Luottamusperiaate tieliikenteessä

Liikenne on dynaamista, jatkuvasti muuttuvaa niin keli-, valaistus-, näkyvyys- ja muissa ympäris-töolosuhteissa kuin tienkäyttäjien keskinäisen liikkumisen ja sijoittumisenkin suhteen. Tämän vuoksi on oleellista, että on olemassa kaikkia tienkäyttäjiä velvoittavat liikennesäännöt ja -sään-nökset, jotka myös kaikkien on tunnettava ja joita kaikki ovat velvollisia noudattamaan.¹⁷³ Liiken-teen sujuvuus ja toimivuus rakentuu vahvasti tienkäyttäjien vastavuoroisiin odotuksiin ja luotta-mukseen. Tämä johtuu siitä, että kaikissa tilanteissa ei tienkäyttäjien välinen kommunikointi yk-sinkertaisesti ole mahdollisista. Luottamusperiaatteen onkin katsottu olevan tieliikenteen yksi keskeisimmistä periaatteista. Sen mukaan liikennesääntöjä noudattavalla tienkäyttäjällä on pää-sääntöisesti oikeus luottaa siihen, että myös toinen tienkäyttäjä noudattaa liikennesääntöjä ja riittävää huolellisuutta.¹⁷⁴ Luottamusperiaate voidaan ulottaa koskeman myös muita seikkoja ja tienkäyttäjällä on yleensä oikeus luottaa esimerkiksi siihen, että liikennevalot toimivat oikein¹⁷⁵.

Luottamusperiaatteesta ei ole säädetty tieliikennelaissa eikä muussakaan kirjoitetussa laissa, vaan se on pikemminkin muotoutunut tieliikennerikosoikeudellisten keskustelujen ja runsaan oikeuskäytännön pohjalta. Oikeuskirjallisuudessa luottamusperiaatteen perusidea on tunnus-tettu 1970-luvulta lähtien. Sen mukaan on katsottu tienkäyttäjän saavan luottaa siihen, että muut tienkäyttäjät toimivat johdonmukaisesti, loogisesti ja liikennesääntöjä noudattaen. Oikeuskirjalli-suudessa on katsottu myös, että mikäli tieliikenteessä ei olisi luottamusperiaatetta, liikennesään-nöt menettäisivät tienkäyttäjien keskinäisiä odotuksia koskevan ohjaavan vaikutuksensa.¹⁷⁶

Oikeuskirjallisuudessa luottamusperiaatteen katsotaan sisältyvän tienkäyttäjän velvollisuuteen noudattaa vaaran ja vahingon välttämiseksi liikennesääntöjä sekä olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta eli niin sanottuun yleiseen huolellisuusvelvollisuuteen. Vuoden

173 Peltonen 1982, s. 228.

174 HE 180/2017 vp, s. 31; Tolvanen 1999a, s. 313; Nuutila 1996, s. 337; Koiranen 2011, s. 43.

175 Tolvanen 1999b, s. 340.

176 HE 180/2017 vp, s. 34; Luntiala 1977, s. 46; Peltonen 1982, s. 233; Nuutila 1996, s. 337.

2020 kesäkuussa voimaan tulleessa tieliikennelaissa yleisestä huolellisuusvelvollisuudesta sääde-tään 2 luvun 3 §:ssä. Luottamusperiaatteen katsotaan toimivan rajana sille, minkälaista vaaran ja vahingon välttämistä tienkäyttäjältä voidaan edellyttää¹⁷⁷.

Tekijän huolimattomuudesta säädetään rikoslaissa. Tekijän menettely on rikoslain 3 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan huolimatonta silloin, kun tekijä rikkoo olosuhteiden edellyttämää tai hä-neltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi sitä kyennyt noudattamaan (tuotta-mus). Lainkohdan alkuosa viittaa objektiiviseen teon huolimattomuuteen eli olosuhteiden edel-lyttämään huolellisuusvelvollisuuteen ja jälkiosassa on kysymys tekijän subjektiivisesta huolimat-tomuudesta. Tietoista ja tiedostamatonta tuottamusta ei ole ollut tarpeen ottaa omiksi lainkoh-dikseen, koska erottelulla ei ole rangaistavuuden kannalta käytännössä juurikaan merkitystä.¹⁷⁸ Luottamuksensuojan voidaan nähdä toimivan sallitun ja kielletyn riskin rajanvetokriteerinä eli toisin sanoen luottamusperiaatetta voidaan käsitellä yhtenä huolellisuuden mittapuun määrää-miseen vaikuttavana tekijänä¹⁷⁹. Luottamusperiaatteessa on Nuutilan mukaan itse asiassa kysy-mys yhdestä sallitun riskin erityistilanteesta¹⁸⁰.

