Abstraktinen vaarantaminen

Vaara-käsitteen¹²⁹ analyysin perusteella rikoksia ei voida erotella selkeästi teko- ja seurausrikok-siin vaan jaottelun on perustuttava pikemminkin siihen, miten teko, joka on rangaistuksen uhalla kielletty, loukkaa suojeltavaa oikeushyvää. Siten on hahmotettava se oikeushyvä, joka kriminali-soinnin taustalla on. Rikostyypit voidaan jakaa kahteen pääryhmään, jotka ovat vahingoittamisri-kokset ja loukkausrivahingoittamisri-kokset. Vahingoittamisrikoksissa on kysymys rikoksista, joissa loukataan suo-raan teon kriminalisoinnin kohteena olevaa oikeushyvää ja siten teon ja seurauksen välillä on selvä syy-yhteys. Lisäksi teko aiheuttaa negatiivisen seurauksen suojeluobjektissa.

Loukkausri-128 HE 180/2017 vp, s. 182; Tolvanen 1999b, s. 377–378; Kiiski – Tolvanen, s. 43–44; Tolvanen 1999a, s. 117;

Tolvanen 2018a, s. 313.

129 Vaara-käsite voidaan määritellä kahden kriteerin avulla. Ensimmäisessä kriteerissä, joka on ontologinen mahdollisuus (ontologia tarkastelee olemisen ja olemassaolon käsitteitä ja esimerkiksi olemassa olevien asioiden välisiä suhteita), tarkastellaan sitä, onko tekohetkellä ollut ontologisesti mahdollista muotoilla hy-poteettinen kausaalisuhde teon ja mielletyn seurauksen välillä. Toinen kriteeri eli vahingon todennäköi-syys kiinnittää huomiota siihen, miten tekijä on tekohetkellä arvioinut vahingon todennäköisyyden. Tapani – Tolvanen 2004, s. 45.

koksille on ominaista, että suojeluobjektia loukataan, mutta teon ja seurauksen välillä ei ole sel-vää syy-yhteyttä. Tähän loukkausrikosten ryhmään kuuluvat myös vaarantamisrikokset.¹³⁰ Tielii-kennerikosten tunnusmerkistöt on laadittu presumoidun, abstraktisen tai konkreettisen vaaran-tamisen periaatteille¹³¹.

Tässä tutkimuksessa keskitytään käsittelemään pääasiassa yksinomaan abstraktista vaaranta-mista. Todettakoon kuitenkin selvyyden vuoksi, että konkreettiset vaarantamisrikokset, samoin kuin varsinaiset loukkaamisrikokset ovat seurausrikoksia. Konkreettisessa vaarantamisrikok-sessa aiheutetaan suojeltavalle oikeushyvälle uhka. Aiheutunut uhka ei välttämättä suoraan ole havaittavissa, mutta sen olemassaolon läheisyys ja välittömyys oikeuttaa kuitenkin todellisesta vaaratilanteesta puhumisen. Abstrakti vaara ei ole samalla tavalla käsitteellistettävissä vaarati-lanteena. Abstrakti vaarallisuus on teon ominaisuus, jolla tarkoitetaan kaikkea sellaista vaaranta-mista, joka ei ole konkreettista, mutta teon vaarallisuutta voidaan arvioida teon yleisten ominai-suuksien perusteella.¹³² Nuutila luonnehtii konkreettisen ja abstraktin vaarantamisen välistä eroa kuvaavasti toteamalla, että konkreettisessa vaarantamisessa on kyse jonkin oikeushyvän loukkaamisesta, kun taas abstraktisessa vaarantamisessa on kyse toiminnan vaarallisuudesta¹³³.

Liikennerikoksissa kysymys on niin sanotuista vaarantamisrikoksista. Tämä tarkoittaa sitä, että rikosoikeudellinen vastuu ei edellytä konkreettista vahingon syntymistä. Liikennerikoksissa teon tunnusmerkistön mukaisuus muodostuu teon vapaaehtoisuudesta sekä huolellisuusvelvollisuu-den rikkomisesta, joka ilmenee käytännössä liikennesääntöjen rikkomisena. Tekorikosten tun-nusmerkistöissä sääntöjen rikkominen sellaisenaan riittää rangaistavuuden perusteeksi.

Esimer-130 Tapani – Tolvanen 2004, s. 45.

131 Tolvanen 1999b, s. 252. Fränden mukaan ei kuitenkaan ole tarpeen osoittaa jonkin rikostyypin kuulu-van johonkin tiettyyn vaarantamisrikostyyppiin. Presumoidulla vaarantamisrikoksella tarkoitetaan, että lainsäätäjä on presumoinut jonkin teon vaaralliseksi, eikä tekijälle anneta mahdollisuutta oikeudenkäyn-nissä näyttää toteen, että asia ei ollut näin hänen kohdallaan. Frände 2012, s. 63–64. Presumoidun vaaran logiikkaa voidaan havainnollistaa rikkomustyyppisissä kriminalisoinneissa. Niilläkin on oltava jokin oikeus-hyvien suojaamisen kannalta järkevä peruste, mutta menettelyn vaarattomuuden osoittamisen mahdolli-suutta ei ole haluttu antaa. Nuotio 1998, s. 360.

