Motiivit

olla äiti ja perustaa perhe ja saada oma lapsi, jota hoivata kasvattaa. Merkittävää oli kokea äitiys.

Se biologinen lapsi ei ollut onnistuakseen sieltä, niin kyllä mä sen äitiyden halusin kokea ja tavallaan myöskin sen, että mulla on se perhe. Perheeksi se mies ei riittäny. Tavallaan halus sellasen perheellisen ihmisen elämän ja lapsen kasvatuksen ja sen lapsen kasvun.

(Minna)

(…) että se oli niin kun meillä se perheen perustamisen tarve suuri asia meille. Ja me haluttiin niin ku saada perhe ja lapsi. Tosiaan kun lapsettomuushoitojen jälkeen ei tapahtunut yhtään mitään. Sen takii se adoptio oli ihan selviö siinä kohtaa. (Elisa)

Myös Sevònin ja Huttusen (2002, 79) mukaan halu tulla äidiksi on keskeinen haave ja motiivi lapsen hankkimiseen. Äidiksi haluamisen yksi syy oli myös lapsirakkaus. Hyväksyttävä syy adoptoida on kiintymys lapsiin ja halu saada oma lapsi (Ottolapsineuvonta 1998, 20).

Haastateltavat kaipasivat lasta, josta pitää huolta ja jota rakastaa. Adoption vahvistamisen jälkeen lapsi on oma, eikä kukaan voi ottaa pois. Tärkeää on, että vanhemmista tulee lapsen ainoat vanhemmat. (Högbacka 2009, 184). Yksi haastateltavista oli pohtinut miehensä kanssa sijaisvanhemmuutta, mutta hän ei olisi kestänyt ajatusta, että voisi menettää lapsen joskus, joten he päätyivät adoptioon. Suomessa perheyhteisyys onkin eksklusiivista, eli suljettua, mikä tarkoittaa sitä, että samaan perheeseen ei helposti mahdu useita äitejä tai isiä.

Euroamerikkalaiseen tyyliin myös Suomessa peruslähtökohtana adoptioperheen muodostamisessa on, että uudet vanhemmat korvaavat entiset, biologiset vanhemmat.

Högbackan mukaan (2009, 184) adoptiovanhemmat haluavat nimenomaan ”omaa” lasta, sulkien biologiset tai sijaisperheen vanhemmat syrjään kuten tutkimustuloksenikin osoittivat.

Monet vanhemmat kokivat adoptiolapsen saamisen myös tuovan sosiaalista jatkuvuutta.

Vanhemmalla ja lapsella ei ole samaa biologista perimää, mutta silti elämän koettiin jatkuvan adoptiolapsissa.

Onhan se oman elämän jatkuvuus siinä lapsessa, vaikka ei se nyt ookkaan biologinen jatkuvuus meillä mutta kuitenkin, mutta se semmonen jatkuvuus kuitenkin. (Minna)

Myös Ziehen (1991, 86) mukaan lapsi on projekti ja on yleistä nähdä lapsi oman itsensä jatkeena. Lapsi edustaa vanhemmille sekä menneisyyttä ja tulevaisuutta. Adoptioperheissä painottuu tulevaisuus, sillä vanhemmat saavat suvun ja nimen jatkajan.

Ulkoiset motiivit

Toiseen yläluokkaan luokiteltiin kuuluvaksi yhteiskunnalliset odotukset ja vanhemmuuden kulttuuriset arvot. Yhteiskunnalliset odotukset heijastuivat haastateltavien vastauksista lapsen hankkimisen ajankohtaan. Suuri osa äideistä oli sitä mieltä, että lapsen hankkimista ei kannata jättää liian myöhään. Ei myöskään adoptioprosessiin lähtemisen päätöstä kannata miettiä liian kauan, sillä adoptioprosessi kestää useita vuosia.

(…) Mä tulin eri ikäsenä äidiksi. Mutta sanotaan, että adoptio-odotusaikana on vahvistunu se ajatus, että kannattas vähän rohkeemmin ja nuoremmin ryhtyä äidiksi tai yrittää sitä.

Että ei lykkää sitä valmistuksen jälkeen tai ei tarkotuksella lykkää sitä yli kolmenkympin.

(Mirva)

Miettisen & Rotkirchin (2008, 68) mukaan lapsen hankinnassa iän tuoma kiire korostuu erityisesti naisilla, jotka ovat iältään 35–44-vuotiaita. Tässä tutkimuksessa adoptiohetkellä haastateltavat olivat 25–44-vuotiaita. Mitä vanhempana lasta oli ruvettu yrittämään, sitä enemmän korostui kiire haastateltavien puheissa.

