JA JULKISUUS 12 §
3.2.12 OIKEUS OMAAN KIELEEN JA KULTTUURIIN 17 §
Perustuslaissa on turvattu paitsi suomen ja ruotsin kielten yhdenvertainen asema maan kansalliskielinä, myös saamelaisten, romanien ja muiden ryhmien kie-lelliset ja kulttuuriset oikeudet. Ahvenanmaan maakun-taa koskevat kielisäännökset sisältyvät Ahvenanmaan itsehallintolakiin.
Suomi on myös hyväksynyt Euroopan neuvoston pii-rissä laaditun alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan sekä kansallis-ten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopi-muksen.
Kielellisillä oikeuksilla on kytkentöjä muihin, erityisesti yhdenvertaisuutta, sananvapautta, opetusta, elinkeino-vapautta sekä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja hyvää hallintoa koskeviin perusoikeuksiin. Perusoikeus-uudistuksen yhteydessä velvollisuus huolehtia maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan ulotettiin koko ”julkiseen valtaan”, ei ainoas-taan valtioon. Hallinnon rakennemuutoksen ja yksityis-tämiskehityksen jatkuessa tällä laajennuksella on huo-mattava merkitys.
OA otti omana aloitteena tutkittavaksi Kelan menette-lyn antaa informaatiota ja ohjeita ruotsin kielellä. Lai-toksen Internet-sivuillaan ruotsiksi antama informaa-tio oli suomeksi annettua suppeampaa erityisesti siltä osin kuin laitos antoi informaatiota yhteistyökumppa-neilleen. Sivut täyttivät tältä osin kielilaissa säädetyt vaatimukset. Kun laitoksessa oli kuitenkin meneillään Internet-sivustojen kehittämisprojekti, tuossa yhteydes-sä Kelalla on myös hyvä mahdollisuus arvioida Inter-net-sivujensa kattavuutta ja kehittämistarpeita myös kielellisten näkökohtien kannalta (213/2/07). YLE oli tiedottanut ohjelmatoiminnan keskeytyksestä kuvaruu-dussa vain suomeksi. Yhtäältä myös ruotsinkielistä jul-kisen palvelun tehtävää hoitavana yhtiönä ja toisaalta kielilainsäädännön soveltamisalaan kuuluvana valtion-yhtiönä YLE:llä olisi tullut olla valmiudet tiedottaa oh-jelmatoiminnan keskeytyksistä molemmilla kansallis-kielillä (2622/4/05*).
Yksikielisen suomenkielisen kunnan menettely ei ollut lainvastaista, vaikka ruotsinkielinen vanhempi ei voinut käyttää äidinkieltään tavatessaan lapsiaan valvotusti.
Kunnan tulisi kuitenkin pyrkiä siihen, että jokainen voisi käyttää äidinkieltään tällaisten tapaamisten yhteydes-sä (2591/4/06 s. 186).
Kielilaista ja oikeudesta saada palvelua omalla äidin-kielellään seuraa, että palvelunumeron nauhoitus, joka kertoo kaikkien asiakasneuvojien olevan varattuja, tu-lee kaksikielisessä viranomaisessa laatia molemmilla kansalliskielillä. Tällaiset nauhoitteet ovat osa asiakas-palvelua ja viranomaisen asiakkaille suuntaamaa tie-dottamista, joiden kautta viranomaisen tulee osoittaa palvelevansa asiakkaitaan molemmilla kansalliskielillä (633/4/07* s. 151). Sen sijaan kielellisten kelpoisuus-vaatimusten asettaminen raitiovaununkuljettajille jät-ti sijaa harkinnalle. Helsingin kaupungin liikennelaitos ei ollut ylittänyt harkintavaltaansa, kun raitiovaununkul-jettajille oli asetettu vain suomen kielen taitoa koskeva kelpoisuusvaatimus. Näin ollen se, että raitiovaunun-kuljettaja oli kuuluttanut poikkeuksellisesta reitistä vain suomeksi, ei ollut lainvastaista (544/4/06). Myöskään se, että metronkuljettajille ei ollut asetettu ruotsin kie-len kelpoisuusvaatimuksia, ei antanut aihetta arvoste-luun (1581/4/06).
Poliisilaitoksen ruotsinkielinen asiakaspalvelu oli puut-teellisesti järjestetty, koska asiakaspalvelutiskillä ei ol-lut lainkaan ruotsinkielentaitoista virkailijaa. Menette-lyn moitittavuutta vähensi se, että paikalle oli ripeäs-ti saatu poliisimies, joka kykeni toimimaan tulkkina (24/4/06). Poliisilaitosta moitittiin yhtäältä ruotsinkie-lisen asiakaspalvelun puutteista kantelussa tarkoite-tussa yksittäistapauksessa, mutta toisaalta yleisem-minkin, koska toimenpiteisiin kielellisten oikeuksien turvaamiseksi jatkossa oli ponnekkaammin ryhdytty vasta nyt esille tulleen yksittäistapauksen johdosta.
Kielilaki oli tapahtumahetkellä ollut voimassa jo kol-me ja puoli vuotta, ja tätä ennenkin kielelliset perus-oikeudet olisi tullut turvata aiemman kielilain mukai-sesti (1914/4/07*).
Kielilain keskeisinä tausta-ajatuksina ovat muun muas-sa yksilön oikeusturvan korostaminen, menettelyn jous-tavuus ja kielellisten oikeuksien toteutuminen ilman, että yksilön tarvitsee niihin erikseen vedota. Kielilaki
edellyttää yksiselitteisesti valtuuston pöytäkirjan laa-timista kaksikielisessä kunnassa sekä suomeksi että ruotsiksi. Valtuuston pöytäkirjojen laatimista suomen kielellä ei voitu kunnan tulkitsemalla tavalla jättää riip-pumaan siitä, että joku pyytää pöytäkirjaa suomenkielisenä (1345/4/05* ja 2955/4/06). Elintarviketurvalli -suusviraston (Evira) osastopääl likkö menetteli virheel-lisesti, kun kantelijan ruotsinkieliseen asiakirjapyyntöä koskeneeseen sähköpostiviestiin oli vastattu suomek-si (1593/4/06*).
