Opinnäytetyön kehittämishankkeen tutkimusstrategiana oli tapaustutkimus ja tutkimusmene-telmäksi valikoitui Delfoi-menetelmä. Tapaustutkimuksessa tarkastellaan yhtä tai useampaa tapausta (esimerkiksi ryhmä, prosessi tai ilmiö) ja johtolankana tapauksen ratkaisemisessa toimii tutkimuskysymys (Eriksson & Koistinen 2014, 3).
Delfoi-menetelmästä päätti maakuntauudistuksen kasvupalvelujen Yhteistyön mallit ja mah-dollisuudet –työryhmä esityksestäni. Työryhmässä toivottiin laajaa ja osallistavaa valmistelua yhteistyön tarpeista ja malleista erilaisilla kasvupalvelujen ja kuntien sekä oppilaitosten yh-dyspinnoilla. Valmisteluteemat ovat myös tulevaisuuteen luotsaavia, joten tulevaisuustutki-muksen menetelmä (Delfoi) tuntui loogiselta valinnalta. Kasvupalvelujen ja kuntien elinvoi-mapalvelujen yhdyspintoihin liittyvästä jännitteisestä valmistelutilanteesta haluttiin saada mahdollisimman analyyttinen ja nostaa näkyville erilaiset näkökulmat sekä perustelut niille.
4.1.1 Tapaustutkimus
Tapaustutkimus ei ole varsinainen metodi vaan enneminkin tutkimusstrategia. muksessa ei ole itsestään selvää, miten tutkittava tapaus valitaan tai rajataan. Tapaustutki-muksessa tarkastellaan yhtä tai useampaa tapausta, joiden määrittely, analysointi ja ratkaisu on keskeisin tavoite. Tapauksen määrittely voi tapahtua ennen aineiston keruuta tai sen jäl-keen. Tapaustutkimukselle tyypillistä on myös erilaisten laadullisten ja määrällisten aineisto-jen rinnakkainen käyttö. Tapaustutkimus koostuu tutkimuskysymyksen muotoilusta, tutkimus-asetelman jäsentämisestä, tapausten määrittelystä ja valinnasta, käytettävien teoreettisten näkökulmien ja käsitteiden määrittelystä, aineiston ja tutkimuskysymysten välisen vuoropuhe-lun logiikan selvittämisestä, aineiston analyysitapojen ja tulkintasääntöjen päättämisestä sekä raportointitavan valinnasta. (Eriksson & Koistinen 2014, 4,22.)
Tutkimuskysymyksenä tässä tapaustutkimuksessa on voisiko allianssit ratkaista mahdollisen kasvupalvelujen ja kuntien elinvoimapalvelujen yhteistyöhön liittyviä tavoitteita ja haasteita?
Tutkimuskysymys voi koostua Eriksson ja Kostiainen (2014, 23) mukaan informaatiokysymyk-sistä ja asiakysymykinformaatiokysymyk-sistä. Tässä tapaustutkimuksessa informaatiokysymys voisi liittyä tapauk-seen liittyvien osapuolten käyttämiin yhteistyönmalleihin (esimerkiksi millaisia yhteistyösopi-muksia on tähän mennessä käytetty ja millaiset kokemukset niistä saavutettiin?). Asiakysy-mykset ovat usein ongelmakeskeisiä ja niiden joukosta voi nousta myös varsinainen tutkimus-kysymys. Esille nousseen tutkimuskysymyksen lisäksi asiakysymyksiä tässä tutkimuksessa ovat olleet ”Onko maakunnalla ja kunnilla tarve järjestäjien väliseen tiiviiseen ja strategiseen so-pimiseen sekä onko allianssiteorioita tutkimalla mahdollista löytää yhteistyön kannalta uusia ja nykyisiin yhteistyön tarpeisiin liittyviä muotoja ja toimintamalleja?”.
