4.3
POLIISI
Poliisia koskeva laillisuusvalvonta kuului AOA Jukka Lindstedtille. Myös OA Riitta-Leena Paunio ja AOA Pet-ri Jääskeläinen ratkaisivat yksittäisiä poliisia koskevia asioita. Jäljempänä selostettavat ratkaisut on tehnyt AOA Lindstedt, jos muuta ei ole mainittu. Poliisiasioi-den pääesittelijä oli vanhempi oikeusasiamiehensih-teeri Juha Haapamäki.
4.3.1
TOIMINTAYMPÄRISTÖ JA
Poliisi oli julkisuudessa muutamien huomiota herättä-neiden rikosepäilyjen yhteydessä. Pasilan poliisivanki-lan vartija tuomittiin kiinniotetun pahoinpitelystä. Hyvin poikkeuksellinen esitutkinta alkoi loppuvuonna: Helsin-gin poliisilaitoksen huumerikosyksikön päällikköä sekä useita tutkinnanjohtajia ja tutkijoita epäillään tahallisis-ta virkarikoksistahallisis-ta. Suurlähettiläs Alpo Rusin valtiotahallisis-ta vas-taan nostaman vahingonkorvauskanteen käsittelyn yh-teydessä puolestaan keskusteltiin suojelupoliisin valvon-nasta ja vaadittiin myös ns. Tiitisen listan julkistamista (ks. myös OA Paunion päätös Rusin kantelun joh dosta, oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2005 s. 112).
4.3.2
LAILLISUUSVALVONTA
Poliisia koskevat kantelut ovat yksi suurimmista kante-luryhmistä. Niiden osuus kaikista oikeusasiamiehelle tehdyistä kanteluista on ollut 15 %:n luokkaa. Jonkin verran poliisia koskevia kanteluita ratkaistaan lisäksi erityisesti syyttäjiin tai tuomioistuimiin pääasiassa koh-distuneiden ja tämän vuoksi niihin ryhmiin tilastoitu-jen kanteluiden yhteydessä. Poliisin toiminnasta teh-tyjä kanteluja ratkaistiin enemmän kuin koskaan en-nen, yhteensä 572 (edellisvuonna 532). Poliisikante-luja saapui kaikkiaan 555. Kante lujen lisäksi päätettiin yhdeksän poliisia koskenutta omaa aloitetta. Toimen-piteeseen johtaneita ratkaisuja oli 101 (edellisvuon-na 70). AOA Lindstedt nosti yhdessä asiassa syytteen kahta poliisimiestä vastaan esitutkintojen viipymisistä (ks. jäljempänä 3927/2/05 s. 111). Kuusi asiaa johti huomautukseen.
Poliisin ylijohdolle ja lääninjohdoille on SM:stä saadun tiedon mukaan viime vuosina tehty noin 700 kantelua vuosittain. Oikeuskanslerinvirastolle tehtiin 186 poliisi-viranomaisiin kohdistuvaa kantelua vuonna 2007. Osa näistä siirretään oikeusasiamiehelle oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen tehtävien jaosta annetuin lain perusteella.
Kantelujen määristä tai niiden johdosta tehdyistä rat-kaisuista ei voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä poliisitoiminnan tilasta. On otettava huomioon, että erilaisia poliisitoimenpiteitä tehdään päivittäinkin tu-hansia. Kantelut ovat vain hyvin pieni ja valikoitunut otos. Yksi selitys kantelujen määrään on
poliisitoimin-nan luonne. Poliisi joutuu puuttumaan ihmisten perus-oikeuksiin usein voimakkaastikin, ja näissä tilanteissa voi olla niukasti harkinta-aikaa. Pakkokeinoja koskevat ratkaisut joudutaan usein tekemään vähäisten tietojen perusteella. Tilanne voi toimenpiteen kohteen näkökul-masta tai myöhempien tietojen valossa näyttää toisen-laiselta. Poliisin menettelyä tulee kuitenkin aina arvioi-da ottaen huomioon päätöksentilanne ja se, mitä pää-töksentekijällä oli tai olisi pitänyt olla tiedossa. Kansa-laisten alttiuteen tehdä kantelu vaikuttanee osaltaan poliisin joukkotiedotusvälineissä saama huomio. Lä-heskään kaikista poliisin toimenpiteistä ei myöskään ole muutoksenhakumahdollisuutta. Siksi laillisuusval-vojan ratkaisuilla voi olla suurikin merkitys poliisitoi-minnassa toisin kuin sellaisilla aloilla, joilla tuomio-istuinratkaisut ja oikeuskäytäntö näyttelevät keskeisem-pää osaa.
Valtaosa oikeusasiamiehelle tulleista poliisikanteluista koskee esitutkintaa ja erilaisten pakkokeinojen käyttöä.