Viranomaisaloitteisessa asiassa ilman asianosaisen myötävaikutusta alun perin muodostunut käsittelykieli ei voi ohittaa asianosaisen kielellisiä oikeuksia. Hovi-oikeuden samassa asiassa antamalle, käsittelykieltä koskevalle ratkaisulle olisi tullut antaa vähintäänkin painava tulkintavaikutus, kun käräjäoikeus myöhem-min teki käsittelykieltä koskevan päätöksen. Käräjäoi-keus oli sen sijaan jatkanut asian suomenkielistä kä-sittelyä pian sen jälkeen, kun hovioikeus oli todennut vastaajan edun ja oikeuden edellyttävän asian käsit-telemistä ruotsiksi (354/4/06* s. 220).
Vaikka kielilaki ei edellytä YVA-lain mukaisen ympäris-tövaikutusten arviointiselostuksen kääntämistä sellai-senaan toiselle kotimaiselle kielelle, kansalaisten osal-listumis- ja vaikuttamismahdollisuuden yhdenvertai-nen toteutumiyhdenvertai-nen tuon asiakirjan välityksellä on käy-tännössä mahdollista vain, jos henkilöllä on mahdol-lisuus myös tosiasiallisesti saada riittävästi ympäris-töään koskevaa tietoa ymmärtämällään kielellä. Näi-den tavoitteiNäi-den näkökulmasta suomenkielisestä 132-sivuisesta arviointiselostuksesta laadittu 7-sivuinen ruotsinkielinen tiivistelmä oli vaatimaton, kun otetaan huomioon hankkeen laajuus ja merkitys. Menettely ei kuitenkaan ollut lainvastainen (1007/4/05* s. 220).
Ulkoasiainministeriö oli julkaissut sanomalehdessä vain englanniksi ilmoituksen, jolla haettiin henkilöstöä YK:n alaisten järjestöjen palvelukseen. Kansalliskieliä ei olisi voitu syrjäyttää, koska ilmoituksen oli tosiasial-lisesti antanut lehdistölle julkaistavaksi ulkoasiainmi-nisteriö, ilmoitus oli julkaistu ministeriön nimissä ja se oli suunnattu yleisölle. Merkitystä ei ollut sillä, että il-moituksella ei haettu henkilöstöä ministeriön palve-lukseen (3588/4/05 s. 220).
3.2.13
OIKEUS TYÖHÖN JA
ELINKEINOVAPAUS 18 §
Perusoikeusuudistuksen yhteydessä turvattiin jokaisel-le oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Lähtökohta -na on ollut yrittämisen vapauden periaate ja yleensä-kin yksilön oma aktiivisuus hankkia toimeentulonsa.
Julkisella vallalla on tältä osin kuitenkin turvaamis- ja edistämisvelvoite. Lisäksi perusoikeussäännöksessä asetetaan julkiselle vallalle velvoite huolehtia työvoi-man suojelusta. Säännöksellä on merkitystä ennen kaikkea työsuojelussa ja siihen liittyvässä toiminnassa.
Terveydenhuollon ammattihenkilön ammattinimikkeen rekisteröintiä koskevassa asiassa olisi tullut ottaa huo-mioon, että asian käsittelyn viivästyminen saattaa vai-keuttaa hakijan perustuslaissa turvatun oikeuden to-teutumista (2023, 3488 ja 3679/4/05).
3.2.14
OIKEUS
SOSIAALITURVAAN 19 §
Keskeiset sosiaaliset perusoikeudet on turvattu perus-tuslain 19 §:ssä. Jokaisella on perusperus-tuslain mukaan oikeus ihmisarvoisen elämän edellyttämään välttämät-tömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Erikseen mai-nituissa sosiaalisissa riskitilanteissa taataan lisäksi jo-kaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan siten kuin laissa säädetään. Julkisen vallan tulee myös lailla tur-vata jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Erik-seen mainitaan myös julkisen vallan velvollisuus edis-tää väestön terveyttä sekä lapsen hyvinvointia ja yksi-löllistä kasvua samoin kuin jokaisen oikeutta asuntoon.
Oikeusasiamiehelle tulevista kanteluista suuri osa koh-distuu sosiaali- ja terveysviranomaisiin. Tästä syystä sosiaalisia perusoikeuksia koskevat säännökset ovat oikeusasiamiehen työssä keskeisiä. Perusoikeusuudis-tus onkin tuonut uusia painotuksia sosiaaliturvaa kos-kevaan laillisuusvalvontaan. Aikaisemmin on ollut pal-jolti kysymys menettelytapojen asianmukaisuuden ar-vioimisesta. Kun uusissa perusoikeussäännöksissä kui-tenkin on asetettu julkiselle vallalle myös aineellista
sosiaaliturvaa koskevia velvoitteita, laillisuusvalvonnan kannanotot saattavat ulottua nyt myös sosiaaliturvan aineellista sisältöä koskeviin kysymyksiin.
Oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon
Toimeentulotuki on keskeinen rahaetuus, joka turvaa oikeutta välttämättömään toimeentuloon. Koska perus-oikeusmyönteinen laintulkinta on yleinen viranomais-toimintaa ohjaava periaate, toimeentulotuen perus-osan alentamisen edellytyksiä tulee tulkita suppeasti pitäytyen toimeentulolain sanamuotoon (1567/4/05).
Jotta perusoikeus toteutuisi, tukihakemukset on käsi-teltävä viivytyksettä. Oikeusasiamiehen ratkaisukäytän-nössä on vakiintuneesti katsottu, että toimeentulotuki-asioissa viivytyksettömän käsittelyn lähtökohtana voi-daan pitää sitä, että hakemus otetaan käsittelyyn kor-keintaan viikon sisällä. Sellaisissa tapauksissa, joissa päätöksen tekeminen ei vaadi lisäselvityksiä, hakemus tulisi myös ratkaista lähtökohtaisesti viikon kuluessa (941/4/05).
Niissä tapauksissa, joissa päätöksen tekeminen edel-lyttää lisäselvityksiä, niitä tulisi pyytää tai hankkia läh-tökohtaisesti viimeistään viikon kuluessa ja tehdä pää-tös välittömästi tarpeellisten selvitysten saavuttua (2567/4/05 s. 156, 2919 ja 3068/4/05 sekä 195/4/06 s. 164).
