Opettajan tärkeä rooli liikuntaminäkuvan kehityksessä

Tutkittavat opettajaopiskelijat kokivat koululiikunnan mielekkääksi silloin, kun koululiikun-nan opettaja oli ammattitaitoinen ja kannustava ja piti oppilaille sisällöllisesti monipuolisia tunteja. Koulun liikuntatuntien sisällöllä oli suuri merkitys viihtyvyyteen tunneilla ja sen myötä liikuntaminäkuvan kehitykseen (Koski 2004, 196, 2013, 108). Koski (2013) painottaa monipuolisuuden ja erilaisten lajien kokeilun tärkeyden liikuntakasvatuksessa. Sisällöllisesti tärkeää koulun liikuntatunneilla oli se, että oppilaat pääsivät itse vaikuttamaan tuntien sisäl-töihin sekä se että tunneilla kokeiltiin useita eri lajeja. Perusopetussuunnitelma (2014) ko-rostaa oppilaiden ottamista mukaan sisältöjen suunnitteluun, jotta oppilaat olisivat motivoi-tuneempia ja innosmotivoi-tuneempia liikuntatunneilla. Oppilaiden sisällyttäminen sisältöjen suun-nitteluun antaa oppilaille autonomian tunnetta, joka taas on yhteydessä motivaation lisään-tymiseen liikuntatuntien aikana (Ryan & Deci 2017, 10–11; Vasalampi 2017, 59). Tutkitta-vat kokiTutkitta-vat myös, että lajikokeilut ja muu monipuolinen sisältö liikuntatunneilla mahdollisti enemmän onnistumisen kokemuksia ja näin ollen motivaatio pysyi tunneilla korkeampana (Schunk, Meece & Pintrich 2014, 5–6, 277). Kari (2016) toteaa väitöskirjassaan, että liikun-tatunneilla on tärkeää se, että opettaja huomioi oppilaat ja suunnittelee sisältöjä sen pohjalta minkälaisia oppilaat ovat. Tärkeää on, että oppilaat saavat itselleen mielenkiintoista teke-mistä tunnilla, ja että he voivat kokea uusia kokemuksia ja mahdollisia elämyksiä liikunta-tunnin aikana. Ryan ja Deci (2017) lisäävät pätevyyden olevan yhteydessä itsearvostukseen.

Kari (2016) lisää, että eri liikkujatyyppien (kilpailija, tuottaja, uurastaja, liikunnan kolhima, elämysliikkuja, terveyden korostaja, liikunnan suurkuluttaja) huomioiminen liikuntatuntien sisältöjä rakentaessa on olennaista (Kari 2016, 192–193).

Tutkittaville tärkeää oli myös hyvä ja kannustava ilmapiiri liikuntatunneilla, jolloin tunnit olivat paljon rennompia ja näin ollen siellä oli mahdollisuus kokeilla uusia lajeja vapaasti ilman, että joutuisi mahdollisen pilkan kohteeksi (Christiansen, Lund-Cramer, Brondeel, Smedegaard, Holt & Skovgaard 2017, 35–37; Fox & Lindwall 2014, 41; Huovinen & Rintala 2007, 205). Liikuntatunneilta saadut sosiaaliset kokemukset ovat merkityksellisiä pätevyy-den kokemusten muodostumisessa ja ne edistävät motivaation kehittymistä (Kari 2016, 186;

Ryan & Deci 2017; 11; Vasalampi 2017, 60). Opetuksessa keskeistä liikuntatuntien

sisältö-jen lisäksi on oppimisen ilo, onnistumisen kokemukset sekä positiivinen ja kannustava ilma-piiri (Eloranta 2007, 227; Kalaja 2013, 193; Kalaja & Kalaja 2007; 236–237; Koski 2013, 107–108).

