Telepakkokeinoja koskevia kanteluita tuli ja ratkaistiin edellisvuosia vähemmän. Kertomusvuonna ratkaistiin 7 (edellisvuonna 23) telepakkokeinoja koskevaa asiaa.
Osa näistäkin oli yleisluonteisia epäilyjä siitä, että kan-telijoiden puheluita kuunnellaan tai heitä muutoin tark-kaillaan. Varsinaisia todella käytettyyn pakkokeinoon kohdistuvia kanteluita tehdään vuosittain muutamia.
AOA Lindstedt totesi ratkaisussaan 2519/4/05*, että erityisesti telekuunteluaineiston asianosaisjulkisuusky-symykset ovat ongelmallisia. Hänen mielestään onkin syytä pakkokeinolain uudistamistyön yhteydessä arvioi-da, miten säännöksiä tulisi tarkistaa. Tähän liittyen on syytä mainita korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) rat-kaisu televalvonta- ja telekuunteluaineiston julkisuu-desta (KHO:2007:64). Siinä KHO totesi muun muassa, että KRP:n haltuun oli tullut yli kaksi vuotta kestänees-sä televalvonnassa ja puhelinkuuntelussa huomattava määrä käsittelemätöntä konekielistä tietoaineistoa. Ai-neistoa ei ollut käytetty hyväksi esitutkinnassa eikä si-tä ollut liitetty esitutkintapöysi-täkirjaan eikä sen vuoksi myöskään käsitelty enempää. KHO ei pitänyt aineistoa kokonaisuutena ja sellaisenaan viranomaisen asiakir-jana, josta epäillyllä olisi ollut oikeus saada rikosasian asianosaisena tieto.
Ratkaisussa on määritelty asianosaisjulkisuuden ja muunkin julkisuuden rajoja ”viranomaisen asiakirjan”
käsitteen kautta. Jos aineistoa ei katsota viranomaisen asiakirjaksi, asianosaisella ei ole oikeutta saada tietoa siitä. KHO:n ratkaisun mukaan näyttäisi esimerkiksi te-lekuunteluaineistosta tulevan viranomaisen asiakirjas-ta vasasiakirjas-ta siinä vaiheessa, kun viranomainen itse näin päättää. Siten, vasta kun poliisi katsoo, että
esimerkik-si jokin puhelinkeskustelutallenne on eesimerkik-situtkinnan kan-nalta sillä tavoin merkityksellinen, että se liitetään esi-tutkintapöytäkirjaan, on kyse viranomaisen asiakirjasta.
On kuitenkin huomattava, että pakkokeinolain 5a luvun 13 §:ää muutettiin muutama vuosi sitten niin, että po-liisin tulee säilyttää telekuuntelulla saatu ylimääräinen-kin tieto asian lainvoimaiseen ratkaisuun asti. Aiemmin ylimääräinen tieto tuli hävittää ensi tilassa. Ylimääräis-tä on tieto, joka ei liity rikokseen tai koskee muuta ri-kosta kuin sitä, jonka tutkintaa varten kuuntelulupa on myönnetty. Muutosta perusteltiin nimenomaan sen var-mistamisella, että kaikki aineisto olisi oikeudenkäynnis-sä tarvittaessa käytettävisoikeudenkäynnis-sä, koska ylimääräisenä tie-tona saatetaan hävittää myös epäillyn syyttömyyttä tukevaa aineistoa (HE 52/2002 s. 71). Kuitenkin asian-osaisen mahdollisuudet itse tarkastaa poliisin ylimää-räiseksi tiedoksi katsomaa aineistoa näyttävät KHO:n ratkaisu huomioon ottaen sulkeutuvan pois. Onkin toi-vottavaa, että esitutkinta- ja pakkokeinolakitoimikunnas-sa tai jospakkokeinolakitoimikunnas-sain muuspakkokeinolakitoimikunnas-sa yhteydessä selvitetään, miten telepakkokeinoihin liittyvien julkisuuskysymysten sään-telyä tulisi kehittää.
