Koulun ulkopuoliset tekijät

Koulun ulkopuolisiin tekijöihin lukeutuivat vapaa-ajan viettotavat, kotiolot ja perhe sekä sukupuolelliset erot. Monet opettajista määrittelivät vähän liikkuvaa oppilasta ensimmäisenä vapaa-ajan liikkumattomuuden ja passiivisen käyttäytymisen kautta.

Opettajat kuvailivat vähän liikkuvaa oppilasta sellaiseksi, joka ei liiku vapaaehtoisesti tai riittävästi liikuntasuosituksiin nähden. Alakoululaisten liikuntasuositukseksi opettajat mainitsivat vähintään tunti reipasta liikuntaa päivittäin. Suositusten mukaan koululaisen tulisi liikkua 1-2 tuntia päivässä, mahdollisimman monipuolisesti (Opetusministeriö & Nuori Suomi ry 2008, 18).

Pyysimme vähän liikkuvan oppilaan määrittelyn yhteydessä jokaista opettajaa kertomaan, onko heidän opetusryhmässään vähän liikkuvia ja jos on, niin kuinka monta.

Tutkimusjoukkomme opettajien arvioiden mukaan heidän opetusryhmissään on vähän liikkuvia oppilaita 5-45 %. Määrät vaihtelivat melko paljon ryhmän mukaan, mutta puolet opettajista arvioivat vähän liikkuvia olevan ryhmässään tällä hetkellä 20-30 %. Tutkimusten mukaan alakouluikäisistä noin 50–60 % liikkuu alle tunnin päivässä (Hakanen, Myllyniemi, Salasuo 2019; Kokko ym. 2019; Roberts, Tynjälä & Komkov 2004; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019; Tammelin 2008). Opettajien arvioimat liikuntamäärät ovat vain suuntaa antavia, sillä ne perustuivat siihen, mitä he havainnoivat koulupäivän aikana sekä ovat kuulleet oppilailta tai heidän huoltajiltaan.

Kotiolot tulivat ilmi lähes jokaisen opettajan vastauksessa kysyessämme vähän liikkuvan oppilaan määritelmää. Lapset omaksuvat huoltajiensa tapoja ja toimivat pitkälti huoltajien esimerkin sekä asettamien käytänteiden mukaan. Opettajien mukaan vähän liikkuvien oppilaiden perheissä liikunnallisuutta ei välttämättä koeta tärkeäksi, eikä lapsi näin saa positiivista mallia ulkoilusta tai liikkumisesta. Eräs opettaja kertoi esimerkin oppilaan ylisuojelevasta vanhemmasta, joka ei antanut lapsen hypätä tai loikata mistään, pyöräillä tai harjoitella tasapainoilua. Myös huoltajien runsas poissaolo kotoa vaikuttaa lapsen tekemisiin vapaa-ajalla. Jos kotona ei ole ketään katsomassa lasten tekemisten perään, jää vastuu lapsille itselleen päättää mitä tehdä. Tutkimusten mukaan, vanhemmilla ja kodilla on tärkeä merkitys lasten liikuntainnon synnyttäjänä ja kannustajana liikkumaan myös vapaa-ajalla (Vanttaja ym. 2017; Palomäki, Huotari, Kokko 2017). Erityisesti vähän liikkuvat oppilaat eivät ole kokeneet vanhempien tukeneen heitä liikunnanharrastamisessa (Palomäki, Huotari, Kokko 2017). Myös vanhempien sosioekonomisella asemalla on vaikutusta liikunnan määrään (Kantomaa ym. 2013; Tammelin 2003).