Pakolliset kuntotestit koettiin negatiivisiksi tekijöiksi liikuntatunneilla. Kuntotestien perus-teella saatettiin antaa koko liikuntatunnin arvosana ja ne saattoivat määritellä oppilaan osaa-mista liikuntatunneilla. Osa tutkittavista koki arvioinnin muutenkin epäreiluna ja kertoivat arvioinnin perustuvan siihen, harrastaako liikuntaa vapaa-ajalla vai ei. Anttila ja Juvonen (2002) täsmentävät, että ikävä palaute ja huono arviointikokemus saattaa varjostaa esimer-kiksi liikunnan harrastamista monien vuosien ajan. Tämän takia arvioinnit ja positiivinen sekä rakentava palautteen anto ovat koulun näkökulmasta tärkeimpiä itsetunnon ja minäkä-sityksen kehitykseen vaikuttavia tekijöitä (Beasley & Garn, 2013; Keltikangas-Järvinen 2004, 204–208; Nupponen, Penttinen, Pehkonen, Kalari, & Palosaari, 2010). Nupponen ja muu tutkijaryhmä (2010) selvittivät tutkimuksessaan liikunnan arvosanan yhteyttä aikuisiän liikkumiseen. Tutkimuksessa todettiin, että arvosana oli yhteydessä liikunnan monipuolisuu-teen ja määrään aikuisiällä (Nupponen ym. 2010, 45, 67, 83–85). Arvosanalla voidaan siis tässäkin yhteydessä todeta olevan merkitystä liikuntaminäkuvan kehitykseen, vaikka sitä ei suoranaisesti tutkimuksessa tutkittu. Palomäen ja Heikinaro-Johanssonin (2011) liikunnan oppimistulosten seuranta-arviointi on lisäksi yhdenmukainen saamiemme tutkimustulosten kanssa, jossa kuntotestit ja seuraavassa kappaleessa mainittu kilpaileminen ovat koululiikun-nan osalta yksiä epämieluisimmista tekijöistä.

Kuntotestien lisäksi myös kilpailu ja siihen liittyvä joukkuejako koettiin negatiivisiksi teki-jöiksi koululiikuntatuntien sisällön osalta. Kilpailusta ei pidetty, jos ei itse ollut kovin urhei-lullinen tai kokenut omaa osaamistaan hyväksi (Fox & Lindwall 2014, 40–43; Liukkonen, Jaakkola & Soini 2007, 159–160). Kilpailuissa pärjäsivät vain lahjakkaimmat ja suosituim-mat oppilaat, jotka myös valittiin joukkueisiin ensimmäisenä. Vastauksien joukosta nousi kuitenkin esille yksi vastaus, jossa kilpailua pidettiin mukavana tekijänä liikuntatunneilla.

Karin (2016) tutkimuksesta selviää, että kilpailu liikuntatunneilla voi olla tietyissä tapauk-sissa mielekästä ja voittaminen voi olla mukavaa. Kilpailu lisää myös yhteenkuuluvuuden-tunnetta oppilaiden kesken. Hän kuitenkin korostaa, että kilpailuun on suhtauduttava aina varovaisesti. Kilpailu voi aiheuttaa pahimmassa tapauksessa kiusaamista tai epäkunnioitta-vaa käytöstä. (Kari 2016, 187–188). Alakouluiässä vertailulla on suuri rooli ja lapset alkavat

vertailemaan itseään muihin, joka vaikuttaa minäkäsityksen ja lapsen itsetunnon kehittymi-seen (Opetushallitus 1970, 51). Useampi tutkittava mainitsi, että heidän koulussaan oli käy-tössä “huutojako”-menetelmä, jossa valitaan kaksi kapteenia ja nämä kapteenit saavat itse valita joukkueensa. Tämä menetelmä koettiin kaikkien sen maininneiden tutkittavista mie-lestä inhottavaksi kokemukseksi liikuntatunneilla. Heidät valittiin aina viimeisenä joukkuei-siin, sillä eivät olleet urheilullisesti muiden oppilaiden mielestä tarpeeksi lahjakkaita.

Suurin merkitys koululiikuntatunneilla viihtymiseen oli kuitenkin opettaja. Opettaja koettiin tärkeäksi liikuntatuntien kokemukseen vaikuttavaksi tekijäksi. Tutkittavat kirjoittivat hyvän opettajan olevan ammattitaitoinen ja kannustava. Hänen tuli myös olla rohkaiseva ja innos-tava sekä hänen tuli osata antaa positiivista palautetta oppilaille (Aho 1997, 25, 40; Korpinen 1990, 3; Opetushallitus 1970, 51). Jos opettajalla ei ollut näitä ominaisuuksia, eivätkä tunnit olleet sisällöllisesti mielekkäitä, ei liikuntatunneista pidetty ja ne saattoivat jättää huonoja muistoja liikunnasta pitkäksikin aikaa. Penttisen (2003) tutkimuksessa liikunnan arvosana sekä opettajan mielekkyys vaikuttivat koululiikunnassa viihtymiseen. Mikäli arvosana oli alle 8 ja opettaja oli ollut lannistava, koettiin koululiikunta kielteiseksi. Jos opettaja taas oli innostava, koettiin liikunta mielekkääksi arvosanasta huolimatta. Penttinen (2003) korostaa opettajan keskeistä merkitystä koululiikuntakokemuksissa. (Penttinen 2003, 74.) Kääriäinen (1988) huomauttaa urheilukokemuksilla olevan vaikutusta yleisesti minäkuvan kehitykselle ja pitää näin ollen positiivisia liikuntakokemuksia varsinkin alakoulussa tärkeinä. Opettaja saattoi pahimmassa tapauksessa kiusata ja syrjiä oppilaita, jotka eivät olleet hänen mie-leensä, esimerkiksi oppilaat, jotka eivät harrastaneet liikuntaa vapaa-ajalla (Keltikangas-Jär-vinen 2004, 186, 189–190, 209). Brandenin (2004) mukaan nolaaminen ja häpeän tunteen tuottaminen erityisesti kouluympäristössä heikentää itsetunnon kehittymistä.

