6.2 Adoptioäitiyden merkityssuhteet ja keskeiset kasvatusmetodit
6.2.1 Adoptiovanhemmuuden koettu rikkaus
Adoptiovanhemmuuden rikkautta tarkastellaan kolmesta näkökulmasta eli kulttuurisen, sosiaalisen ja henkilökohtaisen aspektin näkökulmista. Adoptioäitiys määriteltiin niin monella tavalla kuin oli haastateltaviakin. Yksi haastateltavista määritteli adoptioäitiyden alkaneen lapsitiedon saamisesta. Muut määrittelivät äitiyden alkaneen lapsen hakumatkasta. Äitiys koettiin kokonaisvaltaisena tunteena, kuten Elisa kertoo:
Kai se on ihan se kokonaisuus, mikä musta tekee äidin. Se on just se, että mä saan olla tän tyttären ihan oma äiti. Ja se on niin kun, seurata häne elämäänsä, kasvua ja kehitystä. Mitä hänestä jonain päivänä tulee? Millä eväillä hänet on saanu rakennettua?
Kulttuurinen aspekti
Kulttuurinen aspekti luokiteltiin lapsen kulttuuritaustaan sekä yhteisöllisyyteen.
Haastateltavat kokivat, että adoptioäitiys on rikas tapa tulla äidiksi. Lapsen mukana ei tule pelkästään lapsi, vaan lapsen alkuperäinen, etninen kulttuuritausta, jota haluttiin kunnioittaa.
Haagin sopimuksessa vuodelta 1993 lausutaan, että kansainvälisessä adoptiossa tulee ottaa huomioon ”etninen, uskonnollinen ja kulttuurinen tausta” (HCCH 2010). Lapsen syntymämaan kulttuurin vaalimista korostetaan jo adoptioneuvonnan aikana. Ajatukset pohjautuvat monikulttuurisuusideologiaan, jossa korostetaan integroitumista tulomaahan ja alkuperämaan kulttuurin säilyttämistä. Adoptioperheen tehtävänä on vielä tehdä lapsesta perheen ”luonnollinen” jäsen, joka kuuluu meihin ja tuotava vieras kulttuuri mukaan perheeseen. (Högbacka 2009, 180.)
Johnston, Swim, Saltsman, Deater-Deckard & Petrill (2007, 398) tekemän tutkimuksen mukaan adoptioäidit yrittivät sosiaalistaa lapsiaan lapsen syntymämaan kulttuuriin. Samalla äidit kokivat tehtäväkseen opastaa lapsiaan ennakkoluulojen kohtaamiseen. Se, miten voimakkaasti sosialisaatio tapahtui, riippui äidin psykologisesta tunnesuhteesta lapsen lähtömaata kohtaan. Lapsen kulttuuriin tutustuminen riippui myös lapsen iästä ja syntymämaasta, sillä lapset olivat eri-ikäisinä kiinnostuneita eritavoin alkuperäisestä kulttuurista ja maastaan. Tutkimustulokset myötäilevät oman tutkimukseni tuloksia, sillä vanhemmat halusivat vaalia lapsen alkuperäistä kulttuuria. Jotkut vanhemmat olivat niin kiinnostuneita lapsen lähtömaasta, että siitä oli muodostunut toinen ”kotimaa” heille, kuten he asian ilmaisivat. Haastateltavat pyrkivät tekemään lapsen lähtömaasta mielenkiintoisen ja lisäämään lapsen tietoisuutta alkuperäisestä kulttuuristaan. Lapsen kulttuuria pyrittiin vaalimaan monella tapaa erilaisten tapojen vaihdellessa lasten iästä ja mielenkiinnosta johtuen. Toiset äidit olivat aktiivisempia kulttuurin välittäjiä kuin toiset. Haastateltavat raportoivat seuraavista lapsen kulttuuriin kuuluvista tavoista, joita he ylläpitävät: kulttuuriin kuuluvien koriste-esineiden esillä pitämisenä, ruuan tekemisellä ja perinteisten juhlien juhlinnalla, erilaisilla tavaroilla, esimerkiksi valokuva-albumin katsomisella ja ostamalla lapsen lähtömaan tyypillisiä vaatteita. Haastateltavat kertoivat myös katsovansa
televisio-ohjelmia ja lukevansa kirjoja, jotka liittyvät adoptiomaahan. Usein hyvin pienetkin lapset pystyvät paikantamaan maailman kartastosta oman lähtömaansa.
