TOIMENPITEET VIRANOMAISITTAIN
3. Oikeusasiamiehen erityistehtävät
3.1 PERUS- JA IHMISOIKEUKSIEN
3.1.2 IHMISOIKEUDET
Suomen ihmisoikeuspolitiikan keskeisiä lähtökohtia ovat ihmisoikeuksien universaalisuus, jakamattomuus, syrjimättömyyden periaate ja avoimuus. Ihmisoikeuk-sien toteuttaminen Suomessa ja Suomen kansainvä-linen ihmisoikeuspolitiikka liittyvät toisiinsa. Ihmisoi-keuspolitiikan painopistealueita ovat naisten, lasten, vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen suojelu sekä vammaisten henkilöiden oikeudet.
Suomen ihmisoikeuspolitiikan periaatteet ja päämää-rät käyvät ilmi ulkoasiainministerin eduskunnalle an-tamista ihmisoikeuspoliittisista selonteoista. Toistaisek-si uuToistaisek-sin ihmisoikeuspoliittinen selonteko luovutettiin eduskunnalle alkuvuodesta 2004 (VNS 2/2004 vp).
Selonteossa on tarkasteltu sekä Suomen kansainvälis-tä ihmisoikeustoimintaa etkansainvälis-tä keskeisten ihmisoikeuk-sien toteutumista Suomessa.
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta arvosteli selontekoa mietinnössään (12/2004 vp). Seuraavassa ihmisoikeus-poliittisessa selonteossa toivottiin arvioitavan entistä laajemmin perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa. Ulkoasiainvaliokunnan mietinnön mukaan tulisi ottaa huomioon kansainvälisten valvontaelinten suositusten lisäksi muutakin aineistoa, kuten tuomiois-tuimien ja ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisuja sa-moin kuin perustuslakivaliokunnan käytäntöä.
Joulukuussa 2007 aloitettiin valtioneuvoston uuden ihmisoikeuspoliittisen selonteon valmistelu. Valmisteil-la olevassa selonteossa pyritään eduskunnan toivo-muksen mukaisesti käsittelemään kattavammin perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa. Eduskun-nan oikeusasiamies osallistui 25.1.2008 selonteon valmisteluun liittyneeseen kuulemistilaisuuteen. Selon-teko on tarkoitus antaa eduskunnalle viimeistään alku-vuonna 2009. Ihmisoikeuspoliittisen selonteon pohjal-ta laadipohjal-taan kansallinen toiminpohjal-tasuunnitelma perus- ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Oikeusasiamies on puheenvuorossaan vuoden 2006 kertomuksessa pitä-nyt tällaista suunnitelmaa tarpeellisena.
Ihmisoikeustapahtumia
Suomen yhdistetty 17., 18. ja 19. määräaikaisraportti YK:lle kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen täytäntöönpanosta annettiin elokuussa 2007. Suomen kuudes määräai-kaisraportti YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poista-mista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen täy-täntöönpanosta annettiin lokakuussa 2007.
Suomi allekirjoitti 30.3.2007 YK:n vammaisten henki-löiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja sen yk-silövalitusmekanismin sisältävän valinnaisen pöytäkir-jan. Yleissopimuksen tavoitteena on vahvistaa vam-maisten henkilöiden mahdollisuuksia nauttia kaikista olemassa olevista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista täysimääräisesti ja yhdenverperusvapauksistaisesti muiden henki -löiden kanssa. Lisäksi sopimus velvoittaa sopimusosa-puolet nimeämään kansallisen seuranta- ja koordinaa-tiojärjestelmän helpottamaan sopimuksen täytäntöön-panoa. Sopimuksen vaatimat lainsäädäntömuutokset ovat valmisteltavana sosiaali- ja terveysministeriössä ja ne pyritään tekemään vuoden 2008 aikana. Kansal-lisen seuranta- ja koordinaatioelimen perustaminen sen sijaan vaatii ulkoministeriöstä saadun tiedon mu-kaan muutaman vuoden valmisteluajan.
YK:n yleiskokous hyväksyi tahdonvastaisia katoamisia koskevan yleissopimuksen joulukuussa 2006. Asiakir-jalla perustettiin uusi ihmisoikeus: oikeus olla joutu-matta tahdonvastaisen katoamisen kohteeksi. Sopi-mus avattiin allekirjoitettavaksi 6.2.2007, jolloin Suo-mi allekirjoitti sen. Sopimuksen ratifi ointivalSuo-mistelut aloitettiin loppuvuodesta 2007.
