Negatiiviset koululiikuntakokemukset

KUVIO 5. Negatiivisesti vaikuttaneet tekijät koululiikuntakokemuksissa

Kuten positiivisten koulukokemusten yhteydessä, myös negatiivisten koulukokemusten jou-kossa yleisimmin mainituksi tekijäksi nousi opettaja (n=8). Keskitymme tähän tarkemmin seuraavissa luvuissa.

Liikuntatuntien sisältö nousi myös negatiivisten koulukokemusten listan kärkeen, kun seit-semän (n=7) tutkittavista mainitsi kyseisen tekijän kirjoitelmassaan (ks. kuvio 5). Liikunta-tuntien sisällöt koettiin negatiivisina silloin, kun sisältöön ei itse saanut vaikuttaa ja silloin, kun tunnit olivat yksipuolisia. Osalle tiettyjen lajien pelaaminen tai tekeminen liikuntatun-neilla vaikutti koko kouluajan liikuntatuntien kokemukseen. Muutama vastaavasti koki huo-nojen kokemusten vaikuttaneen kiinnostukseen lajeja kohtaan.

Luultavasti muutamat huonot kokemukset pallo- ja joukkuelajeista muuttivat koko suhtautumiseni niihin. (T22P)

Olisin kaivannut ehdottomasti monipuolisuutta ja vaikkapa oppilaiden toiveita kuun-neltavaksi lajivaihtoehdoissa. (T8A)

Meille ei ikinä opetettu välineenkäsittelytaitoja tms. vaan käytiin suoraan pelaamaan (M2P)

Vastaajista osa (n=7) kertoi, että joukkuejako tunnilla oli vaikuttanut negatiivisesti liikunta-tuntien kokemukseen. Joukkuejaolla tarkoitetaan liikuntatunneilla tapahtuvaa jaottelua jouk-kueisiin, esimerkiksi jonkin pelin yhteydessä. Kukaan vastaajista ei kokenut joukkuejakoa positiivisena tekijänä, vaan kaikki joukkuejaon kirjoitelmassaan maininneet tutkittavat ko-kivat tekijän negatiivisena. Kaikki heistä (n=7) olivat saaneet huonoja kokemuksia “huuto-jaoista”. Tutkittavat kertoivat, että heidät valittiin joukkueeseen viimeisten joukossa, sillä he eivät olleet luokkakavereiden mielestä tarpeeksi hyviä pelattavassa lajissa.

Kun pelasimme erilaisia joukkuelajeja niin ei kukaan valinnut minua mielellään joukkueeseen, ja jäin aina viimeiseksi valituksi… (M1A)

Joukkuelajeissa ikävintä oli joukkuejaon tekeminen, yleensä luokan parhaat pääsivät valitsemaan ryhmänsä ja aina tietyt jäivät viimeiseksi, toivottavasti tästä on nyky-päivänä jo luovuttu. (T5A)

Osa myös koki joutuneensa sellaiseen joukkueeseen, jossa heitä ei huomioitu, eivätkä he päässeet osallistumaan peliin.

En pitänyt joukkuepeleistä, koska minulle ei koskaan syötetty eikä minua koskaan haluttu joukkueeseen. (T24V)

Kilpaileminen liikuntatunneilla koettiin enemmän negatiivisena kuin positiivisena tekijänä.

Tutkittavista kuusi (n=6) mainitsi, että kilpaileminen tunneilla ei ollut heidän suosiossaan.

Kilpaileminen saatettiin kokea jatkuvasti osana liikuntatunteja. Osa myös koki, että heikom-pana liikkujana ei ollut mahdollisuutta näyttää taitojaan, sillä urheilua vapaa-ajalla harrasta-vat oppilaat pääsivät jatkuvasti esille omien kykyjensä ja taitojensa perusteella.

Liikuntatunnit olivat aina pelkkää kilpailua ja sitä, että kilpaurheilijat vuorollaan näyttivät muille temppuja ja lihaskuntoliikkeitä mihin kukaan muu ei kyennyt. Se oli nöyryyttävää. (T13L)

Liikuntatunneilla saatettiin myös kilpailla muita oppilaita vastaan erilaisissa suorituksissa, ilman varsinaista kilpailuasetelmaa. Tämä loi paineita oppilaiden välillä, sillä eräskin tutkit-tava mainitsi, että “piti aina saada hyvä, ellei paras tulos”, jotta oli tyytyväinen. Näin liikun-tatunneille muodostui väkisinkin kilpailuasetelma.

Kilpailun ohella myös kuntotestit koettiin negatiivisena tekijänä liikuntatunneilla. Yksikään tutkittavista ei kokenut kuntotestejä positiiviseksi tekijäksi liikuntatunneilla. Kuntotestit saa-tettiin liittää usein arviointiin. Tutkittavat (n=6) kokivat kuntotestit stressaavina eivätkä he voineet ymmärtää, miten yksi testi saattoi pahimmassa tapauksessa määritellä koko liikun-nan arvosaliikun-nan.