Edunvalvoja ei ollut hakenut päämiehelleen asumis-tukea, koska Kelasta saadun tiedon mukaan täysi-ikäi-sen pojan kirjoilla olo päämiehen asunnossa esti tuen saamisen. Kelan etuusohjeiden perusteella tilannetta voitiin kuitenkin pitää tulkinnanvaraisena. Päämiehen sosiaalisten perusoikeuksien täysimääräisen toteutu-misen näkökulmasta edunvalvojan olisi ollut perustel-tua harkita sitä, että hän olisi saattanut kysymyksen päämiehensä oikeudesta asumistukeen hakemuksel-la Kehakemuksel-lan ja tarvittaessa asumistukihakemuksel-laissa säädettyjen muutoksenhakuelinten ratkaistavaksi (1782/4/07*).
Erään kanteluratkaisun yhteydessä kävi ilmi, että sai-raalan asiantuntemusta ja tietoa potilaan aikaisem-mista hoitojaksoista sairaalan psykiatrian osastolla ei pyritty saamaan terveyskeskuslääkäreiden käyttöön,
kun potilas tuotiin ensiapupäivystykseen. Tämän joh-dosta OA otti omasta aloitteestaan tutkittavakseen sai-raalan ja samassa rakennuksessa sijaitsevan terveys-keskuspäivystyksen yhteistyökäytännöt. Potilaan suos-tumuksella terveyskeskuslääkäri pääsee katsomaan sairaalan somaattisten osastojen potilastietoja, mutta ei psykiatrisia potilaskertomuksia. Käytäntöä perustel-tiin näiden tietojen erityisellä arkaluontoisuudella. Tar-vittaessa päivystävä terveyskeskuslääkäri voi konsultoi-da sairaalan psykiatrian osaston päivystävää psykiatria tai tehdä päivystyslähetteen psykiatrille. Näytti siltä, et-tä potilaan oikeus vältet-tämättömään huolenpitoon ei toteutunut hänen yksityisyytensä suojaamiseksi mää-rätyn menettelyn vuoksi. Viranomaiset olivat kuitenkin toimineet harkintavaltansa puitteissa, kun terveyskes-kuslääkäri ei voinut saada tietoja käyttöönsä näyttö-päätteen avulla, vaan ainoastaan konsultoimalla sai-raalan psykiatria (245/2/05).
Oikeus perustoimeentulon turvaan
Perustuslain 19 §:n 2 momentissa turvataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sai-rauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.
Näissä tilanteissa maksettavista etuuksista huolehtii lähinnä sosiaalivakuutusjärjestelmä. Perusturvaan kuu-luvissa etuuksissa Kelan asema on keskeinen.
Työmarkkinatuen maksamisen viivästymistä koskevas-sa asiaskoskevas-sa todettiin, että yhtäältä työttömyysetuuksien perusoikeuksien tasolla turvattu luonne ja toisaalta nii-den korostunut merkitys etuuteen oikeutetun perustoi-meentulon kannalta puoltavat näiden etuuksien jou-tuisaa maksatusta (3756/4/06).
Oikeus riittäviin
sosiaali- ja terveyspalveluihin
Perustuslain mukaan julkisen vallan tulee turvata lailla jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Julkisen vallan on myös tuettava perheiden ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lap-sen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.
Lainvastaiseksi todettiin menettely, jossa glaukooma-potilaiden hoito ja seuranta oli suljettu pois erikoissai-raanhoitopalvelujen piiristä ja järjestetty pääosin avo-hoidon silmätautien erikoislääkärien vastaanotoilla po-tilaan omalla kustannuksella (1613/4/05). Lainvastais-ta oli myös, kun terveyskeskuslääkäri antoi kantelijalle lääkemääräyksen hormonikierukan ostamista varten, vaikka kyse oli lääkärin antamasta hoidosta, josta ter-veyskeskuksen olisi tullut huolehtia (1050/4/06*). Oi-keus riittävään terveydenhoitoon ei toteutunut, kun kan-telija ei saanut kotihoidosta tarvitsemaansa apua tilan-teessa, jossa hänen henkilökohtainen avustajansa oli sairastunut (555/4/06). Ylioppilaiden terveydenhuolto-säätiöllä (YTHS) ei ollut oikeutta yksipuolisesti omalla päätöksellään rajata jatko-opiskelijoiden suun tervey-denhuollon palveluita järjestämisvastuullaan olevan opiskelijaterveydenhuollon ulkopuolelle (3760/4/05*).
Oikeutta riittäviin terveyspalveluihin turvaa potilas-laissa tarkoitettu hoitosuunnitelman laatiminen (2326/4/05), terveyspalveluiden organisoiminen niin, että terveydenhuollon palveluiden kysynnän ja tarjon-nan epätasapainotilanteissa potilaalle voidaan antaa vastaanottoaikoja kaupungin muiden alueiden ham-mashoitoloihin (2784/4/06*) ja myös lääkärin vas-taanottoaikojen antaminen sairauslomatodistusten kirjoittamista varten (1790/4/05). Oikeus riittäviin ter-veyspalveluihin taas vaarantuu sairaalan psykiatristen akuuttiosastojen ylikuormitustilanteessa: ylikuormitus heikentää hoidon laatua ja ylikuormituksesta johtuva potilaiden levottomuus lisää tarvetta rajoittaa heidän itsemääräämisoikeuttaan ja muita perusoikeuksiaan (909/4/05*).
Ongelmia potilasasiakirjamerkinnöissä tuli esille useas-sa tapauksesuseas-sa. Merkintä esimerkiksi kuulokojeen huol-tokäynnistä on saattanut jäädä kokonaan tekemättä taikka merkintöjä potilaan ja lääkärin välisestä puhelin-keskustelusta ei ole tehty määräajassa. Voimassa ole-vat säännökset potilasasiakirjojen laatimisesta oole-vat kuitenkin selkeät, yksiselitteiset ja täsmälliset. Potilas-asiakirjojen laatimista koskevien säännösten noudatta-misella turvataan osaltaan riittävien terveyspalvelujen toteutumista (101/4/05*, 782/4/05, 2235/4/05, 26/4/06*
s. 190, 1694/4/06*, 3498/4/06, 1567/4/07, 2828/2/07*).