YK:n julistus alkuperäiskansojen oikeuksista hyväksyt-tiin YK:n yleiskokouksessa syyskuussa 2007. Julistus on tavoitteellinen poliittinen asiakirja, jolla edistetään alkuperäiskansojen oikeuksia sekä valtioiden ja alku-peräiskansojen välistä yhteistyötä ja molemminpuo-lista kunnioitusta.
Suomi allekirjoitti 25.10.2007 Euroopan neuvoston yleissopimuksen lasten suojelemiseksi seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä. Yleissopimuksen avulla on tarkoitus taata lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvien oikeusprosessien ja muiden toimenpiteiden
lapsiystävällisyys sekä parantaa jäsenvaltioiden kan-sainvälistä yhteistyötä lasten seksuaaliseen hyväksi-käyttöön liittyvissä kysymyksissä. Sopimus antaa myös jäsenvaltioille toimivallan syyttää ja tuomita omia kan-salaisiaan ulkomailla tehdyistä lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvistä rikoksista riippumatta siitä, ovatko nuo teot rangaistavia tekopaikan lain mukaan.
Tällä pyritään ennen kaikkea puuttumaan ns. lapsisek-siturismiin.
Ulkoasiainministeriö asetti 30.10.2006 työryhmän sel-vittämään niitä toimenpiteitä, joita vuonna 2002 hyväk-sytty YK:n kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaiseen yleissopimukseen (1984, SopS 59–60/1989) tehdyn valinnaisen pöytäkirjan ratifi ointi edellyttää. Suomi on allekirjoittanut valinnaisen pöytäkirjan 23.9.2003, ja se tuli kansainvälisesti voimaan 22.6.2006. Ulkoasiain-ministeriön asettama työryhmä, johon kuuluu myös oikeusasiamiehen kanslian edustaja, jatkoi kertomus-vuonna valinnaisen pöytäkirjan ratifi ointiedellytysten selvittämistä. Työryhmässä keskusteltiin muun muas-sa pöytäkirjan edellyttämän, suljettujen laitosten tar-kastuksia suorittavan kansallisen valvontajärjestelmän perustamisesta tai nimeämisestä ja ratifi oinnin aiheut-tamista lainsäädännön muutostarpeista. Asian valmis-telun yhteydessä on esitetty, että eduskunnan oikeus-asiamies nimettäisiin tuoksi kansalliseksi valvontajär-jestelmäksi.
Ihmisoikeusvalvontaelinten kannanottoja
YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oi-keuksien komitea käsitteli toukokuussa 2007 Suomen viidennen määräaikaisraportin ja hyväksyi taloudellis-ten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien yleis-sopimuksen täytäntöönpanoa Suomessa koskevat päätelmänsä. Komitean huolenaiheet liittyivät muun muassa saamelaisten maaoikeuksien toteutumiseen, ulkomaalaisten ja vähemmistöjen syrjintään, naisiin kohdistuvaan perheväkivaltaan sekä alkoholin ja huu-meiden väärinkäytön kasvuun.
Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio (ECRI) vieraili Suomessa syyskuussa 2006.
Komission Suomea koskeva raportti julkaistiin touko-kuussa 2007. Siinä ECRI muun muassa (otteita suosi-tuksista):
– suosittaa, että Suomen viranomaiset tehostavat kimyksiään voimassaolevien rasismin ja nän vastaisten rikoslain säännösten non kehittämiseksi (suositus 15),
– suosittaa, että Suomen viranomaiset varmistavat, tei turvapaikanhakijoita poisteta maasta ennen kuin heidän turvapaikkapäätöstä koskeva valituksensa on käsitelty. Se suosittaa myös, että Suomen set varmistavat, että turvapaikanhakijoiden turva, mukaan lukien oikeusavun saaminen, on tu kaikissa tapauksissa, myös turvapaikkapäätösten valitusten osalta (46),
– kannustaa Suomen viranomaisia tehostamaan pyrki myksiään sen varmistamiseksi, että muuta kuin mea tai ruotsia äidinkielenään puhuvat lapset vat riittävästi opetusta omalla äidinkielellään sekä erityisopetusta suomen ja ruotsin kielestä toisena kielenä (59),
– suosittaa painokkaasti, että Suomen viranomaiset laativat tiiviissä yhteistyössä romaniyhteisöjen sa kattavan strategian, joka tähtää romanien teen parantamiseen Suomessa ja tarjoaa riittävät voimavarat sen toteuttamiselle (68),
– suosittaa, että Suomen viranomaiset seuraavat minvastaisuuden kehitystä Suomessa ja ryhtyvät kaisiin toimiin kaikkien sen ilmenemismuotojen tustamiseksi tarpeen mukaan (77).
