Opettajan työnkuva ja työkalut

Yhdeksi suurimmaksi haasteeksi opettajien vastauksista nousi esille kouluarjen kiire.

Liikkumisen vähyys ei aina ole suurin tukea tarvitseva haaste oppilaan elämässä, ja tällöin opettajan on keskityttävä niihin isompiin huoliin. Viittauksia opettajien kiireiseen ja kuormittavaan työarkeen antaa myös OAJ:n teettämän Opetusalan työolobarometrin

tulokset (2017). Opettajien mukaan esimerkiksi oppilaiden keskittymisen haasteet tai puutteelliset yhteistyötaidot saattavat olla este toiminnallisuudelle. Opetusryhmät ovat monesti liian isoja ja oppilailla on moninaisia haasteita, ja näin ollen opettajalla ei aina ole aikaa tukea jokaista yksilöä tarpeenmukaisesti. Vähän liikkuvat oppilaat kaipaavat paljon kannustusta ja huomiointia, mutta kiireen takia opettajilla ei aina ole siihen aikaa, vaikka tahtoa ja taitoja löytyisikin. Liikkumattomuuden takana voi olla hyvin monenlaisia syitä, jotka eivät välttämättä tule esille koulupäivän aikaisessa toiminnassa tai puheessa.

Liikkumattomuuden syyt kuitenkin vaikuttavat siihen, miten oppilasta kannattaisi lähteä tukemaan ja auttamaan, joten tietämättömyys taustatekijöistä on suuri haaste opettajille. Eräs opettajista kertoi välituntiaktivoinnin olevan omalta kohdalta haastavaa, sillä välituntivalvontoja on noin yksi päivässä, joten yhden opettajan vaikutusvalta jää melko vähäiseksi.

Kappaleen jälkeisessä lainauksessa liikkumattomuuden moninaisten syiden lisäksi, opettaja nostaa esille pitkäjänteisyyden tärkeyden motivoinnissa ja kannustamisessa.

Kannustamisen ja huomioimisen tulokset eivät näy oppilaassa välttämättä heti ja voi olla, että ne eivät ehdi näkyä edes oman opetuksen aikana. Tämä vaatii opettajalta kärsivällisyyttä sekä kykyä luottaa tulevaan, mikä ei aina hektisessä kouluarjessa toteudu.

Ja et saa sen yhden liikuntatunnin aikana motivoitua, et se on pitempi prosessi, käydä läpi että mitä siellä taustalla on, miks sä et haluu liikkua, et tuntuuks se inhottavalta vai onks siinä joku psyykkinen juttu, vai onks se just se ylipaino, et onks se vaikeeta sulle, ja sehän voi oikeesti olla niin raskasta, että sitä ei viiti tehä. (H3) Erityisluokanopettajina toimivat haastateltavat toivat esille sen, että kaikille oppilaille toiminnalliset tehtävät oppitunneilla eivät sovi. Joidenkin oppilaiden keskittyminen häiriintyy pienistäkin muutoksista oppituntien aikana tai ylimääräisestä liikkeestä ympärillä. Inkluusion myötä erityisen tai tehostetun tuen piirissä olevia oppilaita on yhä useammassa luokassa, joten monenlaiset oppijat on otettava huomioon opetusta suunnitellessa ja toiminnallisuudelle tulisi opettajien mielestä olla myös pedagogiset perusteet. Opettajat painottivatkin oppilaan- ja ryhmäntuntemuksen tärkeyttä, sekä omien vahvuuksien kuuntelemista opetustyössä. Vastavalmistuneet haastateltavat kertoivat toiminnallisuuden ja vähän liikkuvien oppilaiden huomioimisen jäävän muiden asioiden varjoon. Ensimmäisinä työvuosina uutta opeteltavaa on paljon, eikä oppilaiden liikkumisen määrä ole tärkeimpänä mielessä. Blomberg (2008) tuli samaan tulokseen, ensimmäisinä työvuosina nuoret opettajat käyttävät kaikki voimavaransa ja pyrkivät tekemään työnsä tunnollisesti.