Opettajalla on suuri rooli ja vastuu rakentaa liikuntatunneista mielekkäitä ja monipuolisia, jotta ne sopivat kaikille oppilaille, ja että mahdollisimman moni oppilas saisi koulun liikun-tatunneista mahdollisimman paljon irti. Opettajan tulee miettiä monia asioita rakentaessaan liikuntatunteja, joista tärkeämpänä on se, että tunnit ovat sisällöllisesti monipuolisia (Koski 2013, 107). Jos liikuntatuntien sisällöt eivät ole tarpeeksi monipuolisia ja motivoivia vaan keskittyvät vain tiettyyn suppeaan osa-alueeseen, voidaan se kokea heikentävän liikunta-minäkuvan kehitystä (Beasley & Garn 2013, 248). Varsinkin huonot kokemukset ja omaa

itsetuntoa alentavat suoritukset voidaan katsoa heikentävän liikuntaminäkuvaa ja oman itse-tunnon rakentumista. Fox (2003) lisää, että erityisesti heikon itseitse-tunnon omaavat oppilaat hyötyvät hyvästä opetuksesta liikunnantunneilla. Tunneilta he voivat saada positiivisia ko-kemuksia, jotka kehittävät itsetuntoa (Fox 2003, 108). Lisäksi oppilaat, ketkä eivät saa kan-nustusta kotoa liikunnan harrastamiseen, hyötyvät koulun liikuntatunneista (Branden 2004, 202). Nupposen ja muun tutkijaryhmän (2010) tutkimus osoittaa, että koululiikunnassa tär-keää on tukea oppilaita ja mahdollistaa mahdollisimman positiivinen oppimisympäristö lii-kunnalle. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin opettajalla olevan suuri merkitys koululiikun-nassa viihtymiselle. Opettajan tulee olla hienotunteinen, kannustava ja osaava, jotta koulu-liikunnan kokemus olisi mahdollisimman positiivinen. (Nupponen, Penttinen, Pehkonen, Kalari, & Palosaari, 2010.) Schunk, Meece & Pintrich (2014) korostavat myös opettajan vaikutusta oppilaiden motivaatioon. Jos opettaja on kannustava ja antaa positiivista pa-lautetta, on sen havaittu olevan hyödyksi oppilaan motivaatiolla opittavaa ainetta kohtaan (Schunk, Meece & Pintrich 2014, 5–6, 277).

Opettajalla on suuri merkitys koululiikuntatunneilla viihtymiseen ja näin ollen voidaan aja-tella, että opettajalla on myös vaikutusta liikuntaminäkuvan kehittymiseen. (Branden 2004, 202; Fox & Lindwall 2014, 41.) Opettajan tulee rakentaa liikuntatunteja, joissa sisällöt koh-taavat oppilaiden motivaation ja kiinnostuksen kanssa. Lisäksi opettajan täytyy huomioida kaikki oppilaat tasavertaisina ja arvioida heidät ennemmin osallistumisensa kuin osaami-sensa perusteella. Jos liikuntatunneista on pidetty ja niistä on saatu hyvä lähtökohta liikku-miselle, kannustaa se jatkamaan myös liikkumista jatkossa (Telama 2000, 60–62). Tästä jat-kamme seuraavassa kappaleessa 8.1.4, jossa vastaamme tarkemmin tutkimuskysymykseen siitä, onko koululiikunnalla vaikutusta liikuntaminäkuvan kehittymiseen.

Emme kuitenkaan voi olla varmoja siitä, kuinka paljon opettajalla on vaikutusta aikuisiän liikuntaminäkuvaan. Koulun liikunnanopettaja on voinut antaa pohjan liikunnan harrastami-selle ja siihen kiinnostumiseen, mutta emme voi taata suurempaa yhtäläisyyttä kouluajan opettajan ja aikuisiän liikuntaminäkuvan kanssa. (Nupponen, Penttinen, Pehkonen, Kalari,

& Palosaari, 2010). Kuten olemme aiemmin jo maininneet, tutkielmassamme opetuksen laa-dukkailla, monipuolisilla sekä kannustavilla sisällöillä on merkitystä liikuntatuntien muis-toihin ja tähän liikunnanopettajan tulee opetuksessaan pyrkiä (Opetushallitus 2014, 273–

274).