Valitukset Suomea vastaan EIT:ssä 2007
Vuonna 2007 Suomea vastaan tehtyjen valitusten määrä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa (EIT) pysyi edellisvuosien tapaan varsin korkeana. Suomea koskevia uusia valituksia kirjattiin 269 (edellisvuon-na noin 290). Vuoden lopussa EIT:ssa oli vireillä 481 Suo mea koskevaa valitusta.
Valtaosa EIT:een tehdyistä valituksista jää tutkittavaksi ottamatta ns. komiteapäätöksellä (3 tuomaria). Tällais-ta päätöstä ei anneTällais-ta tiedoksi vasTällais-taajavaltiolle, vaan siitä ilmoitetaan vain valittajalle kirjeitse. Kaikkiaan 253 (187) Suomea koskevaa asiaa jätettiin tutkimatta tai poistettiin asialistalta, niistä 241 komiteapäätöksellä,
10 jaostopäätöksellä ja 2 tuomiolla. Jaostokokoonpa-nossa (7 tuomaria) EIT tekee päätöksen siitä, täyttääkö valitus tutkittavaksi ottamisen edellytykset. Päätöksellä voidaan myös vahvistaa sovinto, jolloin valitus poiste-taan EIT:n asialistalta. Lopulliset tuomiot annepoiste-taan ai-na jaostokokoonpanossa tai suuressa jaostossa. Tuo-miolla EIT ratkaisee väitettyä ihmisoikeussopimusrik-komusta koskevan asian tai vahvistaa sovinnon.
Vuoden 2007 Suomea koskeneissa EIT:n jaostokokoon-panossa käsitellyissä asioissa keskityttiin vanhojen, yleensä jo aikaisemmin tutkittavaksi otettujen, tapaus-ten lopulliseen ratkaisemiseen. Uusia tutkittavaksi ot-tamispäätöksiä annettiin vain kolme, lisäksi Suomen hallituksen vastinetta pyydettiin 20 uuden valituksen johdosta.
EIT antoi jaostokokoonpanossa kaikkiaan 36 EIT-proses-sin päättävää tuomiota tai päätöstä. Tuomioita näistä oli ennätykselliset 26 (17). Näistä 16:sta (12) todettiin ihmisoikeusrikkomus. Kahdeksassa (3) tapauksessa ei todettu oikeudenloukkausta. Yksi tuomio-muodos-sa ratkaistu asia (Niva, 9.1.2007) päättyi jutun poista-miseen EIT:n asialistalta, koska asiassa oli saavutettu sovinto. Asialistalta tuomioteitse poistettu toinen asia (Stark ym., 9.10.2007) toteutui huolimatta sovintoneu-votteluiden epäonnistumisesta, kun Suomen hallitus myönsi sopimusrikkomuksen ja tarjoutui maksamaan valittajille rahallista hyvitystä.
Jaoston päätöksellä valituksen käsittely päätettiin 10 tapauksessa. Näistä kuusi poistettiin asialistalta sovin-non johdosta. Yksi tapaus poistui, koska valituksenalai-nen asiantila korjaantui kesken EIT:n käsittelyn: maas-ta poistetmaas-tavaksi määrätylle valitmaas-tajalle myönnettiin tur-vapaikka. Kolme valitusta jätettiin tutkittavaksi ottamat-ta jaostopäätöksellä. Näissä asioissa oli kyse muun muassa pitkäaikaisen rakennuskiellon suhteesta omai-suudensuojaan, syyttömyysolettamasta, siviiliprosessin kestosta, tuomarin esteellisyydestä sekä lapsen huos-taanottopäätöksen perusteista ja perusteluista.
Sovintoteitse juttuja päättyi merkittävästi aikaisempia vuosia enemmän, yhteensä seitsemän asiaa. Näissä tapauksissa valittaja oli peruuttanut valituksensa, kun Suomen valtio oli tarjoutunut maksamaan valittajalle hyvitystä ja oikeudenkäyntikulujen korvauksen. Viisi ta-pausta koski rikosprosessin kestoa (8–10 vuotta) ja
kahdessa oli kyse siviiliprosessin kestosta (5–8 vuotta).