Vanhemmuuden kulttuuriset arvot vaikuttavat lapsen hankkimisen motiiveihin, kuten Gittins (1985, 110) toteaa. Hänen mukaansa lasten hankinnan taustalla vaikuttavat monia tekijöitä, kuten omaisuuden siirtymisen takaaminen ja omien geenien periytyminen, taloudelliset ja poliittiset motiivit, rakkaudenkaipuu, yksinäisyyden pelko ja halu nähdä itsensä ”normaalina”.

Tämän tutkimuksen mukaan pari haastateltavaa tunsi itsensä naisena hyödyttömäksi ja huonommaksi ennen äitiyttä, sillä he kaipasivat lasta, jota hoivata ja rakastaa ja joka tarvitsee kipeästi huoltajaa. Ziehen (1991, 45-46) mukaan lapsista on muodostunut modernien vanhempiensa elämäntarkoituksen takaajia. Lapset toimivat väylänä maailmaan ja täyttävät sitä tyhjiötä, joka muuten uhkaisi vallata vanhempien elämän ja horjuttaa heidän identiteettiään ja avioliittoaan. Turusen (1998) mukaan lastenhankinnan tärkeimpiä kannustimia oli avo- tai avioliiton kumppanuuden ja perhesuhteiden korostuminen. Lasten nähdään olevan tarpeellisia aidon perhe-elämän kannalta. Tämän lisäksi lapset ovat tärkeitä oman persoonallisen identiteetin kehittämiselle ja sosiaalisen jatkuvuuden tunteelle.

Muut motiivit

Viimeinen luokka, muut motiivit, muodostui muista kuin sisäisistä ja ulkoisista motivaatiotekijöistä. Muita motiiveja olivat ekologinen ja itsekäs syy adoptoida. Ekologiset motiivit näkyivät globaalisena suhtautumisena adoptioon. Kaikkien ei välttämättä tarvitse hankkia biologista lasta, sillä ihmisiä on maapallolla liikaakin.

Tavallaan niin kuin se voi nähdä sen biologisen lapsettomuuden muunakin kuin surkeutena, että ei kyetty tuottamaan biologista jälkeläistä. Ja onko se tarpeellista, että kaikki tuottaa biologista jälkeläistä tähän maapalloon, kun meitä on muutenkin. Ei tässä maassa, mut jossain muualla, kun on liikaakin ihmisiä, että maapallo hukkuu. Ei kestä ekologisesti, että on yli kymmenenlapsisia perheitä. (Mirva)

Moni äiti koki adoption syyn olevan jollain tapaa myös itsekäs, sillä he halusivat perheen heille, ja ainut tapa perheenmuodostamiselle oli adoptio. Äidit myös kokivat, että heillä on paljon annettavaa lapsille ja samalla voi antaa mahdollisuuden erilaiseen elämään, vaikka lapsille se on viimeinen vaihtoehto. Adoptioon muoti-ilmiönä suhtauduttiin kielteisesti.

Kyl se syy on ihan itsekäs, elikkä mä halusin lapsia ja miten ne perheeseen tuli, ne tuli adoption kautta. Toki tietysti adoptioneuvonnassa sanotaan, että se ei oo syy, se, että haluaa tehdä hyvää, tämmöses mielessä. Kyllähän sekin on, kyllä mä sitäkin oon ajatellu, vaistämättä tulee mieleen, että missä nää lapset olis, jos ne ei meijän perheen lapseks olis tullu. Et minkälainen heidän elämänsä olis, et kyl mä halusin myöskin antaa, joillekin lapsille mahdollisuuden, sellaisen elämän, jota meillä on tässä perheessä ja tässä yhteiskunnassa mahdollisuus tarjota. Koska kaikkilla asiat ei ihan hyvin oo. (Sinna)

No kyllä se meillä oli sitä lapsettomuuden hoitoo, kun ei biologista lasta saanut millään ihmekonsteillakaan. Niin kyllä se oli lapsettomuuden hoitoa ihan selkeesti. Että en todellakaan halunnut adoptioäidiksi, koska se olisi muotia tai joku ministeri adoptoi tai julkisuuden henkilö Hollywoodissa adoptio. Ei. Että mä en tykkää yhtään sellaisesta adoptiovanhemmuudesta, että se oli muotia tai trendiä. Kyllä se on iso juttu, normaalin vanhemmuuden, äitiyden, hoivaamisen tarve. (Mirva)

Monelle haastateltavalle äitinä oleminen oli kaivattua, ikään kuin puuttuva osa elämää.

Äidiksi tuleminen täytti tyhjän aukon, jota pari oli tuntenut ilman lasta. Perheeksi ei riittänyt parisuhde miehen kanssa, vaan perhe-elämäksi katsottiin kuuluvan myös lapsi.

Se tuntu jotenkin luontevalta. Tää on se puuttuva palikka ja tähän se kuuluu. Ja näin tän kuuluu mennä. Että kyllä se täytti sen puutteen mikä tavallaan siinä meidän perheessä oli.

(Maisa)