Usein kantelija katsoo, että esitutkinta on puutteellinen, tai pitää virheellisenä päätöstä olla toimittamatta esi-tutkintaa taikka arvostelee tutkinnan kestoa. Pakkokei-noista kannellaan useimmiten kotietsinnästä ja erilai-sista vapaudenmenetyksistä. Usein tulee esiin kanteli-joiden väärinkäsitys siitä, että poliisi suorittaa esitutkin-nan aina, kun joku sitä pyytää, tai että oikeusasiamies voisi määrätä esitutkinnasta. Esitutkinta toimitetaan vain, jos asiassa on poliisin harkinnan mukaan syytä epäillä rikosta. Oikeusasiamies puolestaan voi määrä-tä esitutkinnan toimittamisesta vain valvontavaltaan-sa kuuluvisvalvontavaltaan-sa asioisvalvontavaltaan-sa.
Ilmeisesti väitteet poliisin vakavista väärinkäytöksistä ohjautuvat paljolti suoraan esitutkintaan, koska tällai-sia väitteitä esiintyy varsin harvoin kanteluissa. Lienee niin, että kansalaiset tekevät räikeiksi kokemissaan ta-pauksissa suoraan rikosilmoituksen, jolloin esitutkin-nan toimittaminen menee syyttäjän harkittavaksi. Tä-mä on sinänsä perusteltua laillisuusvalvonnankin nä-kökulmasta. Rikosilmoituksia poliisimiehen tekemiksi väitetyistä rikoksista on vuosittain kirjattu 500−700.
Suuri osa näistä ilmoituksista ei johda esitutkintaan, koska niissä ei ole ollut syytä epäillä rikosta. Vakava puute on, että tarkkaa seurantatietoa poliisia kohtaan tehtyjen rikosilmoitusten kohtalosta ei ole. Tämä joh-tuu sisä- ja oikeusministeriön tietojärjestelmien yh-teensopimattomuudesta.
Poliisiin kohdistuvan laillisuusvalvonnan erityisaluetta ovat telepakkokeinot ja peitetoiminta sekä eräät muut poliisin salaiset tiedonhankintakeinot, joista ks. s. 77.
4.3.3
TARKASTUKSET
Poliisiin kohdistuvaan laillisuusvalvontaan kuuluvat myös tarkastukset. Ne eivät ole yllätysluonteisia vaan etukäteen valmisteltuja. Ennen tarkastusta tutustutaan asiakirjamateriaaliin: muun muassa selvityksiin kiinni-otoista ja pidätyksistä sekä muihin esitutkintaan liitty-viin päätöksiin, selvityksiin pitkään esitutkinnassa ol-leista jutuista ja telepakkokeinoasiakirjoihin. Tämän aineiston pohjalta tapauksia selvitellään tarkastuksel-la tarpeen mukaan tarkemmin. Poliisitarkastuksel-laitoksen tarkas-tuksen yhteydessä tarkastetaan usein myös paikalli-nen syyttäjäviranomaipaikalli-nen. Näin saadaan tietoa yhteis-työn toimivuudesta ja arvioita toiminnan laadusta.
Poliisitoiminnan tarkastuksissa on kiinnitetty erityishuo-miota toimenpiteisiin, jotka on katsottu tärkeiksi perus-oikeuksien toteutumisen kannalta tai muusta syystä.
On myös pyritty keskittymään alueille, joissa muu val-vonta ja oikeusturvatakeet eivät ole kattavia esimerkik-si muutoksenhakumahdollisuuden puuttumisen vuok-si, kuten kiinniotoissa. Muuhun kuin hyvin pistokoeluon-teiseen asiakirjatarkastukseen ei ole mahdollisuuksia.
AOA tarkasti paikallispoliisista Keski-Uudenmaan ja Rovaniemen kihlakuntien poliisilaitokset. Lisäksi hän tutustui Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen johto-keskukseen. Poliisilaitosten tarkastuksilla hän kiinnitti huomiota muun muassa erilaisiin vapaudenmenetys-päätöksiin, esitutkinnan joutuisuuteen, poliisipalvelui-den saatavuuteen kihlakunnan eri alueilla ja telepak-kokeinoihin. AOA pani merkille muun muassa sen, et-tä vapaudenmenetyset-tä koskevien päätösten peruste-luja oli kirjattu puutteellisesti. Tarkastusohjelmaan kuu-luivat myös keskustelut poliisilaitoksen sisäisestä lail-lisuusvalvonnasta sekä vapautensa menettäneiden olosuhteisiin eli lähinnä poliisivankiloihin tutustumi-nen. AOA otti omasta aloitteestaan tutkittavakseen Keski-Uudenmaan poliisilaitoksen päihtyneiden säily-tystilojen asianmukaisuuden.
Varsinkin Rovaniemellä poliisi näki hätäkeskuksen toi-minnassa parantamisen varaa. Hätäkeskusten yleisem-piä ongelmia, kuten resursseja, henkilökunnan suur-ta vaihtuvuutsuur-ta ja tietojärjestelmäongelmia, käsiteltiin toistuvasti myös tiedotusvälineissä.
Lapin lääninhallituksen poliisiosaston tarkastuksella keskusteltiin muun muassa laillisuusvalvonnasta lää-nissä. Eräät poliisilaitokset, joissa on ollut ongelmia muun muassa henkilöstösuhteissa, ovat lääninjohdon erityisseurannassa.