Valtio maksoi näissä asioissa korvauksia oikeuden käyn-tikuluineen yhteensä lähes 59 000 euroa. Yhdes sä so-vinnossa Suomen valtio myönsi Euroopan ihmisoikeus-sopimuksessa (EIS) turvatun oikeuden loukkauksen.
EIT:n suuren jaoston tuomioissa käsitellään EIS:n tulkin-taan liittyviä tärkeitä tai muuten yleistä merkittävyyttä omaavia kysymyksiä. Kertomusvuonna EIT antoi myös yhden Suomea koskeneen suuren jaoston tuomion (Vilho Eskelinen ym., 19.4.2007). Tapauksessa oli ky-se siitä, soveltuuko oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskeva EIS 6 artikla virkamiesten, tässä tapauksessa poliisin, palkkausta koskevaan riita-asiaan. Aikaisem-massa EIT:n oikeuskäytännössä (Pellegrin v. Ranska, 1999) tällaisten virkamiesoikeudellisten asioiden kuu-luminen EIS 6 artiklan soveltamisalaan on ratkaistu vir-kamiehen tehtävien ja vastuiden luonnetta arvioiden siten, että julkista valtaa käyttävät virkamiehet – tyyppi-esimerkkinä juuri poliisi – eivät ole kuuluneet 6 artik-lan soveltamisalaan. Nyt EIT muutti oikeuskäytäntöään.
Uuden linjauksen mukaan virkasuhteeseen liittyvät oi-keusprosessit voivat jäädä 6 artiklan ulkopuolelle vain, jos 1) kansallisessa laissa on nimenomaisesti säädet-ty kyseisen virkamiesryhmän muutoksenhakuoikeuden rajoittamisesta, ja 2) tämä rajoitus perustuu objektiivi-sesti hyväksyttäviin julkisiin intresseihin. Valittajien rii-taprosessin kestoon – yli seitsemän vuotta – sovellettu-na EIT totesi EIS 6 § 1:n loukkauksen. Samalla EIT vah-visti, että Suomessa ei ole EIS 13 artiklan edellyttämiä tehokkaita oikeussuojakeinoja siviilioikeudenkäynnin viivästymisiä vastaan.
Oikeudenkäynnin kesto
Suuressa osassa, 11 tapauksessa EIT:n Suomea koske-neista tuomioista olikin jälleen kyse oikeudenkäynnin kestosta. Rikosprosessin kohtuuton kesto tuli esille Uoti-tuomiossa 9.1.2007, jossa tuomion antamisaikaan yhä vireillä ollut oikeudenkäynti oli kestänyt yli 11 vuot-ta. Vastaavasti Narinen No. 2 -tuomiossa 6.3.2007 ta-lousrikoksia koskeneen prosessin kesto, noin seitsemän vuotta, loukkasi EIS 6 artiklassa turvattuja oikeuksia.
Siviiliprosessin kestoa käsitteli Andria Oy ja Kari Karan-ko -tuomio 17.7.2007. Siinä oikeudenloukkausta ei
to-dettu sopimusrikkomuskanteen käsittelyssä, joka oli pysähdyksissä 23 kuukauden ajan valittajasta itses-tään johtuvista syistä. Kohtuutonta käsittelyaikaa ei ol-lut ylitetty myöskään Saarenpään loma Ky -tuomiossa 13.2.2007, jossa poikkeuslupa-asiaa mökkien rakenta-miseksi rantojensuojeluohjelmaan kuuluvalle alueelle, toimenpidekieltoa ja maan pakkolunastusta koskevia asioita käsiteltiin yhteensä noin yhdeksän vuotta ja yh-deksän kuukautta. Kuitenkin katsottuaan, että koko pro-sessin kestoa ei voitu arvioida kokonaisuutena, ei EIT pitänyt erillisprosessien pituuksia kohtuuttomina.