Tutkimusasetelmassa valitaan tavoitteiden, tapausten lukumäärän, tutkittavan ajanjakson ja tutkimuskysymyksen luonteen perusteella. Tutkimusasetelma voi olla esimerkiksi poikittais-tutkimus, pitkittäistutkimus tai ennen-jälkeen -tutkimus. (Eriksson & Koistinen 2014, 25.) Tässä tutkimuksessa tutkimusasetelma on vertaileva tutkimus. Tarkastelen useita teemoja Delfoi-menetelmällä tapaukseen tunnistettujen asiantuntijoiden näkemyksiä vertaillen.
Tapaustutkimuksen tapaus voidaan valita joko ennen tutkimusta tai jäsentää ja muokata läpi tutkimuksen teon. Tapaustutkimuksen tapauksen valinta on kuitenkin tutkimuksen tärkeimpiä vaiheita. Tapauksen valinta pitäisi vastata kysymykseen ”Mitä voimme oppia tästä tapauk-sesta?”. (Eriksson & Koistinen 2014, 26.) Tässä tutkimuksessa juuri tapauksen jäsentämisessä tapahtui muutoksia koko prosessin ajan. Alkuperäinen tapaus liittyi maakuntien ja kuntien vä-lisen allianssin rakentamiseen, mutta maakuntauudistuksen kaaduttua ja kasvupalvelujen val-mistelun lakattua tapaus muodostuikin uuteen tilanteeseen: Pirkanmaan ELY-keskuksen, TE-toimiston ja kuntien välisen sopimuksellisen yhteistyön tarpeisiin.
Tapaustutkimuksia voidaan jaotella myös tapaustutkimuksen tyypin perusteella. Kuvailevassa tapaustutkimuksessa tuotetaan kuvausta ja hyvää tarinaa, esimerkiksi kuvaillaan uutta asiaa arkipäiväisessä tilanteessa. Selittävässä tapaustutkimuksessa pyritään selvittämään tapausta tai sen kehitystä. Eksploratiivinen ja uutta teoriaa kehittävä tapaustutkimuksessa tuotetaan uusia teoreettisia ideoita, käsitteitä tai hypoteeseja niistä syistä, jotka tuottavat tutkittavia ilmiöitä. Itsessään arvokas, välineellinen ja kollektiivinen tapaustutkimus ovat kolme erilaista tyyppiä riippuen tapauksen luonteesta, lukumäärätavoitteista ja perusoletuksista. Itsessään arvokas tapaustutkimus on kyseessä silloin kun tutkija haluaa ymmärtää jotain ainutlaatuista tapausta syvällisesti. Välineellisen tapaustutkimuksen avulla halutaan ymmärtää laajemmin-kin jotain ilmiötä kuin vain tiettyä rajattua tapausta. Kollektiivinen tutkimus muodostuu useista eri tapauksista ja niiden välisestä koordinaatiosta tai rinnasteisuudesta; välineellinen tapaustutkimus laajenee usean tapauksen tutkimukseksi, jonka avulla saadaan parempi ym-märrys tai rakennetaan teoriaa. Tapaustutkimukset voidaan jaotella myös intensiivisiin ja eks-tensiivisiin tutkimuksiin. Intensiivisen tutkimuksen tavoitteena on ainutlaatuisuus ja tavoit-teena on selvittää, minkä takia juuri kyseinen tapaus toimii kuvatunlaisesti. Ekstensiivisissä tutkimuksissa pyritään löytämään tapauksia koskevia yhteisiä ominaisuuksia ja yleisempiä malleja. Tapaustutkimuksen tyyppejä voidaan sekoittaa, tärkein tavoite on saada vastauksia asetettuun tutkimuskysymykseen. (Eriksson & Koistinen 2014, 2, 12-20.) Tässä tutkimuksessa on käytössä erilaisia tapaustutkimuksen tyyppejä. Vaikka tutkimuskysymys onkin sidottu Pir-kanmaan toimijoiden kontekstiin, tavoitteena on tuottaa myös laajemmin hyödynnettävää ymmärrystä TE-palvelujen ja kuntien välisen yhteistyön kehittämiseksi.