Et kyllä varmaan haluttais, mutta lapsi on aika paljon oman toiminnan varassa siellä kotona, se vastuu on kuitenkin hirmu paljon vanhemmilla kuljettaa harrastuksiin tai olla lapsen kanssa pihalla. Mut kun vanhemmat on aika paljon poissa kotoo, niin lapsi enemmän pelaa, kun hälle ei kukaan sano, että nyt pitäis mennä ulos. (H6)

On myös huoltajien käsissä päättää, kuinka lapsi kulkee koulumatkansa. Opettajien kokemusten mukaan oppilas harvoin itse päättää kulkea koulumatkaa kävellen tai pyöräillen, jos vanhemmat eivät siihen kannusta tai velvoita, vaikka toki poikkeuksiakin on:

Semmonen positiivinen huomio, näille vähän liikkuville, että tiedän et näistäkin neljä kävelee kouluun siitä huolimatta, että... he ei ehkä tarkoituksen omaisesti oo vähä liikkuvia, vaan heitä vaan kiinnostaa muut asiat. (H12) Samaan tulokseen huoltajien vaikutuksesta lastensa koulumatkoihin on tultu useissa tutkimuksissakin; vanhempien asenteilla on vaikutus siihen, kuinka lapset kulkevat koulumatkansa. Vanhemmat saattavat olla ylisuojelevia ja kuljettavat kouluun tai sitten arvostavat fyysistä aktiivisuutta ja kannustavat pyöräilyyn tai kävelyyn. (Ziviani ym. 2004;

Merom ym. 2006; Panter ym. 2010). Usein vanhemmat ovat tyttöjä kohtaan suojelevampia kuin poikia (LIKES 2013).

No ehkä semmonen oppilas, joka ope tietää, että se äiti sen tuo tuohon koulun pihalle ja hakee siitä, ja kun kuuntelee niitä oppilaitten juttuja, että mitä esimerkiks tehään viikonloppuna. Et jos siellä ei koskaan se tietty oppilas kerro mitään, että ollaan käyty vaikka hiihtämässä tai luistelemassa, tai olin pihalla ja leikin sen ja sen kaverin kanssa… (H9)

Kaikki luokanopettajat kertoivat, että heidän oppilaansa tulevat suurimmaksi osaksi pyörällä tai kävellen kouluun. Erityisopettajien luokissa osalle oppilaista on myönnetty koulukyyti, koska lyhyestäkin koulumatkasta yksin selviäminen voisi olla liian haastavaa. Jos oppilaan koulumatkan katsotaan olevan oppilaan kehitystasolle liian vaarallinen tai vaikea, hän voi olla oikeutettu maksuttomaan koulukyytiin, vaikka asuisi alle viiden kilometrin päässä koulusta (Perusopetuslaki 628/1998, 32 §). Pienemmillä paikkakunnilla olevat opettajat kertoivat osan oppilaista tulevan koulukyydillä, koska välimatkat ovat pitkiä. Vain kaksi opettajaa mainitsi, että vanhemmat kuljettavat oppilaita kouluun, ja näin ollen vanhempien kyydillä tulijat olivat harvinaisempia tutkielmassamme. LIKES:n (2013) mukaan, 59 % peruskoululaisista kulkee kouluun kävellen tai pyörällä. Tämä tukee meidän tuloksiamme koulumatkoista, suurin osa oppilaista, jotka asuivat alle viiden kilometrin päässä koulusta, kulkivat kouluun pyörällä tai kävellen. Harvemmin vanhemmat kuljettivat kouluun. Myös talven vaikutusta koulumatkoihin oli nähtävissä, talvella mopojen ja skoottereiden käyttö vähenee. Tällöin myös vanhemmat saattavat tuoda useammin kouluun.

Mopoja on tottakai, mut se on vaan kun on mopokelejä, niin niitä on ehkä 20, et kyl niit on mutta ei läheskään kaikilla. Sit on paljon näitä, jotka vanhemmat tuo, sitten meillä on kauempaa oppilaita niin ne tulee koulubussilla, sitte jotain jotka käyttää julkista liikennettä, mutta sanoisin et suurin osa tulee pyörällä kumminkin. (H5)

Huoltajat sanelevat liikkumisen lisäksi pitkälti myös perheen ruokailutottumukset. Perheen sosioekonominen asema määrittää sen, millaisiin ruoka-aineisiin vanhemmilla on varaa, lisäksi se, kuinka vanhemmat arvottavat liikuntaa vaikuttaa perheen valintoihin ylipäätään (Babey ym. 2009; Kantomaa ym. 2013; Tammelin 2003). Huoltajat tekevät ruokaostokset ja näin ollen myös päätöksen siitä, mitä kotona syödään.

