Myönteiset kokemukset

Tutkimustulokset osoittivat toisen eron biologisen ja adoptiovanhemmaksi tulemisen välillä olevan se, että adoptiovanhemmat ovat raportointi velvollisia lapsen lähtömaan viranomaisille eri aikoja riippuen adoptiomaan vaatimuksista. Biologisten vanhempien ei tarvitse tehdä selvityksiä kenellekään miten arki on lähtenyt lapsen kanssa sujumaan. Kuitenkin haastateltavat pitivät valmennuskurssia, kotiselvitystä ja jälkipalvelua tärkeänä osana adoptioprosessia. Lievästi kielteisenä koettiin, että vieras ihminen arvioi kelvollisuuden vanhemmaksi. Monelle tämä herätti kysymyksiä ja pelkoja riittääkö sellaisena kuin on.

Sanotaan näin, että olihan siinä koko ajan pieni pelko siitä, että hyväksyykö, että me ollaan tarpeeksi hyviä vanhempia tähän, että niin kun, että pystytäänkö me täyttää heidän kriteerit. Että jälkeenpäin ajattelee, että jos toiseen olis lähteny, että ei sellaista pelkoo tarvi olla, että sehän on ihan oma itsensä. Se vaan, että sulla on halu saada se lapsi. Se on niin kuin se tärkein kriteeri. Ja Sä oot miettiny perinpohjaisesti tätä asiaa. (Elisa)

Valmistautuminen vanhemmuuteen

Valmistautuminen vanhemmuuteen on keskeinen tekijä adoptioprosessissa. Vanhemmuuteen valmentautuminen sisälsi itsetutkiskelua ja adoptioneuvontaa. Tutkimustulosten mukaan haastateltavien itsetutkiskelu sisälsi vanhemmuuden pohtimista ja parisuhteen eheytymistä.

Äidit kokivat adoptioneuvonnan positiivisena aikana ja hienona kokemuksena. Suuri osa koki neuvonnan parisuhdetta ja lapsettomuutta eheyttävänä aikana.

No se prosessi, jälkeenpäin, sanotaan näin, että se oli ihan hienokin kokemus. Hyvin kasvattava ja hyvin semmonen itsetutkiskelun paikka. (…) nyt jälkeenpäin mä pidän sitä ihan hyvänäkin asiana, että kyllä se ainakin mua kasvatti ihimisenä, sekä henkisesti että muutenkin. (Elisa)

Se oli meille semmosta postiivista aikaa niin kun parisuhteelle ja elämässä muutenkin lapsettomuus hoitojen jälkeen siiryttiin adoptioprosessiin. Et se oli selkeesti tosi postiivinen vaihe. ja se varmaan autto meitä parisuhteessa kans aika paljon. Että sillä voi olla eheyttävä vaikutus. (Mirva)

Adoptioäidit kokivat tärkeäksi vanhemmuuden pohtimisen.

Mietittiin tulevaisuutta ja lapsen kanssa sitä elämää ja sitte niitä resursseja, vahvuuksia ja heikkouksia. Ja sillä lailla lähettiin katsomaan sinne vanhemmuuteen ja sitten tehtiin jotakin semmosia kotitehtäviä ja kartotettiin sosiaalinen verkosto. Ja kuiteskin täytyy niin monelta kantilta, kun lapsi on jo itsessään eri värinen ja on jo tausta elettyä elämää ehkä, koska ei tietty, että minkä ikäinen lapsi saadaan. (Mirva)

Valmentautumista suositeltiin kaikille lapsen saaville. Sillä haastateltavat kokivat, että valmentautumisesta ja vanhemmuuden pohtimisesta on hyötyä kaikille vanhemmille, ei pelkästään adoptiovanhemmille. Pelkästään adoptiovanhemmat eivät tarvitse valmentautumista vanhemmuuteen, vaan valmentautuminen olisi heidän mielestään hyödyllistä myös biologisen lapsen vanhemmille. Sillä omaan vanhemmuuteen liittyvä keskustelu ja pohdiskelu auttavat muun muassa tiedostamaan omia kasvatustyylejä ajattelu- ja toimintamalleja paremmin.

