Useat eri tutkijat ja tahot ovat määritelleet oppimista ja sen muotoja. Yleisesti ottaen ei kuitenkaan ole yhtä yhteistä määritelmää näille oppimisen muodoille, vaan niiden mää-ritelmät vaihtelevat eri aikoina ja eri paikoissa. Jotkin määritelmistä ovat päällekkäisiä ja siksi tarkka rajan vetäminen näiden välille voi olla haastavaa. Seuraavaksi tarkastel-laan formaalin, nonformaalin ja informaalin oppimisen käsitteitä sekä niiden määritel-miä eri tutkijoiden ja tahojen näkökulmista.
Unesco on yksi merkittävä taho oppimisen tutkimuksessa. Sen mukaan oppiminen voi-daan jakaa karkeasti ajatellen formaaliin, nonformaaliin ja informaaliin oppimiseen.
Unesco määrittelee formaalin eli muodollisen oppimisen koulutusympäristössä tapah-tuvaksi säännellyksi oppimiseksi. Koulutusympäristössä tapahtuva oppiminen on tun-nustettu kansallisella tasolla päättäjien toimesta ja siitä saa usein virallisen diplomin tai todistuksen. Formaalia oppimista kuvaa myös sääntely esimerkiksi koulutusjärjestely-jen kuten opetussuunnitelmien ja opettajien ammattitaitovaatimusten osalta. (Unesco 2012, 10.)
Unescon mukaan nonformaali oppiminen eli epämuodollinen oppiminen puolestaan ra-kentuu erilaisista vaihtoehdoista formaalin oppimisen rinnalla tai täydentäen sitä. Jois-sakin tapauksissa nonformaali oppiminen voi olla säänneltyä ja rakennettu koulutusym-päristön ympärille, mutta tällöin se tapahtuu joustavammin kuin formaalissa oppimi-sessa. Nonformaalia oppimista tapahtuu usein yhteisöissä kuten työpaikoilla ja järjes-töissä. Nonformaalista oppimisesta voi myös saada virallisen todistuksen tai pätevyy-den, mutta se ei ole kuitenkaan samalla tapaa säännelty kuin formaalissa oppimisessa.
(Unesco 2012, 10.) Unescon määritelmien pohjalta tarkkaa rajaa nonformaalin ja for-maalin oppimisen välille voi siis olla vaikea vetää.
Informaali oppiminen eli arkioppiminen eroaa formaalista ja nonformaalista oppimi-sesta sääntelyn, organisoinnin ja strukturoinnin osalta. Informaali oppiminen ei pidä si-sällään näitä elementtejä, vaan se tapahtuu spontaanisti erilaisissa arjen tilanteissa. Op-piminen tapahtuu usein yksilön kiinnostusten kohteiden ja aktiviteettien ympärillä sekä tavallisissa arjen kommunikointitilanteissa. Osaamisen tunnistamisen kautta on mah-dollista tehdä informaali oppiminen näkyväksi ja näin ollen myös tunnustetuksi viralli-sella todistukviralli-sella. (Unesco 2012, 10.)
Euroopan unioni jakaa oppimisen myös näihin kolmeen kategoriaan ja sen määritelmät pohjautuvat elinikäisen oppimisen ajatukseen ja siitä julkaistuun muistioon ”A Memo-randum on Lifelong Learning”. Formaalin oppimisen määritelmässä Euroopan unioni korostaa strukturoitujen oppimistavoitteiden ja oppimisstrategioiden sekä virallisen koulutusinstituution lisäksi oppijan näkökulmaa. Heidän määritelmässään formaali op-piminen on oppijan näkökulmasta tarkoituksellista eikä sattumanvaraista. (Colley, Hod-kinson & Malcolm 2006, 57.)
Nonformaali oppiminen puolestaan nähdään virallisen koulutusinstituution ulkopuo-lella tapahtuvaksi strukturoiduksi oppimiseksi. Usein se ei kuitenkaan johda viralliseen todistukseen, mutta myös tässä niin kuin formaalissa oppimisessa korostuu oppijan tar-koituksellinen oppiminen. Informaali oppiminen puolestaan nähdään arkipäivän tilan-teissa ja sukupolvien sekä muiden suhteiden kuten työsuhteiden, yhteisöjen tai järjestö-jen välisissä kanssakäymissä tapahtuvaksi oppimiseksi. Se ei ole strukturoitua ja har-voin johtaa viralliseen todistukseen. Informaalin oppimisen nähdään tapahtuvan enem-minkin sattumanvaraisesti kuin tarkoituksellisesti toisin kuin formaalin ja nonformaalin oppimisen. (Colley ym. 2006, 57.)
Euroopan unionin ja Unescon määritelmät liittyvät vahvasti politiikan kontekstiin. Eu-rautin (2000) määritelmä puolestaan sidotaan vahvasti työpaikalla tapahtuvaan oppimi-seen. Eraut ymmärtää ja näkee oppimisen henkilökohtaisen tiedon kautta: oppiminen on prosessi, jolla hankitaan tietoa. Oppimista tapahtuu myös, kun olemassa olevaa tietoa käytetään uudessa yhteydessä tai uusissa yhdistelmissä. Tämä johtaa uuden henkilökoh-taisen tiedon luomiseen ja oppimisen määritelmään. Erautin mukaan suurin osa oppi-misesta tapahtuu muodollisesti eli formaalisti järjestetyn koulutuksen ulkopuolella. Hän jakaa oppimisen formaaliin ja nonformaaliin oppimiseen, sulkien pois informaalin op-pimisen käsitteen. Tätä hän perustelee sillä, että informaali oppiminen mielletään usein niin sanotuksi jäännöskategoriaksi, joka kuvaa kaikenlaista formaalin oppimisen ulko-puolella tapahtuvaa toimintaa. (Eraut 2000, 114.)