… sitä pitää kokoajan muistuttaa itselleen et ihan semmoisista perusasioista, jos on jotain monisteita mitä ne tulee hakee tai kirjoja tai vihkoja tai jotain, niin on silleen, et en vie näitä, vaan jätän ne tähän ja sanon et tulkaa hakee, et se on yllättävän haastavaa. (H5)

Opettajat kertoivat myös oman asenteen ja kiinnostuksen liikuntaa kohtaan vaikuttavan siihen, haluaako fyysistä aktiivisuutta lisätä koulupäivään. Eräs opettajista toi esille haasteen ymmärtää oppilaan negatiivisia tunteita tai asenteita liikuntaa kohtaan, kun opettajan oma liikuntasuhde on aina ollut hyvä. Monet opettajista kokivat omat valmiudet vähän liikkuvien oppilaiden tukemiseen hyviksi, mutta lisäkoulutus olisi siitä huolimatta aina tervetullutta. Opetussuunnitelman hyödyt koettiin ristiriitaisiksi vastausten kesken; opettajat kertoivat opetussuunnitelman kannustavan toiminnallisiin ja monipuolisiin työtapoihin sekä liikunnan lisäämiseen koulupäivään, mutta sieltä ei koettu löytyvän konkreettista apua näiden toteuttamiseen. Yliopisto-opintojen yhteydessä ei opettajien muistikuvien mukaan käsitelty suoranaisesti vähän liikkuvia oppilaita tai keinoja tukea heitä. Opettajien kokemukset yliopisto-opintojen hyödyllisyydestä vähän liikkuvien oppilaiden tukemisessa olivat vähäisiä, ja parhaat toimintatavat olivat monilla muotoutuneet kokemuksen ja kokeilun kautta vasta työelämässä. Vaikka vähän liikkuvaa oppilasta ei opettajien muistikuvien mukaan yliopistossa sen suuremmin käsitelty, osa opettajista koki esimerkiksi liikunnan sivuaineopinnoista olleen hyötyä tarjoamalla monipuolisia ideoita sekä antamalla työkaluja yleisesti liikunta- ja arvokasvatukseen.

6.3.5 Koulun ulkopuoliset tekijät

Opettajat painottivat vastauksissaan kodin merkitystä lapsen kasvatuksessa, koulu tai opettaja eivät yksin kykene ihmetekoihin, eikä sitä tulisi heiltä odottaakaan. Opettajat olivat yksimielisiä siitä, että kotiolot ja huoltajilta omaksutut tottumukset vaikuttavat paljon lapsen käyttäytymiseen sekä asenteisiin. Opettajien vastaukset huoltajien suuresta roolista elämäntavan periytymiseen myös liikunnan osalta ovat yhteneviä esimerkiksi Vanttajan ym.

(2017, 143, 165) tutkimuksen kanssa. Moni opettajista mainitsi lapsen pelaamisharrastuksen usein liittyvän liikkumattomuuteen.

Et sit tuntuu et koulu on aika yksin, jos kotoa ei koeta, et se liikunta olis niin ku millään tavalla tärkeetä. (H4)

Monestihan jos on vähän liikkuva lapsi, niin on myös vähän liikkuva koti, niin jos haluaa edistää lasta jossain asiassa niin siihen tarvii kodin tuen, niin se on ehkä vähän mahotonta sitten jos koti kuitenkin on semmonen että siellä ei sitä sitte arvosteta eikä tueta. (H7)

Huoltajat ovat myös vastuussa oppilaan koulumatkasta; vievätkö he oppilaan kouluun autolla, vaikka matka oli käveltävissä. Yläkoulun liikunnanopettaja kertoi huoltajien kuskaavan oppilaita joskus myös kesken koulupäivän eri liikuntapaikoille ja takaisin.