Myös KKO otti kertomusvuonna kantaa ylimääräistä tie-toa koskeviin kysymyksiin. Tapaus oli sama, jossa KKO edellä mainitulla päätöksellään 2007:7 kumosi käräjä-oikeuden päätökset myöntää poliisille luvat tekniseen kuunteluun. Ratkaistavana oli se, mikä merkitys tuolla lupien kumoamisella oli ja voitiinko kuuntelutallennet-ta käyttää, vaikka se koski muukuuntelutallennet-ta kuin luvan kuuntelutallennet-tarkoitkuuntelutallennet-ta- tarkoitta-maa rikosta. KKO katsoi, että kuuntelutallennetta voi-tiin näistä seikoista huolimatta käyttää. Tämä ratkaisu (KKO:2007:58) ei kuitenkaan sulje pois sitä, että todis-tamiskielto voisi joissain tilanteissa tulla kysymykseen.
3.3.6
TARKASTUKSET
Myös tarkastuksilla kiinnitetään huomiota telepakkokei-noihin ja laillisuusvalvontaa varten saadaan lisätietoja tätäkin kautta. Telepakkokeinot ovat olleet yksi poliisiin kohdistuvien tarkastusten teemoista viime vuosina ja tätä on tarkoitus jatkaa. Eri poliisiyksiköiden tarkastus-ten (ks. s. 105) lisäksi telepakkokeinoasioita käsiteltiin Helsingin käräjäoikeuden tarkastuksella.
Yleensä tarkastuksilla käydään pistokoeluonteisesti lä-pi telepakkokeinopäätöksiä ja pöytäkirjoja. Keskusteluis-sa ovat olleet esillä muun muasKeskusteluis-sa ”syytä epäillä” -pe-rusteen selvittäminen erityisesti kohdehenkilön syylli-syystodennäköisyyden kannalta, päätöksen perustelu-jen kirjaaminen sekä telepakkokeinoista epäillylle teh-tävän ilmoituksen mahdollinen lykkääminen ja koko-naan ilmoittamatta jättäminen. KRP:n tarkastuksella esiin tuotujen seikkojen johdosta AOA otti selviteltäväk-si eräitä tapaukselviteltäväk-sia.
3.3.7
VALVONTATIEDOT
Seuraavassa esitetään eräitä keskeisimpiä SM:ltä ja Tullihallitukselta saatuja tilastotietoja telepakkokeino-jen käytöstä vuodelta 2007 (vuoden 2006 luvut suluis-sa vertailutiedoksi). Salassuluis-sapitosyistä lukumäärissä ei-vät ole mukana OA:n saamat tiedot suojelupoliisin toi-menpiteistä. SM:n kertomuksen julkiseen osaan voi ko-konaisuudessaan tutustua ministeriön kotisivuilla. Tul-lihallituksen OA:lle antaman kertomuksen julkinen osa puolestaan löytyy tullin verkkosivuilta.
Telekuuntelu
Telekuuntelun ja -valvonnan merkittävin tunnusluku on niiden rikoksesta epäiltyjen henkilöiden lukumäärä, jotka ovat näiden pakkokeinojen kohteena tuomioistui-men päätöksellä. Teleliittymiin, teleosoitteisiin ja tele-päätelaitteisiin kohdistuvien lupamäärien kasvu kuvaa pikemminkin yhtäältä kuuntelun kohteina olevien rikos-ten selvittämisen vaikeutumista (jatkolupien tarve) ja toisaalta toimintaympäristössä – erityisesti viestintätek-nologiassa ja lainsäädännössä – tapahtuneita muu-toksia kuin varsinaisesti rikoksesta epäiltyihin kohdis-tuvien telepakkokeinojen käytön määrää.
Poliisin telekuuntelun kohteena olleiden epäiltyjen mää-rä pysyi aikaisemmalla tasolla. Se oli 541 (568 edelli-senä vuonna). Tuomioistuinten poliisille myöntämien telekuuntelulupien määrä nousi hienoisesti
edellis-vuodesta ja oli vuonna 2007 yhteensä 1 810 (1 756).
Viime vuosina sekä telekuuntelun kohdehenkilöiden määrä että lupien määrät ovat pysytelleet samassa suuruusluokassa.
Myönnettyjen telekuuntelulupien määrä verrattuna rikoksesta epäiltyjen määrään oli 3,3 lupaa/rikokses-ta epäilty (3 lupaa/rikokseslupaa/rikokses-ta epäilty vuonna 2006).
Tämä kasvusuunnassa oleva suhdeluku osoittaa sitä, että yhteen epäiltyyn kohdistetaan kerrallaan aiem-paa enemmän telepakkokeinoja. Kaikista telekuunte-luvaatimuksista jatkoaikavaatimuksia oli 947 (954) eli hiukan yli puolet kokonaismäärästä.