SM:n arpajais- ja asehallintoyksikön tarkastuksella AOA sai selvityksiä muun muassa niin koti- kuin ulkomais-tenkin peliyhtiöiden toiminnan valvonnasta. Internetis-sä pelaamisen jatkuvan valvonnan todettiin olevan käytännössä mahdotonta. Keskustelussa asehallinnos-ta oli esillä tuore aselupakäytäntöjen yhtenäistämisoh-je, joka tuli voimaan lokakuussa 2007. Tarkoitus on yh-tenäistää ja tarkentaa aselupien myöntämistä – niitä käsitellään vuodessa noin 80 000. Julkisuudessakin aseluvista käytiin keskustelua Jokelan ampumistapah-tumien ja myös EU:n ampuma-asedirektiivin johdosta (hankkimisikäraja nostettaisiin 18 vuoteen).
AOA kävi kertomusvuonna kaksi kertaa KRP:ssä. Tarkas-tuksilla olivat esillä muun muassa telepakkokeinot, pei-tetoiminta ja valeostot sekä tiedottajatoiminta. Lisäksi saatiin selvitys KRP:n sisäisestä laillisuusvalvonnas-ta. Näiden tarkastusten lisäksi kanslian esittelijät kävi-vät kolmeen eri otteeseen KRP:ssä. Tähän liittyvistä ja muista tarkastushavainnoista ks. peitetoimintaa koske-va jakso s. 86.
4.3.4
RATKAISUJA
Poliisin toiminta Smash Asem -mielenosoituksen yhteydessä
Helsingissä järjestettiin syyskuussa 2006 Aasian ja Euroopan maiden huippukokous (ASEM). Poliisin toi-minnasta tuolloin järjestetyn Smash Asem -mielen-osoituk sen yhteydessä tehtiin oikeusasiamiehelle yli 60 kantelua.
AOA:n mukaan poliisi menetteli tuolloin osin lainvas-taisesti. Vaikka kysymys ei ollut räikeistä tapauk sista, hän korosti, että perustuslain mukaan kaikessa virka-toiminnassa on tarkoin noudatettava lakia. Poliisi oli painottanut huomattavan paljon toiminnan tehok-kuutta eli järjestyksen ylläpitämistä ja rikosten selvit-tämistä, jolloin paikalla olleiden henkilökohtaiselle va-paudelle annettiin osin varsin kevyt painoarvo. Perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta tällainen tulkinnallinen yksipuolisuus on ongelmallista. Perus-tuslaissa turvattujen perusoikeuksien suoja vesittyy, jos näitä oikeuksia ei oteta asianmukaisen painavasti huomioon säännöksiä käytännössä tulkittaessa.
Kokonaisarvostelussa oli AOA:n mukaan otettava huo-mioon, että tilanne oli ollut vaativa ja toiminnan laa-juuteen nähden ei sinänsä ollut odottamatonta, että kaikki ei ollut mennyt suunnitellulla tavalla. Lisäksi AOA pani merkille, että lopputulos oli ainakin siinä mieles-sä hyvä, että vakavilta henkilö- ja omaisuusvahingoil-ta vältyttiin.
Mielenosoituksen keskeyttäminen oli lainmukaista
Poliisi oli ensiksi määrännyt, että mielenosoitus voi-daan pitää vain Kiasman edustalla, ja hetken kuluttua keskeyttänyt mielenosoituksen. AOA:n mukaan poliisil-la oli ollut näihin päätöksiin riittävät perusteet mielen-osoituksesta saatujen ennakkotietojen ja paikalla teh-tyjen havaintojen perusteella varsinkin, kun mielen-osoituksen järjestäjät olivat suhtautuneet vähintään-kin välinpitämättömästi siihen, säilyykö tapahtumassa järjestys ja tehdäänkö sen yhteydessä rikoksia. Kokoon-tumisvapaus ja mielenosoitusoikeus eivät ole rajoittamattomia. Perustuslaki ja kansainväliset ihmisoikeus -sopimukset turvaavat ainoastaan rauhanomaista mie-lenosoittamista.
AOA korosti kuitenkin, että poliisin on käytettävä mie-lenosoitusoikeuden rajoittamisen mahdollistavia val-tuuksiaan erityisen harkiten. Kysymys on yhdestä de-mokraattisen yhteiskunnan kulmakivestä. Mielenosoi-tusoikeuteen voidaan puuttua vain painavien konkreet-tisten ja jälkikäteen todennettavissa olevien seikkojen ja huolellisen eri perusoikeuksien toteutumista koske-van punninnan jälkeen.
Eristämisen laajuus ja kesto ongelmallisia
Päätös keskeyttää mielenosoitus oli siis lainmukainen.
AOA:n mukaan poliisin toiminta sen jälkeen – muun muassa saartorengas Kiasmalla ja osin Mannerheimin-tien tyhjentämiseen liittyvät tapahtumat – herätti kui-tenkin kysymyksen, olivatko niin monen henkilön oi-keuksiin niin voimakkaasti ja pitkään puuttuneet toi-menpiteet välttämättömiä.