Huoltajat tekevät näin valinnan lapsensa puolesta sekä antavat omalla toiminnallaan esimerkin lapselle, mikä ei aina kannusta liikkumiseen. Monet opettajat kertoivat, että olivat pyrkineet tekemään muutosta koulupäivän rakenteeseen niin, että liikuntaa saataisiin lisättyä. Isoihin rakenteellisiin muutoksiin kaivattaisin kunnilta enemmän tukea, yksin opettajat ja koulut eivät pelkällä halulla välttämättä saa asioita tapahtumaan. Pari opettajaa kertoi, että koulupäivän rakenne muokkautuu koulukyyditysten mukaan. Oppilaita saattaa tulla kymmenien kilometrien päästä, joten koulukyytien aikataulut vaikuttavat koulupäivän rakenteeseen ja vaikeuttaa sen muuttamista.

Sitä mietittiin myös koulupäivän rakenteen muutosta, sillä tavalla, että sinne ois mahdollistunut vaikka kerhotunti keskelle päivää tai aamulle joku kerho kyyditysoppilaille, mut sitten nää bussilinjat ja kaikki on semmosia että niitä ei voi muuttaa, niin sitte koulupäivän rakenne on tietty ja sillä mennään. (H2)

Eräs opettajista kertoi somalityttöjen kulttuurisista haasteista liikuntaan liittyen. He pukeutuvat pitkiin vaatteisiin ja huiveihin myös liikuntatunneilla, joten ymmärrettävästi heille tulee nopeammin kuuma ja he saattavat sen takia jättäytyä helpommin sivuun tekemisestä.

Opettajan mukaan somalikulttuurissa (ainakaan kyseisten perheiden) naiset eivät harrasta liikuntaa. Kuitenkin pari hänen opetuksessaan olevaa somalityttöä olivat hyvin innoissaan koululiikunnassa pallopeleistä, mutta oppilaiden perheet eivät tue seuraharrastuksiin liittymistä. Opettajan kuvailemat kulttuuriset haasteet ovat yhteneviä Siljamäen, Anttilan ja Ponkilaisen (2017) tutkimuksen tuloksiin.

Meidän tutkimuksemme lähes kaikki opettajat mainitsivat kodin merkityksen lasten liikuttajana koulun ohella ja niiden parin opettajan vastauksista, joissa ei ollut suoraa mainintaa kodin merkityksestä vähän liikkuvan oppilaan tukemisessa, se tuli mainituksi jossain muussa yhteydessä haastattelun aikana. Opettajat eivät yksinään pysty muuttamaan lasten liikuntatottumuksia, jos huoltajat eivät ole siinä mukana. Vanttaja, Tähtinen, Zacheus ja Koski (2017, 143) toivat tutkimuksissaan esiin vähän liikkuvien liikkumattomuudessa vanhempien ja kodin roolin liikuntaan kannustamisesta ja esimerkin näyttämisestä. Samaan tulokseen ovat tulleet Palomäki, Huotari ja Kokko (2017) tutkimuksessaan, jonka mukaan aktiivisesti liikkuvat kokivat saavansa enemmän tukea vanhemmiltaan kuin vähän liikkuvat.

7 POHDINTA

Tässä kappaleessa pohdimme tarkemmin tutkielmamme luotettavuutta ja eettisyyttä, jatkotutkimusmahdollisuuksia sekä esittelemme tärkeimmät johtopäätöksemme. Olemme jo tuloksissa peilanneet aikaisempia tutkimustuloksia ja taustateorioita tutkielmamme tuloksiin, joten pohdinnan lopussa tarkastelemme tärkeimpiä tuloksia ja johtopäätöksiä kolmen tutkimuskysymyksemme valossa. Yksityiskohtaisemman tulosten ja teorian tarkastelun löytää Tulokset -kappaleesta. Olemme perustelleet laajasti aiheemme tärkeyttä ja ajankohtaisuutta sekä käyttäneet asianmukaisia lähteitä sekä viittauksia. Pohdimme tutkielmamme luotettavuutta ja eettisyyttä Tuomi ja Sarajärven (2018) sekä Eskola ja Suorannan (1998) kirjallisuuden pohjalta.