Luottamusperiaate tarkoittaa yleisessä muodossaan sitä, että jokainen, joka toimii itse liiken-teessä sääntöjen edellyttämällä tavalla, saa luottaa siihen, että myös muut tekevät niin. Toisaalta sääntöjen mukaiseen toimintaa saa luottaa vain silloin, kun käsillä ei ole syitä päinvastaiselle ole-tukselle.¹⁸¹ Käytännössä tämä merkitsee muun muassa sitä, että ylinopeudella ajava tienkäyttäjä ei voisi luottaa siihen, että muut tienkäyttäjät väistävät häntä. Silloin, kun etuajo-oikeutettua tietä

177 HE 180/2017 vp, s. 34.

178 HE 44/2002 vp, s. 90–95; Tolvanen 2017, s. 420.

179 Tolvanen 1999a, s. 313; Tolvanen 2018a, s. 316. Koko tieliikenteen vaarantamisrikosten tunnusmerkis-töä käsittelevässä osassa luottamusperiaate toimii kantavana ideana, Tolvanen 19.1.2021, https://www- edilex-fi.ezproxy.uef.fi:2443/uutiset/67243?allWords=turvallinen+liikenne+perustuu&offset=1&per-page=20&sort=relevance&searchSrc=1&advancedSearchKey=1075284.

180 Nuutila 1996, s. 336.

181 Nuutila 1996, s. 337 ja 340. Rikosoikeuden yleisen osan vastuuoppia käsittelevässä teoksessa luotta-musperiaatteen kriteerin sijaan käytetään ennakoitavauuden kriteeriä. Ennakoitavuudessa on kysymys siitä, mitä pitää ottaa lukuun. Samalla se toimii rajanverokriteerinä huolimatonta ja huolellista menettelyä arvioitaessa. Sisällöllisesti ennakointivelvollisuus on määritelty samalla tavalla kuin luottamusperiaatekin.

Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 325.

ajava autoilija kuljettaa ajoneuvoa huomattavalla ylinopeudella, väistämisvelvollinen ei välttä-mättä riko väistämisvelvollisuuttaan, jos etuajo-oikeutettua tietä ajavan autoilijan huomattava ylinopeus ei ollut ennakoitavissa.¹⁸² Luntiala pohtii julkaisussaan ”Ennalta arvattavuudesta tielii-kenteessä” juuri ylinopeutta tieliikenteen vastuukysymyksenä. Esimerkkitapauksessa hän kysyy, miten tulisi arvioida tilannetta, jossa toisen ajoneuvon kuljettaja arvioi toisen auton tilanteessa käyttämän ylinopeuden väärin ja tämän arviointivirheen seurauksena tapahtuu liikennevahinko.

Se, että tiellä kulkevien tulisi varautua siihen, että muut toimivat liikennesääntöjen vastaisesti, johtaisi mitä ilmeisimmin liikennekurin löystymiseen ja tienkäyttäjän tulisi varautua siihen, että joku liikenteeseen osallistuva ajaa ylinopeutta. Siihen, kuinka korkea ylinopeuden tulisi olla, jotta se menisi ennalta-arvattavuuden ulkopuolelle, on yleisellä tasolla vaikea vastata. Selvää kuiten-kin lienee, että ylinopeuden on oltava sellainen, että sen voidaan jälkikäteen arvioiden katsoa ai-heuttaneen vaaratilanteen, jonka seurauksena on aiheutunut liikennevahinko. Muutaman kilo-metrin ylinopeus tuskin vielä on vaikuttavaa. Tietyn rajan ylittävän ylinopeuden voitaisiin kuiten-kin ajatella alkavan vähentää ennalta-arvattavuutta, jolloin syyllisyys jakaantuisi ylinopeutta aja-neen ja risteykseen etuajo-oikeutetulle tielle tulleen kuljettajan kesken. Yleensäkin ylinopeutta arvioitaessa rajat tulisi Luntialan mukaan asettaa prosentuaalisesti.¹⁸³ Mihin sitten vedetään Lun-tialan tarkoittama raja ylinopeutta arvioitaessa? Esimerkiksi tässä tutkimuksessa tarkemmin käsi-teltävässä korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2016:36 ajoneuvoyhdistelmän kuljettajan yli-nopeus oli ollut tapahtuma-aikaan prosentuaalisesti mitattuna 33,3 prosenttia¹⁸⁴.

182 Tuori 2002, s. 20; Frände 2012, s. 96; Nuutila – Ojala 2008, s. 571. Esimerkiksi Turun HO:n 9.7.2008 anta-massa ratkaisussa nro 1514 todettiin, että risteykseen ylinopeudella ajava ei saa luottaa siihen, että toinen tienkäyttäjä noudattaisi väistämisvelvollisuuttaan. Vähäinen ylinopeus ei sinällään kuitenkaan estä luotta-musperiaatteen soveltamista risteyksissä, joissa on liikennemerkein määrätty pakollinen pysähtyminen.

