Ennakointivelvollisuus

Ennakoitavuus, vastavuoroiset odotukset ja luottamus muodostavat tieliikenteen toimivuuden perustan. Vaaratilanteiden välttäminen ja niihin joutuminen edellyttävät tienkäyttäjältä kykyä tunnistaa riskit ja vaaratilanteet ajoissa. Tätä kutsutaan ennakoivaksi ajotavaksi. Ennakoivalla ajotavalla kuljettaja pyrkii samalla sekä välttämään mahdolliset riskitekijät että jättämään itsel-leen riittävästi pelivaraa. Ennakoivassa ajotavassa tienkäyttäjä pyrkii ennakoimaan liikenteen ke-hittymistä, varautuu muiden tienkäyttäjien mahdollisesti tekemiin virheisiin, toimii itse sääntöjen edellyttämällä tavalla ja pyrkii välttämään vaaratilanteet tunnistamalla mahdolliset riskit ajoissa

202 Luntiala 1977, s. 43; Luntiala – Lehtola 1984, s. 67.

203 Nuutila 1996, s. 337–338.

sekä pitämällä turvallisuuden kannalta riittävän pelivaran. Ennakoivalle tienkäyttäjälle on omi-naista, että hän ei tiukasti pidä kiinni kaikesta siitä, mikä sääntöjen mukaan olisi sallittua.²⁰⁴ Tielii-kenteessä on toisinaan parempi vaaran ja vahingon välttämiseksi luopua omista oikeuksistaan kuin jääräpäisesti pitää niistä viimeiseen asti kiinni.

Tieliikenteen erään keskeisimmän periaatteen, ennakointivelvollisuuden, kirjaaminen lain tasolle oli yksi uuteen tieliikennelakiin tehdyistä uudistuksista. Tienkäyttäjän ennakointivelvollisuutta ei ole aikaisemmin ilmaistu kirjoitetussa lainsäädännössä, mutta se on oikeuskäytännössä ollut yleisesti tieliikenteessä tunnistettu periaate. Nyt tämä periaate kirjattiin tieliikennelakiin ensim-mäistä kertaa lain tasoiseksi säännökseksi. Ennakointivelvollisuutta käsitellään lain esitöissä var-sin kattavasti ja monipuolisesti. Tieliikennelain 4 §:n mukaan tienkäyttäjän velvollisuus on enna-koida toisten tienkäyttäjien toimintaa vaaran ja vahingon välttämiseksi. Lainkohdan noudattami-nen edellyttää, että tienkäyttäjä mukauttaa toimintansa vallitsevien olosuhteiden mukaiseksi. En-nakointivelvollisuuden noudattamista arvioitaessa voidaan huomioida myös tienkäyttäjän erityis-tietämys esimerkiksi olosuhteisiin tai ajoneuvonsa ominaisuuksiin liittyen.²⁰⁵ Aiemmin voimassa olleen tieliikennelain 3 §:ssä säädettiin tienkäyttäjän yleisistä velvollisuuksista eli siitä, että tien-käyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja va-rovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi. Tieliikenteen yleiset periaatteet ovat hyvin pitkälle syntyneet juuri tätä lainkohtaa koskevassa yleistä huolellisuusvelvollisuutta koskevassa oikeus-käytännössä. Uuteen tieliikennelakiin sama säännös kirjattiin, tosin kirjoitusasultaan hieman toi-sella tavoin kirjoitettuna, tieliikenteen periaatteita koskevan 2 luvun 3 §:ään ja ennakointivelvolli-suus omaksi säännöksekseen 4 §:än.²⁰⁶

Tieliikenteen yleisiin periaatteisiin lukeutuva ennakointivelvollisuus liittyy keskeisellä tavalla luot-tamusperiaatteen arviointiin. Määrittelemällä ennakointivelvollisuus määritellään samalla se, millaista liikennekäyttäytymistä ja toimintaa tienkäyttäjältä voidaan liikennetilanteessa edellyt-tää. Yleistä huolellisuusvelvollisuutta noudattaakseen tienkäyttäjän tulee tarkkailla ja ennakoida

204 Tolvanen 2021, https://www-edilex-fi.ezproxy.uef.fi:2443/uutiset/67243?allWords=turvallinen+lii-kenne+perustuu&offset=1&perpage=20&sort=relevance&searchSrc=1&advancedSearchKey=1075284.