Tullissa telekuuntelun käyttö lisääntyi vielä edellisvuo-siakin selvemmin, ja sen kohteena oli 102 epäiltyä (76) – luku sisältää tuntemattomat epäillyt. Tullille myönnettiin 249 telekuuntelulupaa, kun edellisvuon-na lupia myönnettiin 177. Nousu on siis huomattava.
Myös tullilla jatkolupien osuus oli yli puolet kaikista luvista eli 52 %.
Poliisin telekuuntelulupien ja rikoksesta epäiltyjen määrät vuosina 2003–2007.
Luvat Henkilöt
Televalvonta
Poliisissa televalvonnan kohteena olleiden epäiltyjen määrä vähentyi hieman edelliseen vuoteen verrattu-na ollen 1 084 (1 154). Viimeisenä kolmeverrattu-na vuoteverrattu-na televalvonnan kohdehenkilöiden ja myös lupien mää-rä, joka kertomusvuonna oli 1 461 (1 479) on pysytel-lyt samassa suuruusluokassa. Jatkovaatimuksia tele-valvonnassa tehtiin 176 (171).
Tullissa pakkokeinolain mukaisen televalvonnan käyt-tö kasvoi vuonna 2007 kolmen edellisen vuoden ta-saisemman jakson jälkeen. Tuomioistuimet myönsivät tullille 435 lupaa (344). Televalvonnan kohteena ollei-den epäiltyjen määrä oli 238 (210).
Lisäksi mainittakoon, että tuomioistuimet myönsivät poliisille pakkokeinolain nojalla 106 (62) lupaa mat-kaviestimien sijaintitiedon hankkimiseksi (ns. tolppalu-pa), eli näiden määrä on kasvanut voimakkaasti.
Liittymien ja teleosoitteiden määrät
Poliisin pakkokeinolain mukaisen telekuuntelun ja tele-valvonnan kohteena olleiden liittymien ja teleosoittei-den kokonaismäärä vuonna 2007 oli 3 907 (3 717).
Telekuuntelua kohdistettiin 1 719 (1 614) liittymään ja televalvontaa 2 188 (2 103) liittymään. Tullissa te-lekuuntelun kohteena oli 270 (207) liittymää tai tele-osoitetta ja televalvonnassa 420 (353) liittymää tai te-leosoitetta.
SM:n ja Tullihallituksen mukaan määrän lisääntyminen selittyy osaltaan telepakkokeinojen käyttöalan laajen-tumisella perinteisestä puhelinnumerosta muihinkin teleosoitteisiin. Haettaessa kuuntelulupaa esimerkik-si telepäätelaitteeseen on lisäkesimerkik-si jouduttu hakemaan kuuntelulupa tässä päätelaitteessa käytettyihin liitty-miin. Epäillyillä voi olla myös käytössään useita viestin-tävälineitä ja liittymiä, mikä osaltaan lisää kuunnelta-vien liittymien ja teleosoitteiden lukumäärää suhtees-sa rikoksesta epäiltyihin.
Tullin telekuuntelulupien, liittymien ja epäiltyjen määrät vuosina 2003–2007.
Luvat Liittymät Epäillyt
Telekuuntelun ja televalvonnan kohdistuminen rikoslajeittain
Pakkokeinolain mukaista telekuuntelua käytettiin po-liisissa selvästi eniten törkeiden huumausainerikosten tutkinnassa. Niitä oli 62 % (65 %) tapauksista. Kuiten-kin tämän rikoslajin osuus on ollut koko ajan laskussa eli muussa tutkinnassa oli vuoden 2007 aikana käytet-ty tätä pakkokeinoa entistä enemmän: muun muassa törkeissä ryöstöissä (9 %) ja törkeissä veropetoksissa (7 %). Tullissa yleisin perusterikos oli törkeä veropetos, joista oli kyse 54 %:ssa tapauksia (43 %). Törkeiden huumausainerikosten osuus oli 41 % (57 %).
Pakkokeinolain mukaisessa televalvonnassa perusteri-kosten kirjo on poliisissa laaja, vaikka törkeät huumaus-ainerikokset ovat tässäkin yleisimpiä (23 %). Seuraa-vina tulevat törkeät varkaudet (21 %) ja törkeät ryöstöt (7 %). Tullissa törkeä huumausainerikos (46 %) ja tör-keä veropetos (45 %) olivat yleisimmät perusterikokset.