Siviiliprosessin kohtuuttomasta kestosta oli sitä vastoin kyse Väänänen-tuomiossa 20.2.2007. Tapauksessa yhdysvaltalainen tuomioistuin oli 1985 velvoittanut G:n maksamaan 500 000 USD:n vahingonkorvaukset valittajalle. G ei kuitenkaan suorittanut korvauksia en-nen kuolemaansa 1989. Valittaja vaati G:n kuolinpesäl-tä korvauksia Suomessa vuonna 1992. Käräjäoikeus pyysi asiassa Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (TEO) lausunnon vasta 1997 ja antoi valittajan vaa-timukset hylkäävän tuomion 1998. Hovioikeus mää-räsi lopullisesti vuonna 2002 vastaajan maksamaan 1 500 euron korvauksen valittajalle. EIT katsoi, että jut-tu oli jossain määrin vaikea, ja että valtio ei ollut yksin vastuussa ajasta, joka kului kansainvälisenä oikeus-apuna suoritettuihin kuulusteluihin. Kuitenkin kokonai-suutena arvioiden ja erityisesti hovioikeusmenettelyn viiveet huomioon ottaen käsittelyaika oli kohtuuton.
Toive Lehtinen -tuomiossa 22.5.2007 velkomusasiaa koskenut siviiliprosessi (6 vuotta 9 kuukautta), samoin kuin sen rinnalla erillisesti käsitetty asiaan liittyvä vas-takanne (11 vuotta), kestivät EIS 6 artiklan vastaises-ti kohtuuttoman kauan. Riihikallio ym. -tuomiossa 31.5.2007 säästöpankkioikeudenkäynnin velkomus-asian lähes kahdeksan vuoden kesto oli kohtuuton.
Edelleen Aho-tuomiossa 16.10.2007 noin 12 vuoden mittaisen tupakkaoikeudenkäynnin, jossa syöpään kuol-leen kantajan oikeudenomistajat vaativat kahdelta tu-pakkayhtiöltä vahingonkorvauksia, katsottiin kestäneen kohtuuttoman kauan.
Ekholm-tuomiossa 24.7.2007 oli kyse paitsi siviilipro-sessin kohtuuttomasta kestosta, erityisesti myös hallin-toviranomaisten velvollisuudesta panna täytäntöön tuomioistuimen ratkaisu. Ahvenanmaan terveyslauta-kunta ei ollut pannut täytäntöön korkeimman
hallin-to-oikeuden (KHO) päätöstä noin 16 vuoden aikana.
KHO:n päätöksen mukaan terveyslautakunnan tuli ryh-tyä toimiin kantelijan kesämökin naapurikiinteistöllä olevan koiratarhan aiheuttamien meluhaittojen pois-tamiseksi. Kantelija ja naapurit kävivät yhteensä kah-deksan peräkkäistä prosessia vuosina 1991–2007, jo-na aikajo-na hallinto-oikeus ja KHO kumosivat useaan otteeseen terveyslautakunnan päätöksiä ja palauttivat asian terveyslautakuntaan toimenpiteitä varten. Terveys-lautakunta päätti kantelijalle myönteisistä toimenpiteis-tä vasta vuonna 2004 ja 2005, kun EIT oli toimenpiteis-tässä asias-sa pyytänyt hallituksen vastinetta ja sittemmin päätti ottaa valituksen käsiteltäväkseen.
Syytetyn osallistumis- ja tiedonsaantioikeudet Monessa Suomea koskeneessa EIT:n tuomiossa oli ky-se rikosproky-sessuaalisten menettelytapojen yhteensopi-vuudesta ihmisoikeussopimuksen säännösten kanssa.
Langettavat tuomiot perustuivat erityisesti siihen, että rikoksesta syytetyn oikeus saada kuulustella tai kuulus-teluttaa todistajia ja muuten osallistua prosessiin tai syytetyn oikeus tehokkaaseen puolustautumiseen ei ollut toteutunut ihmisoikeussopimuksessa edellytetyin tavoin. Huomattavan usein ongelmia esiintyi lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten käsittelyssä.
