, mutta opiskelijat eivät tiedä, että
he voisivat hyödyntää osaamistaan. Toisaalta 54 % oppilaitosten henkilökunnan edus-tajista mainitsee juuri opiskelijoiden tietämättömyyden osaamisen tunnistamisen käy-täntöjen riittämättömyyden syyksi. Tuloksista on tulkittavissa siis se, että oppilaitosten henkilökunnan edustajat tunnistavat haasteen, mutta kyseinen menetelmä eli opiskelijan oma aktiivisuus on silti yleisesti käytössä oleva menetelmä.
Tutkimuksessa tarkasteltiin myös opiskelijoiden näkemyksiä siitä, kuinka aiemmin hankittua osaamista tulisi kartoittaa. Opiskelijoista suurin osa eli 56,1 % haluaisi, että asiaa kartoitettaisiin keskustelemalla. Muita mainittuja menetelmiä oli osaamiskartoi-tukset, jonka oli maininnut 39,5 % opiskelijoista. Tämän jälkeen seuraavaksi eniten kannatusta sai opiskelijan oma aktiivisuus, jonka oli valinnut 27,7 % vastaajista. Val-miin opinnollistamislomakkeen oli maininnut 21,2 % opiskelijoista ja 16,3 % ei osannut sanoa, kuinka osaamista tulisi kartoittaa.
Opiskelijoiden vastauksia verrattiin oppilaitoksissa käytössä oleviin menetelmiin. Vas-tauksia verrattaessa huomio kiinnittyi etenkin opinnollistamislomakkeen käyttöön.
Opiskelijoista noin viidennes haluaisi, että osaamista kartoitettaisiin kyseisellä mene-telmällä, mutta vain 6,9 % henkilökunnan edustajista kertoi, että se on oppilaitoksissa käytössä oleva menetelmä. Lisäksi huomion arvoista on se, että opiskelijoiden oma ak-tiivisuus nousee esille myös tässä vertailussa. Opiskelijoista vajaa kolmannes mainitsi oman aktiivisuuden menetelmäksi, jolla tulisi kartoittaa osaamista. Oppilaitosten puo-lesta oma aktiivisuus taas on hyvin suuressa roolissa, kun 61,7 % henkilökunnan edus-tajista kertoi tämän olevan käytössä oleva menetelmä.
Tulosten mukaan näyttää kuitenkin siltä, että opiskelijoiden eniten toivoma menetelmä eli keskustelu, on myös annetuista vaihtoehdoista oppilaitoksissa eniten käytössä oleva.
Myös osaamiskartoitusten käyttäminen oppilaitoksissa kohtaa opiskelijoiden toiveet käytettävistä menetelmistä.
6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella valtakunnallisella tasolla ammatilli-sissa oppilaitokammatilli-sissa tapahtuvaa epämuodollisen osaamisen tunnistamista. Tutkimuk-seen tuotiin näkökulmia sekä oppilaitosten henkilökunnan edustajien että opiskelijoiden taholta. Tavoitteena oli selvittää, millaista osaamista opiskelijoille kertyy epämuodolli-sissa oppimisympäristöissä ja kuinka sitä hyödynnetään opinnoissa. Lisäksi tutkimuk-sessa tarkasteltiin oppilaitoksissa käytössä olevia osaamisen tunnistamisen menetelmiä ja niiden toimivuutta. Tutkimuksella haluttiin tuoda epämuodollisissa oppimisympäris-töissä kertyvä osaaminen näkyvämmäksi ja sitä kautta helpommin tunnistettavaksi ja tunnustettavaksi. Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen on niin yksilön kuin myös yhteiskunnan kannalta erittäin merkittävässä asemassa.
Osaamisen tunnistamisen merkitys kasvaa koko ajan ja tulee lisääntymään yhä enem-män tulevaisuudessa. Muuttuva työelämä, urat ja ammatit haastavat meitä tunnistamaan yhä paremmin yksilön osaamista ja sanoittamaan sitä. Lisäksi globalisaatio ja teknolo-gistuminen tarjoavat meille uudenlaisia mahdollisuuksia, joiden tavoittamiseen tarvi-taan uusia perustaitoja. Keskeisiä tarvittavia taitoja ovat muun muassa kognitiiviset ja metakognitiiviset taidot sekä oppimaan oppiminen. Uusien perustaitojen lisäksi tulevai-suudessa korostuu arvojen ja asenteiden merkitys. Monimuotoisuuden, ympäristön, elä-män ja ihmisarvon kunnioittaminen sekä motivaatio ja luottamus ovat keskeisiä tarvit-tavia arvoja ja asenteita tulevaisuudessa. (OECD 2018.) Kaikki edellä luokitellut taidot, arvot ja asenteet ovat sellaisia, joita kertyy epämuodollisissa oppimisympäristöissä.
Epämuodollisissa oppimisympäristöissä kertyneiden taitojen sanoittaminen, tunnista-minen ja tätä kautta tunnustatunnista-minen ovat keskeisessä roolissa, kun tarkastellaan yksilölle kertynyttä osaamista.