Myös Billett (2002) niin kuin Eraut näkee, että suurin osa oppimisesta tapahtuu formaa-lin koulutuksen ulkopuolella. Billettin mukaan oppimista tapahtuu kaiken aikaa, ihmis-ten välisissä suhteissa ja toiminnoissa. Erautin tavoin Billett ei käytä informaalin oppi-misen käsitettä. Hänen mukaansa käsitteen käyttö rajoittaa sekä työn kautta tapahtuvaa oppimisen ymmärtämistä, että oppimisen kontekstia yleisesti. Oppimisen kuvaaminen joko informaaliksi tai formaaliksi viittaa hänen mukaansa peruuttamattomaan suhtee-seen sen osalta, missä olosuhteissa oppimisen tapahtuu ja muuttaa oppijaa. Billettin mu-kaan jaottelu ei myöskään huomioi sitä, että yksilöt voivat osallistua laadullisesti eri tavoin erityyppisiin sosiaalisiin käytäntöihin. (Billett 2002, 8.)
Billettin ja Erautin mukaan suurin osa oppimisesta tapahtuu formaalin koulutuksen ul-kopuolella. Livingstonen (2001) määritelmissä puolestaan korostuu opettajan rooli suh-teessa opittavaan tietoon tai taitoon sekä informaalin oppimisen jakaminen kahteen eri käsitteeseen. Livingstone on keskittänyt tutkimuksensa aikuisten jatkuvan oppimisen kontekstiin. Hänen mukaansa formaalista oppimisesta puhutaan silloin, kun opettajalla on valta määrittää, milloin oppija on oppinut opetussuunnitelmassa ennalta määritetyt tiedot ja taidot. Kun taas oppija päättää hankkia lisätietoja tai taitoja opiskelemalla va-paaehtoisesti opettajan kanssa ohjatussa ympäristössä, kuten aikuiskoulutuskursseilla tai työpajoilla, puhutaan nonformaalista oppimisesta. Informaalisessa oppimisessa Li-vingstone erottaa ja käyttää kahta eri käsitettä, jotka ovat informaali koulutus ja infor-maali oppiminen. Inforinfor-maalista koulutuksesta puhutaan silloin, kun opettaja satunnai-sissa ja spontaaneissa tilanteissa ottaa vastuuta oppijan tiedon lisääntymisestä esimer-kiksi opastamalla häntä työtaitojen hankkimisessa. Informaalia oppimista puolestaan on
kaikki muut tarkoitukselliset tai tahattomat tilanteet, joissa opitaan joko yksin tai yhtei-sössä, ilman suoraa opettajan tukea. (Livingstone 2001, 2.)
Beckett ja Hager (2002) lähestyvät informaalia oppimista erilaisesta näkökulmasta.
Heidän mukaansa perinteiset tavat ymmärtää oppimista eivät anna tilaa muille näke-myksille. Perinteiset ajatusmallit ja lähestymistavat hallitsevat meitä ajattelemaan op-pimista formaalin koulutuksen näkökulmasta. Beckettin ja Hagerin mukaan oppiminen pitäisi nähdä ennemmin kokonaisvaltaisena tapahtumana, jossa oppijan äly, tunteet, ar-vot ja käytännön toiminnot sekoittuvat. Heidän mukaansa informaali oppiminen ei ole pelkästään yleisempää kuin formaali oppiminen, vaan myös tehokkaampi oppimisen muoto. Myös Beckett ja Hager perustavat ajatuksensa pääasiassa työpaikalla tapahtu-vaan oppimiseen. (Beckett & Hager 2002.)
Esitetyt oppimisen määritelmät poikkeavat toisistaan muun muassa strukturoinnin, op-pijan oman aktiivisuuden ja opettajan roolin, oppimisen tarkoituksenmukaisuuden ja sattumanvaraisuuden sekä oppimisprosessien näkökulmista. Siinä missä Euroopan Unionin ja Unesco korostavat oppimista strukturoituna prosessina, näkevät Billet ja Eraut sen joustavana, kaiken aikaa ja kaikkialla tapahtuvaksi prosessiksi, jonka perusta on oppijassa itsessään. Livingstone puolestaan korostaa opettajan roolia oppimisproses-sissa. Eri tutkijat ovat myös eri mieltä siitä, missä suurin osa oppimisesta tapahtuu sekä tulisiko informaalin oppimisen käsitettä käyttää vai ei.
Vaikka yllä esitettyjen tutkijoiden ja tahojen määritelmät oppimisesta poikkeavat toi-sistaan, on heillä kuitenkin myös jotain yhteistä. Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että op-pimista tapahtuu myös formaalin eli muodollisen koulutuksen ulkopuolella.