Poliisilain mukainen telekuuntelu ja -valvonta
Poliisilain mukaista telekuuntelua käytettiin muualla kuin suojelupoliisissa yhden kerran (5). Kyse on mah-dollisuudesta telekuunteluun, kun tuomioistuin on kat-sonut sen välttämättömäksi henkeä tai terveyttä välit-tömästi uhkaavan vaaran torjumiseksi. Poliisilain pe-rusteella televalvontaa käytettiin 59 tapauksessa (48).
Näistä kolmasosassa toimenpidettä tarvittiin kadon-neen henkilön etsinnässä ja lähes saman verran jon-kun henkeä ja terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi.
Tullilain mukainen televalvonta
Televalvonta tullirikosten estämiseksi ja paljastamisek-si tuli mahdollisekpaljastamisek-si vuonna 2003. Kertomusvuonna näitä televalvontalupia myönnettiin 70 (51). Tätä kei-noa käytettiin erityisesti törkeiden veropetosten (72 %) ja törkeiden huumausainerikosten (22 %) estämiseen ja paljastamiseen.
Tekninen kuuntelu ja katselu
Pakkokeinolain mukaisia lupia tekniseen kuunteluun myönnettiin poliisille 38 (42). Niistä jäi osa toteutmatta ja teknistä kuuntelua käytettiin vain 25 (31) ta-pauksessa. Pakkokeinolain mukaisen teknisen kuun-telun käyttö vähentyi siis edelleen, vaikka jo aiemmin määrä oli puolittunut. SM:n mukaan merkittävä syy teknisen kuuntelun käytön vähentymiseen on teknisen kuuntelun luonteesta johtuva tarkastettavan kuunte-lumateriaalin määrä. Suuren aineiston läpikäyminen käytettävissä olevilla resursseilla on koettu liian työ-lääksi ja aikaa vieväksi.
Pakkokeinolain mukaisen teknisen kuuntelun lupien kokonaismäärästä vakituiseen asumiseen tarkoitet-tuun tilaan (ns. asuntokuuntelu) myönnettiin 4 (6) lu-paa, joista 4 (2) toteutettiin. Asuntokuunteluvaatimus-ten määrä on vähentynyt viime vuosina. SM:n mukaan tämä johtuu osaltaan siitä, että tutkinnanjohtajat pitä-vät julkisen asiamiehen määräämismenettelyä riskinä esitutkinnan salassa pysymiselle. Vankilassa teknistä kuuntelua käytettiin 20 tapauksessa (14).
Poliisilain perusteella tehtävää teknistä kuuntelua käy-tettiin 13 (6) tapauksessa, joista 2 (2) tapahtui van-kilassa.
Pakkokeinolain mukaista teknistä kuuntelua käytettiin pääasiassa törkeiden huumausaine- ja väkivaltarikos-ten selvittämisessä. Poliisilain mukaista teknistä kuun-telua puolestaan käytettiin pääosin törkeiden ryöstö-jen torjuntaan.
Poliisi ei kertomusvuonna käyttänyt teknistä katselua rangaistuslaitoksissa kertaakaan, edellisvuonna tapauk-sia oli kaksi.
Tullille myönnettiin vuoden aikana pakkokeinolain no-jalla yksi (0) lupa tekniseen kuunteluun törkeän vero-petoksen selvittämiseksi. Puolustusministeriö ilmoitti, että puolustusvoimissa ei vuonna 2007 käytetty polii-silaissa tarkoitettua teknistä kuuntelua – aiemminkin tapauksia on ollut vain yksi vuonna 2004. Rajavartiolai-tos puolestaan ilmoitti käyttäneensä teknistä kuuntelua neljä (0) kertaa, joissa kaikissa oli kyse törkeän
laitto-man maahantulon järjestämisen esitutkinnasta. Raja-vartiolaitos sai tämän tutkintakeinon käyttöönsä syksyl-lä 2005, joten nämä olivat ensimmäiset tapaukset.
Hylätyt vaatimukset
Tuomioistuimet hylkäsivät 4 (3) poliisin vaatimusta, jot-ka kohdistuivat samanaijot-kaiseen telekuunteluun ja -val-vontaan. Tuomioistuin hylkäsi 12 (3) poliisin vaatimus-ta, jotka kohdistuivat televalvontaan. Edelliseen vuoteen verrattuna hylkäyspäätösten määrä siis lisääntyi selväs-ti. Yhtään teknisen kuuntelun vaatimusta ei hylätty.