Jos kysymyksessä taas on tasa-arvoinen risteys, voi vähäinenkin nopeuden ylittäminen estää luottamuspe-riaatteen soveltamisen.

183 Luntiala 1977, s. 49–50. Ylinopeuden sitominen prosentuaalisesti nopeusrajoitukseen on saanut ylei-sesti ottaen kannatusta. Esimerkiksi lakimiesliitto totesi lausunnossaan liikenne- ja viestintäministeriölle, että olisi oikeudenmukaisempaa ja liikenneturvallisuuden kannalta parempi, että seurauksen määräämis-peruste olisi ylinopeuden prosentuaalinen suuruus nopeusrajoitukseen verrattuna, https://www.lakimies-liitto.fi/liitto/kannanotot-ja-lausunnot/lausunto-hallituksen-esitysluonnoksesta-tieliikennelaiksi/.

184 Kyllönen 2018, s. 171. Korkeimman oikeuden ratkaisua KKO 2016:36 on käsitelty tarkemmin kohdassa 6.4.

Luottamusperiaate ei siis ole poikkeukseton, mikä tarkoittaa, että liiallinen luottamus ei ole sallit-tua¹⁸⁵. Periaatteessa kuljettajalla on aina reagointipakko kaikissa ennalta arvattavissa liikenneti-lanteissa¹⁸⁶. Tiettyihin tilanteisiin, joihin liittyy kokemusperäisesti ja tyypillisesti sääntöjen rikko-mista toisen tienkäyttäjän taholta, ei sovelleta luottamusperiaatetta. Näitä tilanteita kutsutaan vastasyiden tilanteiksi eli tilanteiksi, jotka puhuvat periaatteen soveltamista vastaan. Vastasyiden tilanteita ei voida tilastollisesti tyypitellä. Ylinopeudet ja väistämisvelvollisuuden rikkomiset ovat varsin tyypillisiä liikenteen rikkomuksia. Tästä huolimatta rangaistussäännökset tulee rakentaa näiden kaikkein keskeisimpien liikennesääntöjen noudattamiseen perustuville vastavuoroisille odotuksille.¹⁸⁷

Vastasyyt voivat koskea ensinnäkin jotakin tiettyä tienkäyttäjäryhmää, johon ei normatiivisesti voida kohdistaa samanlaisia käyttäytymismallien odotuksia kuin keskimääräisiin tienkäyttäjiin.

Esimerkiksi lapsilta, vanhuksilta ja vammaisilta ei voida normatiivisesti edellyttää täysin ennakoi-tavissa olevaa käyttäytymistä liikenteessä, jolloin toisen tienkäyttäjän on varaudutta yllättäviinkin tilanteisiin. Toisekseen vastasyyt voivat koskea tietynlaisia liikennetilanteita, joissa voidaan sel-västi havaita, että toinen tienkäyttäjä ei tule toimimaan sääntöjen mukaisesti.¹⁸⁸ Myös tilan-teessa, jossa on muusta syystä selkeästi ennakoitavissa, esimerkiksi tienkäyttäjä on kohdistanut katseensa poispäin, että toinen tienkäyttäjä ei tule sääntöjä noudattamaan, luottamusperiaa-tetta ei noudateta. Toisaalta lapsen tai muun kevyen liikenteen sääntöjen vastaisen käyttäytymi-sen ollessa ennakoimatonta, luottamusperiaatetta on kuitenkin mahdollista soveltaa. Etenkin lasten ennakoimattomasta sääntöjen vastaisesta käyttäytymisestä on runsaasti oikeuden ratkai-suja.¹⁸⁹

185 Peltonen 1982, s. 228; Kyllönen 2018, s. 158.

186 Tolvanen 1999b, s. 313.

187 Tolvanen 1999a, s. 85 ja 94.

188 Lain esitöissä todetaan, että eritasoisten tienkäyttäjien aseman turvaamisen voidaan katsoa kuuluvan tieliikenteen yleisiin periaatteisiin. Erityisen suojelun tarpeessa ovat siten esimerkiksi lapset, ikääntyneet, aisti- ja liikuntavammaiset sekä muut henkilöt, joilla on muutoin vaikeuksia selviytyä liikenteessä. HE 180/2017 vp, s. 32.