205 HE 180/2017 vp, s. 183.

206 HE 180/2017 vp, s. 31; Kiiski – Tolvanen 2020, s. 43.

sitä, miten toiset tienkäyttäjät toimivat ja näiden havaintojen perusteella mukauttaa oma toimin-tansa vallitseviin olosuhteisiin. Siten ennakointivelvollisuuteen kuuluu, että tienkäyttäjän on tar-vittaessa omalla toiminnallaan pyrittävä estämään toisen tienkäyttäjän toiminnallaan mahdolli-sesti aiheuttama liikenneturvallisuutta uhkaava vaara. Huonoissa olosuhteissa tienkäyttäjältä edelletään entistä huolellisempaa toimintaa. Ennakointivelvollisuuden noudattamista voidaan arvioida esimerkiksi tarkastelemalla sitä, miten yksittäinen tienkäyttäjä on huomioinut liiken-neympäristön vuorovaikutteisuuden ja muiden tienkäyttäjien toiminnan omassa toiminnassaan.

Sen lisäksi ennakointivelvollisuus edellyttää, että tienkäyttäjä sopeuttaa oman toimintansa liiken-teessä toimiessaan. Oman toiminnan mukauttamisella voidaan tarkoittaa esimerkiksi oman ti-lannenopeuden sovittamista vallitseviin olosuhteisiin nähden sopivaksi. Oikealla tilannenopeu-della tarkoitetaan muun muassa sellaista nopeutta, jota ajamalla kuljettajalla tosiasiallisesti on paremmat mahdollisuudet pyrkiä estämään liikennevahingon sattuminen, jos toinen tienkäyttäjä ei noudattaisikaan liikennesääntöjä tai riittävää huolellisuutta.²⁰⁷

Liikenneturvallisuuden näkökulmasta ajonopeudella on korostunut merkitys. Tämä voitaneen päätellä jo siitäkin, että ajonopeuden sovittamisesta liikenneturvallisuuden edellyttämällä tavalla säädetään lisäksi tieliikennelain 2 luvun 5 §:ssä. Kyseisen lainkohdan ensimmäisen momentin mukaan ajonopeus tulee sovittaa tien kunto, sää, keli, näkyvyys ja ajoneuvon kuormitus sekä kuorman laatu ja muut olosuhteet huomioon ottaen sellaiseksi, että liikenneturvallisuus ei vaa-rannu. Ajoneuvon hallinta²⁰⁸ tulisi sääntöjen edellyttämällä tavalla kyetä ylläpitämään kaikissa liikennetilanteissa. Toisessa momentissa säädetään siitä, että ajoneuvo tulee kyetä pysäyttä-mään edessä olevan tien näkyvällä osalla ja kaikissa ennakoitavissa liikennetilanteissa. Lainkohta vastaa sisällöltään edellisen tieliikennelain 23 §:ä.²⁰⁹

207 HE 180/2017 vp, s. 31–33 ja 183; Kiiski – Tolvanen 2020, s. 44–46.

208 Hallinnalla tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että tilanteesta riippumatta ajoneuvon voisi pysäyttää hallitusti ja väistäminen olisi kaikissa liikennetilanteissa mahdollista. HE 180/2017 vp, s. 183.

209 Ajonopeutta koskeva säännös on sisältynyt tieliikennelakiin tai -asetukseen ainakin vuoden 1957 tielii-kenneasetuksesta lähtien. Säännöksen kirjausasu on muodoltaan sellainen, että tienkäyttäjälle saattaa tulla käsitys, että ajoneuvo on hallittava kaikissa liikennetilanteissa. Tieliikennelain 3 §:n mukaan jokaisen tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä huolellisuutta ja varovaisuutta. Huolellisuus- ja varo-vaisuusvelvollisuus ei kuitenkaan ole absoluuttinen, vaan se rajoittuu siihen, mitä olosuhteet sekä nykyisin voimassa olevan tieliikennelain ennakointivelvollisuus edellyttävät. Luntiala tarkastelee asiaa lisäksi tielii-kennelain (143/1957) 6 §:n ja ennalta-arvattavuuden näkökulmasta todeten, ettei yleinen huolellisuus- ja varovaisuusvelvoite ulotu pidemmälle kuin ennalta-arvattavuus. Luntiala 1977, s. 44.

