Yleisesti ottaen kouluttajat hyväksyvät ja tunnustavat käsityksen, että oppimista tapah-tuu myös muodollisen koulutuksen ulkopuolella, epämuodollisissa ja epävirallisissa toi-minnoissa. Vaikka tämä on yleisesti hyväksytty käsitys, siitä huolimatta kaikkea oppi-mista ei tunnusteta muodollisesti. (Singh 2015, 1.)
Epämuodollisissa oppimisympäristöissä kertynyttä osaamista on tutkittu laajasti Euroo-passa ja viime vuosien aikana se on rantautunut myös Suomeen. EurooEuroo-passa asiaa on tutkittu paljon etenkin nuorisotyön kautta. Esimerkiksi Tomi Kiilakoski on tutkinut nuorisotyön merkitystä ja asemaa epämuodollisena oppimisympäristönä sekä Euroo-passa että Suomessa.
Nuorisotyö on luonteeltaan hyvin joustavaa, eikä sitä ole sidottu yhteen tiettyyn kon-tekstiin, vaan sen toteutusmuotoja on monia. Nuorisotyötä voidaan tehdä kouluissa ja nuorisotaloilla, mutta myös esimerkiksi kaduilla, puistoissa, vankiloissa tai ostoskes-kuksissa. Nuorisotyön luonne poikkeaa muista julkisista palveluista kuten kouluista ja terveydenhuollosta, jotka vaativat tilat, joissa ammattilaiset voivat toimia. Nuorisotyön joustava luonne mahdollistaa nuorisotyön ammattilaisten toimimisen nuorten suosi-missa paikoissa, joissa he oppivat arkipäiväisten asioiden kautta. (Kiilakoski 2015, 30 – 31.)
Kuten yllä todettiin nuorisotyö epämuodollisena oppimisympäristönä, on hyvin laaja ja moniulotteinen. Kiilakosken teoksessa ”Youth work education in Finland” on kuvattuna esimerkkitarina siitä, kuinka nuorisotyö toimii moniulotteisena oppimisympäristönä, tarjoten erilaisia rooleja ja paikkoja oppia. Kiilakosken kuvaamassa tarinassa yksilö ku-vaa sitä, kuinka on ollut itse aktiivinen toimija useissa nuorisotyön ympäristöissä. Eri ympäristöt tarjoavat myös erilaisia rooleja ja sitä kautta erilaisia näkökulmia oppimi-seen. Nuorisotyön kenttä tarjoaa yksilöille mahdollisuuden toimia sekä osallistujan että nuorten ohjaajan rooleissa. (Kiilakoski 2019, 46 – 47.) Nuorisotyön on todettu auttavan nuoria kehittämään heidän kykyjään ja taitojaan monilla eri alueilla. Nuoret oppivat muun muassa sosiaalisia taitoja urheilun kautta ja vieraita kieliä kommunikoidessaan muiden ihmisten kanssa internetissä. Erilaisiin aktiviteetteihin osallistuminen voi tar-jota nuorelle myös paikan kehittää omaa identiteettiään. Erilaisten taitojen lisäksi nuo-risotyö auttaa nuoria vahvistamaan heidän verkostojaan, muuttamaan käyttäytymistä
sekä rakentamaan positiivisia ihmissuhteita. (European Commission 2015, 12; Kiila-koski 2015, 33.)
Epämuodollisissa oppimisympäristöissä kertyy paljon erilaista osaamista. Suomessa asiaa on tutkinut järjestökoulutuksen sekä harrastus- ja vapaaehtoistoiminnan näkökul-mista muun muassa Partion nuorisoalan osaamiskeskus, Opintokeskus Sivis ja Opetus-hallitus. Lisäksi Sitra ja Innolink ovat toteuttaneet Elinikäinen oppiminen Suomessa 2019 – kyselyn, jossa tarkastellaan osaamista elinikäisen oppimisen näkökulmasta.
Partion nuorisoalan osaamiskeskus ja Opistokeskus Sivis toteuttivat keväällä 2019 ky-selyn harrastustoiminnan vahvuustekijöistä lukiolaisille sekä ammatillisen koulutuksen opiskelijoille. Kysely kerättiin valtakunnallisesti ja siihen vastasi yhteensä 553 opiske-lijaa, joista 353 oli lukiolaisia ja 200 ammatillisen koulutuksen opiskelijoita. Vastaajista 81 % oli naisia, 15% miehiä ja muuta sukupuolta 3%. Alle 17-vuotiaita vastaajia oli 24
%, 17-vuotiaita 34 %, 18-vuotiaita 22 % ja yli 18-vuotiaita oli 20 %. (Nuorten harras-tamisen vahvuustekijät 2019.)