V.-tuomiossa 24.4.2007 huumausainerikoksista tuo-mittu valittaja oli kytkeytynyt esitutkintaan sitä kautta, että poliisin pidättämä toinen henkilö oli soittanut kuu-lustelunsa yhteydessä yhteisymmärryksessä poliisin kanssa ja poliisin puhelimella valittajalle, ja tiedustel -lut tältä huumeita. V. tuli sittemmin kiinniotetuksi ja tuomituksi. EIT ei pitänyt kansallisten tuomioistuinten tulkintaa siitä, että poliisi ei ollut toiminnallaan yllyttä-nyt valittajaa rikoksiin, niin mielivaltaisena tai ilmeisen vääränä, että se olisi voinut sivuuttaa tätä tulkintaa (tuomion kohta 72). Puolustuksen oikeudet eivät kui-tenkaan toteutuneet valittajaa vastaan käydyssä oikeu-denkäynnissä, jossa valittaja muun muassa pyrki osoit-tamaan, että kyse oli poliisin rikosprovokaatiosta. Polii-si ei ollut tuonut ePolii-sille kenellekään prosesPolii-sin osalliPolii-sis- osallisis-ta, käräjäoikeus mukaan lukien, että puhelinsoitto oli tullut poliisin hallussa olleelta henkilöltä. Saatuaan tie-tää asiasta sattumalta tutkintavankeudessa valittaja vaati tuloksetta asiassa keskeisiä puhelimensa televal-vontatietoja. Poliisi luovutti televalvontatiedot vasta
ho-vioikeuden tuomion lainvoimaistumisen jälkeen valitta-jan voitettua asiakirjajulkisuutta koskeneen prosessin lääninoikeudessa.
EIT katsoi, ettei televalvontatietojen luovuttamisesta kieltäytymiselle rikosprosessissa ollut hyväksyttäviä perusteita, ja että syytetty ei ollut voinut puolustautua asiassa tehokkaasti. Tapaus liittyy korkeimman oikeu-den ennakkoratkaisuun 2000:112, jossa huumausai-netta tutkintavangin kautta tilanneiden poliisien kat-sot tiin syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen.
Ks. myös oikeusasiamiehen erityistehtäviä koskevas-sa jaksoskoskevas-sa s. 87 peitetoiminnan sääntelyn ja valvon-nan nykytilasta.
Jussi Uoti -tuomiossa ja Kari Uoti -tuomiossa (molem-mat 23.10.2007) ei todettu tapahtuneen ihmisoikeus-loukkausta. Tuomioissa oli kyse syyttömyysolettamasta ja erään todistajan henkilökohtaisen kuulemisen kor-vaamisesta kirjallisella todistelulla.
Muttilainen-tuomiossa 22.5.2007 virkamiehen väkival-taisesta vastustamisesta tuomittu valittaja oli vaatinut tuloksetta poliisimiehen kuulemista todistajana hovioi-keudessa, joka kuitenkin suullista istuntoa järjestämät-tä pysytti käräjäoikeuden suorittaman syyksilukemisen.
Tämä oli EIS 6 § 1 artiklan loukkaus, sillä keskeisessä asemassa olleen henkilötodistelun näyttöarvon arvioin-ti oikeudenmukaisessa menettelyssä edellytarvioin-ti todiste-lun vastaanottamista suullisessa käsittelyssä. Sen si-jaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ei ollut lou-kattu Kukkonen-tuomion 7.6.2007 olosuhteissa. Va-littajan pääosin hävittyä tapaturmaeläkevalituksensa vakuutusoikeudessa hän tutustui jutun asiakirja-aineis-toon, josta hän yksilöi jälkikäteen kolme asiakirjaa, joi-ta ei ollut lähetetty hänelle vastinetjoi-ta varten prosessin aikana. EIT:ssa oli kyse yhden asiakirjan – vakuutus-oikeuden esittelijän puhelinkeskustelusta käsin kirjoit-taman muistilapun – kommunikoimatta jättämisestä.
EIT katsoi, että asiakirja ei ollut suoraan relevantti va-littajan asiassa, ja että sen kommunikoimatta jättämi-nen ei vaikuttanut haitallisesti käsittelyn oikeudenmu-kaisuuteen.
Laaksonen-tuomiossa 12.4.2007 oli kyse syytesidon-naisuudesta. Hovioikeus oli tuominnut valittajan avun-annosta velallisen epärehellisyyteen, jota koskevan syy-tekohdan – varsinaisena tekijänä – käräjäoikeus oli
hy-lännyt. Kyse oli samojen faktojen erilaisesta oikeudelli-sesta tulkinnasta, joka tuli syytetylle yllätyksenä ja jota vastaan hän ei ollut voinut puolustautua suullisen kä-sittelyn tai kirjallisen kuulemisen puuttuessa. Tapauk-sessa todettiin EIS 6 § 1 artiklan loukkaus.