Meillä on kiinakoristeita aina synttäreille ja laulaetaan kiinaksi paljon onnea vaan.
Juhlitaan muutamaa tyyppillisintä ja tärkeintä kiinalaisen kalenterin juhlapäiviä ja kiinalaista uutta vuotta ja kuujuhlaa. (Tanja)
(…) lasten lauluja, vaatteita ostin Metelle kansallispukuja. Ja tosi vähän oon tehny ruokaa, mutta on tuolla mausteita, että vois tehä. Koruja ostettiin paljon. Ei olla mitään juhlia juhlittu. Tulvaisuudessa ehkä järjestetään juhlia. Uutta vuotta tai muita juhlia. (Josefiina) Vanhemmalle vieraan kulttuurin opettaminen, jossa hän ei ole elänyt ja johon hän ei kuulu voi olla haastavaa (Johnston ym. 2007, 390). Lapsen kulttuurin välittäminen oli tärkeää haastateltaville, mutta he kokivat oman tietämyksensä lapsen kulttuurista olevan vähäistä.
Äitien kulttuuritietous pohjautuu pääasiassa kirjasta luettuihin faktoihin, josta ei ole paljon omakohtaista kokemusta.
Kuitenkin ollaan Suomessa, mutta ei sitä puolta pidä unohtaa. Mutta on se fakta, että ei siitä kulttuurista ei hirveesti tiedä. No sen mitä on lukenu, mutta se on luettua tietoa.
(Josefiina)
Äidit haluavat lapsensa olevan tietoisia synnyinmaansa kulttuurista ja tavoista, sillä lapsi voi kiinnostua alkuperästään ja kulttuuristaan myöhemminkin, esimerkiksi teini-iässä. Näin lapsella olisi jo joitakin perustietoja ja jotakin omakohtaista kokemusta synnyinmaansa tavoista ja kulttuurista.
Että aika paljon se on lapsesta kiinni kiinnostaako se yhtään. Kuitenkin ajatellaan, että haluaa olla jotenkin perillä siitä, vaikka paikallisesta populaarikulttuurista senkin takia, että lapsi voi hakeutua ja joskus murrosiässä kiinnostua ja näistäkin on hyvä tietää.
(Emilia)
Vanhemmat haluavat pitää yllä lapsen alkuperäistä kulttuuria lapsen identiteetin kehittämisen kannalta. Mikäli lapsi kiinnostuu synnyinmaansa kulttuurista, niin vanhemmat ovat tarjonneet perustietoja ja pohjaa, johon lapsi voi halutessaan tarkemmin tutustua. Yanceyn & Lewisin (2009, 137) tekemän tutkimuksen mukaan kansainvälinen adoptio ei vahingoita lapsia psykologisesti, vaikka adoptoivat lapset usein kuuluvat vähemmistöön. Kuitenkin vaarana on, että lapset yleensä kadottavat lähtömaansa kulttuuri-identiteetin. Niinpä vanhempien tehtävänä on varmistaa, että lapset tutustuvat lähtömaansa kulttuuriin, ja näin auttaa
ymmärtämään omaa taustaansa. Lapset itse voivat päättää siitä kuinka paljon haluavat tietää ja ottaa selvää syntyperäisestään ja siihen kuuluvasta kulttuurista.
Adoptioäitiyden mukana ei tullut vain lasta, vaan lapsen mukana muodostuu perhe.
Tutkittavat kokivat, että adoptioperheen perustaminen on rikas ja yhteisöllinen tapa perustaa perhe.
(…) että se olis niin ku se olis rikas tapa perustaa perhe. Että se tois mukanaan elämään uusia elementtejä ja mä jotenkin haaveilin jostain semmosesta yhteisöllisyydestä ja semmosesta mikä on aika hyvin toteutunu. (Emilia)
Yhteisöllisyys näkyi erityisesti kulttuuriryhmätapaamisissa. Ne olivat tärkeitä kuten Högbackankin (2009, 182) tutkimuksessa tuli esiin. Tapaamisissa adoptioperheet tapaavat toisiaan säännöllisesti tapahtumissa, joissa on kyseiseen maahan liittyvää ohjelmaa. Ryhmät olivat erityisen tärkeitä silloin, kun lapset olivat pieniä ja adoptioperhe oli vasta muodostumassa. Monien ryhmätapaamiset ovat loppuneet lapsen kasvettua isommaksi.
