6.2 Opettajien tavat tukea vähän liikkuvaa oppilasta koulupäivän aikana
6.2.2 Huomiointi
Huomiointi-yläluokka sai kaikista eniten mainintoja ja opettajien mielestä opettajan antamalla kannustavalla palautteella on suurin merkitys vähän liikkuvien oppilaiden tukemisessa. Huomiointi-luokkaan kuuluu oppilaan kannustamiseen, rohkaisemiseen, innostamiseen sekä eriyttämiseen liittyviä vastauksia. Kannustaminen ja rohkaisu nähtiin
tärkeänä osana erityisesti vähän liikkuvien osalta. Opettajat suosivat paljon kannustamista, kehumista ja positiivista palautetta. Myös kannustava ilmapiiri, rohkaisu ja tsemppaaminen sekä itsetunnon vahvistaminen liikkumisen kautta nähtiin tärkeänä osana tukitoimia.
Erityisesti liikuntatunneilla kannustaminen ja huomioiminen sekä onnistumisen kokemusten luominen koettiin tärkeänä. Lisäksi useat opettajat painottivat välitöntä puuttumista ikäviin kommentteihin, pelin tiimellyksessä tulleisiin sanaharkkoihin sekä ylipäätään pyrkivät ikävien liikuntakokemusten minimointiin. Yhden haastateltavan opettajan mukaan oppilaat osaavat olla raakoja toisiaan kohtaan. Jo pienet kannustavat sanattomat palautteet ovat tärkeitä, kuten peukku, hymy tai ylävitonen. Opettajan kannustus ja taitojen kehittyminen ovat vähän liikkuvien oppilaiden liikuntainnostuksen lisääjiä, totesivat Laakso ja kumppanit (2006) artikkelissaan. Tätä tulosta tukee myös meidän tutkielmamme tulokset. Usein ensimmäisenä mainittu ja myös määrällisesti eniten mainintoja saanut tukemisen keino oli kannustaminen.
Eräs opettaja kertoi, että hän on alkanut tietoisesti kannustamaan, rohkaisemaan ja tsemppaamaan oppilaitaan liikuntatunneilla. Hän painotti erityisesti välitöntä palautetta, kehumista, ylävitosia tai muuta juuri kyseisen oppilaan ja hänen henkilökemioihinsa sopivaa kommunikointia. Välitön palaute on opettajan mukaan toimivinta antaa heti, kun huomaa oppilaan tekevän jotain henkilökohtaisella tasolla itselle merkittävää tai kun oppilas oppii jotain uutta. Opettaja kertoi, että jopa vanhemmat ovat huomanneet muutoksia lapsissaan, erityisesti vähän liikkuvien oppilaiden vanhemmat. He ovat lähestyneet opettajaa Wilman kautta ja kiitelleet ilman, että opettaja on edes kertonut tekevänsä tietoisesti jotain toisin liikuntatunneillaan. Opettaja kuitenkin painotti sitä, ettei ketään saa pakottaa tekemään mitään, mihin he eivät ole valmiita. Oppilaantuntemus nousi opettajan tekemisessä merkittäväksi tekijäksi. Kun oppilaasta huomaa hänen olevan valmis kokeilemaan, silloin opettajan kannustuksella on tärkeä rooli.
Kannustin koko ryhmää ja sanoin kyseiselle oppilaalle, että kyllä sinäkin osaat ja varovaisesti lähettiin liikkeelle, että kokeilee ensin sen (kuperkeikan) alkuasennon.