Poliisin valitsema toimintatapa johti siihen, että esimer-kiksi Kiasmalla eristyksen sisään jäi useaksi tunniksi paljon ilmeisen rauhanomaisesti käyttäytyneitä ihmi-siä, joista suuri osa oli tullut paikalle vain seuraamaan mielenosoitusta. Poliisin tehtävänä on oikeus- ja yh-teiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattami-nen – tämä koskee myös mielenosoituksia. Poliisi ei kuitenkaan voi hoitaa tehtäviään millä keinoilla tahan-sa tai mihin hintaan tahantahan-sa. Poliisin toimivaltuudet ja niiden käyttöedellytykset on tarkkaan määritelty laissa, minkä lisäksi kaikkea poliisitoimintaa koskee suhteelli-suusperiaate.
Vaikka AOA ei katsonut poliisin menetelleen lainvastai-sesti, hän kiinnitti toimintaa johtaneen Helsingin kihla-kunnan poliisilaitoksen huomiota suhteellisuusperiaat-teesta esittämiinsä näkökohtiin. Lisäksi hän arvosteli poliisia liian laajentavasta poliisilain tulkinnasta, jolla oli perusteltu eristyksestä poispäästettyjen henkilöiden tarkastamista.
Kiinniotot antoivat eniten aihetta arvosteluun
AOA antoi eräälle ylikonstaapelille huomautuksen, koska tämä oli päättänyt ottaa kaksi henkilöä säilöön vain sillä perusteella, että nämä olivat nauttineet al-koholia ja olleet osallistumassa mielenosoitukseen.
AOA:n mukaan nämä seikat eivät lain mukaan ole riit-täviä perusteita säilöönotolle. Lisäksi näitä poliisilain nojalla kiinniotettuja henkilöitä oli säilytyssuojassa väärinkäsitysten tai tietokatkosten vuoksi luultu rikok-sesta epäillyiksi, minkä vuoksi heidät oli päästetty va-paaksi vasta seuraavana iltapäivänä. AOA antoi tämän vuoksi huomautuksen poliisilaitokselle (ks. näistä ta-pauksista 2888* ja 2890/4/06* enemmän s. 109).
Kaksi muuta henkilöä oli otettu kiinni Kiasman edus-talta, mutta varsinainen kiinnioton määrääjä jäi tunte-mattomaksi, eikä poliisi pystynyt osoittamaan laillisia edellytyksiä näille kiinniotoille (ks. näistä tapauksista 2905* ja 3417/4/06* enemmän s. 109). Lisäksi AOA piti kyseenalaisena, oliko kolmen Kaivopihalta tapahtu-mien loppuvaiheessa kiinniotetun kantelijan kiinniotol-le riittäviä perusteita (2940*, 3070* ja 3832/4/06*).
Yleisemmin AOA piti ongelmallisena kenttäjohtajan te-kemää linjausta, että “hajaantumiskäskyn antamisen jälkeen käskyn laiminlyöneille rikosnimike on mellak-ka”. Mellakan tunnusmerkistöön nimittäin kuuluu myös osallistuminen teoilla väkijoukon toimintaan ja mellak-karikoksessakin rikosepäilyn tulee kohdistua yksilöön.
On oltava konkreettisia syitä epäillä juuri hänen osal-listuneen teoilla väkijoukon toimintaan. Tässä tapauk-sessa kiinniottojen kirjaaminen oli myös niin niukkaa, että poliisin suojissa ei juuri ollut mahdollista aidosti harkita kiinniottojen perusteltavuutta. Joka
tapaukses-sa aamulla mellakoinnin jatkumisen vaara oli hyvin vähäinen.
AOA:n mukaan tutkinnan yleisjohtaja oli painottanut varsin paljon rikosten selvittämisintressiä, kun hän oli päättänyt, että kaikki epäillyt kuulustellaan ennen kuin heidät lasketaan vapaaksi. AOA ei kuitenkaan katsonut yleisjohtajan menetelleen lainvastaisesti ja totesi myös, että kohtuussyistä lähes kaikki alle 18-vuotiaat kiinni-otetut oli vapautettu muutaman tunnin jälkeen.
Huomiota herättävää oli myös se, että mellakasta epäil-tynä oli kiinniotettuna yli 120 henkilöä ja heistä lähes 40:ää ei esitutkinnan jälkeen ollut edes syytä epäillä (mistään) rikoksesta. Lopuistakin vain 33 sai syytteen mellakasta, väkivaltaisesta mellakasta tai virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. Näiden lukujen keski-näisiä suhteita voi AOA:n mielestä pitää viitteenä siitä, että kiinniottoihin ja mellakkarikosepäilyihin oli päädyt-ty ainakin osin hyvinkin matalalla kynnyksellä.
Poliisin toiminnasta Smash Asem -mielenosoituksen yhteydessä tuli oikeusasiamiehelle yli kuutisenkymmentä kantelua. Apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedt antoi ratkaisunsa niihin 28.11.2007.
Kuva: Lehtikuva Oy
Vastaavia tilanteita varten on AOA:n mukaan luotava järjestelmä, jolla varmistetaan reaaliaikainen lain vaa-timien seikkojen todenmukainen ja kattava kirjaami-nen. Lisäksi joukkojenhallintataktiikan harjoitteluun tu-lee sisällyttää myös kirjaamisten toteuttaminen.