Tutkimuksessa harrastamista tutkittiin neljän kategorian kautta, joita olivat kulttuuri- ja taide, urheilu ja liikunta, järjestö- ja vapaaehtoistoiminta sekä kouluun liittyvä harras-tus- ja vapaaehtoistoiminta. Vastaajista 75 % harrasti kulttuuria ja taidetta, 76 % urhei-lua ja liikuntaa, 31 % järjestö- ja vapaaehtoistoimintaa sekä 10 % kouluun liittyvää rastus- ja vapaaehtoistoimintaa. Vastaajista 15 % ei harrastanut mitään. (Nuorten har-rastamisen vahvuustekijät 2019.)
Kulttuuriin ja taiteeseen katsottiin kuuluvan muun muassa, teatteri, kuoro, tubettaminen ja kulttuurin kuluttaminen. Urheilu ja liikunta -kategoriaan kuului urheilulajiharrastus, kilpailutavoitteinen e-urheilu sekä liikunta ilman kilpailutavoitteita. Järjestö- ja vapaa-ehtoistoiminnan alle kuului muun muassa partio, 4H-toiminta, nuorisoseuratoiminta ja palokuntatoiminta. Kouluun liittyväksi harrastus- ja vapaaehtoistoiminnaksi laskettiin tukioppilastoiminta ja koulun kerhotoiminta. (Nuorten harrastamisen vahvuustekijät 2019.)
Harrastamisessa opituista taidoista kysyttiin kysymyksellä: ”Kuinka paljon olet mieles-täsi oppinut seuraavia asioita/saanut harrastuksesi kautta?”. Vastausvaihtoehdot olivat erittäin paljon, melko paljon, vähän, en ollenkaan ja en osaa sanoa. Tuloksissa taidot
esitettiin neljän luokan kautta, jotka olivat valttikortti, vahvuus, kohtalainen anti ja ke-hitettävää. Esitetyissä tuloksissa erittäin paljon ja melko paljon oli laskettu yhteen. Tai-don katsottiin kuuluvan valttikortti luokkaan, jos 80 % tai yli vastaajista oli valinnut kyseisen taidon. Harrastustoiminnassa opituista taidoista kaksi pääsi valttikortti luok-kaan. Nämä taidot olivat tavoitteiden saavuttaminen ja oma-aloitteisuus. (Nuorten har-rastamisen vahvuustekijät 2019.)
Vahvuus luokassa oli kahdeksan eri taitoa ja tähän kategoriaan pääsi, jos 70 – 79 % vastaajista oli valinnut kyseisen taidon. Vahvuustaitoja olivat muiden kuunteleminen, erilaisten ihmisten kanssa toimiminen, omasta hyvinvoinnista huolehtiminen, palaut-teen antaminen ja vastaanottaminen, ryhmässä toimiminen, vastuun ottaminen, yllättä-vissä tilanteissa toiminen sekä ratkaisujen keksiminen. (Nuorten harrastamisen vah-vuustekijät 2019.)
Kyselyyn osallistuneilta opiskelijoilta kysyttiin myös harrastus- tai vapaaehtoistoimin-nassa hankitun osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Kyselyyn vastanneista opiskelijoista 25 % koki, että heidän osaamistaan on tunnistettu ja tunnistettu oppilai-toksessa riittävästi, kun taas 37 % vastaajista koki, että heidän osaamistaan ei ole tun-nistettu ja tunnustettu riittävästi. 39 % vastaajista ei osannut ottaa kantaa kysymykseen.
Kyselyssä tiedusteltiin myös, kuinka aiemmin hankittua osaamista oli tunnistettu ja tun-nustettu osana opintoja. Vastaajista 49 % sanoi, ettei osaamista ole tunnistettu ja tunnu-tettu lainkaan. Jos osaamista oli tunnistunnu-tettu ja tunnustunnu-tettu, opiskelijoista 22 % koki, että se on keventänyt opiskelutaakkaa, 16 % oli saanut koko kurssin tai opintojakson hyväk-siluettua ja 14 % oli saanut osan kurssista hyväkhyväk-siluettua. (Nuorten harrastamisen vah-vuustekijät 2019.)
