Koululiikunnan merkitys liikuntasuhteen rakentumiselle

Koululiikunnalla on paikkansa yksilön liikuntasuhteen rakentumisessa. Koululiikunnan yh-teydessä lapsi kohtaa merkityksiä, joilla hän rakentaa omaa liikuntasuhdettaan. Koululii-kunta mahdollistaa kokemuksia ja elämyksiä erilaisista liiKoululii-kuntamuodoista, jotka vahvistavat liikunnan sosiaalisen maailman merkityksiä. Opettajan tehtävänä on pyrkiä tunnistamaan ajan henkeä sekä oppilasjoukon keskuudessa vallitsevaa yleistä liikunnan merkitysmaailmaa ja suunnitella sisältöä ja toimintaa sen raameissa (Koski 2013, 107). Koululiikunnalla voi kuitenkin olla myös kääntöpuoli suhteen rakentumisessa. Kuten aiemmin olemme mainin-neet, viimeistään koulumaailmassa vertailu toisiin alkaa, etenkin liikunnan ja urheilun pa-rissa. Tällöin liikunnasta heijastuu negatiivisia kokemuksia, jotka heikentävät myönteisten merkitysten luomista. Itsensä tunteminen tarpeettomaksi ja onnettomaksi liikuntatunneilla voi johtua esimerkiksi siitä, ettei koe olevansa tarpeeksi nopea juoksemaan tai taitava potki-maan palloa. Tästä johtuen liikuntatunnit eivät jää positiivisella tavalla mieleen, vaan ne kokemukset halutaan pyyhkiä pois mielestä saman tien. Lahjakkuus, suosittuna oleminen sekä hyvä olo liikuntatunneilla puolestaan lisäävät innokkuutta ja halua osallistua aktiivisesti seuraavilla liikuntatunneilla. (Fox & Lindwall 2014, 40–43; Liukkonen, Jaakkola & Soini 2007, 159–160.)

Lisäksi positiiviset kokemukset koululiikunnasta luonnollisesti vahvistavat kiinnittymistä liikunnan maailmaan ja lisäävät positiivisia merkityksiä liikuntasuhteen rakentumisessa. Lii-kuntakasvatuksen avulla mahdollistetaan tutustuminen liikunnan merkityksiin. Koululiikun-nalla voidaan vaikuttaa siihen, millä tavoin liikunnan tai yksittäisten lajien merkityksiin tu-tustutaan ja miten ne tehdään näkyviksi ja ymmärrettäviksi. (Koski 2004, 196; Koski 2013,

108.) Tällä tarkoitetaan sitä, että eri lajeihin tutustuminen ei ole yksipuolista, pelkästään la-jitaitoihin perehtymistä, vaan sen lisäksi esiin nostetaan lajin monipuolisuus ja sen eri ulot-tuvuudet, esimerkiksi hauskanpito lajin harrastamisen yhteydessä. Opetuksessa on keskeistä luoda tilanteita, joissa korostuvat oppimisen ilo, onnistumisen kokemukset sekä positiivinen ja innostava ilmapiiri. Sen lisäksi muita merkitysulottuvuuksia voivat olla terveyden eri osa-alueet. Tällöin korostetaan monipuolisesti lajin merkityksiä sen sijaan, että esille nostettai-siin vaan yksittäiset lajitaidot. Paitsi eri lajeihin tutustumisella, myös kokonaisvaltaisella liikkumisella on suuri rooli liikuntakasvatuksessa. Keskeinen teema motoristen taitojen li-säksi liikunnanopetuksessa on fyysisen toimintakyky sekä sen ylläpitäminen ja kehittämi-nen. Koululiikunnan tehtävä oppilaan toimintakyvyn kehittämisessä on opettaa ja kannustaa oppilasta liikkumaan ja huolehtimaan omasta toimintakyvystään. Koululiikunta mahdollis-taa tutustumisen eri lajeihin, liikuntapaikkoihin sekä harrastusmahdollisuuksiin, mikä lisää oppilaiden kiinnostusta erilaisiin liikuntamuotoihin ja sen myötä myös oman fyysisen toi-mintakyvyn ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Koulun ulkopuolella tapahtuvalla liikuntahar-rastuksella on yhteys motivaatioon ja innostuneisuuteen koulun liikuntatunneilla (Shen 2012, 52). Monipuolisen ja laadukkaan liikuntakasvatuksen avulla tuetaan lasten ja nuorten fyysistä ja psyykkistä terveyttä. (Eloranta 2007, 227; Kalaja 2013, 193; Kalaja & Kalaja 2007; 236–237; Koski 2013, 107–108.)

