Opettajan osaaminen

Opettajan osaamiseen sisältyy toiminnallisuus, oppimisympäristöt, opettajan asenne ja opettajan pätevyys. Nämä kaikki neljä alaluokkaa kuvasivat jotenkin opettajan ammatillista osaamista, niin käytännön osaamista kuin henkilökohtaista kompetenssia. ‘Toiminnallisuus’

pitää sisällään opettajien luokassa käyttämät toiminnalliset tehtävät ja toiminnallisuuden sisältämät merkitykset. Opettajat antoivat toiminnallisuudelle puheissaan esimerkiksi seuraavanlaisia merkityksiä: istumisen välttäminen, taukojumppa lisää iloa ja viihtyvyyttä, taukojumppa virkistää, tekee hyvää, kun saa poistua vähäksi aikaa esimerkiksi tietokoneelta sekä toiminnallisuus tauottaa toimintaa tilanteen ja oppilaan mukaan.

Opettajilla oli paljon erilaisia esimerkkejä käyttämistään toiminnallisista työtavoista. Pari opettajista lisäsi toimintaa ruokailuun mennessä ja tullessa, esimerkiksi haastamalla oppilaita pomppimaan rappuset. Monet opettajat sanoivat, että toiminnallisuutta voi lisätä kaikkiin oppiaineisiin ihan pelkästään jo sillä, että pyytää oppilaita itse hakemaan vihkot, paperit, soittimet tai välineet. Rajala ym. (2015) totesivat tutkimuksessaan, että oppituntien toiminnallisuus oli myös oppilaiden toive liikunnan lisäämisen tavoista koulupäivään. Eräs opettaja toi esiin myös tauon tärkeyden erityisesti oppilaille, joilla on keskittymisen pulmaa.

Muutama opettaja oli tehnyt liikunnallisen radan, jonka oppilas sai käydä tekemässä silloin, kun liikkeelle oli istumisen lomassa omasta mielestä tarvetta. Liikuntatuntien sijoittaminen aamuun voi parantaa huomattavasti oppilaiden keskittymistä muilla tunneilla.

…mulla esimerkiksi tänä vuonna on ollu liikuntatunnit niin ku aamuntunnit, mulla on kaks viikkotuntia nelosille, niin meillä on maanantai ja torstai aamuina liikuntaa. Mä ajattelin aluksi, että mitäköhän tästä tullee. Ihan tosi hyvä, et se on siinä aamulla, ja meillä on maanantainakin tuplamatikka sillon sen jälkeen.

Ne tosi hyvin jaksaa ja sillä on oikeesti niihin oppitunteihin ja siihen lasten tekemiseen, niin tosi iso vaikutus, ne on jotenkin tosi rauhallisia ja skarpimpia niiden liikuntatuntien jälkeen. (H7)

Oppimisympäristöistä opettajat kertoivat, että he hyödyntävät erilaisia luokan ulkopuolisia ympäristöjä, kuten käytäviä tai koulupihaa. Eräs opettaja kertoi, että oppilaat innostuivat luokan ulkopuolisesta tekemisestä. Muutama opettaja oli piilottanut käytäville tehtäviä ja oppilaiden oli pitänyt suunnistaa oikeisiin paikkoihin. Tämän kaltainen toiminta oli motivoinut ja innostanut oppilaita hyvin paljon. Eräs opettaja kertoi, että he opiskelevat oppilaidensa kanssa pihalla vähintään pari tuntia viikossa. Vielä viime vuonna, kun kaikki tunnit olivat opettajan oman luokan tunteja ja hän pystyi näin itse vaikuttamaan oppituntien paikkaan lukujärjestyksessä, he olivat luokan kanssa ulkona kokonaisen päivän viikossa. Oppilaat ovat opettajan kokemuksen mukaan nauttineet kovasti ulkotunneista ja pitävät joka

ulkoviikkotunnista tiukasti kiinni. Rajala ja kumppanit (2015, 75) totesivat tutkimuksessaan, että oppilaiden mielestä tylsimmätkin tunnit muuttuivat mielenkiintoisesti oppimisympäristön muuttuessa pois perinteisestä luokkahuoneesta. Tuloksissamme huomasimme erityisesti vähemmän aikaa työelämässä olleiden tiedostavan toiminnallisuuden hyödyt. Nuoret opettajat mielellään hyödyntäisivät toiminnallisuutta enemmänkin, mutta aikaa menee vielä enemmän luokan hallintaan ja asioiden opettamiseen, minkä takia toiminnallisuus unohtuu siinä lomassa.