Kaupungin ohjeistukseen perustunut järjestely, jossa hammashoitolassa ei vastattu puheluihin hoitojen
ai-kana, vaan puhelut ohjautuivat puhelinvastaajaan, ei turvannut riittävien terveyspalvelujen toteutumista. Kan-telija ei ollut saanut järjestelyn vuoksi varattua aikaa jatkohoitoon (101/4/05*). Hoitoon pääsy ja riittävien terveyspalvelujen toteutuminen oli viivästynyt kolmel-la ja puolelkolmel-la kuukaudelkolmel-la, koska keuhkosairauksien erikoislääkäri ei varmistanut lähetteensä saapumista jatkohoitopaikkaan (2235/4/05). Lääkkeen määräämi-sessä oikeus riittäviin terveyspalveluihin tulee parhai-ten turvatuksi siparhai-ten, että lääkehoidosta päättävä lää-käri tutkii potilaan henkilökohtaisesti vastaanotolla (1033/4/05*, 1061* ja 54/4/06* s. 134).
Ns. hoitotakuuta ja sen toteutumista kantelijan osalta arvioitiin ratkaisussa, jossa OA totesi, että lainsäädän-nön täsmentäminen ja hoitotakuun laajentaminen si-ten, että ensimmäisen poliklinikkakäynnin järjestämi-selle erikoissairaanhoidossa asetettaisiin määräaika, olisi omiaan nykyisestään parantamaan potilaan oi-keuksia saada terveyspalveluja kohtuullisessa ajassa, ja toteuttaisi osaltaan julkiselle vallalle kuuluvaa vel-vollisuutta turvata riittävien terveyspalveluiden toteutu-minen (76/4/06*). Hoitotakuu ei toteutunut eikä potilas siten saanut riittävää terveyspalvelua tapauksessa, jos-sa potilaan oikean polven tekonivelleikkaus suoritettiin noin kahdeksan kuukauden kuluttua hoidon tarpeen arvioinnista (1362/4/06*); tapauksessa, jossa syömis-häiriöistä kärsivän potilas joutui odottamaan sairaan-hoitopiirin syömishäiriöyksikköön hoitoon pääsyä noin vuoden (3822/4/06* s. 178) ja tapauksessa, jossa poti-laat eivät päässeet hammashoitoon säädetyissä enim-mäisajoissa eikä heille hankittu hoitoa muilta palve-luntuottajilta (713/4/07* s. 179). Terveyspalveluiden to-dettiin olevan riittämättömät tapauksessa, jossa lapsi pääsi tarvitsemaansa puheterapiaan vasta kolmen vuo-den kuluttua siitä, kun hänet 3-vuotistarkastuksessa katsottiin tarpeelliseksi ohjata puheterapeutin arvioon ja hoitoon (2515/4/05).
Hoidon tarpeen arviointi antoi aihetta arvosteluun, kun terveyskeskus kehotti kaihipotilaita hakeutumaan yksi-tyislääkärin vastaanotolle leikkaushoidon tarpeen ar-viointia varten (521/4/05); kun vanhuksen muistihäi-riöiden hoidon tarpeen arviointi viivästyi seitsemän kuukautta (141/4/06* s. 171) ja kun sairaalan päivys-tävä psy kiatri arvioi päihtyneen ja itsetuhoisen poti-laan tilan puhelimitse ja totesi, ettei tämä ollut hoidon tarpeessa (632/4/06*).
Riittäviä terveyspalveluja annettaessa on otettava huo-mioon potilaan terveydentila ja yksilöllisen hoidon tar-ve. Hammaslääkäri voi potilaansa hoidon tarpeellisuut-ta arvioidessaan poiketarpeellisuut-ta yhtenäisistä (valtarpeellisuut-takunnalli- (valtakunnalli-sista) lääketieteellisistä ja hammaslääketieteellisistä hoidon perusteista, jos potilaan terveydentila ja yksilöl-linen hoidon tarve sitä edellyttää (2206/4/05).
Riittävä sosiaalipalvelu ei toteutunut kaupungin me-nettelyssä, jossa omaishoidon tuen hoitopalkkiota ei myönnetty henkilöille, jotka saavat tapaturma- tai lii-kennevakuutuksen kautta hoitotukea tai kodinhoidon-kustannusten korvausta. Vaikka omaishoitolaki ei si-sällä nimenomaista säännöstä siitä, miten omaishoi-don tukea saavan henkilön saamat sosiaaliturvaetuu-det ja vakuutuskorvaukset vaikuttavat omaishoidon tuen hoitopalkkion suuruuteen, menettely oli päätök-sessä selostetuin perustein lainvastainen eikä tur-vannut riittävien sosiaalipalvelujen toteutumista (932/4/06* s. 162).
3.2.15
VASTUU YMPÄRISTÖSTÄ 20 §
Ympäristön säilyminen elinkelpoisena on edellytys lähes kaikkien muiden perusoikeuksien toteutumi-selle. Oikeutta terveelliseen ympäristöön voidaan ny-kyään pitää kansainvälisenä ihmisoikeutena. Perus-oikeusuudistuksen yhteydessä sisällytettiin perusoi-keusluetteloon tätä asiaa koskeva erityinen säännös.
Siinä on kaksi ainesosaa: ensinnäkin kaikille kuuluva vastuu luonnosta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnös-tä sekä toiseksi julkisen vallan velvollisuus turvata jo-kaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön ja mahdol-lisuus vaikuttaa omaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.
Muun muassa mahdollisuutta vaikuttaa omaa elinym-päristöään koskevaan päätöksentekoon käsiteltiin rat-kaisussa, joka koski ympäristökeskuksen ympäristö-vaikutusten arviointiselostuksen kääntämistä ruotsin kielelle. Kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismah-dollisuuden toteutuminen tuon asiakirjan välityksellä on käytännössä mahdollista vain, jos henkilöllä on mahdollisuus myös tosiasiallisesti saada riittävästi ympäristöään koskevaa tietoa ymmärtämällään kie-lellä (1007/4/05* s. 220).