Ryhmätapaamiset koettiin tärkeiksi, sillä lapset tapaavat saman kulttuuritaustan omaavia lapsia, vanhemmat saavat vaihtaa kuulumisia ja tutustua uusiin ihmisiin. Tapaamisissa myös saadaan ja annetaan tukea sekä lisätään lapsen synnyinmaan kulttuuritietoisuutta. Usein tapaamiset kuitenkin harvenivat lasten kasvaessa. Jotkut äidit olivat myös aktiivisesti mukana erilaisten ryhmien tapahtumien järjestämisessä.
Ja sit meillä on erilaisia tapahtumia missä mä oon mukana. Mua on pyydetty Suomen Kiinaseuraan, joka koostuu kaikista meidän adoptioäideistä. Mä oon harrastusten puitteissa ollu niin paljon johtokunnan jäsenenä, että mä en halua lähtee nyt semmoseen, mutta aina voi kysyä. Mä oon paljon järjestämässä, että justiin järjestettiin kiinalaine uuden vuoden juhla missä oli yli 80 lasta ja aikuista. Paljon järjestän lasten tapahtumia. (Elisa)
Sosiaalinen aspekti
Sosiaalinen aspekti sisältää sosiaalisen tukiverkon ja sosiaalisen median käytön merkittävyyden vanhemmuuden rikkauden kokemuksissa. Sosiaalinen tukiverkko käsittää vertaistuen ja lähipiirin. Adoptioprosessin myötä haastateltavat löysivät tärkeitä ihmis- ja ystävyyssuhteita muista adoptiovanhemmista ja haastateltaville oli syntynyt hyvin läheisiä ystävyyssuhteita adoptioprosessin aikana muihin odottajiin.
Et sitä kautta on tullu hirveesti uusia kavereita ja ystäviä ja paljon semmosii ihmisiä, joiden kanssa on tosi usein tekemisissä. (Emilia)
Ystävyyssuhteet olivat vieläkin hyvin eläviä. Ystävyyttä yhdisti äitiys, adoptiovanhemmuus ja adoptio sekä yhteiset kokemukset, joita voidaan jakaa ja samalla tulla ymmärretyksi.
Että sekin on tuonut semmosen lisän mun elämään. Et on se verkosto siellä. On yhteiset odotuksen vaiheet ja sit on saatu samoihin aikoihin näitä lapsia kotiin. (…) Kyllä sekin on enenmmän se adoptius siinä se on meijän äitien välises keskustelus, että se yhdistää.
(Sinna)
Vertaistuen merkitys nousikin merkittäväksi asiaksi haastateltavilla. Tutustuminen muihin adoptioäiteihin ja -iseihin tapahtui neuvonnan aikana tai hakumatkalla. Ystävyyssuhteet koettiin olevan henkisen tuen lähde. Vertaistuki onkin tärkeää, sillä muiden adoptiovanhempien kanssa voi keskustella lapsen kasvatuksesta ja kohtaamistaan erilaisista haasteista, joita biologisen lapsen synnyttäneiden ei välttämättä tarvitse pohtia.
Ystävyyssuhteita lujittavat myös samankaltaiset kokemukset, joita voidaan jakaa ja saada sitä kautta ymmärrystä ja tukea.
Ja sitten on tää vertaistuki, että aivan ihania ystäviä on yli kolmekymppisenä löytäny adoptiopiireistä. Sydänystäviä, koska heillä enimmistöllä on se sama tausta, lapsettomuuskin se on tosi vaikee ymmärtää, jolla ei oo siitä kokemusta. (Mirva)
Äidit ovat saaneet tukea niin arkisiin pieniin kuin suurempiinkin asioihin keskustelemalla muiden adoptiovanhempien kanssa itseä askarruttavista asioista. Muiden adoptiotuttavien kanssa voidaan jakaa erilaisia kokemuksia ja tunteita. Ystävien kanssa on koettu yhdessä odottamisen pelot ja ihanuudet.
Kyllä mulla on pari hyvin läheistä ystävää tullu adoption kautta. Se on kuitenkin niin, mietitään niin samanlaisia asioita, kun menee tarhaan, niin mitä? Miten teillä kävi? Mites niin ku toiset lapset? Ja sattuko jotakin ja tulliko nimittelyä ja miten otettiin vastaan? Et kuitenkin adoptio, toisen adoptioäidin kanssa on helppo käydä näitä asioita. (Mirva)
Sosiaalinen tukiverkko onkin adoptiovanhemmille tärkeää vanhemmuuteen sopeutumisessa.
