Syyttäjälaitos muodostuu Valtakunnansyyttäjänviras-tosta ja paikallisista syyttäjäyksiköistä. Syyttäjälaitok-sen organisaatio uudistettiin 22.12.2006 annetuilla laeilla ja 1.2.2007 tehdyllä valtioneuvoston päätök-sellä siten, että 1.4.2007 alkaen 64 paikallisen syyttä-jäyksikön tilalle perustettiin 15 syyttäjänvirastoa. Val-tioneuvosto määräsi uusien virastojen toimialueet ja pääpaikat. Lisäksi oikeusministeriö nimesi 50 palvelu-toimistoa, jotka toimivat virastojen alaisuudessa sivu-toimipisteinä. Käytännössä palvelutoimistot sijoitettiin lähes kaikille niille paikkakunnille, joissa aikaisemmin toimi itsenäinen syyttäjäyksikkö. Valtakunnansyyttäjä nimitti päälliköt ja apulaispäälliköt kaikkiin uusiin syyt-täjänvirastoihin.
Vuoden 2006 lokakuun alussa tuli voimaan eräitä uu-sia säännöksiä, joiden vaikutus syyttäjien toiminnassa tuli varsinaisesti esiin vuoden 2007 aikana. Merkittä-vin uusi säännös oli oikeudenkäynnistä rikosasioissa annettuun lakiin lisätty uusi luku 5 a, jossa annetaan mahdollisuus kirjalliseen menettelyyn rikosasioissa.
Tavoitteena oli, että 30 % syyteasioista ohjautuisi tä-hän menettelyyn. Mahdollisuuksia rajoittaa esitutkin-taa laajennettiin niin ikään vuoden 2006 lokakuussa voimaan tulleilla muutoksilla.
Poliisin kanssa toteutetun valtakunnallisen esitutkinta-yhteistyökoulutuksen vaikutusten uskottiin näkyvän kertomusvuonna. Koulutuksen tarkoituksena oli tehos-taa ja nopeuttehos-taa vaativien rikosasioiden esitutkinta-, syyteharkinta- ja oikeuskäsittelyä lisäämällä syyttäjien osallistumista esitutkintaan. Tässä tarkoituksessa val-takunnansyyttäjä antoi toukokuussa syyttäjille ohjeen esitutkintayhteistyön tehostamisesta ja syyttäjäparien käyttämisestä (2007:5). Eduskunnan lakivaliokunta oli jo oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain säätämisen yhteydessä edellyttänyt myös syyttäjien
työtapojen kehittämistä niin, että suurimmissa jutuis-sa voidaan käyttää syyttäjäparia tai -ryhmää. Monista syistä tavoitteet eivät kuitenkaan olleet käytännössä toteutuneet. Syyttäjälaitoksen sirpaleisesta organisaa-tiosta johtuneet työnjohdolliset ongelmat ovat olleet yksi keskeinen kehityksen este. Nämä ongelmat ovat valtakunnansyyttäjän mukaan organisaatiouudistuk-sen myötä poistuneet.
4.2.2
LAILLISUUSVALVONTA
Suurin osa syyttäjiin kohdistetuista kanteluista on kos-kenut syyteharkintaa, etenkin sen lopputulosta, mutta jonkin verran on kanneltu myös menettelytavoista, li-sätutkintapyyntöihin suhtautumisesta, ratkaisujen pe-rusteluista ja viipymisestä, syyttäjän esteellisyydestä sekä syyttäjän toiminnasta poliisirikosasian tutkinnan-johtajana. Esitutkinnan rajoittamispäätöksiin kohdis-tuneet kantelut eivät olleet juuri lisääntyneet.
Oikeusasiamies ja valtakunnansyyttäjä ovat pyrkineet välttämään syyttäjien päällekkäistä valvontaa ja samo-jen asioiden tutkimista. Kertomusvuonna jatkettiin hy-väksi havaittua käytäntöä, jonka mukaan oikeusasia-miehelle tehdyt syyteharkintaa koskevat muutoksen-hakutyyppiset kantelut, joissa epäiltynä on yksityinen henkilö, siirretään valtakunnansyyttäjälle. Valtakunnan-syyttäjä voi toimivaltansa puitteissa suorittaa tällöin uuden syyteharkinnan, mihin oikeusasiamiehellä ei ole mahdollisuutta. Valtakunnansyyttäjälle siirrettiin yhdeksän kantelua.
AOA ratkaisi 60 syyttäjiä koskevaa kantelua ja kaksi omaa aloitetta. Määrässä oli jonkin verran kasvua edel-lisen vuoden 54 ratkaisusta. Syyttäjiin kohdistuneita kanteluita kirjattiin saapuneiksi 65, kun niitä edellisenä vuonna oli hieman enemmän, 69. Molempina vuosina otettiin lisäksi omasta aloitteesta tutkittavaksi yksi asia.