Syytesidonnaisuudesta oli kyse myös Nuutinen-tuo-miossa 24.4.2007. EIS 6 § 1 oli yhdessä EIS 6 § 3 a) ja b)-kohdan kanssa rikottu, kun valittajaa oli syytetty siitä, että hän oli perustanut arvonlisäveron palautusta koskeneen hakemuksensa tekaistuihin, toisen syytetyn laatimiin laskuihin, mutta hänet oli kuitenkin tuomittu myös rikosten tekemisessä tarvittujen asiakirjojen val-mistelusta. Tämä oli uusi seikka, joka ei ollut sisältynyt alkuperäiseen syytteeseen. Siten valittajan mahdolli-suudet puolustautua olivat heikentyneet. Syytetyllä on oikeus saada tieto paitsi syytteen perusteesta eli teois-ta, jotka hänen väitetään tehneen, myös näiden teko-jen oikeudellisesta luonnehdinnasta.
Tuomioita seksuaalirikoksiin liittyneistä oikeudenkäynneistä
Oikeudenloukkausta ei todettu B.-tuomiossa 24.4.2007, jossa oli kyse siitä, että lapsen seksuaalisesta hyväksi-käytöstä tuomitun henkilön vaatimaa lapsen kuulemis-ta kuulemis-tai lisätutkinkuulemis-taa ei ollut suoritettu asian hovioikeus-käsittelyssä, vaikka lapsi oli siinä vaiheessa peruutta-nut esitutkinnassa esittämänsä väitteet. Molemmilla asianosaisilla oli kuitenkin muuten mahdollisuus esit-tää todistelua kertomuksen muuttumisesta, ja hovioi-keus oli kiinnittänyt peruutukseen erityistä huolellisuut-ta sekä perustellut, miksi se ei pitänyt sitä uskothuolellisuut-tavana.
W-tuomiossa 24.4.2007 EIS 6 § 1 ja 3 (d) -kohtia sitä vastoin oli rikottu, kun lapsen seksuaalisesta hyväksi-käytöstä tuomittu valittaja ei ollut missään vaiheessa saanut tilaisuutta tehdä kysymyksiä lapsille. Hän oli en-nen esitutkinnan päättämistä videot nähtyään pyytänyt kysymystensä esittämistä lapsille, mutta siihen ei ollut suostuttu. Tosin hän ei ollut tuomioistuimissa vaatinut lasten läsnäoloa, mutta hän oli EIT:ssa ilmoittanut, et-tä sellainen vaatimus olisi joka tapauksessa pitkään jatkuneen käytännön mukaisesti hylätty. Kun EIT:lle ei ollut esitetty selvitystä siitä, että vastaavassa iässä (10 ja 8 vuotta) olleita asianomistajia olisi syytetyn pyynnöstä kuultu oikeudessa muissa jutuissa, lähti
EIT siitä, että lapsia ei olisi saatu henkilökohtaisesti oi-keuteen valittajan pyynnöstä. Tuomiot oli tosiasiassa perustettu syyksilukemisen osalta yksinomaan lasten kerto-muk siin sellaisina kuin ne oli videoitu esitutkin-nassa ja esitetty videoilta käräjä- ja hovioikeudessa.
Myös A.H. -tuomiossa 10.5.2007 oli kyse lapseen koh-distuneesta seksuaalirikoksesta tuomitun valituksesta sillä perusteella, että syytetyn oikeus kuulustella asian-omis tajana ollutta lasta ei ollut toteutunut missään prosessin vaiheessa. Lapsen esitutkintakertomuksen käyttö näyttönä rajoitti puolustuksen oikeuksia tässä-kin tapauksessa siinä määrin, että oikeudenkäynnistä muodostui epäoikeudenmukainen.
F. ja M.-tuomiossa 17.7.2007 ensimmäinen valittaja oli tuomittu lapseensa kohdistuvasta haureudesta. EIT totesi asiassa tapahtuneen EIS 6 § 1 ja 6 § 3(d) louk-kauksen, kun syytettynä olleen isän puolustautumis-mahdollisuuksia oli rajoitettu suhteettomasti. Hänelle ei ollut missään prosessin vaiheessa annettu mahdol-lisuutta esittää kysymyksiä tai muutenkaan kuulustut-taa lasta, joka oli esitutkinnassa 11-vuotias ja käräjä-oikeusvaiheessa 14-vuotias. Langettavan tuomion ai-noa näyttö oli psykologin oikeudessa antama kuulo-puhetodistajalausunto niistä havainnoista, jotka hän oli tehnyt lapsen kanssa keskustelustaan runsaat nel-jä vuotta aikaisemmin, ja jota keskustelua ei ollut mil-lään lailla dokumentoitu. EIT pani erityisesti merkille, että virallinen syyttäjä ei ollut ryhtynyt mihinkään toi-miin varmistaakseen lapsen kuulustelun taltioinnin.