Ennakointivelvollisuus edellyttää tienkäyttäjää toimimaan myös siten, että muilla tienkäyttäjillä on mahdollisuus ennakoida tienkäyttäjän toimintaa ja siten sovittaa oma toimintansa sen mu-kaan. Esimerkiksi hyvissä ajoin annettu suuntamerkki osoittaa muille tienkäyttäjille, mitä tien-käyttäjä on aikeissa tehdä ja sillä tavalla muilla tienkäyttäjillä on mahdollisuus varautua tulevaan tilanteeseen. Ennakointivelvollisuuden noudattamista yksittäistapauksissa arvioitaessa merkityk-sellistä on erityisesti sillä, onko sääntöjä noudattavalla tienkäyttäjällä ollut tosiasiallista mahdolli-suutta omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, että hän havaitsee sääntöjä rikkovan tienkäyttäjän ja sen jälkeen ryhtyä tarvittaviin varotoimiin vaaran ja vahingon välttämiseksi.²¹⁰ Ennakointivel-vollisuus ei kuitenkaan poista tieliikenteen keskeisen periaatteen, luottamusperiaatteen, merki-tystä. Päinvastoin ennakointivelvollisuus liittyy olennaisella tavalla luottamusperiaatteen arvioin-tiin.²¹¹

Luottamusperiaatteella on perinteisesti ollut keskeinen rooli tieliikenteessä. Luottamusperiaat-teessa on kysymys siitä, mihin tienkäyttäjä saa luottaa. Samalla periaate korostaa tienkäyttäjien vastavuoroisia odotuksia. Niinpä tieliikenteessä liikennesääntöjen mukaan toimiva tienkäyttäjä saa luottaa siihen, että myös muut tienkäyttäjät noudattavat liikennesääntöjä ja riittävää huolelli-suutta, ellei konkreettisessa tilanteessa muuta ilmene. Lähtökohtaisesti luottamusperiaatetta so-velletaan tiekäyttäjään, joka menettelee liikennesääntöjen mukaisesti. Vaatimus siitä, että tekijä itse noudattaa sääntöjä ei kuitenkaan luottamuksensuojan edellytyksenä ole ehdoton.²¹² Erityi-sesti luottamusperiaate vaikuttaa siihen, miten tienkäyttäjän tulisi toimia sen perusteella, miten toinen tienkäyttäjä toimii liikenteessä. Ainakin niissä tilanteissa, joissa toisen tienkäyttäjän toi-minnasta ei voi tehdä konkreettisia päätelmiä, on tulkittu, että toinen tienkäyttäjä saa perustaa toimintansa luottaen siihen, että toinen tienkäyttäjä toimii tieliikennelain edellyttämien liikenne-sääntöjen mukaisesti. Luottamusperiaatteeseen sisältyy kuitenkin myös ennakointivelvollisuus.

Liikennesääntöjä noudattavalla tienkäyttäjällä on oikeus luottaa siihen, että myös toinen tien-käyttäjä noudattaa liikennesääntöjä, pois lukien tilanteet, joissa toisen tientien-käyttäjän toiminnasta

210 HE 180/2017 vp, s. 33; Kiiski – Tolvanen 2020, s. 47.

211 HE 180/2017 vp, s. 31 ja 183.

212 Tolvanen 1999a, s. 84–85.

tai ominaisuuksista on havaittavissa, että hänen kykynsä noudattaa liikennesääntöjä on alentu-nut. Siten luottamusperiaate edellyttää tienkäyttäjää noudattamaan ennakointivelvollisuut-taan.²¹³