Maankäyttö- ja rakennuslain yksi keskeisimmistä ta-voitteista on ollut suunnitteluprosessin kehittäminen entistä vuorovaikutteisemmaksi. Kaavoituksen vireille tulosta on ilmoitettava ja kaavoituksen sisällöstä, vai-kutuksista ja muista keskeisistä kysymyksistä on en-tistä määrätietoisemmin, laajemmin ja riittävän aikai-sessa vaiheessa keskusteltava varhaisen vuorovaiku-tuksen periaatteen mukaisesti kaikkien osallisten kes-ken. Kunta oli menetellyt lainvastaisesti, kun se lai-minlöi noudattaa vuorovaikutusta koskevia säännök-siä rantaosayleiskaavan muutosta valmisteltaessa (3145/4/05* s. 231).
Mahdollisuudesta vaikuttaa omaa ympäristöään kos-kevaan päätöksentekoon oli kysymys tapauksissa, jois-sa arvosteltiin eri viranomaisia kuulemismenettelyn laiminlyömisestä. Myöntäessään lupia teiden sulkemi-seen rallikilpailua varten lääninhallituksen olisi tullut varata kaikille asianosaisille tilaisuus tulla kuulluksi lu-pahakemuksen johdosta (664/4/05* s. 230). Ympäristö-keskus oli velvoittanut yhtiön selvittämään sen ja kan-telijan kiinteistön välisen rajaojan veden laatua ojasta otettavalla kahdella vesinäytteellä. Ympäristökeskuk-sen olisi tullut kuulla kantelijaa ennen kuin se hänelle tiedoksi lähettämällään kirjeellä ilmoitti yhtiölle luopu-vansa jatkotoimenpiteistä (429/4/05).
Rakennuslautakunnan ja hallintopäällikön sekä tar-kastuspäällikön huomiota kiinnitettiin naapurin kuu-lemisen merkitykseen rakennusvalvonta-asiassa (3000/4/05*). Kantelijaa ja hänen puolisoaan ei ollut kuultu naapurina rakennuslupa-asiassa, vaikka he osa-omistajina omistivat suurimman osan naapurikiinteis-töstä (3026/4/05* s. 229). Naapurin kuulematta jättämi-sestä rakennuslupa-asiassa oli kyse myös maanalais-ta hiihtoareenaa varten tehtäviä louhinmaanalais-tatöitä koske-neessa tapauksessa. Kantelijan kiinteistö, joka sijaitsi noin 200 metrin päässä vesialueen vastakkaisella puo-lella, olisi tullut rinnastaa rajanaapuriin (3384/4/05).
3.2.16
OIKEUSTURVA 21 §
Oikeusturvalla tarkoitetaan tässä yhteydessä lähinnä prosessuaalisia perus- ja ihmisoikeuksia eli ns. menet-telyllistä oikeusturvaa. Kyse on siitä, että viranomaiset noudattavat laadullisesti moitteettomia ja
oikeuden-mukaisia menettelytapoja. Viranomaismenettelyyn liit-tyvä oikeusturva on perinteisesti ollut laillisuusvalvon-nan ydinaluetta. Hyvää hallintoa ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevat kysymykset ovatkin olleet oi-keusasiamiehen huomion kohteena eri asiaryhmissä kaikkein useimmin.
Oikeusturvasta säädetään perustuslain 21 §:ssä. Sään-nös koskee yhtä lailla rikosprosessia, siviiliprosessia, hallintolainkäyttöä ja hallintomenettelyitä. Kansainvä-lisessä vertailussa on verrattain harvinaista, että hyvä hallinto nähdään perusoikeuskysymyksenä. Kuitenkin myös Euroopan unionin perusoikeuskirjaan, joka ei ole jäsenvaltioita oikeudellisesti sitova ennen Lissabonin sopimuksen voimaan tuloa, sisältyy hyvää hallintoa koskeva säännös.
Hyvän hallinnon vaatimus seuraa viime kädessä perus-tuslaista ja laintasoisista säännöksistä (Euroopan ih-misoikeussopimuksen 6 artikla koskee vain tuomiois-tuimia sekä tuomioistuimeen rinnastuvia viranomaisia eikä hallintoviranomaisia). Hallintolaissa säädetyillä hyvän hallinnon perusteilla ja menettelysäännöksillä toteutetaan perustuslaillista toimeksiantoa hyvää hal-lintoa koskevien laadullisten vaatimusten laintasoi-sesta vahvistamilaintasoi-sesta. Myös vankeuslaissa säädetään useasta perustuslain 21 §:n alaan kuuluvasta asiasta.
Tuomioistuinten – niin yleisten tuomioistuinten kuin hallinto-oikeuksien – menettelyistä puhuttaessa oikeus-turvavaatimukset perustuvat prosessilainsäädännön ohella edelleen pitkälti perustuslain säännöksiin ja ih-misoikeusnormeihin.
Suomen järjestelmässä virkamiehen rangaistusuhalla tehostettuihin yleisiin virkavelvollisuuksiin kuuluu nou-dattaa hyvän hallinnon periaatteita siltä osin kuin ne ilmenevät ”virkatoiminnassa noudatettavista sään-nöksistä ja määräyksistä” (rikoslain 40 luvun 7–10 §).
Rangaistusuhan ulkopuolelle jää hyvästä hallinnosta poikkeaminen siinä tapauksessa, että tekoa pidetään rikoslain määrittelemällä tavalla ”kokonaisuutena ar-vosteltuna vähäisenä”. Tällä harmaalla ei-kriminalisoi-dulla vyöhykkeellä on oikeusasiamiehen harjoittamal-la harjoittamal-laillisuusvalvonnalharjoittamal-la erityinen merkitys. Oikeusasia-miehen valvonta kohdistuu sitä paitsi myös niiden jul-kista tehtävää hoitavien elinten toimintaan, joiden työn-tekijöillä ei ole virkavastuuta.
Seuraavassa mainitaan oikeusasiamiehen työssä pal-jon esillä olevia oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon osa-alueita. Ratkaisuiden suuresta määrästä johtuen tarkasteluun ei ole otettu mukaan kaikkia kertomusvuonna annettuja perus- ja ihmisoi-keushuomioita sisältäviä ratkaisuja. Toisaalta yksittäi-sen ratkaisun eri piirteitä on saatettu käsitellä useammassa eri asiayhteydessä. Esitys rakentuu oikeuden -mukaiseen oikeudenkäyntiin liittyvien perus- ja ihmis-oikeusvaatimusten ja hyvän hallinnon kriteereiden yh-teistarkastelulle.