189 Nuutila 1996, s. 340. Esimerkiksi ratkaisussaan KKO 1989:90 korkein oikeus katsoi, ettei auton kuljetta-jan katsottu havainneen tielle kaupungissa pimeänaikaan ilman heijastinta juossutta kahdensanvuotiasta lasta ennen liikennevahinkoa. Lapsi tuli ajoneuvon tönäisemäksi, koska autoilija, joka käytti tapahtumahet-kellä lähivaloja, ei saanut pysäytetyksi autoa riittävän ajoissa. Tapahtumapaikka oli risteys, jossa ei ollut

Liikennetilanne voi toisaalta olla myös epäselvä. Esimerkiksi vilkasta ja tavanomaisesta poikkea-vaa risteystä voidaan tietyissä olosuhteissa pitää epäselvänä. Tällaisessa tilanteessa toisen tien-käyttäjän epävarma tai selvästi virheellinen käyttäytyminen on tyypillinen vastasyy. Jos tienkäyt-täjä on havainnut toisen tienkäyttienkäyt-täjän tulevan etuajo-oikeutetulle tielle siellä olevasta liiken-teestä huolimatta, liikenteeseen osallistuja ei voi vedota oikeuksiinsa.¹⁹⁰ Tolvasen mukaan erityi-sesti epäselvissä liikennetilanteissa olisi syytä toimia pahimman vaihtoehdon toteutumista sil-mällä pitäen¹⁹¹. Epäselvä liikennetilanne edellyttääkin tienkäyttäjää noudattamaan entistä huo-lellisempaa harkintaa ja varovaisuutta, eikä tienkäyttäjä siten voi luottaa toisen antamaan merk-kiin sokeasti. Tyypillinen epäselvä liikennetilanne voi muodostua esimerkiksi risteyksessä, jossa toinen tienkäyttäjä antaa suuntamerkin. Epäselvässä liikennetilanteessa toisen tienkäyttäjän on vielä pohdittava sitä, tarkoittaako toinen tienkäyttäjä todella sitä, miltä se ensivaikutelmaltaan tuntuu. Tilanteen arviointiin vaikuttavat niin liikenneolosuhteet ja liikenneympäristö kuin merkin antaneen tienkäyttäjän tosiasiallinen toimintakin tilanteessa.¹⁹²

suojatietä. Ajoneuvon kuljettajan ei myöskään ollut näytetty laiminlyöneen velvollisuuttaan sovittaa ajono-peuttaan tieliikennelain 23 §:n 1 momentissa tarkoitetun liikenneturvallisuuden edellyttämällä tavalla. Kor-kein oikeus katsoi tilanteen olleen kuljettajalle ennalta arvaamaton. Toisenlaiseen ratkaisuun päädyttiin korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1989:88, jossa kuljettajan katsottiin laiminlyöneen velvollisuuttaan vähentää nopeutta tilanteessa, jossa lapsi oli ensin odottanut tien reunassa vastakkaisesta suunnasta saa-puvan auton ohimenoa ja lähtenyt sen jälkeen ylittämään tietä huomaamatta toisesta suunnasta tullutta ajoneuvoa. Ajoneuvon kuljettaja oli havainnut, että lapsi ei ollut havainnut häntä laiminlyöden samalla vä-hentää nopeutta niin, että hän olisi voinut välttää päälle ajon.

190 Nuutila 1996, s. 339–343; Tolvanen 1999a, s. 85; Tolvanen 1999b, s. 336–339. Luntiala käsittelee samaa asiaa ennalta-arvaamattomina tilanteina. Hänen ajatusmallinsa lähtökohtana on, että tunnusmerkistön mukaisuus ei yksin tee teosta syyksi lukevaa, vaan tilanteen on oltava myös ennalta arvattava. Ennalta-ar-vattavuuden ulkopuolelle jäävät toisten tiellä kulkijoiden epälooginen toiminta sekä toiminta vastoin liiken-nesääntöjä. Lähtökohtana liikenteessä on, että kenenkään ei tarvitse varautua siihen, että muut tiellä kul-kijat toimisivat liikennesääntöjen vastaisesti. Lapset, vanhukset ja aistivialliset ovat kuitenkin sellaisia en-nalta-arvaamattomia tekijöitä, jotka muodostavat tähän poikkeuksen. Luntiala 1977, s. 45–46. Luottamus-periaatetta sovelletaan samansuuntaisesti myös vesiliikenteessä, joskin sitä modifioivat vahvasti jotkin me-riteitä koskevat säännökset. Esimerkiksi yhteen törmäämisen vaaran katsotaan olevan olemassa niissäkin tilanteissa, joissa sen olemassaolosta on epäröintiä. Tilanteessa, joissa alus on epävarma, onko se toiseen alukseen nähden ohittava alus, tulee sen pitää itseään ohittavana aluksena ja toimia sen mukaisesti. Tolva-nen 2002b, s. 92.

191 Tolvanen 2002b, s. 42.

192 Tolvanen 1999b, s. 337.