Myös kiinniotettujen kohtelussa puutteita
Kiinniotetut kuljetettiin poliisin suojiin linja-autoilla, joi-den istuimiin heidät oli kahlehdittu nippusiteillä. Pisim-millään kiinniotetut olivat joutuneet odottamaan linja-autossa kuljetusta putkaan yli kaksi tuntia.
AOA arvosteli ensinnäkin sitä, että jotkut kiinniotetut oli-vat joutuneet tekemään tarpeitaan linja-auton lattial-le kädet penkkiin kahlittuina rajavartiomiesten avusta-mana ja lukuisten muiden henkilöiden läsnä ollessa.
Tällainen nöyryyttävänä pidettävä menettely ei ole hy-väksyttävää. Kiinniotettuja oli lisäksi SM:n asetuksen vastaisesti pidetty kahlittuina linja-auton rakenteisiin myös kuljetuksen aikana. Töölön säilytyssuojassa kai-kille rikoksesta epäillyille ei ollut antaa patjaa ja vuo-devaatteita, kuten määräykset olisivat edellyttäneet.
Muutoinkin AOA yhtyi tutkinnan yleisjohtajan esittä-mään siitä, että jatkossa rikoksesta epäiltyjä ei tulisi säilyttää Töölön säilytyssuojassa, vaan käyttää naapu-rikihlakuntien poliisivankiloita.
JOUHA-poliisimiehille yksilölliset tunnisteet
Joukkojenhallintatoimintaan (JOUHA) osallistuneet po-liisimiehet oli merkitty vain joukkueittain ja ryhmittäin.
AOA piti tärkeänä, että poliisin hanke varustaa jokainen JOUHA-poliisimies yksilöllisellä tunnisteella saadaan nopeasti valmiiksi. Pohjimmiltaan on kysymys siitä, et-tä perustuslaki takaa jokaiselle oikeuden vaatia virka-miehelle rangaistusta ja vahingonkorvausta virkatoi-mesta. Jotta tämä oikeus olisi toteutettavissa, jokaisel-la tulee oljokaisel-la mahdollisuus saada tietää niiden virka-miesten nimet, jotka ovat vastuussa häntä koskevasta virkatoimesta. Lisäksi näin voidaan ylläpitää poliisiin kohdistuvaa luottamusta.
Lainsäädännön kehittämistarpeita
AOA:n mielestä lakia syyttömästi vangitulle tai tuo-mitulle valtion varoista vapaudenmenetyksen johdos-ta maksetjohdos-tavasjohdos-ta korvauksesjohdos-ta tulisi johdos-tarkisjohdos-taa. Hän pi-ti kohtuuttomana sitä, että myöhemmin syyttömäksi todettu henkilö ei saa tuon lain mukaan korvausta, jos hän ollut kiinniotettuna vähemmän kuin 24 tun-tia. Samalla tulisi muutenkin arvioida kokonaisuute-na lainsäädäntöä pakkokeinojen käytöstä maksetta-vista korvauksista. Lisäksi kiinniottoa koskevia sään-nöksiä olisi syytä selventää ja säätää tutkinnan yleis-johtajan asemasta.
AOA:n tutkintaa rajasi erityisesti Helsingin käräjäoikeu-dessa vireillä ollut oikeudenkäynti mielenosoitukseen liittyvistä tapahtumista. Tämän vuoksi AOA ei voinut ar-vioida esimerkiksi syytteen saaneiden kantelijoiden kiinniottojen perusteita, koska tätä olisi voitu pitää epä-asianmukaisena puuttumisena riippumattoman tuo-miovallan käyttöön.
AOA Jukka Lindstedtin päätös 28.11.2007, dnro 1836/2/07*, esittelijä Juha Haapamäki Käräjäoikeus tuomitsi joulukuussa 2007 muun muas-sa väkivaltaisesta mellakasta 16 henkilöä ehdollisiin vankeusrangaistuksiin. Nelisenkymmentä sai sakkotuo-mion ja 14 henkilön syytteet hylättiin kokonaan. Neljä tuomittua on valittanut hovioikeuteen.
Mielenosoituspaikan siirtäminen
AOA arvosteli Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen ko-misariota siitä, että tämä ei ollut käynyt kokoontumis-lain edellyttämiä neuvotteluja mielenosoituksen järjes-täjän kanssa päätettäessä mielenosoituspaikan siirtä-misestä. Näin jäi toteutumatta lain tavoite, jonka mu-kaan järjestäjän näkemys tulisi olla tiedossa siirrosta päätettäessä.
AOA katsoi komisarion menetelleen virheellisesti myös, kun tämä ei ollut antanut pyynnöstä huolimatta kirjal-lista päätöstä kokouspaikan siirrosta. Kokouspaikan siirtoa koskeva päätös on lain mukaan valituskelpoi-nen. Vaikkei valitukseen annetulla ratkaisulla enää
oli-sikaan vaikutusta itse tilaisuuden järjestämiseen, tulee tilaisuuden järjestäjällä näissäkin tapauksissa olla oi-keus saattaa poliisin toiminta jälkikäteen tuomioistui-men arvioitavaksi. Valituksen tekeminen edellyttää kir-jallista päätöstä.