Tullin telepakkokeinovaatimuksista hylättiin vuonna 2007 vain yksi televalvontavaatimus. Edellisenä vuon-na oli hylätty yksi telekuunteluvaatimus ja kolme tele-valvontavaatimusta.
Ilmoittaminen
pakkokeinon käytöstä
Pakkokeinolain mukaan rikoksesta epäillylle tulee ilmoit-taa telepakkokeinon käytöstä viimeistään vuoden kulut-tua, ellei tuomioistuin tärkeästä tutkinnallisesta syystä päätä jatkaa määräaikaa tai päätä kokonaan ilmoitta-matta jättämisestä. On siis mahdollista, että esimerkik-si telekuuntelu ei koskaan tule sen kohteen tietoon.
Tuomioistuimet siirsivät kohdehenkilölle ilmoittamisen määräaikaa poliisin käyttämässä telekuuntelussa 51 (22) tapauksessa ja televalvonnassa 6 (4) tapaukses-sa. Tuomioistuinten tekemien kohdehenkilölle kokonaan ilmoittamatta jättämispäätösten osuus kaikista poliisin käyttämistä salaisista pakkokeinoista on viime vuosina laskenut siten, että niitä on vuositasolla joitain kymme-niä. SM:n mukaan telepakkokeinoissa näiden päätös-ten osuus oli 1,7 % vuonna 2007.
Tullin käyttämissä telepakkokeinoissa tuomioistuin oli kuudessa tapauksessa antanut luvan siirtää ilmoitta-mista. Yhtään lupaa kokonaan ilmoittamatta jättämi-seen ei kertomusvuonna haettu.
Näin ollen näyttää siltä, että sekä poliisissa että tullis-sa tilanne on yleisesti kehittynyt myönteiseen suun-taan. Tullissa parantamisen varaa on kuitenkin erityi-sesti siinä, että ilmoitusten myöhästymisiä oli varsinkin telekuuntelussa (22 % tapauksista). Tuntemattomat epäillyt aiheuttavat tosin edelleen merkittävää tilas-tollista vääristymää siten, että myös näitä on kirjattu myöhästyneiksi.
Kiirepäätökset
Telekuuntelua ei voida toimittaa ilman tuomioistuimen lupaa, mutta televalvonnan voivat poliisi- tai tulliviran-omaiset kiireellisissä tapauksissa aloittaa omalla päätöksellään. Näitä tapauksia oli poliisissa pakkokeino -lain nojalla 6 (10) ja poliisi-lain nojalla 10 (11). Polii-sipäätösten määrä on vähentynyt selvästi muutaman vuoden takaisesta poliisin ylijohdon kiinnitettyä asiaan huomiota. Tullin tietoja kiirepäätöksistä ei tätä kirjoitet-taessa ollut saatavilla.
Merkitysarviot
Telepakkokeinojen käytön merkitysarvioinnit perustuvat tutkinnanjohtajien arvioihin. Niiden mukaan telepakko-keinot ovat edelleen varsin tärkeä tiedonhankintakeino, vaikka niiden merkitys onkin viime vuosina jonkin ver-ran laskenut.
Poliisissa pakkokeinolain mukaisen telekuuntelun käy-tön merkitys oli joko ratkaiseva tai tärkeä 62 %:ssa ta-pauksista (75 %). SM:n mukaan telekuuntelulla saata-van tiedon merkitys tutkintaa suuntaasaata-vana keinona on lisääntynyt samalla, kun tiedon merkitys todisteena käytettäväksi on vähentynyt. Televalvonnassa ratkaise-van ja tärkeän osuus oli 60 % (61 %). Myös ns. tolp-palupien merkityksellisyys arvioitiin aiempia vuosia pienemmäksi – sen käyttöä pidettiin ratkaisevana tai tärkeänä 17 %:ssa tapauksista (29 %).
Poliisilain mukaisen televalvonnan merkitys lisään-tyi. Televalvonta katsottiin ratkaisevaksi tai tärkeäksi 60 %:ssa tapauksista (54 %).
Teknisen kuuntelun merkityksen tutkinnanjohtajat ar-vioivat keskimäärin tärkeäksi.