Miettii niitä sitä prosesssia minkä se adoptioperhe käy läpi. Kyllä mä sanoisin, että jos semmoseen syyniin jokainen joka lapsen aikoo tehdä tai saada, niin vois jo aikalailla jo hyvääkin ihmisille toisaalta tehä. Vanhemmuutta miettii. Ainakin miettii, kai sitä oppiikin jotakin. Tai ainakin tiedostaa itsensä ja oman käytöksensä paremmin. (Minna)

…että uskaltaa itte pohtia niitä, koska se kuuluu tähän prosessiin ja näin jälkikäteen se on hirvittävän hyvä. Ja se pitäis jollain lailla mun mielestä joku vastaava saada neuvolasysteemiin, et kaikki vanhemmat joutus sitä käymään, koska se auttas tätä maailmaa jossain määrin. (Sinna)

Mun mielestä se adoptioneuvonnan sisältö oli hyvä ja enemmänkin mä kannataisin kaikille pareille sen tyylistä keskustelua vanhemmuudesta ja sen tyylistä tukea. (Emilia)

Toinen alaluokka, adoptioneuvontaa pidettiin hyödyllisenä. Adoptioneuvonnan järjestettävän valmennuskurssin aikana tulevat vanhemmat kokivat saavansa paljon uutta tietoa vanhemmuudesta ja adoptiosta. Tiedon lisääntymisen lisäksi neuvonnan aikana pohdittiin omaa elämää ja vanhemmuutta ja tehtiin erilaisia tehtäviä liittyen vanhemmuuteen, kuten analysoitiin omia vahvuuksia ja heikkouksia vanhempana. Neuvonnassa kartoitettiin myös sosiaalinen verkosto ja pohdittiin lapsen sopeutumista sekä pohdittiin sitä, minkälaiseen tilanteeseen lapsi joutuu adoptiohetkellä.

Pohdittiin semmosia asioita joita ei täs kotona keittiön ääres tuu pohdittua [adoptioneuvonta] pohdittiin sitä verkostoa, minkälaiseen tilanteeseen me lapsia ollaan tuomassa. Parisuhteesta, valmiuksista, mitkä meillä vanhemmuuteen on. (Sinna)

Kaikkien haastateltavien mielestä valmennuskurssi (PRIDE -kurssi) oli hyödyllinen vanhemmuuteen valmistautuessa ja muutti merkittävästi heidän ajattelutapaansa. Adoptiossa haetaankin lapselle kotia, eikä toisinpäin.

Se kurssi oli tosi hyvä, se valmentautu kaikenlaisiin tilanteisiin ja vähän sitä ajattelumallia, käänsi niin kun päälaelleen asioita. Tosiaan haetaan lapsille sitä kotia, eikä meille lasta.

(Tanja)

PRIDE -kurssi onkin osoittautunut tehokkaaksi valmennuskurssiksi adoptio- ja sijaisvanhemmille (Christenson & McMurtry 2007). Äidit kokivat, että adoptioneuvonnan ja valmennuskurssin aikana varoiteltiin lapsen erilaisista sairauksista ja haasteista, joita usein kohtaa, mutta suurimmalla osalla haastateltavista kaikki meni lopulta paremmin kuin mitä odotusaikana odotettiin. Haastateltavat pitivät adoptiota heidän kohtalonaan ja sopivana vaihtoehtona saada lapsi. Myös lapselle halutaan kertoa, että juuri hänet haluttiin. Kun haastateltavat totesivat, että biologista lasta ei saada ja ryhdyttiin pohtimaan muita vaihtoehtoja, niin adoptio tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta.

Se oli meijän ainoo, että me ollaan aina haluttu niin ja näinhän sen piti mennä. Tämä on meidän kohtalo ja me haluttiin juuri Hanna. Kyllähän se on muuttunu siihen ja kyllä me halutaan se meijän lapselle sanoa. Koska kyllähän se asiat ja aika muuttaa sitä, että emmä millään tavalla sitä, että biologista lasta ei tullu, niin mä en millään tavalla sure sitä enää, enkä periaatteessa haluaiskaan enää. (Tanja)

Niin kun pikkuhiljaa se kuitenkin niin ku sen muutaman vuoden aikana, niin ku heräili hiljalleen ajatus, entä jos se olisi adoptio lapsi. Ja sit kumpikin rupesi miettimään sitä tahollaan(…) Niin se sitte tuntukin, että näinhän tää pitää mennä, että tää on just meille sopiva. (Hilda)

Mä en tiedä johtuuko se siitä, että meillä on adoptiolapsi tai että me ollaan jouduttu vanhemmuutta, äitiyttä niin paljon pohtimaan ja sosiaalityöntekijöille selittää ja vertaistukiryhmissä. Vai tuleekse mun luonteesta vai mistä, mä pohdin tosi paljon sitä mitäs nyt eteenpäin. Jos me toimimme näin, niin miten se vaikuttaa jatkossa ja hänen kehitykseensä. Lapsi on kuitenkin aika haavottuvainen ja pystyy parantamaan asioita, korjaamaan, jos on jotain asioita ollu huonommin aikasemmin. (Mirva)