Oppilaiden vapaa-ajan tekemisistä tietokoneen tai pelikonsolin pelaaminen ja videoiden katselu liitettiin opettajien vastauksissa useimmiten juuri vähän liikkuviin oppilaisiin. Yhdellä opettajalla oli kuitenkin omassa opetusryhmässään päinvastainen kokemus pelaavista oppilaista, sillä heillä kaikilla oli pelaamisen vastapainoksi myös liikuntaharrastuksia.

Opettajat kertoivat vähän liikkuvien oppilaiden olevan kiinnostuneita liikunnan sijaan muista asioista, kuten esimerkiksi piirtämisestä, lukemisesta tai äsken mainitusta pelaamisesta.

Oikeestaan ne on silleen aika kompensoivia: ne jotka ei liiku, ne pelaa. (H1) Nämä on akateemisesti siis vahvoja, osa näistä tykkää tosi paljon lukea, osa piirtää ja sitten on semmosta mielikuvituksellista leikkiä, että heitä kiinnostaa muut asiat kun se liikunta. (H12)

Yksi opettajista jakoi vähän liikkuvat kahteen ryhmään; oppilaisiin, jotka liikkuvat arkena todella vähän tai eivät ollenkaan ja oppilaisiin, jotka liikkuvat vapaa-ajalla ja saattavat käydä liikuntaharrastuksissakin, mutta se ei näy koulupäivien aikana oppilaan käyttäytymisessä ja näin ollen opettaja saattaa tulkita oppilaan vähän liikkuvaksi, vaikka se ei välttämättä ole koko totuus. Viimeksi mainitussa tapauksessa oppilaalla ei välttämättä ole harrastuksen tuomaa tukea kouluympäristössä, esimerkiksi kavereita samasta harrastuksesta, jolloin oppilas ei uskalla toimia yksin eri ympäristössä ja seurassa. Tulos on yhtenevä Konun (2002, 6−7) oppilaiden hyvinvointiin vaikuttavista luokista; useimmiten juuri vähän liikkuvien oppilaiden kohdalla kavereilla oli suuri merkitys liikkumisen kannalta. Ilman kaveriporukkaa vähän liikkuvat eivät välttämättä liiku liikuntatunneilla tai välitunneilla ollenkaan.

Kaveripiirillä nähtiin myös olevan vaikutus oppilaan vapaa-ajan viettotapoihin; jos kaverit eivät liiku, se ei välttämättä kiinnosta itseäkään. Kavereilla on tutkitusti vaikutusta vähän liikkuvan liikkumiseen. Palomäen, Huotarin ja Kokon (2017) mukaan 51 % vähän liikkuvista koki kavereiden olevan este liikkumiselle ja LIKES:in (2016) mukaan, 26 % nuorista koki,

että kavereiden negatiivinen asenne liikuntaa kohtaan esti myös nuorta itseään liikkumasta, kun taas 33 % koki ystävien kannustavan liikkumaan.

Muutama opettaja, joiden luokan oppilaat asuivat pääpiirteittäin haja-asutusalueilla, kertoivat heidän kokemuksensa mukaan sen vaikuttavan oppilaiden vapaa-ajan toimintaan esimerkiksi tottuneisuutena ulkoilla ja liikkua metsässä kaupungissa asuvia lapsia enemmän. Palomäki, Huotari ja Kokko (2017) tekivät tutkimuksessaan löydöksen, jonka mukaan haja-asutusalueella asuvat alakoululaiset pojat liikkuivat enemmän kuin kaupungissa asuvat, mutta yläkouluikäisillä tytöillä haja-asutusalueella asuminen taas vähensi liikunnan harrastamista.