Tullissa pakkokeinolain mukaisen telekuuntelun ja tele-valvonnan merkityksellisyys oli suunnilleen edellisvuo-den tasolla. Telekuuntelua pidettiin ratkaisevana tai tär-keänä 73 %:ssa tapauksista (71 %) ja televalvontaa 55 %:ssa tapauksista (61 %). Tullilain mukaista tele-valvontaa pidettiin ratkaisevana tai tärkeänä kolmas-osassa tapauksia.
Kuuntelukiellot ja ylimääräinen tieto
Poliisissa kuuntelukieltotapausten määrä telekuuntelus-sa oli edellisvuoden tasolla. Kuuntelukiellon alaisia kes-kusteluja oli yhteensä 166 (179). Näistä 105 (68) käy-tiin epäillyn ja hänen oikeudenkäyntiavustajansa välil-lä, 60 (99) rikoksesta epäillyn ja hänen lähiomaisensa välillä ja 1 (12) epäillyn ja papin välillä. Kuuntelukiellon alaiset tallenteet on SM:n mukaan heti hävitetty, kuten laki edellyttää. Ns. ylimääräisen tiedon (ks. s. 79) käyt-tämisestä oli tehty merkintä 12 (8) tapauksessa.
Tullissa kuuntelukiellosta tehtiin yhteensä 40 (26) pöy-täkirjamerkintää. Näistä 27 koski oikeudenkäyntiavus-tajaa, 12 lähiomaista ja yksi pappia. Kuuntelukiellon alaiset tallenteet on Tullihallituksen mukaan heti hävi-tetty. Tullissa ei ollut ylimääräisen tiedon käyttöä koske-via merkintöjä, kuten ei edellisvuonnakaan.
3.3.8
ARVIOINTIA
Telepakkokeinojen valvontaa on viime vuosina kehitet-ty niin poliisissa kuin tullissakin (ks. oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2005 s. 71, 82 ja 84). Viranomais-ten mukaan näin on myös saatu parannettua toimin-nan laatua. Sekä telepakkokeinojen valvonnassa että niiden käytössä on olennaisesti auttanut SALPA-asian-hallintajärjestelmä, johon kaikki telepakkokeinot on keskitetty. Järjestelmä tuottaa yhdenmukaiset menettely -tavat ja siitä voidaan seurata sekä asiakirjoja että toi-minnan tunnuslukuja reaaliajassa.
Vaikka toimintaa on kehitetty, SM toteaa, että poliisilai-tosten oma sisäinen laillisuusvalvonta ei ole kaikilta osin vielä sillä tasolla, jolla sen tulisi olla toiminnan lainmukaisuuden varmistamiseksi. Kaikille poliisilaitok-sille ei ole muun muassa hankittu SALPA-järjestelmän valvojiksi nimetyille poliisimiehille tehtävän edellyttä-miä valvojan käyttöoikeuksia. Myöskään kaikille pääl-lystöpäivystäjille ei ole hankittu käyttäjäoikeuksia.
SM on jo muutaman vuoden tarkastanut kaikki suoje-lupoliisin käyttämät telepakkokeinot kahdesti vuodes-sa. Tarkastuksissa ei ole tullut ilmi merkittäviä virheitä.
Poliisissa telekuuntelun ja televalvonnan käyttö on vii-me vuosina pysynyt suunnilleen samalla tasolla. Poik-keuksena on tekninen kuuntelu, jonka käyttö on muun muassa edellä tilastoja käsiteltäessä esitetyistä syistä vähentynyt. Eri yhteyksissä on tuotu esiin, että telepak-kokeinojen käytön tasaantuminen ei niinkään johtuisi siitä, etteikö tarvetta enempäänkin olisi. Kyse olisi siitä, että toimintaa ei poliisin nykyresursseilla voida merkit-tävästi lisätä. Yksi esimerkki tästä näyttää olevan tekni-sen kuuntelun väheneminen.