Nupponen ja muut tutkijakollegat (2010) tutkivat nuorten aikuisten koulu- ja koululiikunta-asenteita ja -kokemuksia vuosilta 1985–1988. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää samo-jen henkilöiden koululiikuntaa koskevia asenteita ja kokemuksia sekä heidän kouluvuosi-naan että aikuisiällä. Sen lisäksi tutkittiin koulu- ja aikuisiän välisten asenteiden ja kokemus-ten yhteyksiä ja pysyvyyttä. Koululiikunnan vaikuttavuus -tutkimus (KOVA) oli pitkittäis-seurantaan perustuva jatkotutkimusohjelma vuosina 1985–1988 toteutetulle Tehostetun kou-luliikunnan tutkimukselle. Vuosina 1985–1988 kyselylomakkeisiin vastanneiden osallistu-jien määrä vaihteli hieman taustamuuttuosallistu-jien valossa, mutta aineistojen välillä ei ollut tilas-tollisesti merkitseviä eroja. Tutkimuksen mukaan koululiikunta koettiin kouluiässä pääosin hyödylliseksi ja hauskaksi. Myös aikuisena enemmistö osallistujista kuvasi suhtautumistaan koululiikuntaan myönteiseksi. Kouluaikaisen liikunnan oppimisen koettu hauskuus on yh-teydessä yleisesti koululiikuntaan suhtautumiseen sekä myönteisiin kokemuksiin liikunta-tunneista. Tulos siis osoittaa sen, että liikuntakasvatuksessa tulee kiinnittää huomiota jokai-sen oppilaan tukemiseen ja positiivisten kokemusten mahdollistamiseen, jotka tuovat iloa ja

myönteisiä tuntemuksia oppilaalle. Tutkimuksen mukaan myös oman kouluajan opettajan innostavuus tai päinvastoin lannistavuus vaikutti kokemukseen koululiikunnasta. Näin ollen muun muassa opettajan rohkaisulla, innostavuudella sekä oppilaiden kohtaamiseen liitty-vällä hienotunteisuudella on merkitystä liikuntatunneilla viihtyvyyteen ja positiivisten koke-musten syntymiseen. (Nupponen, Penttinen, Pehkonen, Kalari & Palosaari 2010.)

Liikunnanopettajalla on merkittävä rooli oppilaiden itsetuntoon ja liikuntakäyttäytymiseen myös koulun ulkopuolella. Mikäli opettajan tuki ja ohjaaminen liikuntatunneilla edesautta-vat oppilaita nauttimaan liikunnasta ja tunnistamaan sen hyödyt, on opettaja onnistunut.

Opettajan tarjoama sosiaalinen tuki sekä myönteinen palaute ovat merkittäviä erityisesti nii-den oppilainii-den kohdalla, jotka kokevat olevansa liikunnallisesti heikkoja. Opettajan antaman palautteen tulee perustua havainnointiin oppilaiden suorituksista. Keskeistä on, että oppilas tietää, mistä palautetta annetaan ja ymmärtää palautteen sisällön. Tällöin palaute ohjaa op-pilasta omissa suorituksissaan ja edesauttaa kehittymisessä ja uuden oppimisessa. Tavalli-sesti palautteen anto tapahtuu sanalliTavalli-sesti, mutta myös eleet ja ilmeet voivat toimia palaut-teen välittäjinä. (Lintunen 2000, 85; Varstala 2007, 129–131.) Kannustamisen ja innostasen myötä oppilaat kokevat onnistumiinnostasen tunteita, mikä puolestaan kehittää oppilaiden mi-näkuvaa. (Beasley & Garn 2013; Nupponen, Penttinen, Pehkonen, Kalari & Palosaari 2010.)