Sitten kun se teki alkuasennon, niin minä kysyin, että uskallatko kokeilla loppuun asti, mutta hän kieltäytyi ja vastasin, että ei sinun vielä tarvitse, että katso vähän aikaa, kun muut tekee. Ja sitten minä kävin muualla ja palasin uudestaan ja huomasin hänen ilmeestään, että hän haluais sen tehdä. Sitten minä kannustin vähän lisää ja hän sen teki, ja lopulta kun meillä oli siinä pitkä matto, niin hän teki kolme kuperkeikkaa peräkkäin, kun oikeen kannustin ja taputin. Minä koen, että minulla on hyvä oppilastuntemus, niin huomasin, että hän varmasti siihen pystyy, kun yhden kerran tekee. (H12)
‘Innostaminen’ -alaluokan päätimme pitää omana alaluokkana, koska koimme sen olevan erilaista toimintaa kuin kannustamisen ja rohkaisun. Innostaminen oli usein lapsen toiveista lähtevää ja lapsia osallistavaa toimintaa, kuten toivepelejä ja leikkejä, lasten omien leikkien
viemistä liikuntatunneille sekä lasten harrastusten osallistamista koulutoimintaan. Useiden tutkimusten mukaan, parhaita keinoja liikuntatunneilla viihtymiseen, välituntiliikunnan lisäämisen ja liikuntainnostuksen herättämiseen ovat oppilaiden omaehtoinen toiminta, toiveiden kuuntelu, toiminta johon oppilaat voivat itse vaikuttaa ja oppilaiden osallistaminen suunnitteluun. (Konu 2002; Pellegrini & Holmes 2006;
Gråstén 2014
; Vesala 2016.) Seuraavissa sitaateissa opettajat kuvaavat innostamiseen liittyviä oivalluksia:…Et ne sais sen positiivisen, et hei liikunta, sun ei tarvii olla nopee tai hyvä jossain sulkapallossa, et se voi olla ihan pienin askelin. (H3)
Yksi oppilas on semmonen, että se yhtäkkiä vaan kerto mulle, että hän on nyt kotona ruvennut treenaamaan käsipainoilla ja aamulla käy aina lenkillä ja muuta. Minä sitten, että no katsotaanpa tuossa meijän koulun kuntosalilla, että miten sinä teet niitä juttuja ja sehän taas lisäsi vaan sitä intoa. (H10)
Opettajat kertoivat myös järjestävänsä erilaisia tempauksia, kuten liikkuva joulukalenteri tai viikoittain vaihtuva luokan yhteinen leikki. Pari opettajaa kertoi, että ovat keränneet luokan seinälle esimerkiksi hiihtokilometrejä eli jokaisesta hiihdetystä kilometristä sai laittaa merkinnän ja kun luokan tavoite oli täynnä, siitä seurasi yhteinen palkinto. Opettajat kertoivat, että lapsia on helppo ‘’höynäyttää’’ leikin kautta liikkumaan. Useat opettajat kuitenkin painottivat sitä, että liikuntatunneilla ei kilpailla muuta, kuin itseä vastaan. Vanttaja, Tähtinen, Zacheus ja Koski (2017, 143) tutkimuksessaan totesivat, että yksi vähän liikkuvien liikkumattomuuden syy oli se, etteivät he pitäneet kilpailemisesta.
Kilpailu voi aiheuttaa vertailuasetelman oppilaiden välillä sekä huonommuuden ja häpeän tunnetta. (Vanttaja ym. 2017, 136 – 143.) Tutkielmamme tulos kilpailun välttämisestä on siis tutkitusti todistettu lisäävän oppilaiden viihtyvyyttä koulun liikuntatunneilla, erityisesti vähän liikkuvien kohdalla.
No, kannustamalla ja pitää pyrkiä luomaan sinne semmonen ilmapiiri, jossa kilpaillaan itteä vastaan, eikä toisia vastaan, että se rima niin kun asetetaan ite ja sitä vastaan sitten, niinku liikkumisessa ja ihan kaikessa. (H7)
…kaikki tämmöset pelit ja pelitilanteet niin luoda semmosiks mukavis, et meillä ei ihan hirveesti, ne ei siedä kilpailua, pitää koittaa olla tosi tarkka siitä, ettei ois liian kilpailumainen se koulunliikuntatilanne. (H6)
Muutamat opettajat mainitsivat myös, että he ovat liittäneet liikuntaa ja ravintoa sekä terveystietoa keskusteluihin oppilaiden kanssa ja luoneet monialaisen oppitunnin keskustellen terveydestä. Oppilaat ovat kuulemma innostuneet näistä tunneista paljon ja aiheet olivat herättäneet keskustelua vielä seuraavinakin tunteina.