Tullissa telekuuntelun ja televalvonnan käyttö on sen sijaan ollut edelleen nousussa. Tullin osuus kaikesta telepakkokeinojen käytöstä on (tunnusluvusta riippuen) keskimäärin noin 15 %:n luokkaa. Näyttäisi siltä, että telekuuntelun kasvua selittää osaltaan se, että muuma vuosi sitten telekuuntelu sallittiin törkeimpien ta-lousrikosten tutkinnassa. Tullissa törkeät veropetokset ovatkin nousseet yleisimmäksi telekuuntelun perusteri-kokseksi. Myös poliisissa telekuuntelua käytetään aiempaa enemmän muidenkin kuin törkeiden huumausai -nerikosten tutkintaan, joita kuitenkin on lähes 2/3 ta-pauksista. Toki myös tullin tutkimien rikosten erityispiir-teet selittävät perusterikosten erilaisuutta.
Tullihallituksen mukaan valvonnan painopistettä siirre-tään tullipiireihin ja alueelliset SALPA-valvojat tulevat tarkastamaan kaikki vuoden 2008 SALPA-asiakirjat. Tul-lihallituksen mukaan sen kerran vuodessa ja lyhyessä ajassa tekemä kaikkien asiakirjojen läpikäynti saattaa telepakkokeinojen käytön lisääntymisen myötä jäädä liian pintapuoliseksi.
Kohteiden oikeusturvan kannalta on erityisen tärkeää, että puheena olevista pakkokeinoista ilmoitetaan jälki-käteen. Niitähän käytetään salassa ja ilmoittaminen antaa kohteille ainakin jonkinlaisen mahdollisuuden reagoida viranomaisten menettelyyn jälkikäteen. AOA Ilkka Raution mukaan tuomioistuinten tulisi antaa lu-pia poiketa ilmoitusvelvollisuudesta vain välttämättö-mistä syistä ja vain välttämättömissä määrin (ks. pää-töksestä enemmän oikeusasiamiehen kertomus vuo-delta 2004 s. 77).
Tämän jälkeen, ja kun myös SM ja Tullihallitus kiinnitti-vät asiaan huomiota, käytäntö on muuttunut oikeaan suuntaan. Tosin tullin osalta ilmoitusten myöhästymi-siä on edelleen aivan liian paljon ja tilanteen on eh-dottomasti parannuttava. Tullihallitus onkin ilmoittanut selvittävänsä asiaa.
Huomiota herättää, että poliisin telepakkokeinovaati-muksia on hylätty edellisvuosia selvästi enemmän. Si-nänsä vaatimuksen hylkääminen ei osoita poliisin me-netelleen jotenkin moitittavasti. Ilmiö voi kertoa KKO:n kertomusvuonna antaman ratkaisun 2007:7 vaikutuk-sesta. Voidaan ajatella, että tuo ratkaisu ja sen perus-telut olisivat saaneet tuomioistuimet tutkimaan vaati-muksia aikaisempaa tarkemmin. Ratkaisuhan korosti sitä, että pakkokeinon kohteen oikeusturvasta huoleh-timinen on tuomioistuimen asia. Tarkempien johtopää-tösten tekeminen on kuitenkin ennenaikaista ja vaatisi tutustumista hylkäyspäätösten perusteluihin. Tarkoituk-sena onkin, että AOA selvittää ainakin joltain osin, mil-lä perusteilla tuomioistuimet ovat viime vuosina hymil-län- hylän-neet telepakkokeinovaatimuksia.
3.3.9
LOPUKSI
Vuoden 2007 aikana telepakkokeinoja koskevissa ker-tomuksissa tai muutoinkaan ei ole tullut ilmi mitään erityisen huolestuttavia ilmiöitä telepakkokeinojen käy-tössä tai niiden valvonnassa. Kuitenkin monissa suh-teissa toiminnassa on edelleen parannettavaa, kuten jo edellä todetuista esimerkeistä käy ilmi. Muutamat tarkastusten yhteydessä esiin tulleet ja myös kertomuk-sissa esiin tuodut yksittäistapaukset antavat AOA:lle ai-hetta jatkoselvittelyyn.
Perusedellytys tietysti on, että lainsäädäntö on riittävän selkeää. Niin AOA kuin esimerkiksi lakivaliokunta ovat kuitenkin viime vuosina joutuneet useaan otteeseen peräänkuuluttamaan erityisesti salaisia pakkokeinoja koskevan lainsäädännön kokonaisvaltaisen uudelleen-tarkastelun tarvetta (ks. esimerkiksi oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2005 s. 84).
On yleisesti tunnustettua, että puheena olevia keinoja koskeva sääntelykenttä on vuosien saatossa tehtyjen osittaisuudistusten ja toimivaltuuksien lisäysten joh-dosta muodostunut hajanaiseksi ja vaikeasti hallitta-vaksi kokonaisuudeksi.