Neuvonta- ja palveluvelvollisuus
Neuvonta- ja palveluvelvollisuuden toteutuminen eri hallinnonaloilla oli edelleen perus- ja ihmisoikeusval-vonnan erityisteema. Tarkastuksilla ja omien aloittei-den vireillepanossa kiinnitettiin huomiota erityisesti siihen, miten neuvontatoiminta on järjestetty viran-omaisessa, ja toisaalta neuvonnan sisältöön. Tarkas-telun kohteena on ollut neuvonnan saatavuus ruot-siksi ja muilla kuin kansalliskielillä, neuvonnan maksut-tomuus, erityisryhmien asema neuvonnassa, sähköi-sen asioinnin järjestäminen ja se, onko viranomaisähköi-sen käytössä yhteispalvelupisteitä, antavatko kaikki virka-miehet neuvontaa, vai onko tehtävä keskitetty tietyille virkamiehille.
Sisällöllisesti voidaan tarkastella esimerkiksi sitä, mil-laisissa asioissa neuvontaa annetaan, miten neuvon-taa anneneuvon-taan julkisuuslain mukaisiin asiakirjapyyntöi-hin liittyvissä tilanteissa, missä määrin neuvonnan yhteydessä suoritetaan yleisempää tiedottamista ja miten luottamuksensuoja toteutuu neuvonnassa.
Hyvän hallinnon edellyttämässä neuvonnassa ei ole kysymys asianajollisten neuvojen antamisesta, vaan lähinnä siitä, että kansalaisille kerrotaan, mitä oikeuk-sia ja velvollisuukoikeuk-sia heillä on ja miten heidän pitäisi menetellä saadakseen asiansa vireille ja vaatimuksen-sa tutkituiksi. Asiakkaan mahdolliset väärinkäsitykset on myös pyrittävä oikaisemaan oma-aloitteisesti.
Hyvään hallintoon kuuluu lisäksi tiedottaminen uusien lakien ja määräysten sisällöstä sekä hallinnonalan kes keisestä lainsäädännöstä muutenkin. Toisaalta on
tärkeätä, että neuvonnassa muistetaan viranomaiseen kohdistuva puolueettomuusvaatimus. Myös tapausten erilaisuus on aina otettava huomioon. Neuvonnan tu-lee olla selkeää ja ymmärrettävää. Näitä näkökohtia on oikeusasiamiehen kannanotoissa painotettu tois-tuvasti.
Neuvontavelvollisuus
Neuvonnan maksuttomuuden vaatimus nojautuu vii-me kädessä kaikkia viranomaisia velvoittavaan perus-tuslain 21 §:ssä perusoikeutena turvattuun hyvään hallintoon. Viranomaisen neuvontavelvollisuus on ko-konaisuus, joka velvoittaa viranomaista antamaan niin menettelyneuvontaa kuin vastaamaan asiointia koske-viin kysymyksiin. Asiakkaiden puhelimitse tapahtuvas-sa yhteydenotostapahtuvas-sa esimerkiksi tuomioistuimeen ei ai-nakaan yleensä ole kysymys lainkäytöstä, vaan nor-maalista asioinnista viranomaisen kanssa. Vaikka oi-keusministeriön hallinnonalan viranomaisissa voidaan osittain antaa myös lainkäytön tai ulosoton piiriin kuu-luvaa puhelinneuvontaa, se ei ole hyväksyttävä perus-te näiden viranomaisperus-ten puhelinnumeroiden maksulli-suudelle, koska samoista puhelinnumeroista annetaan myös hallintolain soveltamisalaan kuuluvaa neuvon-taa (483* ja 510/4/07* s. 96).
Kirurgisen sairaalan leikkausjonoon asetetulle kante-lijalle olisi tullut ilmoittaa hoidon tarpeen arvioinnin aloittamisesta tehdyn ilmoituksen yhteydessä myös se, milloin hoidon tarpeen määrittämiseksi mahdolli-set tutkimukmahdolli-set tehdään ja milloin hän pääsee lääkä-rin vastaanotolle (76/4/06*).
Kelan toimiston olisi tullut informoida kuntoutusasia-kastaan täsmällisemmin uuden laitoskuntoutusjakson toteutumisen ajankohdasta ja hänen hakemuksensa käsittelyvaiheista (906/4/06*). Vakuutusyhtiön olisi tul-lut hallintolain 8 §:n mukaisesti informoida kantelijaa hänen puolisolleen sattuneen liikennevahingon vai-kutuksesta siirrettäviin bonuksiin. Näin kantelijalle ja hänen puolisolleen olisi tarjoutunut tilaisuus vertail-la ja valita heille taloudellisesti edullisin vaihtoehto (2013/4/06*). Hallinnon palveluperiaate ja menettelyä koskeva neuvonta ei toteutunut, kun kantelijalle ei ol-lut ilmoitettu toimeentulotuen muuttuneesta maksu-käytännöstä (2371/4/05).
Kun velallinen oli todettu varattomaksi ja asia palautet-tiin velkojille, oli kyse velallisen kannalta niin merkityk-sellisestä asiasta, että siitä tulisi ilmoittaa velalliselle vielä erikseen sen jälkeen, kun varattomuuden totea-misesta johtuva estepäätös on tosiasiallisesti tehty (1282/4/06). Ulosottomiehen olisi tullut ottaa huo-mioon ulosottolain neuvontavelvollisuutta koskeva säännös ja opastaa velallista käyttämään valitusoi-keuttaan ulosoton estepäätöstä koskeneessa asiassa (1375/4/05). Avustavan ulosottomiehen olisi ollut ai-heellista kertoa työttömäksi jääneelle velalliselle paitsi mahdollisuudesta pyytää vapaakuukausia, myös vaih-toehdosta rajoittaa ulosoton määrää (2862/4/06).
Poliisilaitoksen hallintopäällikkö menetteli neuvonta-velvollisuutensa vastaisesti kertoessaan viranhakijalle, että tämä esitetään nimitettäväksi virkaan korosta-matta riittävän selvästi sitä, että kyseessä oleva nimi-tysesitys voi asian jatkokäsittelyssä vielä muuttua (2982/4/05). AOA saattoi vankilan tietoon käsityksen-sä, että vankilan järjestyssäännön tulisi olla luettavis-sa ainakin vankien yleisimmin käyttämillä vierailla kielillä (1790/3/07).