AOA Jukka Lindstedtin päätös 4.7.2007, dnro 3417/4/05*, esittelijä Mikko Eteläpää
Tapauksessa 2402/4/06* AOA puolestaan katsoi, että ei ole estettä sille, että poliisi tekee mielenosoituspai-kan siirtämisestä toistaiseksi voimassa olevan päätök-sen, joka koskee tulevia mielenosoituksia. Edellytykse-nä kuitenkin on, että mielenosoituksen järjestäjätaho pysyy samana. Poliisin on myös tarkasti seurattava täl-laisen päätöksen jälkeisiä mielenosoituksia, koska on mahdollista, että olosuhteet muuttuvat siten, että siir-topäätökselle ei ole enää perusteita.
Toisessa asiassa AOA totesi, että kaikkiin kokoontumis-vapauden rajoituksiin tulee suhtautua varovasti. Tuos-sa yksittäistapauksesTuos-sa megafonin käytön kieltäminen ei sinänsä antanut aihetta arvosteluun (2393/4/06).
Vapaudenmenetyksiä koskevat päätökset
Kiinnioton, pidättämisen tai vangitsemisen perusteita koskevat kantelut ovat varsin yleisiä, niin myös kerto-musvuonna. Toisaalta eri perusteilla vapautensa me-nettäneitä henkilöitä säilytetään poliisin tiloissa vuo-sittain noin 150 000 eli erittäin pieni osa heistä kante-lee asiasta.
Säilöönottoon ei ollut perusteita
AOA antoi huomautuksen Helsingin kihlakunnan polii-silaitoksen ylikonstaapelille, joka oli ilman riittäviä pe-rusteita päättänyt kahden henkilön säilöön viemisestä.
Ylikonstaapeli kertoi saaneensa tietää, että JOUHA-ryh-mä oli kertonut näiden henkilöiden ”nauttineen pai-kalla alkoholia ja olleen osallistumassa Smash Asem -mielenosoitukseen”. Pelkästään näistä tiedoista ei AOA:n mukaan voida oikeudellisesti kestävällä tavalla
perustella epäilyä siitä, että henkilö todennäköises-ti syyllistyisi henkeen, terveyteen, vapauteen, kotodennäköises-tirau- kotirauhaan tai omaisuuteen kohdistuvaan rikokseen. Poliisi -lain 20 §:n soveltamiseen ei riitä se, että rikoksiin syyl-listyminen on mahdollista ja on myös huomattava, et-tä toimenpidekynnys on asetettu korkeammalle kuin
”syytä epäillä”. Ylikonstaapeli ei kertonut, että hänellä olisi ollut muuta tietoa kiinniotettujen käyttäytymisestä, esimerkiksi näiden mahdollisen humalatilan asteesta, uhkailuista tai että nämä olisivat ylipäätään käyttäyty-neet jotenkin häiritsevästi.
Poliisin saamien ennakkotietojen mukaan oli sinänsä perusteita epäillä, että kyseinen mielenosoitus voisi aiheuttaa huomattavaa häiriötä sekä myös välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle ja että esimerkiksi vahingontekoja voisi tapahtua. Kiinniotto poliisilain 20 §:n perusteella kuitenkin edellyttää yksit-täistapauksellista arvioita siitä, että juuri tietyn henki-lön olisi voitu käyttäytymisensä perusteella arvioida to-dennäköisesti syyllistyvän tällaiseen käyttäytymiseen.
Kiinniotot tapahtuivat noin klo 17.30, jolloin ainakin yleistilanne oli varsin rauhallinen.
Lisäksi säilytyssuojassa näitä poliisilain nojalla kiinni-otettuja henkilöitä oli väärinkäsitysten tai tietokatkos-ten vuoksi luultu rikoksesta epäillyiksi, minkä vuoksi heidät oli päästetty vapaaksi vasta seuraavana iltapäi-vänä. Tätä ei voitu millään oikeudellisesti kestävällä tavalla perustella. AOA antoi tämän vuoksi huomau-tuksen poliisilaitokselle.
AOA Jukka Lindstedtin päätökset 28.11.2007, dnrot 2888* ja 2890/4/06*, esittelijä Juha Haapamäki
Kiinniotoille ei pystytty esittämään laillisia perusteita
Kahdessa tapauksessa Kiasman edustalta Smash Asem -mielenosoituksen yhteydessä tehdyn kiinnioton tosiasiallisesti päättäneet poliisimiehet jäivät tuntemat-tomiksi. Kiinniottajat kertoivat molemmissa tapauksis-sa tapauksis-saaneentapauksis-sa kehotuksen tehdä kiinniotto. Kiinniotosta todellisuudessa päättäneen poliisimiehen henkilölli-syyttä ei missään vaiheessa kirjattu, vaan päätöksen-tekijäksi merkittiin kiinnioton toteuttaneet
poliisimie-het. Heillä ei kuitenkaan ollut omakohtaisia havaintoja tai tietoja siitä, mitä kiinniotettu oli tehnyt eivätkä he myöskään tunteneet heille kiinniottokehotuksen anta-nutta poliisimiestä.