Sitran ja Innolinkin toteuttaman Elinikäinen oppiminen Suomessa 2019-kyselyn tavoit-teena oli selvittää millaisia elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia ja toteutumistapoja Suomessa on. Kyselyn tulokset perustuvat 2110 vastaukseen. Vastaajien ikähaarukka ulottui 18-vuodesta yli 65-vuoteen. Tutkimuksen yhdessä osa-alueessa tarkasteltiin vas-taajien omakohtaisia kokemuksia oppimisesta. Kyselyyn osallistuneilta henkilöiltä ky-syttiin, missä yhteyksissä he kokevat oppineensa itselleen tärkeitä taitoja. Vastausvaih-toehdot olivat perhe-elämä ja harrastukset, työelämä, koulutukset, vastoinkäymiset, lii-kunta ja muut harrastukset, vuorovaikutus vieraiden kulttuurien kanssa, taiteet ja kult-tuuri, erilaiset verkostot ja yhteisöt sekä vapaaehtoistyö. Vastausasteikko oli yhdestä
viiteen, joista yksi merkitsi ei lainkaan tärkeätä ja viisi erittäin tärkeätä. (Sitra & In-nolink 2020.)
Tulosten mukaan perhe-elämä ja harrastukset koettiin tärkeimmäksi taitojen oppimisen kannalta. Kyselyyn vastanneista henkilöistä 36 % oli antanut tälle painoarvon viisi eli erittäin tärkeä ja 38 % painoarvon neljä. Perhe-elämän ja harrastusten jälkeen seuraa-vaksi tärkeimmäksi koettiin työelämä ja koulutukset. Tulosten mukaan muun muassa vapaaehtoistyö, verkostot ja yhteisöt sekä vuorovaikutus vieraiden kulttuurien kanssa koettiin myös tärkeiksi taitojen oppimisen kannalta. (Sitra & Innolink 2020, 16.)
Tutkimuksessa tarkasteltiin myös mielekkäimpiä tapoja kehittää omaa osaamista sekä sitä, millaisin eri tavoin vastaajat olivat oppineet uutta viimeisen vuoden aikana. Uuden oppimisen tavoista selkeästi yleisin oli tiedon haku verkosta. Tämän vaihtoehdon oli valinnut 81 % vastaajista. Harrastamalla uusia asioita oli oppinut 50 % vastaajista ja vapaaehtoistyössä tai järjestötoiminnassa 18 % vastaajista. Uusia asioita virallisen tut-kinnon tai tuttut-kinnon osan suorittamalla oli oppinut 12 % vastaajista. (Sitra & Innolink 2020, 17.)
Mielekkäimpiä tapoja kehittää omaa osaamista tarkasteltiin kahden ryhmän kautta. Toi-sessa ryhmässä oli mukana kaikki vastaajat ja toiToi-sessa pelkästään työikäiset. Kaikkien vastaajien tuloksia tarkasteltaessa kolme mielekkäimmäksi koettua osaamisen kehittä-mistapaa olivat itsenäinen opiskelu, harrastus tai vapaaehtoistyön kautta oppiminen sekä työssäoppiminen. Kun taas tarkastellaan vain työikäisten vastauksia kolme mie-lekkäintä tapaa kehittää osaamista, olivat työssä oppiminen, itsenäinen opiskelu ja uusi työpaikka. Työikäisistä noin viidennes mainitsi harrastuksen tai vapaaehtoistyön mie-lekkääksi osaamisen kehittämisen kannalta. (Sitra & Innolink 2020, 31.)
Nuorten harrastamisen vahvuustekijät -tutkimuksen ja Elinikäinen oppiminen Suo-messa 2019 -kyselyn tuloksissa on paljon huomion arvoista osaamisen tunnistamisen ja hankkimisen näkökulmista. Nuorten harrastamisen vahvuustekijät -tutkimus tuo esille sen, että nuoret kokevat saavansa paljon erilaista osaamista harrastusten kautta, mutta tämä osaaminen jää kuitenkin virallisesti tunnistamatta. Tämä voi osittain johtua esi-merkiksi siitä, että harrastustoimintaa ei ole totuttu hyödyntämään osoituksena omista taidoista. Elinikäisen oppimisen kysely puolestaan tuo esille sen, kuinka epämuodolliset
oppimisympäristöt kuten harrastukset ja vapaaehtoistyö koetaan tärkeiksi paikoiksi op-pimisen näkökulmasta. Nämä koettiin usein myös mielekkäiksi tavoiksi kehittää omaa osaamistaan. (Nuorten harrastamisen vahvuustekijät 2019; Sitra & Innolink 2020.)
Tutkimukset osoittavat epämuodollisten oppimisympäristöjen tärkeyden ja merkityk-sen oppimisessa ja osaamimerkityk-sen hankkimisessa. Tulosten pohjalta voidaan sanoa, että osaamisen tunnistamiseen tulee panostaa entistä enemmän sekä tietoisuutta epämuodol-lisissa oppimisympäristöissä kertyneen osaamisen tunnustamisesta osana opintoja tulee lisätä. Epämuodolliset oppimisympäristöt tarjoavat mielekkään tavan oppia uusia asi-oita ja kehittää omaa osaamistaan.