EIT totesi, että isän neljä vuotta ennen esitutkintaa so-siaaliviranomaisille tekemä tunnustus oli epäselvä, ja syytetty oli perunut sen sittemmin ja selittänyt sen joh-tuneen pyrkimyksestä saada lapsen huostaanotto lak-kautettua. EIT:n mielestä tapauksessa ei ollut erityisiä syitä, miksi syytetylle ei olisi voinut ja tullut varata tilai-suutta esittää lapselle kysymyksiä.
Tapauksessa oli kyse myös prosessin kestosta. Rikos-prosessi kesti tässä yli 6 vuotta 2 kuukautta, mitä aikaa EIT piti kohtuuttomana siitä huolimatta, että esitutkin-taa oli viivästyttänyt samaan aikaan vireillä olleet lap-sen huoltajuutta koskevat hallinnolliset menettelyt ja epäillyn pyytämän asiantuntijalausunnon hankkimi-nen. Lapsiin kohdistuvien rikosten käsittelyn osalta voi-daan panna merkille 1.1.2004 tehty lainsäädäntöm-me uudistus, jonka mukaan syytetyn oikeudet asian-omistajana olevan lapsen kuulemiseksi tulee turvata
esitutkintavideoinnin yhteydessä. Korkein oikeus on täsmentänyt oikeustilaa ratkaisuillaan (kuten KKO 2006:107 ja 2007:100).
Muihin ihmisoikeusartikloihin liittyneet tuomiot Perhe- ja yksityiselämän suojaa koskevan EIS 8 artik-lan loukkaus todettiin Johansson-tuomiossa 6.9.2007, jossa maistraatti ja hallinto-oikeus olivat hylänneet va-littajan lapselleen haluamat etunimet ”Axl Mick” suo-malaisen nimikäytännön vastaisena. Asiassa ei ollut väitetty, että nimi olisi ollut omiaan aiheuttamaan lap-selle haittaa tai että nimi olisi muuten sopimaton. Ni-mi oli myös aikaisemNi-min hyväksytty kolmessa aikai-semmassa tapauksessa väestötietojärjestelmään. EIT piti kansallisen nimikäytännön turvaamista sinänsä hy-väksyttävänä julkisena intressinä. Kuitenkin tässä ta-pauksessa EIT katsoi, että asiassa ei ollut esitetty riit-tävän painavia perusteita estää nimen rekisteröinti.
Kajari-tuomiossa 23.10.2007 viranomaiset olivat toi-mineet harkintavaltansa puitteissa lapsen tapaamisoi-keutta koskeneessa asiassa. Lapsi äiteineen asui Suo-messa, ja Virossa asuvalle valittajalle myönnettiin oi-keus valvottuun tapaamiseen joka toinen perjantai-ilta-päivä Koke mäellä.
Huohvanainen-tuomio 13.3.2007 on tiettävästi ensim-mäinen Suomeen liittyvä oikeutta elämään turvaavaa EIS 2 artiklaa koskeva tapaus. Asiassa ei todettu oikeu-denloukkausta. Poliisi oli kaksi päivää kestäneen talon piiritystilanteen päätteeksi ampunut aseistautunutta henkilöä tarkoituksenaan saattaa tämä liikuntakyvyttö-mäksi. Henkilö kuitenkin kuoli saamiinsa vammoihin.
Kenttävastuussa ollutta poliisia vastaan sittemmin nos-tetut syytteet kuolemantuottamuksesta ja tuottamuk-sellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta hylättiin. EIT piti voimankäyttöä tapauksen olosuhteissa puolustet-tavana muun muassa komentojärjestelmän toimivuu-den ja ampumisen käytön viimesijaisuutoimivuu-den johdosta.
EIT piti myös kuolemaan johtaneita tapahtumia koske-nutta tutkintaa asianmukaisena.
Vuonna 2007 tutkittavaksi otetuissa kahdessa Suomea koskevassa valituksessa, joissa tuomio annetaan myö-hemmin, oli kyse lähinnä rikosprosessin kestosta.
3.2