Kiinniottajat olivat AOA:n mukaan sinänsä voineet luot-taa kyseisen kaltaisessa tilanteessa siihen, että keho-tuksen antaneella poliisimiehellä oli asianmukaiset perusteet kiinniottokäskylle. Käytettävissä olleen selvi-tyksen perusteella ei ollut osoitettavissa jonkun tietyn poliisimiehen menetelleen moitittavasti. Joka tapauk-sessa ainakaan toimenpiteen kirjaaminen ei toiminut asianmukaisesti, kun tosiasiallista päätöksentekijää ja tätä kautta kiinnioton konkreettisia perusteita ei voitu selvittää. Poliisi ei muutenkaan ole kyennyt esittämään laillisia perusteita näille kiinniotolle. AOA kiinnitti vas-taisen varalle Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen vakavaa huomiota tapahtuneeseen.
AOA Jukka Lindstedtin päätökset 28.11.2007, dnrot 2905* ja 3417/4/06*, esittelijä Juha Haapamäki Smash Asem -mielenosoitukseen liittyvistä tapauksis-ta mainittapauksis-takoon vielä ratkaisut, joissa AOA piti kyseen-alaisena, voitiinko selvityksissä esitettyjä seikkoja pitää riittävinä kiinniottoihin. Ainakaan mellakkarikosepäilyl-le ei ollut esitetty vakuuttavia perusteita (2940*, 3070*
ja 3832/4/06*). Tapauksessa 3014/4/06 kiinniottajien huomiota kiinnitettiin siihen, että kiinniottoon voidaan turvautua vain, jos ensin on arvioitu sitä lievempien keinojen käyttämistä.
Muista kuin Smash Asem -mielenosoitukseen liittyvis-tä tapauksista mainittakoon kolmen 15-vuotiaan pojan pitäminen yön yli putkassa, koska he olivat häirinneet kyseisen poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikön kotirau-haa. Vaikka päätöksen tehnyt rikoskomisario ei ollut ylittänyt harkintavaltaansa, AOA korosti, että näin nuor-ten lasnuor-ten kohdalla tulee erityisen huolellisesti harki-ta, olisivatko muut keinot – kuten esimerkiksi kotiin vie-minen – vielä käytettävissä. AOA:n mukaan poliisilain 20 §:n tarkoitus on estää häiriön varsin välitön jatku-minen lähituntien tai enintään saman vuorokauden ai-kana. Sitä ei voida käyttää rangaistuksena tai esimer-kiksi siinä tarkoituksessa, että pyrittäisiin ylipäätään estämään häiriön toistuminen joskus kauempana tu-levaisuudessa (1748*, 1749* ja 1750/4/06*).
Eräässä tapauksessa kantelijan kiinnioton perusteis-ta ei saatu luotetperusteis-tavaa selvyyttä jälkikäteen ja toi-menpiteen perusteltavuus oli varsin kyseenalainen (3824/4/06*). Turha noin tunnin kestänyt vapauden-menetys puolestaan johtui siitä, että poliisi oli jättä-nyt peruuttamatta tarpeettomaksi käyneen etsintä-kuulutuksen (3580/4/06*).
Vapautensa menettäneiden olosuhteet ja kohtelu
Vapautensa menettäneiden kohtelu ja olot ovat oi-keusasiamiehen erityisen valvonnan kohteena jo lain-kin mukaan. Poliisin vuosittain kiinniottamista noin 150 000 henkilöstä kaksi kolmasosaa on otettu säi-löön päihtymyksen vuoksi. Vapaudenmenetysten kesto vaihtelee muutamasta tunnista kuukausiin. Poliisivan-kilat ovat kuitenkin varustukseltaan sellaisia, etteivät ne ole soveliaita pitkään asumiseen. Lain mukaan pi-täminen poliisivankilassa ei pääsääntöisesti saa il-man erittäin painavaa syytä kestää yli neljää viikkoa.
Päätöksessään poliisin toiminnasta Smash Asem -mie-lenosoituksen yhteydessä AOA arvosteli muutamia seik-koja kiinniotettujen kohtelussa ja olosuhteissa (ks. edel-lä s. 105). Niiden lisäksi hän arvosteli sitä, että rikosyli-konstaapeli ei ollut lupauksestaan huolimatta ilmoit-tanut erään mellakkarikoksesta epäillyn kiinniotosta tämän äidille (2941/4/06).
Muutoin arvosteluun johti se, ettei tutkintavanki saanut ainakaan täysimääräisesti käyttää ulkoiluoikeuttaan Porin kihlakunnan poliisivankilassa. AOA ei pitänyt päi-vittäisenä ulkoiluna ja sopivana liikuntana vankikulje-tusta tai tuomioistuimessa kuulemista (1378/4/06*).
Oulun kihlakunnan poliisivankilaa hän arvosteli puo-lestaan siitä, että siellä oli pääsääntönä pitää säilytys-huoneissa valot päällä ympäri vuorokauden. AOA:n mukaan tämä oli pidätettyjen kohtelua koskevan mää-räyksen vastaista. Ohje edellytti valot sammutettavak-si, ellei vapautensa menettänyt toisin pyydä tai jos val-vonnallista syistä ei muuta johdu (1312/4/06).