(Levy-Schiff ym. 1991, 138). Myös Kats & Kranck (1989, 154) ovat sitä mieltä, että yhteys toisiin adoptiovanhempiin on hyvänä apuna läpikäydessä niitä erityisongelmia, joita adoptiovanhemmat kohtaavat adoption aikana ja adoptiovanhemmuudessaan. Myös Goldberg
& Smith (2008, 281) ovat tutkineet sosiaalisen ja psykologisen tuen merkitystä adoptioprosessin aikana sekä hetero- että samaa sukupuolta olevien perheissä. Tutkimus osoitti, että lesboadoptionhakijat saivat vähemmän tukea perheeltään kuin heteropariskunta, mutta kummatkin perhetyypit kokivat saavansa ystäviltään yhtä paljon tukea. Sosiaalinen tuki on merkittävää siirtyessä vanhemmuuteen ja tuen merkitys korostuu adoptiovanhemmuuteen siirtyessä. Vertaistuki sisälsi adoptioystävien lisäksi erilaiset tukiryhmät, kuten adoptiokerhot ja adoptiota odottavien ryhmät olivat merkittäviä tutkittaville. Erilaisista tukiryhmistä haastateltavat saivat tukea niin odotusaikana kuin perheen perustamisen jälkeenkin.
Lähipiirin tuki koettiin tärkeäksi. Adoptioystävien ja perheen ulkopuolelta saadun tuen lisäksi lähipiirin tuki koettiin tärkeäksi. Tukiverkko muodostui lähipiiristä, omista vanhemmista ja sisaruksista, mutta myös perheellisistä ystävistä. Högbackan tutkimuksen mukaan (2009, 183) yhteenkuuluvuutta tunnettiin muiden samaan aikaan adoptoineiden kanssa. Ja vanhemmat saattoivat kuvata yhteyksiä jopa sukulaisuuteen liittyvin sanoin. Muutamalla haastateltavalla oli hyvin läheisiä suhteita adoptioperheiden kanssa ja esimerkiksi heidän lapsensa pitivät toisiaan adoptiosisaruksinaan.
Kaikkien haastateltavien lähisuku ja tuttavapiiri ottivat uutisen adoptiosta vastaan pääosin myönteisesti ja kannustavasti. Joidenkin kohdalla lähisuku ja ystävät olivat osanneet odottaa adoptiota ja pitivät sitä luonnollisena. Tutkittavat saivat tukea ja kannustusta lähipiiriltään.
Sinnan vanhemmat olivat mukana molemmilla adoptiohakumatkalla. Joitakin epäileviä kommenttejakin adoptiosta esiintyi kuten, että ”älkää nyt mustaa menkö hankkimaan”, mutta adoptioprosessin edetessä, ihmisten mielipiteet muuttuivat. Kommentit tulkittiin olevan asiaa ajattelemattoman ja valmistautumattoman puheita. Erään haastateltavan ystävyyssuhde katkesi hetkeksi aikaa adoption jälkeen, sillä tuttavapariskunnalla oli myös lapsettomuusongelmia. Kuitenkin välit ovat lämmenneet uudestaan. Myös epäilyksiä lapsen pärjäämisestä Suomessa erilaisen ulkonäön ja ennakkoluulojen takia ilmeni joillakin lähipiiriin kuuluvilla ihmisillä.
Mun äiti on välillä vähän epäileväinen. Sille tuli ne semmoset, että miten se lapsi, kun se on erilainen, niin miten se sitten pärjää jotenkin täällä ja näin. Ja mäkin itekin. (Minna) Ympäristön suhtautumisesta adoptioäitiyteen ja adoptioon nousi esiin kahdenlaisia näkemyksiä. Yleensä ottaen ihmiset suhtautuivat haastateltavien mukaan adoptioäitiyteen
positiivisesti, hyväksyvästi ja arvostavasti. Adoptiovanhempia pidettiin myös rohkeina.
Ihmiset olivat myös kiinnostuneita adoptiosta. Joitakin ikävämpiä suhtautumistapoja raportoitiin. Yhdellä haastateltavalla oli kokemuksia hänen puheidensa huomiotta jättämisestä adoptioäitinä, sillä ihmiset ajattelivat, että vain biologinen äitiys on ainoaa oikeaa äitiyttä.
Jotkut äidit olivat kokeneet omien sanojensa mukaan ”taivastelua” siitä kuinka hyvän teon haastateltavat olivat tehneet adoptoituaan lapsen.