Lapsen saaminen

Toisen yläluokan ”lapsen saaminen” vaikuttaa merkitsevästi adoptioäitien myönteisiin kokemuksiin adoptioprosessista. Tämä yläluokka jaettiin perheellistymiseen ja sosiaalisten verkostojen laajentumiseen. Adoption onnellisin ja myönteisin kokemus on koko prosessin tavoite, lapsen saaminen ja äidiksi tuleminen, perheellistyminen. Adoption aikana on käyty läpi monenlaisia tunteita. Äitiyttä on pohdittu monta vuotta ja kun viimein lapsen hakee, aiheutti se hämmennyksen ja epätodellisuuden tunteita, mutta myös helpotuksen tunteita.

Onko lapsi todella tässä näiden kaikkien vuosien toivomisen jälkeen. Ennen kaikkea haastateltavista tuntui, että heidät on testattu ja katsottu sopivan adoptiovanhemmaksi.

Tärkeää oli myös, että sai omanoloisen ja -tuntuisen lapsen.

Vaikka se on jollain tavalla niin käsittämätön asia, että yhtäkkiä se lapsi onkin siinä. Kun sitä on niin monta vuotta miettiny, että voisko sellainen lapsi olla oikeesti olemassa, että toteutuuko se koko asia. (Emilia)

Mut kyllähän siihen valtavasti liikutusta ja tunnetta liitty, että semmosta epäuskoo, kun miettii, että meillähän kuitenkin oli se lapsettomuustausta ja lasta oli odotettu niin pitkään, että tässäkö tää nyt on, että vihdoinkin. Että ei meinannu uskoo todeskaa. (Sinna)

Mutta on se mieletön lahja, että läpäis koko adoptioprosessin ja sitten vielä saa lapsen, oman oloisen lapsen. (Mirva)

Sosiaalisten verkostojen laajeneminen tapahtuu adoptioneuvonnan aikana ja lapsen saapumisen jälkeen, kun vanhemmat kertovat lapsen saapumisesta vanhemmilleen ja läheisilleen ja lapsi liitetään laajennettuun perheverkkoon. Isovanhemmat ja lähipiiri tarjoaa apua vanhemmuuden taakkaan lastenhoidon ja kotitöiden myötä. (Ceballo, Lasford, Abbey &

Stewart 2004, 39–40.) Tämä alaluokka jaettiin lähimmäisiin ja laajentuneeseen lähipiitiin.

Tutkittavat saivat tukea niin kasvatukseen kuin lapsenhoitoon lähimmäisiltään, kuten vanhemmiltaan ja sisaruksiltaan ja lähisukulaisiltaan.

Jotekin sitä kokee, että se tulee seitsemän lasta kasvattaneelta äidiltä joka tietää ite, että on niitä lapsia kans hoitanu, että niitten kanssa on varmasti ollu tekemistä. Niin silleen, jotenkin ihanaa ja helpottavaa sanoa, että kyllä sun pitää tässä kohtaa jaksaa olla tiukkana tai sitten vaan, että anna mennä ei se mitään haittaa. (Hilda)

Myös omalta puolisolta odotettiin tukea.

Mä oon ite sitten taas tyyppinä sit semonen, et kyl se, se ensisijaisen tuen se tulee tässä niin ku, jos se ei tämän talon seinien sisältä löydy, niin ei tässä palio muualle. Eli kyllä se tästä ihan läheltä tai sitten vähän laajentaen niin että kyl meijän omat vanhemmat on mulle hyvin tärkeet ja sit tietysti molemmat sisarten perheet. (Sinna)

Lapsen saamisen myötä sosiaalinen verkosto laajeni muuhun lähipiiriin. ystäväpiiriin, joihin kuului sekä adoptioprosessin aikana saadut ystävät (tarkemmin kappaleessa 6.2.1) ja muut perheelliset ystävät.

jo odotusaikana tutustu paljon muihin odottajiin ja tota ja lapsen tulon jälkeen sitten koko ajan lisää. (…) oli niin paljon tekemisissä lapsiperheiden kanssa (Emilia)

Mul on pari semmosta oikeen läheistä ystävää, jotka on niitä semmosia varaventiiliä, joiden kanssa käydään ne keskustelu mitä ei aviomiehen kanssa voi käydä. (Sinna)

Taulukko 1 Adoptioprosessin motiivit ja kokemukset