Ehkä opetukseen oon tuonu silleen, että monialainen viikko pidettiin niin kun terveysliikunta ja terveysviikkona tässä meijän luokalla, että sillon liikuttiin niin kun melkein päivittäin, et käytiin treeniraput kattomassa ja muuta. Oli frisbeegolfit ja muut, ja sillon puhuttiin kaikesta liikunnasta ja liikuntaan liittyvästä. Puhuttiin ruuasta, proteiineista ja muista ja oli ihan huikeeta kun 3.-luokkalaiselle jäi mieleen, et pitää syödä, jos meinaa saada lihakset ja flexsailla ja… rasvoista puhuttiin ja muista, ja ne innostu ihan hirveesti niistä jutuista. (H11)
‘Eriyttäminen’ -alaluokka pitää sisällään erilaisia keinoja, joilla opettajat tukevat vähän liikkuvia oppilaita heidän taitotasonsa mukaan. Opettajat tarjoavat liikuntatunneille monipuolisesti erilaisia lajeja, myös kevyempiä, kuten frisbeegolfia niin, että liikuntatunnit tarjoaisivat aina kaikille jotain. Opettajat halusivat auttaa oppilaita löytämään itselleen sopivan lajin, jota voisi harrastaa myös vapaa-ajalla. Tutkimusten mukaan, yksi lasten liikkumattomuuden syy on oman lajin löytymisen vaikeus (Blomqvist, Mononen, Koski &
Kokko, 2018.; Koski & Hirvensalo 2018). Monet opettajat painottivat sitä, että tehdään enemmän erilaisia ja monipuolisia harjoitteita, pelkän pelaamisen sijaan, mikä onkin uuden opetussuunnitelman perusteiden mukaista (Opetushallitus 2014). Koululiikunnassa motoristen taitojen ja välineenkäsittelytaitojen monipuolinen harjoittelu lisää viihtyvyyttä ja onnistumisen kokemuksia koulun liikuntatunneilla (Laakso, Nupponen, Koivusilta, Rimpelä
& Telama 2006).
Mielelläänhän en lähtökohtaisesti pidä joukkuelajeja tällaisia perinteisiä ja eihän se niin pitäis ees mennäkkään, niin ku nyky OPS:n mukaan vaan enemmän silleen, missä pääsee niinku yksilöt ja vaikka parit tai pienet ryhmät sitten toteuttamaan niitä harjoitteita. (H10)
Monet sanoivat, että yrittävät antaa oppilaille myös kahden kesken vinkkejä sekä huomaamattomasti tekemisen lomassa neuvoa ja auttaa, ettei tulisi leimautumista jollain tavalla heikommaksi. Eräs opettaja kertoi, että jakaa ryhmät taitotason mukaan, oppilaat voivat itse valita rajun tai kevyemmän pelin tai opettaja jakaa oppilaat itse. Melkein kaikki opettajat kertoivat, että he eriyttävät taitotason mukaan niin, että jokainen pääsisi etenemään pienin askelin ja löytäisi oman tapansa liikkua. Useat haastateltavista mainitsivat, että he pyrkivät luomaan liikuntatunneilla mahdollisimman paljon onnistumisen kokemuksia erityisesti vähän liikkuville, ja tätä kautta pyrkivät vahvistamaan vähän liikkuvan itsetuntoa ja minäpystyvyyttä liikunnan saralta. Keltikangas-Järvinen (2004) painottaakin itsetunnon rakentuvat kokemuksista ja sanoo koulun olevan yksi lapsen itsetunnon rakentajista. Huono liikuntaminäkuva ja kokemus itsestä huonona liikkujana onkin tutkittu olevan liikuntaa estäviä tekijöitä (Fogelholm 2011).
Tutkimuksemme opettajat ovat selvästi käyttäneet tutkimuksissa hyviksi todettuja tukitoimia vähän liikkuvien kohdalla ja ymmärtävät, kuinka tukea kaikkia oppilaita ja heidän minäkuvaansa liikkujina. Eräs opettaja kertoi, että hän pitää välillä oppilaalleen kahden kesken liikuntatukiopetusta ennen koulupäivän alkua, joka on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi. Motoristen perustaitojen harjoittelu voi auttaa erilaisissa oppimis- ja keskittymisvaikeuksissa (Jaakkola 2012). Osa opettajista antaa vähän liikkuville esimerkiksi vaihtoehtoisen suoritustavan, jos ei meinaa muuten saada tehdyksi tai erilaisia sivutehtäviä, kuten tuomarointia, jos oppilas ei halua osallistua peliin. Tärkeää opettajien mukaan on, ettei ketään pakoteta mihinkään ja säilytetään keskusteluyhteys oppilaisiin. Oppilaiden kouluviihtyvyyteen vaikuttaa liiallinen vaatimustaso oppilaan taitotasoon nähden (Keltikangas-Järvinen 2004), joten tärkeää onkin, että opettaja eriyttävät opetustaan alas- ja ylöspäin sekä antavat oppilaan itse valita sopiva taso.