4.1.2 Delfoi-menetelmä
Tulevaisuuksien tutkimuksessa Delfoi-tekniikan käsitettä alettiin käyttää 1950-luvulla. Mene-telmää käytettiin aluksi salaisissa sotilasteknologiaa koskevissa tutkimuksissa. Delfoi-menetel-mässä asiantuntijat toimivat tulevan kehityksen ”oraakkeleina”, siinäkin mielessä, että mene-telmälle tyypillisesti tarkasteltavista kompleksista tulevista tapahtumista ei ole varmaa tie-toa. 70-luvulla Delfoi-tekniikkaa on luonnehdittu ryhmän kommunikaatioprosessin jäsennel-lyksi menetelmäksi, jonka tarkoituksena on auttaa yksilöiden muodostamaa ryhmää käsittele-mään mutkikkaita ongelmia. (Kamppinen, kuusi & Söderlund 2002, 205.) Delfoita voidaan käyttää arvojen, uusien näkemysten ja ideoiden tuomisessa suunnittelun ja päätöksenteon pohjaksi (Kuusi 2014, 1).
Delfoi-menetelmän alkuaikoina useammalla kierroksella haluttiin mahdollistaa, että asiantun-tijat voisivat korjata omia kannanottojaan. Jos asiantuntijalla on muista poikkeava kanta, niin häntä pyydetään perustelemaan kantansa tai muuttamaan sitä enemmistön suuntaan. Proses-silla pyrittiin konsensukseen, mutta kuitenkin tavalla, jossa ei jätetä poikkeavia perusteluja huomiotta. Menetelmässä pidettiin suotavana mediaaniarvion hyväksymistä, jos asiantunti-jalla ei ole vahvoja perusteita poikkeavaan kantaan. Korjaukset kannanottoihin perustuivat
toisilta panelisteilta saatuun palautteeseen. Delfoi-tekniikalla pyrittiin alkuvaiheessa yksimie-lisyyteen eli konsensukseen tavalla, jossa hierarkia tai yksittäisten panelistien henkilökohtai-set ominaisuudet eivät pääse vaikuttamaan vinouttavasti ratkaisuun. (Kamppinen, kuusi & Sö-derlund 2002, 206-207.)
Konsensus-delfoin rinnalla nykyään käytetään jopa enemmän lähestymistapaa, jossa Delfoi-tekniikan soveltajat eivät enää tavoittele asiantuntijoiden yksimielisyyttä vaan halutaan pe-rusteltuja näkemyksiä tulevasta kehityksestä. Tunnistetaan myös, että asiantuntijoilla voi olla erilaisia intressejä, jotka vaikuttavat hänen tulevaisuusarvioihinsa. Delfoi-menetelmää käyte-tään tällaisessa argumentatiivisessa Delfoin tapauksessa usein skenaarioiden hahmotteluun.
(Kuusi 2014, 10-11.) Tässä opinnäytetyön kehittämishankkeessa on lähtökohtaisesti hyväksytty jo etukäteen vastaajien erilaiset intressit. Delfoi-menetelmällä haluttiin tutkia niiden perus-teluja ja taustoja sekä löytää yhteistyön haasteisiin mahdollisia ratkaisuehdotuksia.