Vuosittaiset erot lukumäärissä ovat olleet varsin pieniä.
Toimenpiteisiin johti kolme kantelua ja kaksi omaa aloitetta. Kaikissa toimenpiteenä oli käsitys. Lisäksi yh-dessä asiassa (4083/4/06) tapahtui korjaus kantelun käsittelyn aikana. Siinä syyttäjä oli lähettänyt syytetyn tekemät esitutkintapyynnöt poliisilaitokselle. Näistä kah-ta kah-tapauskah-ta on käsitelty kah-tarkemmin poliisia
koskevas-sa jaksoskoskevas-sa (988/2/06 s. 116 ja 3193/4/05* s. 119).
Kolmannessa tapauksessa poliisirikoksen esitutkinnan oli suorittanut poliisin sijoituspaikkakunnan poliisilai-tos ilman, että syyttäjä olisi toiminut tutkinnanjohtaja-na. AOA:n mielestä syyttäjän olisi tullut havaita virhe ja ryhtyä toimiin esitutkintaan liittyneiden puutteiden korjaamiseksi (2669/2/05*).
Eräässä päätöksessä AOA kiinnitti kihlakunnansyyttä-jän huomiota syyttämättäjättämispäätöksen avoimeen perustelemiseen työsuojelurikosasiassa. Työsuojelupii-ri oli antanut asiassa lausunnon, jossa oli selkeä kan-nanotto ja esitys syytteen nostamisesta. Lausuntoa ei ollut edes mainittu syyttämättäjättämispäätöksessä (509/4/05*). AOA kiinnitti toisessa päätöksessään kih-lakunnansyyttäjän huomiota perustuslain 21 §:n vir-kakielelle asettamiin vaatimuksiin valituskirjelmän sa-namuotoja valittaessa. Kielenkäytön asiallisuus mer-kitsee, ettei esimerkiksi valituskirjelmissä käytetä ai-nakaan tietoisesti sanontoja, jotka vastaajan voidaan otaksua kokevan loukkaaviksi, väheksyviksi tai jopa ra-sistisiksi (1938/4/06).
Lisäksi AOA arvosteli muutamassa ratkaisussa poliisin ohella myös kihlakunnansyyttäjän toimintaa. Niistä yhtä (1970/4/07*) on selostettu s. 118.
4.2.3
TARKASTUKSET
Oikeusasiamies on tarkastanut syyttäjäyksiköitä suh-teellisen harvoin. Syyttäjälaitoksen sisäinen valvonta huomioon ottaen tarkastusten lisäämistä ei ole pidetty tarkoituksenmukaisena. AOA tarkasti tammikuussa en-nen syyttäjälaitoksen organisaatiouudistusta Keski-Uu-denmaan kihlakunnanviraston syyttäjäosaston ja uudis-tuksen jälkeen marraskuussa Lapin syyttäjänviraston.
Syyttäjätarkastusten painopisteenä oli syyteharkinnan joutuisuuden seuranta sekä rikosprosessin sujuvuus syyttäjän työssä. Tähän liittyi läheisesti syyttäjän ja po-liisin välisen yhteistyön seuranta sekä syyttäjän ja tuo-mioistuinten välisen toiminnan sujuvuuden seuranta.
Huomio kohdistettiin etenkin kirjallisen oikeudenkäyn-timenettelyn toteutumiseen ja myös esitutkinnan ra-joittamispäätöksiin. Tarkastelussa otettiin huomioon myös asianosaisten oikeusturvan toteutuminen.
Syyteharkinta-ajat olivat kummassakin kohteessa ly-hyitä, Keski-Uudellamaalla jopa erittäin lyhyitä. Kirjal-linen oikeudenkäyntimenettely oli käynnistynyt hyvin molemmissa tarkastuskohteissa. Lapin syyttäjänviras-ton alueella noin 35 % käräjäoikeuteen menevistä ju-tuista esitettiin kirjalliseen menettelyyn. Yhteiset toimin-tatavat käräjäoikeuksien kanssa olivat löytyneet.
Edellisenä vuonna toteutetun esitutkintayhteistyökou-lutuksen jälkeen oli odotettavissa, että tutkinnanjoh-tajat tekisivät syyttäjille useammin esityksiä esitutkin-nan rajoittamisesta. Rajoittamispäätösten määrä olikin noussut huomattavasti molemmissa tarkastus-kohteissa.
Lapin syyttäjänviraston tarkastuksessa havaittiin, että Ivalon palvelutoimisto oli tarkastushetkellä miehittä-mättä. Koska palvelutoimiston toiminnan ilmeisenä lähtökohtana voidaan pitää sitä, että toimistossa on ainakin tiettyinä aikoina henkilö, jonka puoleen ihmi-set voivat kääntyä syyttäjätoimeen liittyvissä asioissa, AOA päätti ottaa asian omana aloitteena tutkittavaksi (3577/2/07).