Kuten jo aiemmin mainittu, Perusopetuksen opetussuunnitelman (2014) mukaan liikunnan keskeisimpinä tavoitteina on kannustaa oppilaita fyysiseen aktiivisuuteen sekä ohjata oppi-lasta ylläpitämään ja kehittämään fyysisiä ominaisuuksia positiivisten kokemusten kautta.

Nupposen (2010) ja muun tutkijaryhmän tutkimuksessa osallistujat arvioivat aikuisena, mi-ten heidän koululiikuntakokemuksiinsa liittyvät tekijät ovat vaikuttaneet nykyiseen liikunta-aktiivisuuteen. Jos opettajan toiminnalla, tuntien ilmapiirillä tai koululiikunnan sisällöillä koettiin olevan myönteistä vaikutusta aikuisiän liikunta-aktiivisuuteen, myös vastaajien asennoituminen koululiikuntaan oli perustellusti myös myönteistä. Tämänkään tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan voida suoraa todeta, miten kouluvuosien liikunnanopettajan oppi-tunneille määrittämillä sisällöillä ja toiminnalla sekä ilmapiirin luomisella on vaikutus ai-kuisiän liikunta-aktiivisuuteen. Mutta siitä huolimatta, vaikka muistot liikuntatunneilta näyt-tävät säilyvän pitkään, on tutkimuksen mukaan merkittävää painottaa liikuntakasvatuksen

monipuolisia sisältöjä, kannustavaa ja tasa-arvoista ilmapiiriä sekä yhteisöllisyyden ja kult-tuurisen moninaisuuden huomioimista. (Opetushallitus 2014, 273–274; Nupponen, Pentti-nen, PehkoPentti-nen, Kalari & Palosaari 2010.)

Nupposen ja muun tutkijaryhmän (2010) artikkeli liikuntanumeron yhteydestä aikuisiän lii-kunta-aktiivisuuteen on osa edellä mainittua pitkittäisseurantaan perustuvaa Koululiikunnan vaikuttavuus -tutkimusta. Liikunta-aktiivisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä liikuntahar-rastuksen määrää, harrastettujen liikuntalajien monipuolisuutta ja hyötyliikunnan määrää sekä osallistumista organisoituun liikuntaan yleisesti ja erityisesti vielä kilpaliikuntaan. Tut-kimuksen mukaan liikunnan todistusarvosana oli merkitsevästi positiivisesti yhteydessä ai-kuisiän liikuntaharrastuksen määrään, monipuolisuuteen ja tehoon sekä organisoituun lii-kuntaan osallistumiseen. Sen lisäksi yhteyttä havaittiin myös osallistumista kilpaliilii-kuntaan koulu vuosien jälkeenkin. On hyvin mahdollista, että koululiikunnassa hyvin menestyneet ovat osallistuneet kilpaurheiluun jo kouluvuosien aikana, joten aikuisiällä sen jatkaminen on helpompaa ja todennäköisempää. Koululiikunnan monipuoliset sisällöt ja sosiaaliset liikun-tamuodot ovat merkittävä osa liikunta-aktiivisuutta myös kouluvuosien jälkeen. Ne luovat tasapainoa erilaisten liikunnan tavoite- ja sisältöalueiden välille, jolloin myös itselleen mie-leisen liikuntamuodon löytäminen on helpompaa. (Nupponen, Penttinen, Pehkonen, Kalari

& Palosaari 2010, 45, 67, 83–85.)