Delfoi-menetelmän keskeiset piirteet ovat panelistien asiantuntijuus (systemaattisuus ja mo-nipuolisuus valinnoissa), tunnistamattomuus, monta kierrosta ja palaute. Tunnistamattomuu-della pyritään siihen, että henkilöiden asemasta väittelevät arviot ja argumentit. Anonyymit asiantuntijat voivat muuttaa kannanottojaan ilman ”kasvojen menetystä” ja vahvat mielipi-dejohtajat eivät voi vaikuttaa ryhmän yleiseen mielipiteen muodostukseen. Delfoissa on kaksi tai useampia kierroksia. Manageri tai tutkijaryhmä kerää tiedot ja jakaa ne analysoituna pa-nelisteille, jotka tulosten perusteella voivat muuttaa mielipiteitään. Jatkokierroksilla syven-netään yleensä kysymyksenasettelua esitettyjen argumenttien perusteella tai tehdään koko-naan uusia tulevaisuuskysymyksiä näkemysten laajentamistavoitteiden vuoksi. Asiantuntijoi-den käsityksiä ei hyväksytä sellaisinaan perustelematta ja kannanottojen korjaukset pohjautu-vat toisilta panelisteilta saatuun perusteluun ja palautteeseen. Palaute on tyypillisesti panee-lia koskevia tunnuslukuja (esimerkiksi mediaani tai hajontatiedot) tai asiantuntijoiden argu-menttikoosteet. (Kuusi 2014, 2-3.)
Delfoi-menetelmää on sovellettu paitsi teknologiseen kehitykseen myös laajemmin muidenkin alojen tulevaisuustutkimuksiin (julkinen terveydenhuolto, lääkeaineiden kehitys jne.). Delfoi-menetelmää on myös kritisoitu aikaa vievänä sekä epäoleellisista tuloksista. Vahvin kritiikki kohdistuu kuitenkin alkuperäiseen tavoitteeseen pyrkiä asiantuntijoiden yksimielisyyteen. Yk-simielisyyden tavoittelun asemasta onkin sittemmin pyritty nostamaan esille aidot esimerkiksi poikkeavista intresseistä johtuvat ristiriidat. Painopiste Delfoi-tekniikassa on siirtynyt teknis-ten keksintöjen vuosilukujen ennakoinnista argumentteihin ja näkökohtiin, jotka perustelevat kehitysarviota. (Kamppinen, kuusi & Söderlund 2002, s. 209-212.) Opetushallitus on teettänyt vuonna 2011 Otavan Opistolla barometrimittariston, jonka avulla pystyttäisiin ymmärtämään mihin oppimisen maailmassa ollaan menossa. Tehtävä toteutettiin politiikka-Delfoilla, jonka tavoitteena oli aikaansaada suuri ideoiden kirjo, jotta erilaisia näkökulmia ja perusteluja voi-daan muun muassa dialogin keinoin punnita keskenään. Delfoi-metodi mahdollisti sen, että
ryhmä sekä yksilönä että yhdessä kohtaa ja jakaa monimutkaisen ongelman. (Linturi & Rubin 2011, 9, 14.)
Delfoi-menetelmä on osoittautunut käyttökelpoiseksi tekniikaksi erityisesti silloin, kun tarkas-teltavan ongelma-alueen asiantuntijoita ei esimerkiksi ajanpuutteen tai persoonallisuuksien dominoivan vaikutuksen vuoksi voida saattaa saman pöydän ääreen (Kuusi 2014, 2). Delfoi-asi-antuntijoiden nimeämisissä voitaisiin hyödyntää osaamismatriisia kattavan asiantuntijuuden, mutta myös uusien näkökulmien esille nousemisen varmistamiseksi. Kanadalainen tutkija Ma-haraj ehdottaa hallituksen työkaluksi osaamismatriisia, missä tarkastellaan hallituksen jäseniä tai yrityksen muita avainhenkilöitä erilaisten arvomaailmojen ja osaamisten lisäksi myös käyt-täytymisen luonteenpiirteiden (esimerkiksi toimintatavat, muutoshalukkuuden) näkökulmista.
(Maharaj 2007, 69, 78-82.)