Eräässä tapauksessa AOA katsoi, että poliisipartion oli-si tullut viedä rappukäytävästä makaamassa tavattu henkilö terveyskeskukseen tarkastettavaksi ennen
put-kaan viemistä, kun tällä oli otsassa ja takaraivolla kui-vunutta verta. Kiinniotettu oli vapaaksi pääsyään seu-raavana päivänä viety sairaalaan, jossa hänellä oli todettu aivoverenvuoto (960/4/05*).
Kahdessa tapauksessa AOA katsoi, että ns. sumpussa säilyttäminen, vaikka lyhytaikainenkin, tulee kirjata (1853 ja 3379/4/05*).
Rikosilmoituksen kirjaaminen
Poliisin on viipymättä kirjattava ilmoitus, kun joku il-moittaa rikoksesta tai tapahtumasta, jota hän pitää ri-koksena. Laillisuusvalvonnassa on katsottu, että kirjaa-misen tulisi tapahtua viimeistään muutamassa päiväs-sä. Säännös on ylipäätään varsin ehdoton ja ratkaise-vaa on nimenomaan ilmoittajan käsitys tapahtumas-ta. Merkitystä ei siis ole poliisin käsityksellä siitä, onko kyseessä rikosasia. Ilmoituksen kirjaaminen ei tarkoita esitutkinnan aloittamista, josta päätetään erikseen. Esi-tutkinta toimitetaan vain, jos asiassa on poliisin harkin-nan mukaan syytä epäillä rikosta.
Rikosilmoituksen kirjaaminen ja siirtäminen unohtuivat yli vuodeksi
Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen rikosylikonstaa-peli unohti kirjata raiskauksesta tehdyn ilmoituksen.
Hän ei myöskään siirtänyt ilmoitusta ja suorittamaan-sa asianomistajakuulustelua sille kihlakunnan poliisi-laitokselle, jolle asian tutkinta kuului. Ilmoituksen kir-jaaminen ja siirtäminen viipyivät yli vuoden. AOA antoi rikosylikonstaapelille huomautuksen.
Huolimatta kirjaamisen laiminlyönnistä rikosylikonstaa-peli sinänsä aloitti esitutkintatoimenpiteet välittömästi saatuaan asianomistajalta ilmoituksen tapahtuneesta kuulustelemalla tämän. Muuta kuin asianomistajakuu-lustelu ei asiassa kuitenkaan tehty, kun asia jäi siirtä-mättä. AOA:n mukaan asianmukaisesti suoritettu kir-jaaminen olisi saattanut estää asian unohtamisen. Ko-konaisuutena arvostellen – vaikka kirjaamattomuus it-sessään ei antaisi aihetta vakavaan arvosteluun, jos esitutkinta siitä huolimatta olisi suoritettu – AOA piti laiminlyöntiä erittäin moitittavana. Varsin vakavan
ri-koksen esitutkinta oli rikosylikonstaapelin laiminlyön-tien vuoksi viivästynyt yli vuodella.
AOA Jukka Lindstedtin päätös 30.10.2007, dnro 1634/4/06*, esittelijä Mikko Eteläpää Kertomusvuonna tuli ilmi muitakin tapauksia, joissa ilmoitusten kirjaaminen oli viivästynyt kuukausilla kin (muun muassa AOA:n päätökset 2659/4/05, 3639/4/06*, 159* ja 474/4/07*). Epätietoisuutta on voinut olla esi-merkiksi siitä, oliko kantelijan tarkoitus ylipäätään ollut tehdä rikosilmoitus vai esimerkiksi keskustella tapahtu-neesta poliisin kanssa. Tällöin asian osaiselta tulisi tie-dustella, mikä hänen tarkoituksensa on.
Esitutkinnan viivästyminen
Lain mukaan esitutkinta on toimitettava ilman aihee-tonta viivytystä. Esitutkinnan kesto on tavallinen tyyty-mättömyyden aihe kanteluissa. Pitkään viipyvä esitut-kinta on ongelmallista yksittäisen jutun asianosaisten ja esitutkinnan tuloksellisuuden kannalta kuten myös koko rikosoikeudellisen järjestelmän toiminnan ja us-kottavuuden näkökulmasta.
Esitutkintojen asianmukaisesta toimittamisesta vastaa-vat sekä tutkija että tutkinnanjohtaja. Heillä tulee kui-tenkin olla kohtuulliset mahdollisuudet hoitaa tehtä-vänsä viivytyksettä. Tämä on sekä työnjohdollinen että resurssikysymys. Tästä näkökulmasta vastuu esitutkin-tojen viipymisestä voi kohdentua tutkinnanjohtajaa ylemmäskin. Suomen valtio on toistuvasti saanut lan-gettavia tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistui-mesta (EIT) asioissa, jotka koskevat oikeudenkäynnin kestoa. EIT:n näkökulmasta myös esitutkinta katsotaan rikosasioiden kestoa arvioitaessa osaksi oikeuden-käyntiä.
Kaksi ylikonstaapelia syytteeseen esitutkinnan viivästymisestä
Inarin-Utsjoen kihlakunnan poliisilaitoksen tarkastuk-sen yhteydessä syyskuussa 2005 kävi ilmi, että ylikons-taapeli A:n tutkittavana olleista asioista kolmen syy-teoikeus oli vanhentunut esitutkinnan aikana. Nämä