Jotkut äidit painottivat myös sosiaalisen median käyttöä, kuten Facebookia tai keskustelupalstojen lukemista, tärkeinä adoptioäitien kohtaamispaikkoina. Suurin osa adoptioäideistä mainitsi myös sosiaalisen median käytön, Facebookin, tärkeänä osana äitiyttä ja tuen saamiseen sekä neuvojen kysymiseen.
Se on äitinä parhaita puolia, että voi iltaisin käydä Facebookissa keskustelua, että minkäslaista nukuttamispedagogiikkaa kukin tänään käyttää. (Emilia)
Myös netin keskustelupalstat olivat kovassa käytössä adoptioprosessin aikana ja adoption jälkeen lasten ollessa pieniä. Netin keskustelufoorumien kautta verkostoiduttiin muiden samassa tilanteessa olvien kanssa. Vertaistuen tärkeys nousi esiin voimakkaasti kaikkien adoptioäitien puheissa. Pelkästään vanhemmat eivät ystävysty muiden adoptiovanhempien kanssa, vaan lapsetkin ovat läheisiä keskenään. Lapsien ystävyyttä yhdistää adoption lisäksi se, että he ovat tunteneet toisensa lapsesta asti.
Kyllä mä silloin käytin. Oikeastaan ensimmäisen adoption aikana mä luin siis mielettömän määrän kirjoja, olin nenä kiinni netissä, kaikki tutkimukset ja kaikki maailman tiedot. Mut sit se on jotenkin niin ku tavallaa ei oo ollu enää aikaa. Silloin kaikki oli niin uutta, että sitä vaan ahmi, ahmus kaikkea tämmöstä. Että kaikki tieto oli tervetullutta. (Hilda)
Henkilökohtainen aspekti
Äidit kokivat, että lapsi toi paljon rikkautta ja elämänsisältöä parisuhteeseen ja omaan elämään. Haastateltavien mukaan lapset toivat rikkautta ja uutta sisältöä elämään. Esimerkiksi eräs äiti oli iloinen saadessaan osallistua erilaisiin lastentapahtumiin oman lapsen kanssa.
Äidit mielellään seurasivat lapsen kehitystä ja kasvua sekä itse aktiivisesti pyrkivät osallistumaan lapsen elämään. Lapset tuovat myös merkittävää mielihyvää ja läheisyyttä
elämään (Miettinen & Rotkirch 2008). Minna pohtii lapsen tuomaa elämänrikkautta seuraavasti:
kyllä se semmosen sisällön elämään tuo ja sillai uusia asioita elämään tuo. Musta on hirveen hauskaa lukea lastenkirjoja. (…) Ja minusta on ihana ja jännittävää alottaa kouluvaihe, kun pääsee itsekin taas kouluuun. Musta on ihanaa, kun on näitä tämmösiä, että ikäkausiin liittyy tämmösiä vaiheita.
Adoptioäidit kokevat äitiyden suurena merkittävänä osana heidän elämäänsä. Emilian mielestä mikä tahansa äitiys on DNA:han rakennettu tarve, joka herää jossakin vaiheessa elämää. Tutkimustulokset vastaavat Väestöliiton vuonna 2005 tekemää tutkimusta kaksi- ja kolmekymppisten perheellistymisestä ja vanhemmuudesta. Perheellistymisen hyviksi puoliksi koettiin lapsen mukana tuoma elämän tarkoitus ja mielekkyys. Lapsen saaminen koettiin myös olevan parasta mitä elämässä oli tapahtunut. (Paajanen 2005, 51.) Samoin ajattelivat aineistoni tutkittavat. Perhe Paajasen (2007, 24) tutkimuksen mukaan perhe merkitsee myös läheisyyttä, vastuuta muista ihmistä, yhdessä olemista ja henkistä tukea.
Taulukko 2 Adoptioäitiyden merkitykset Adoptioäitiyden merkityssuhteet
Äitiys itsestäänselvyytenä Lapsettomuus
Aikaisemmat kokemukset
Adoptioprosessi (ks. edellinen kappale) Pelko äitiyden menettämisestä
Vanhemmuuden arvostaminen
Kiitollisuus
äitiydestä Äitiys unelmien täyttymisenä Lapsen kulttuuritausta
Kulttuurinen
aspekti Yhteisöllisyys
Adoptioystävä Vertaistuki
Tukiryhmät Sosiaalinen
tukiverkko
Lähipiirin tuki Facebook Sosiaalinen
aspekti
Sosiaalinen media
Keskustelupalstat
Adoptiovanhem-muuden koettu rikkaus
Henkilökohtainen aspekti