Opetushallitus (2014) on suositellut uusimmassa perusopetuksen opetussuunnitelmassa, että oppilaita kannustetaan toiminnallisuuteen, luovuuteen, liikkumiseen ja leikkiin.

Oppimisympäristöjä ja työtapoja hyödynnetään monipuolisesti ja siirrytään välillä ulos luokasta. Laaja-alaisissa tavoitteissa painotetaan toiminnallisia työtapoja sekä oppilaiden fyysistä aktiivisuutta edistävää opetusta. Opetuksen lisäksi opettajien ja kaikkien koulussa työskentelevien aikuisten vastuulla on oppilaiden kasvatustyö ja hyvinvoinnin edistäminen.

(Opetushallitus 2014.)

Opettajan asenteella koettiin myös olevan suuri vaikutus oppilaisiin. Se koettiin tärkeäksi, että opettaja ei tule liikuntatunneille farkuissa, vaan on pukeutunut asianmukaisesti ja toimii ylipäätään esimerkkinä oppilaille omalla käytöksellään esimerkiksi osallistumalla liikuntatunneilla peleihin. Opettajat painottivat keskustelun merkitystä oppilaiden kanssa, kuulumisten kyselyä sekä keskustelua konfliktitilanteissa reilusta pelistä ja sääntöjen noudattamisesta. Opettajat keskustelevat oppilaidensa kanssa terveellisistä elämäntavoista ja liikunnasta ylipäätään. Yleinen asennekasvatus liikuntaan ja ulkoiluun tuli useissa haastatteluissa ilmi. Eräs opettajista kertoi, kuinka hänen luokassaan oli syksyn aikana ollut vielä paljon vähän liikkuvia, mutta nyt osa heistä oli löytänyt innostuksen liikuntaan, ja he olivat asettaneet tavoitteeksi fyysisen kunnon kehityksen. Opettaja ei osannut mainita yhtä syytä oppilaiden yleiselle liikuntainnostukselle, mutta voi olla, että luokalle uuden opettajan antama liikunnallisen elämäntavan esimerkki sekä oppilaiden kanssa käydyt keskustelut olivat herättäneet oppilaita huomaamaan liikkumisen hyötyjä.

Opettajan tärkeä ominaisuus on myös ymmärrys siitä, että kaikkia liikunta ei kiinnosta sekä siitä, että murrosiässä nuoren keho ja mieli ovat myllerryksessä. Opettajan sensitiivisyyttä nuoren kehon muutoksissa painottivat myös Virta ja Lounassalo (2017).

Niin sitten ite on ajatellut silleen, että mä yritän olla liikunnan opettajana lempeä ja tehdä asioita monipuolisesti, mutta sitten myös ymmärtää, että se oma keho varsinkin nuorella ihmisellä, ne elää semmoisessa ajassa, että se saattaa olla tosi rankkaa, mut sitten toisaalta yrittää hirveesti korostaa sitä, että miten tärkeetä se on sille terveydelle. (H2)

Opettajan pätevyyteen sisällytettiin vastauksista kaikki, minkä opettajat kokivat vaikuttaneen omaan työminäkuvaansa positiivisesti tai rakentavasti, kuten koulutukset, omat koulukokemukset, harrastukset, opinnot ja opetussuunnitelman vaikutus opettajaan.

Suurin osa opettajista koki, että oma valmius tukea vähän liikkuvia on hyvä, mutta jotkut kokivat, että aiheesta olisi kuitenkin kiva saada lisäkoulutusta. Monet opettajat olivat käyneet työnsä ohessa liikunnan lisäämiseen liittyviä hyödyllisiä lisäkoulutuksia esimerkiksi seuraavista aiheista: VaNe-matikka, ympäristökasvatus, Liikkuva koulu sekä Ulos oppimaan. Lisäksi yliopisto-opinnoista, erityisesti liikunnan sivuaineesta koettiin olleen jonkin verran hyötyä sekä erilaisista netistä löytyvistä materiaalipankeista. Opettajat perustelivat omia valmiuksiaan harrastustaustoillaan, omalla mielenkiinnolla ja tietämyksellä sekä koulutuksen tuomalla varmuudella.

…minä oon hakeutunut semmoiseen työhön, missä se painotus on liikunnassa. Ja sen takia mulle niitä tunteja varmaan on laitettukin. (H7)

Seuraavassa lainauksessa opettaja kertoi innostamisen keinoistaan välituntiliikunnan pariin. Kyseinen opettaja toimii pienluokan opettajana ja hän kertoi oppilaiden tarvitsevan välillä paljonkin ohjausta, jotta pääsevät tekemiseen kiinni.