Tieliikenteen ennakointivelvollisuus ei sulje pois luottamusperiaatteen merkitystä. Luottamuspe-riaate puolestaan sisältää ennakointivelvollisuuden ja edellyttää ennakointivelvollisuuden nou-dattamista²¹⁴. Siten tienkäyttäjä saa lähtökohtaisesti luottaa siihen, että toinen tienkäyttäjä nou-dattaa liikennesääntöjä. Ennakointivelvollisuus edellyttää kuitenkin, että tienkäyttäjä ei saa täysin sokeasti luottaa siihen, että toinen tienkäyttäjä noudattaa liikennesääntöjä. Tienkäyttäjän tulee tehdä havaintoja liikenneympäristöstä ja siitä, miten muut tienkäyttäjät toimivat, eli ennakoida.

Jos toisen tienkäyttäjän kyky noudattaa liikennesääntöjä on alentunut tai jostakin muusta syystä on havaittavissa, että toinen tienkäyttäjä ei tule toimimaan liikennesääntöjen edellyttämällä ta-valla, luottamusperiaate edellyttää tienkäyttäjältä ennakointivelvollisuuden noudattamista. Tien-käyttäjän on siis ennakoitava tiettyjä riskejä, otettava huomioon seikat, joihin kokemusperäisesti liittyy onnettomuuden riski ja punnittava niiden toteutumisen realisoitumisen todennäköisyyttä.

Luottamusperiaatteen ja ennakointivelvollisuuden sisällön samankaltaisuutta osoittaa myös se, että rikosoikeuden yleisen osan vastuuoppia käsittelevässä teoksessa on päädytty käyttämään ennakoitavuuden kriteeriä luottamuksen suojan kriteerin sijasta. Näin sen vuoksi, että ennakoi-tavuuden on katsottu kuvaavan osuvammin huolellisuusvelvollisuuden normatiivista luon-netta.²¹⁵

213 HE 180/2017 vp, s. 33–34.

214 HE 180/2017 vp, s. 34. Tätä näkemystä tukevat myös lukuisat korkeimman oikeuden ratkaisut, joissa on tarkasteltu ennakointivelvollisuutta ja sitä, millaiseen toisen tienkäyttäjän toimintaan kuljettajan tulee va-rautua. Esimerkiksi korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1996:107 kysymyksessä oli tilanne, jossa mopo ja henkilöauto lähestyivät samanaikaisesti risteystä, siten, että mopo tuli henkilöauton ajosuuntaan katsot-tuna oikealta. Mopo oli oikaissut kääntyessään vasemmalle henkilöauton ajosuuntaa vastaan noudatta-matta lainmukaista ajolinjaa. Henkilöauton kuljettaja oli puolestaan väistämisvelvollisuutensa vastaisesti ajanut risteykseen kykenemättä pysäyttämään autoaan ennen ajolinjaa, jota mopoilijan olisi liikennesään-töjen mukaan tullut noudattaa. Kummankin kuljettajan katsottiin osaltaan myötävaikuttaneen ajoneuvo-jen törmäykseen. Mopoilija ei ollut noudattanut liikennesääntöajoneuvo-jen edellyttämää ajolinjaa. Erityisesti tuo-mioistuin kuitenkin kiinnitti huomiota siihen, että autoilija ei ollut noudattanut väistämisvelvollisuuttaan.

215 HE 180/2017 vp, s. 34; Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 325; Kiiski – Tolvanen 2020, s. 45–46.

Lain esitöissä todetaan, että luottamusperiaate on tietoisesti jätetty kirjaamatta lakiin. Ennakoin-tivelvollisuus sen sijaan sisällytettiin uuteen tieliikennelakiin. Perusteluna tälle on esitetty se, että liikennesäännön noudattaminen on liikennekäyttäytymisen perusta eikä siitä siten tarvitse erik-seen säätää.²¹⁶ Edellä kuvatun perusteella voidaan tulkita, että ennakointivelvollisuuden ja luot-tamusperiaatteen tarkoituksena on täydentää toisiaan, ei sulkea toisiaan pois.

6.4 Luottamusperiaatteen ja ennakointivelvollisuuden arvioinnista ja niiden välisestä