OM ja SM asettivatkin keväällä 2007 toimikunnan val-mistelemaan esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilain ko-konaisuudistusta. Sen yksi päätehtävä on salaisten pak-kokeinojen edellytysten ja oikeussuojajärjestelyjen ko-konaisvaltainen selvittäminen. Toimikunnan on määrä saada työnsä valmiiksi syksyllä 2008. Tehtävä ei tule olemaan helppo.
Mielenkiintoinen on myös Oikeuspoliittisessa tutkimus-laitoksessa vireillä oleva telepakkokeinojen oikeussuo-jajärjestelmää ja erityisesti käräjäoikeuksien lupame-nettelyä koskeva tutkimus. Sen odotetaan valmistuvan vuoden 2008 aikana.
3.4
PEITETOIMINTA, VALE-OSTO JA TIEDONHANKIN-NAN PALJASTUMISEN ESTÄMINEN
3.4.1
PEITETOIMINTA
Peitetoiminta on jatkuvaa tai toistuvaa henkilöön tai henkilöryhmään taikka tämän toimintaan kohdistuvaa tiedonhankintaa soluttautumalla. Peitetoiminnan pal-jastumisen estämiseksi voidaan käyttää harhauttavia tai peiteltyjä tietoja tai rekisterimerkintöjä taikka vääriä asiakirjoja. Soluttautujalle voidaan esimerkiksi luoda valehenkilöllisyys. Tavoitteena on, että poliisimies pää-see peitteen suojassa kohdehenkilön kanssa tekemi-siin ja saa näin sellaista tietoa, jota tavanomaisella poliisitoiminnalla ei saataisi.
Poliisilla on oikeus peitetoimintaan, jos se on tarpeen eräiden vakavien rikosten (lähes samojen kuin tele-kuuntelussa) estämiseksi, paljastamiseksi tai selvittä-miseksi ja on perusteltu aihe epäillä tiedonhankinnan kohteen syyllistyvän tällaiseen rikokseen. Peitetoimin-taa voidaan siis käyttää paitsi esitutkinnassa, myös ri-kosten ennalta estämiseksi. Peitetoiminnasta päättämi-nen on keskitettyä: päätöksen tekee keskusrikospoliisin (KRP) päällikkö tai suojelupoliisin käsiteltäväksi kuulu-vissa asioissa sen päällikkö. Keskitetty järjestelmä on katsottu tarpeelliseksi peitetoiminnan suojaamiseksi ja oikeusturvasyistä. Peitetoimintaan käytetään vain pien-tä joukkoa erityiskoulutuksen saaneita poliisimiehiä.
3.4.2
VALEOSTO
Valeosto on poliisin tekemä ostotarjous tai osto, jolla pyritään saamaan poliisin haltuun esimerkiksi huu-mausaine-erä tai rikoksella saatu esine. Myös valeos-tossa voidaan periaatteessa nykyään käyttää harhaut-tavia tai peiteltyjä tietoja tai rekisterimerkintöjä taikka vääriä asiakirjoja silloin, kun se on välttämätöntä vale-oston paljastumisen estämiseksi. Tosin tämän suojauk-sen käytännössä mahdollistavaa asetusta ei ole (tätä maaliskuussa 2008 kirjoitettaessa) annettu.
Poliisilla on oikeus valeostoon, jos se on välttämätön-tä kätkemisrikoksen tai varkauden taikka sellaisen ri-koksen estämiseksi, paljastamiseksi tai selvittämiseksi, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta, tai tällaisen rikoksen johdosta laitto-masti hallussa pidetyn tai kaupatun esineen, aineen taikka omaisuuden löytämiseksi tai tällaisella rikoksel-la saadun hyödyn takaisin saamiseksi. Valeostosta päättää KRP:n, suojelupoliisin tai kihlakunnan poliisi-laitoksen päällikkö tai hänen määräämänsä päällys-töön kuuluva poliisimies. Niiden poliisimiesten piiri, jot-ka ovat toimivaltaisia päättämään valeostosta, on siis selvästi laajempi kuin peitetoiminnassa. Käytännössä valeostopäätöksiä toteuttavat vain muutamien poliisi-yksiköiden erityiskoulutuksen saaneet poliisimiehet.
3.4.3