Vireillepano- ja muutoksenhaku-mahdollisuuksiin liittyvä neuvonta
Hyvän hallinnon mukaista oli neuvoa kotihoidossa ole-vaa, hoitotarvikkeita tarvitsevaa potilasta siitä, mitkä hoitotarvikkeet kuuluivat jakelun piiriin ja siitä, miten hänen tuli menetellä, jos jaettavien omahoitotarvikkei-den tarve oli suurempi kuin terveyskeskuksen ohjeis-sa mainittu enimmäismäärä (314/4/05*). Kantelijaa olisi tullut ohjata mahdollisuudesta saattaa asia hal-linto-oikeuteen ratkaistavaksi hallintoriitamenettelyssä (2055/4/05). Asiakasmaksulain nojalla määräytyvissä maksuissa tulee tehdä muutoksenhakuohjauksen si-sältävä yksilöpäätös ainakin silloin, kun asiakas sitä erikseen pyytää (3418/4/05*). Kaupungin rakennusval-vontakeskuksesta valitusasian hoitamiseen liittyvä neu-vonta oli puutteellista asian muutoksenhakumahdolli-suuksien osalta (12/4/06).
Ylilääkäri oli evännyt harkintavaltansa puitteissa kante-lijan pyynnön saada tarkastaa potilasasiakirjoihinsa liittyvät lokitiedot. Koska kantelijalla saattoi kuitenkin julkisuuslain nojalla olla oikeus tarkastaa lokitiedot,
olisi ylilääkärin tullut ohjata kantelijaa yksilöimään pyyntönsä ja ohjata häntä siinä, millä tavalla hän saattoi saada tietopyyntöönsä viranomaisen kirjalli-sen ratkaisun (1433/4/05*). Potilaan potilasasiakirjoi-hin tutustumista koskevan pyynnön epäämisen yhtey-dessä kieltäytymistodistuksessa tulee mainita myös rekisteröidyn oikeudesta saattaa asia halutessaan il-man määräaikaa tietosuojavaltuutetun käsiteltäväk-si. Rekisterinpitäjän tulee tarvittaessa neuvoa ja ohja-ta tietoja pyytävää muun muassa kertomalla näiden tiedonsaantivaihtoehtojen eroista ja yhtäläisyyksistä (1783/4/05*).
Jotta vangille kuuluva muutoksenhakuoikeus voisi to-teutua, vangin tulee olla siitä tietoinen samoin kuin ta-vasta, jolla hänen tulee menetellä saadakseen valitus-kelpoisen päätöksen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vankia, jolle ei anneta haltuun hänen suullisesti pyytämäänsä omaisuutta, tulee ohjata halutessaan te-kemään pyyntö omaisuuden haltuun saamisesta kir-jallisesti, jolloin hänelle pitää antaa kirjallinen oikaisu-vaatimusosoituksen sisältävä päätös asiassa. Kun van-ki alun perin pyytää omaisuutta haltuunsa van-kirjallisesti, tulee vangille antaa automaattisesti päätös oikaisu-vaatimusosoituksineen, mikäli pyyntö ratkaistaan kiel-teisesti (4369/4/06).
Palveluvelvollisuus
Potilas ei voinut varata jatkohoitoaikaa kaupungin hammashoitolasta, koska kaupungin ohjeistuksen mukaan hammashoitola sai pitää hoitojen aikana puhelinvastaajaa päällä eikä puheluihin tällöin vas-tattu. Jatkohoitoajan varaamista koskeva järjestely ei vastannut hallintolain 7 §:ssä säädettyä palveluperi-aatetta (101/4/05*).
Maksumuistutuksen lähettämisessä on kysymys sellai-sesta hyvään hallintoon ja hyvään perintätapaan liitty-västä, kunnalle velkojana kuuluvasta velvollisuudesta, jonka lainmukaista toteuttamista kunnan tulee valvoa toimeksiantonsa perusteella (2699/4/05* s. 143). Pe-ruskouluun ilmoittautumista varten laadituissa ohjeis-sa ei ollut ymmärrettävällä ja selkeällä tavalla kerrottu opetusviranomaisten esityksestä lakkauttaa suomen-kielinen opetus eräässä koulussa eikä niissä tuotu esiin kaikkia opetuksen loppumiseen tai sen
jatkumi-seen vaikuttavia seikkoja (355/2/06*). Kaupungin ela-tusturvaosaston tapa käsitellä hakemuksia aiheutti puutteita siinä, miten asiakasta neuvottiin hänen asian-sa käsittelyvaiheesta ja kestosta (680/4/06).
Kun edunvalvonnassa olleen henkilön oikeudenomis-taja hyväksyy päämiehen kuoltua tiedoksi saamansa holhoustilit heti lainvoimaisina, hän menettää oikeu-tensa moittia edunvalvojan toimia tileistä ilmenevien seikkojen perusteella. Edunvalvontatoimiston omaisuu-den ja tilien luovutuksessa käyttämän asiakirjan otsik-ko ei millään tavalla viitannut siihen, että kyse olisi muustakin kuin vain omaisuuden teknisestä vastaan-ottamisesta. Omaisuuden luovutuksen yhteydessä tuli selvittää riittävän selkeästi tilien hyväksymisen oikeus-vaikutukset ja se, ettei tilien hyväksyminen ole välttä-mätöntä heti luovutustilanteessa (2215/4/05*).
Työvoima- ja elinkeinokeskuksen (TE-keskus) kalata-lousyksikkö tiedotti mahdollisuudesta hakea tukea va-likoiviin hylkeenkestäviin pyydyksiin lähettämällä kir-jeen ammattikalastajille, joita tukitoimi koski. AOA piti kirjettä jossain määrin vaikeaselkoisena ja osin puut-teelli sena. Tiedottamisen riittävyyden ja tuen hakijoi-den tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi olisi ollut perusteltua, että maa- ja metsätalousministeriö olisi antanut TE-keskuksille yksityiskohtaisemmat ohjeet tie-dottamisesta (361/4/05*).
Tullilaitoksen käytössä olleissa tullauspäätöksen lomak-keissa ei ollut tietoa henkilöstä, jolta asiaosainen voi pyytää tarvittaessa lisätietoa päätöksestä. Päätöksen kirjoittaneen tullitarkastajan esimiehen olisi tullut pyy-dettäessä antaa kantelijalle nämä tiedot hallintolain neuvontavelvollisuutta koskeneen säännöksen nojal-la (3496/4/06* s. 150).