Yläasteella liikunta muuttui vähän stressaavammaksi, sillä joka vuosi pakotettiin juoksemaan Cooperin testi. Myös lihaskuntotesti oli jokavuotinen riesa, mutta se ei mielestäni ollut niin kamala, kuin Cooper. (T21P)

Jotenkin ajatus siitä, että saat yhden liikunnan osa-alueen numeron pelkän notkeu-tesi, tasapainosi, lihaskuntosi ja vikkelyytesi perusteella, ei miellyttänyt ollenkaan.

(T17P)

Lisäksi arvioinnista oltiin huolissaan sen vuoksi, että oppilaita kohdeltiin eri arvoisina tun-neilla. Osalla vastaajista oli huolena se, että “pärstäkertoimen” mukaan annettiin arvosanoja ja lähinnä arvioitiin sitä, harrastiko oppilas vapaa-ajalla liikuntaa:

... mietin jo ala-asteelta lähtien liikunnan arviointia. Seurasin, kuinka urheilijat sai-vat numeroksi automaattisesti kymppejä ja ihmiset, jotka oikeasti yrittivät ja olisai-vat mukana tunneilla eikä edes rapakunnossa niin saivat kaseja. (M1A)

Kuten ei positiivisten tekijöidenkään kohdalla, ei myöskään negatiivisten tekijöiden koh-dalla ollut selvää eroa sille, oliko parempi, että eri sukupuolta olevat oppilaat olivat samoilla vai eri liikuntatunneilla. Eräs tutkittavista ei halunnut ollenkaan, että eri sukupuolta olevat oppilaat urheilevat samalla tunnilla, kun taas toinen tutkittava olisi ehdottomasti halunnut urheilla kaikkien kanssa yhdessä. Hänen tapauksessaan liikuntatuntien sisältö oli vaikuttanut paljon siihen, että eri sukupuolta olevat jaoteltiin omille liikuntatunneille:

En pitänyt siitä, että tytöt ja pojat olivat samassa liikunnassa. (T24V)

[...] vaikka kuinka me kinusimme ja valitimme liikunnanopettajalle, että haluamme pelata jääkiekkoa ja jääpalloa, niin me emme saaneet, vaan pelasimme jotain eri lajia jäällä, olisikohan ollut ringetteä. En voi käsittää miksi pitää lokeroida tytöt ja pojat muutenkin erikseen, ja sen lisäksi tytöt eivät saaneet pelata jääkiekkoa jostain käsittämättömästä syystä. Meillä sekä tytöt että pojat halusivat pelata keskenään yh-dessä, mutta se ei vain käynyt päinsä, eikä meille koskaan kerrottu oikeastaan mitään syytä miksei se onnistu. (M1A)

Näiden tekijöiden lisäksi myös pakottaminen, ulkonäköön liittyvät tekijät sekä pätevyys ja motivaatio mainittiin negatiivisten tekijöiden joukossa. Pakottamisella tässä tarkoitamme sitä, että oppilas on pakotettu vasten tahtoaan tekemän liikuntatunnilla jotain mitä ei itse tahtoisi. Eräs tutkittava koki pakottamisen liikuntatunneilla ahdistavana. Hänet oli pakotettu hiihtämään koulun jälkeen lisäkierroksia, koska ei ollut liikuntatunnin aikana hiihtänyt tar-peeksi nopeasti. Yhdellä tutkittavista oli minäkuvan kanssa ongelmia, joka rajoitti häntä osallistumasta tiettyihin lajeihin:

Huomaan, että etenkin suhtautumiseni “tyttömäisiin” lajeihin, kuten tanssiin ja voi-misteluun kehittyivät negatiivisiksi, sillä en kokenut olevani oikeanmuotoinen niiden harrastamiseen ja tunsin aina, että muut tuomitsivat minut siksi, että olen lihava. [...]

mutta tappelen edelleen kehonkuvan ja syömiseen liittyvien ongelmien kanssa. Tämä vaikuttaa suuresti myös suhteeseeni liikunnan kanssa, ja välttelen liikuntalajeja, joissa kehoani voitaisiin millään tapaa “arvioida”. (T25V)

Pätevyyden kokemukset ja motivaatio saatettiin kokea myös negatiivisena tekijänä. Eräs tut-kittava mainitsi ahdistavaksi kokemukseksi sen, kun kaikki muut oppilaat katsoivat omaa suoritusta eikä saanut itse rauhassa harjoitella:

Telinevoimistelussa en ollut hirmu hyvä, ja muistan, kuinka jouduimme jonossa odot-tamaan vuoroamme ja sen jälkeen tekemään valitun suorituksen. Koin jännitystä ja epäonnistumisen pelkoa. (P2L)

Mainintoja negatiivisista liikuntakokemuksista oli muutama enemmän kuin positiivisia mai-nintoja (ks. kuviot 4 ja 5). Eniten kirjoitelmissa mainittiin negatiivisina kokemuksina liikun-tatuntien sisällöt, minkä voidaan ajatella olevan yhteydessä positiivisiin mainintoihin. Sisäl-löt koettiin epämieluisiksi, jos niihin ei ollut päässyt itse vaikuttamaan tai tunnit eivät olleet olleet tarpeeksi monipuolisia. Lisäksi joukkueisiin jako koettiin negatiivisina tekijänä varsin monessa kirjoitelmassa. Tärkeää on liikuntatunneilla huomioida kaikenlaiset tarpeet, jotta liikuntatunnin kokemus pysyisi mielekkäänä.