...meillä on aika hyvin pitkiä välkkiä, niin ne ei ois semmosta seisoskelua, vaan ois itekin siinä mukana, koska sit ne jotenkin innostuu paljon enemmän kun siellä on joku, joka näyttää vähän mallia et mitä tehään tai ehottaa et pelataanko vaikka jalkapalloa. (H6)

Opettajista osa sanoi uuden opetussuunnitelman tuovan väljyyttä ja antavan ohjaksia enemmän opettajan käsiin. Yksi opettaja mainitsi, että opetussuunnitelma on toiminut kannustimena toiminnallisuudelle, sillä toiminnallisia työtapoja painotetaan entistä enemmän. Kuitenkin monet painottivat sitä, että OPS ja sen käyttö on täysin opettajasta kiinni. Huomionarvoista on, että kaikkien opettajien kohdalla opetussuunnitelma tuli toiminnallisuuden näkökulmasta puheeksi meidän aloitteesta, ja näin ollen voidaan pohtia, olisivatko opettajat maininneet opetussuunnitelmaa muuten laisinkaan.

Ehkä musta tuntuu siltä et nyky OPS on reilusti väljempi. Et yleisesti tavoiteltavia sisältöjä on vähemmän, niin yleisesti se tuo sitä väljyyttä siihenkin et asioita vois sit vähän eri tavalla oppia ja opiskella ja sit sitä kautta et ei oo niin hirveästi sitä, mitä on pakko pakko ehtiä. Et sit on mahdollista sieltä sit valita et nyt tehdäänkin metsäretkiä, missä tulee sitä liikuntaa, kun ei oo hirveetä määrää sitä haltuun otettavaa. (H4)

Monet opettajat mainitsivat, että omalla liikunnanopettajalla tai luokanopettajalla on ollut vaikutusta siihen, millainen opettaja itse on tänä päivänä. Vanttaja ym. (2017) totesivat tutkimuksessaan, että vuonna 2003 peruskoulussa olleilla oppilailla on kielteisempi kuva

koululiikuntaa ja liikunnanopettajaa kohtaan, kuin vuonna 2013 peruskoulussa olleilla.

Tutkijat selittivät tätä sillä, että koululiikunta on kehittynyt paljon kyseisen vuosikymmenen aikana esimerkiksi Liikkuva koulu –hankkeen, monipuolisemman liikunnanopetuksen sekä koulun liikuntaan innostavan asenteen myötä.

Yhdellä opettajista oma peruskoulun liikunnanopettaja oli ollut tiukka, julma, vanhanaikainen ja hän oli suosinut niitä, jotka harrastivat liikuntaa jossain seurassa, eikä arkiliikunta ollut hänen mielestään riittävästi. Tästä kokemuksesta rikkaampana opettaja kertoi, että itse yrittää olla lempeä ja tehdä asioita monipuolisesti sekä korostaa liikunnan merkitystä terveyden kannalta. Toinen opettaja kertoi, kuinka liikuntatunnilla oltiin seisty rivissä ja kaksi luokkalaista oli saanut valita omat joukkueensa, ja kuinka nöyryyttävältä se tuntui, kun ei ikinä tullut valituksi ensimmäisenä, vaikkei ollut se viimeisinkään. Opettaja ei itse tästä syystä ole ikinä käyttänyt huutojakoja. Yksi opettaja kertoi, että välttää liiallista kilpailua liikuntatunneilla, koska oli itse kokenut kilpailuhenkiset liikuntatunnit ikävänä. Kilpailu on yksi liikuntainnon laannuttajista (Vanttaja ym. 2017), lisäksi kilpailutilanne voi aiheuttaa osaamattomuuden ja nolatuksi tulemisen kokemuksia, mikä laskee oppilaiden kouluviihtymystä (Keltikangas-Järvinen 2004).

Syväoja ym. (2012, 30) toteavat koulun olevan siinä mielessä merkityksellinen paikka, että se saavuttaa lähes koko ikäluokan ja on näin ollen avainasemassa liikunnan lisäämisessä.

Koulu ei tietenkään ole yksin vastuussa lasten liikunnan harrastamisesta ja suositusten täyttymisestä, mutta sillä on kuitenkin suuri rooli etenkin vähän liikkuvien lasten liikuttamisessa ja tasavertaisten mahdollisuuksien luomisessa. Tutkielmamme opettajat, kaikki ymmärsivät liikunnan hyödyt oppilaan kannalta ja halusivat lisätä liikuntaa koulupäiviin. Opettajat lisäsivät liikuntaa koulupäiviin monipuolisesti kaikki oppilaat huomioiden.