Kirjoituksiin vastaaminen
Viranomaisten velvollisuus vastata heille osoitettuihin asiallisiin kirjeisiin ja tiedusteluihin ilman aiheetonta viivytystä sisältyy 1.1.2004 voimaan tulleen hallinto-lain 8 ja 23 §:ään. Ennen hallinto-lain voimaantuloa vaatimuk-set kävivät ilmi perustuslain 21 §:stä. Hyvän hallinnon mukaista on, että viranomainen vastaa sille osoitet-tuun kirjeeseen kirjeellä.
Koska henkilön kunnanhallitukselle osoittamasta ter-veyskeskuslääkäriä koskeneesta kirjeestä ilmeni hä-nen perustellusti ymmärtäneen, että asiaan oli tullut sellaista uutta tietoa, jota aikaisemmat selvitykset ei-vät kattaneet, olisi hänen esittämäänsä tiedusteluun tullut vastata (933/4/06). Vaikkei yksityisoikeudellisen kiinteistönkaupan täytäntöönpanossa ole kyse varsi-naisesta julkisen vallan käytöstä, julkisyhteisöltä voi-daan tällöinkin lähtökohtaisesti edellyttää hyvän hal-linnon perusteiden noudattamista siltä osin kuin kyse on esimerkiksi mainitun kaupan täytäntöönpanoa kos-keviin yhteydenottoihin vastaamisesta (2677/4/05).
Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän toimitusjohtaja ei ol-lut vastannut kantelijan edesmenneen lapsen hoidos-ta tehtyyn valitukseen ja selvityspyyntöön (2092/4/06).
Lääninoikeuslääkäri ja oikeuslääketieteen laitoksen vir-kamies eivät olleet vastanneet kantelijan sähköposti-tiedusteluun kuolemansyyn selvittämistä koskeneen asian etenemisestä (3170/4/06). Terveyskeskus ei ol-lut antanut kirjallista vastausta kirjalliseen maksusitou-muspyyntöön (1186/4/06), eikä sosiaalivirasto ollut vastannut sille tehtyihin muistutuksiin (3201/4/05*).
Kantelijalle ei ollut ilmoitettu rauhanturvaamiskoulu-tuksen keskeytymisestä riittävän tehokkaasti eikä hä-nen asiassa tekemiin kirjallisiin tiedusteluihin ollut asianmukaisesti vastattu (2610/4/05*). Keskusrikos-poliisin tutkinnanjohtajan olisi tullut vastata kirjallisesti tutkintavangin avustajan kahteen yhteydenpitorajoi -tuksia koskevaan kirjoitukseen (3954/4/05). Evira netteli hallintolain vastaisesti, kun se ei ollut vastannut kantelijan kirjeeseen, vaikka kirje oli ollut sisällöltään asiallinen ja muotoiluiltaan sellainen, että viraston oli-si tullut ymmärtää kantelijan voivan odottaa oli-siihen vastausta (2239/4/06*). Ulkomailla tapahtuneesta ulkomaan kansalaisen kuolemasta ilmoittaminen ei kuulu maistraatin tehtäviin. Hyvän hallinnon mukais-ta olisi kuitenkin ollut, että maistraatti olisi vasmukais-tannut ulkomai sen edustuston sille lähettämään kirjeeseen, jossa pyydettiin apua portugalilaisen miehen kuole-masta ilmoittamiseen edesmenneen Suomessa asu-ville lapsille (2770/4/06*).
Ympäristökeskuksen vastaus kantelijan sille esittä-mään tiedusteluun eräiden asiakirjojen salassapito-ajan päättymisestä ei ollut riittävä, kun ympäristökes-kus oli vastauksessaan vain viitannut viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 31 §:ään.
Vasta-uksessa olisi ollut asianmukaista ilmoittaa kantelijalle salassapidon aikaan vaikuttavat tekijät samoin kuin se, milloin salassapito viimeistään päättyy (3407/4/05).
Yhden vapaakuukauden myöntämistä ei voitu pitää riittävänä vastauksena velallisen avustavalle ulosotto-miehelle lähettämiin sähköpostiviesteihin, joissa velal-linen oli ehdottanut palkan ulosottopidätyksen määrän muuttamista (1714/4/06).
Oikeus saada asia käsitellyksi ja oikeus tehokkaisiin oikeussuoja-keinoihin
Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on yleinen oi-keus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja il-man aiheetonta viivytystä tuomioistuimessa tai muus-sa viranomaisesmuus-sa. Silloin kun kyse on henkilön oikeuk-sis ta ja velvollisuukoikeuk-sista, tulee asia voida käsitellä ni-menomaan tuomioistuimessa tai muussa riippumat-tomassa lainkäyttöelimessä. Vastaavasti Euroopan ih-misoikeussopimuksen 6 artikla turvaa oikeuden oikeu-denkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun pää-tetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä.
Perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan muutoksen-hakuoikeus samoin kuin muut oikeudenmukaisen oi-keudenkäynnin takeet turvataan lailla. Euroopan ihmis-oikeussopimuksen 6 ja 13 artiklat sekä seitsemännen lisäpöytäkirjan 2 artikla edellyttävät niin oikeudellisesti kuin tosiasiallisesti tehokkaita oikeussuojakeinoja.
Erityisesti oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin, mutta myös hyvän hallinnon kannalta voidaan edellyttää, et-tä julkinen valta ei vain totea virheen tapahtuneen, vaan myös hyvittää oikeudenloukkauksesta aiheutu-neen haitan tavalla tai toisella. Oikeudenkäyntimenet-telyissä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artikla jättää valinnanvaraa hyvityksen toteuttamistavan valin-nassa. Oikeusasiamies ei voi puuttua tuomioistuinten ratkaisuihin eikä siten myöskään vaikuttaa tarkoitetun hyvityksen suorittamiseen. Rikosprosessien aiheetto-masta viivästymisestä aiheutuva aineeton vahinko on tietyissä tapauksissa korvattavissa oikeudenkäyntime-nettelyissä (ks. KKO 2005:73 ja 2006:11). Muun