4.2.4
RATKAISUJA
Apulaisvaltakunnansyyttäjä ei lou-kannut Bodom-juttua arvostelleen syyttäjän sananvapautta
Kihlakunnansyyttäjä oli kirjoittanut Bodom-oikeuden-käyntiin liittyvän mielipidekirjoituksen iltapäivälehteen sekä ollut haastateltavana television ajankohtaisohjel-massa. Hän oli esittänyt näissä yhteyksissä näkemyk-siään muun muassa tuon oikeudenkäynnin tarpeelli-suudesta, syyttäjän toiminnasta ja näytön arvioinnista.
Tämän vuoksi apulaisvaltakunnansyyttäjä lähetti kihla-kunnansyyttäjälle selvityspyynnön, jossa häntä pyydet-tiin selvittämään osallistumisensa julkiseen keskus te-luun asiassa, johon hänellä ei virkansa kautta ollut mi-tään yhteyttä.
Kihlakunnansyyttäjä kanteli selvityspyynnöstä oikeus-asiamiehelle. Hän katsoi selvityspyynnön loukanneen hänen sananvapauttaan ja oikeuttaan osallistua oi-keudelliseen keskusteluun.
Myöhemmin apulaisvaltakunnansyyttäjä ilmoitti kihla-kunnansyyttäjälle kirjeitse käsityksensä, että syyttäjä-kollegoiden virkatointen julkinen arvostelu tuomiois tui-messa vireillä olevassa asiassa ei ole hyvän syyttäjä-tavan mukaista, sillä syyttäjän ei tule käydä oikeutta tuomioistuimen rinnalla julkisuudessa. Apulaisvaltakun-nansyyttäjä piti tärkeänä, että kaikki syyttäjät vaalisivat kohdaltaan asioiden käsittelyrauhaa tuomioistuimissa.
AOA otti apulaisvaltakunnansyyttäjän menettelyä arvioi-dessaan huomioon perustuslaissa turvatun sananva-pauden sekä virkamiehen velvollisuuksia ja käyttäyty-mistä koskevat velvoitteet, joista on katsottu aiheutu-van tiettyjä rajoituksia virkamiesten sananvapauteen.
Samoin hän otti huomioon myös valtakunnansyyttäjän tehtävät syyttäjälaitoksen johtamisessa. Virkamiehen sananvapautta arvioitaessa on merkitystä myös virka-miehen virka-asemalla ja sillä, missä omi naisuudessa kannanotto on annettu. Jos se on annettu yksityishen-kilönä, sananvapauden rajoitukset ovat lievimmillään.
Kihlakunnansyyttäjän lausunnot olivat meneillään ol-leessa oikeudenkäynnissä toimivia syyttäjiä kohtaan poikkeuksellisen kärkeviä. Ne sisälsivät ilmaisuja, joi-den perusteella asianomaisten syyttäjien ja myös Val-takunnansyyttäjänviraston virkamiesten arvosteluky-kyä ja jopa näiden menettelyn lainmukaisuutta voitiin epäillä kyseenalaiseksi. Varsinkin kihlakunnansyyttä-jän virkanimikkeen käyttäminen TV-ohjelmassa antoi käsityksen virkamiehenä esitetystä mielipiteestä.
AOA:n mielestä Valtakunnansyyttäjänviraston reagoi-minen asiaan oli ymmärrettävää. Kysymys ei ollut ku-rinpitomenettelyn aloittamisesta, vaan käsityksen il-maisemisesta kihlakunnansyyttäjän sopimattomasta esiintymisestä julkisuudessa ja työrauhan turvaami-sesta vireillä olevassa asiassa toimiville syyttäjille. Kih-lakunnansyyttäjää ei pyritty estämään kirjoittamasta syyttäjälaitosta arvostelevia kirjoituksia, jollaisia hän on myöhemminkin julkaissut. AOA:n mukaan apulais-valtakunnansyyttäjän menettely ei ollut virheellistä ei-kä loukannut kihlakunnansyyttäjän sananvapautta.
AOA Jukka Lindstedtin päätös 19.6.2007, dnro 2793/4/05*, esittelijä Eero Kallio
4.3
POLIISI
Poliisia koskeva laillisuusvalvonta kuului AOA Jukka Lindstedtille. Myös OA Riitta-Leena Paunio ja AOA Pet-ri Jääskeläinen ratkaisivat yksittäisiä poliisia koskevia asioita. Jäljempänä selostettavat ratkaisut on tehnyt AOA Lindstedt, jos muuta ei ole mainittu. Poliisiasioi-den pääesittelijä oli vanhempi oikeusasiamiehensih-teeri Juha Haapamäki.
4.3.1