Ilmola ja Kuusi tekevät kolme ehdotusta heikkojen signaalien tehokkaaseen havainnointiin osana päätöksentekoa. Yksi ehdotuksista liittyi vahvaan argumentaatioon. Organisaatioiden tavoitteena on löytää tunnistettavia tapahtumia, joita voidaan liittää ennakoituun toimin-taympäristöön. Tähän pyritään kompleksisuuden vähentämisellä, joka mahdollistuu ymmär-rystä luovalla ja onnistuneella argumentaatiolla. (Ilmoila & Kuusi 2006, 914.) On siis tärkeää, että ilmiöitä ja havaintoja tarkastellaan monesta näkökulmasta ja tavoitteisiin peilaten. Ru-bin nimeääkin yhdeksi Delfoin pääperiaatteeksi oppimisen. Onnistuessaan prosessi on syvälli-nen oppimis- ja kehitysprosessi asiantuntijoille. Asiantuntijoiden ajattelutapa voi muuttua ja toisaalta oma ajattelu ja osaaminen joutuvat muun asiantuntijaryhmän kriittiseen puntariin.
Osa taustaolettamuksista voi olla syvään juurtunutta, mutta aidosti analysoimatonta tietoa, jonka perustan aukaiseminen ja tuulettaminen ovat osa oppimisprosessia. (Rubin 2012, 9.) Olen hyödyntänyt tässä opinnäytetyössä Delfoi-menetelmää myös osallistavan kehittämisen menetelmänä. Tutkimusmenetelmän lisäksi Delfoi on toiminut mielestäni hyvin myös yhteisöl-lisen oppimisen ja yhteiskehittämisen menetelmänä.
4.1.3 Työpajatyöskentely
Delfoi-paneelien valmistelua toteutettiin tutkimus- ja kehittämishanke -luvussa esitellyissä työryhmissä. Paneelien tuloksia käsiteltiin syksyn 2018 ja kevään 2019 aikana useissa eri työ-pajoissa, tilaisuuksissa ja kehittämiskokouksissa. Nämä tilaisuudet on esitelty kuviossa 2
”Opinnäytetyön kehittämisprosessi” ja työskentelyn tuloksista raportoidaan kohdassa 5.4.
”Työpajat ja tilaisuudet paneelien jälkeen”. Työpajatyöskentelyjen tavoitteena oli jalkaut-taa saavutetut tulokset käytännön kehittämistoimenpiteiksi ja -ehdotuksiksi.
5 Delfoi-menetelmän asiantuntijapaneelit
Pirkanmaan maakuntauudistuksen Yhteistyön mallit ja mahdollisuudet -työryhmä tunnisti kolme kuntien ja tulevan maakunnan yhdistävää teemaa ja nimesi ne paneeleiksi: 1) yrittä-jyys, kasvu ja kilpailukyky, 2) osaamisen kehittäminen sekä 3) työllistymisedellytysten vahvis-taminen. Teemoihin kohdistuvia teesejä on muodostettu suhteessa allianssin muodostamisen vaiheisiin. Osa teeseistä kohdistui allianssin mahdollisten muodostajien strategiavaiheeseen, jolloin tavoitteena on tunnistaa strategisen tason tahtotilaa. Osa teeseistä kohdistui allianssin muodostamisvaiheeseen ja kehitysvaiheeseen, jolloin tavoitteena on selvittää konkreettisem-min yhteensovitettavien palvelujen sisällöistä ja kehittämissuunnista. Osa teeseistä on kohdis-tunut mahdolliseen palveluvaiheeseen, missä keskustelun aiheina ovat palveluntuottajien ja järjestäjien väliset sopimukset ja työnjako. Paneeleissa saadut näkemykset ja perustelut ovat voineet kohdistua kuitenkin mihin tahansa allianssin muodostamisen vaiheeseen ja niitä on myös hyödynnetty kokonaiskäsityksen saamiseksi paneelien johtopäätösosioissa. Kuviossa 3
”Teesit suhteessa allianssin muodostamisen vaiheisiin” kuvataan asetettujen teesien suhdetta allianssin muodostamisen vaiheisiin. Kuvion tarkoituksena on jäsentää saatuja näkemyksiä hyödynnettäväksi eri vaiheiden hahmottamiseksi konkreettisemmalla tasolla.