132 Nuotio 1998, s. 379–383.

133 Nuutila 1996, s. 292 ss.

kiksi rattijuopumustapauksissa rangaistusvastuu perustuu ainoastaan tiettyyn veren alkoholipi-toisuuteen tai uloshengitysilman alkoholipialkoholipi-toisuuteen. Siten rattijuopumuksen voidaan luonneh-tia olevan puhtaasti tekorikos, jonka osalta ei ole tarpeen osoittaa sitä, minkälaisia haitallisia seu-rauksia menettely on aiheuttanut. Tuomioistuimen tehtäväksi jääkin vain tunnusmerkistössä säädettyjen tosiseikkojen toteaminen.¹³⁴ Myös liikennerikkomus on tyypillinen tekorikos. Joissa-kin liikennerikosten tunnusmerkistöissä rangaistavuus puolestaan rajataan menettelyyn, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle. Tällöin kysymys on abstraktisesta vaaranta-misesta. Abstraktinen vaarantaminen viittaa siihen, että teko on tekotyypiltään vaarallinen konk-reettisessa tilanteessa.¹³⁵

Tarkasteltaessa kriittisesti konkreettisia vaarantamisrikoksia, voidaan huomata, että rikoksen täyttyminen on monissa, etenkin liikenteessä sattuvissa tapauksissa, sattumanvaraista. Tyypilli-siä tilanteita ovat muun muassa ohitustilanteet, joissa ohittaja ei näkyvyyden ollessa esimerkiksi mäenharjanteen vuoksi huono, voi tietää, onko vastakkaisesta ajosuunnasta samanaikaisesti lä-hestymässä ajoneuvoja. Vaikka ohittaja ei voi tilannetta mitenkään kontrolloida, lopputulos voi olla hyvä, jos vastantulevaa liikennettä ei ole. Abstraktinen vaarantaminen liittyy todellisen vaara-tilanteen sijaan menettelyn vaarallisuuteen. Toisin sanoen teon tulee olla, jotta se täyttäisi ran-gaistusvastuun edellytykset, sen luonteinen, että vakavasti ottaen mahdollisuus vaaran syntymi-seen on ollut olemassa ja jälkikäteen voidaan sanoa, että henkilövahinkoja olisi voinut sattua.

Vaadittaessa aina konkreettista vaaraa, edellä mainitun kaltaiset tilanteet jäisivät rankaisematta.

Liikenneturvallisuuden kannalta on siten ensiarvoisen tärkeää, että myös vaaralliseen ja toisi-naan tuurilla tapahtuvaan toimintaan voidaan puuttua rankaisemalla tai muulla tavoin. Lakiteks-tissä, silloin kun vaaraelementin ottamista huomioon pidetään tärkeänä, on käytettävissä lä-hinnä yksi malli, jota ilmaistaan termillä ”on omiaan”.¹³⁶ Abstraktista vaaraa edellyttävissä

rikok-134 Nuotio 1998, s. 355; Tolvanen 2018a, s. 303.

135 Tolvanen 2018a, s. 303; Tolvanen 2018b, s. 211; Laasanen 2004, s. 346.

136 Frände 2012, s. 83; Lappi-Seppälä – Nuutila – Ojala 2008, s. 572; Tapani – Tolvanen 2004, s. 46. Tolvanen nostaa esiin sen, että abstraktisissa rikoksissa kriminalisoidaan sellaisen riskin ottaminen, joka tyypillisesti johtaa konkreettiseen vaaraan tai vahinkoon ja siten riskin ottamiseen oletetaan liittyvän varteenotettava oikeushyvän loukkaamisen mahdollisuus. Tolvanen 1999a, s. 70.

sissa ei, toisin kuin konkreettista vaaraa edellyttävissä rikoksissa, edellytetä todellisen vaaratilan-teen käsillä oloa. Abstraktinen vaara edellyttää joka tapauksessa tapauskohtaista yleistävää vaa-rallisuuden arviointia.¹³⁷

Kuvaavaa abstraktiselle vaaralle on se, että tekijä ei ole tietoinen kaikista vaaran arviointiin vai-kuttavista tekijöistä, vaan luottaa hyvään onneensa. Jos käsillä oleva tilanne ei ole täydellisesti henkilön hallinnassa, se saattaa olla vaarallinen muille.¹³⁸ Tolvasen mukaan abstraktia vaaraa tu-lee tarkastella sekä ex ante- että ex post -näkökulmasta. Ex ante -tarkastelussa on kysymys en-nen tilannetta käytettävissä olleesta tiedosta ja ex post -tarkastelussa tapahtuman jälkeen tie-toon tulleista seikoista. Jos seurauksen syntyminen ei ole ollut ex post -tarkastelun näkökulmasta mahdollista, abstraktinen vaarantaminen ei ole mahdollista. Tällainen tilanne voisi olla mahdolli-nen esimerkiksi silloin, kun kuljettaja ajaa vastaantulevien kaistalla pimeään mutkaan, mutta vas-taantulevaa liikennettä ei voi tulla siitä syystä, että tie on suljettu.¹³⁹

Frände analysoi abstraktisia vaarantamisrikoksia kahdella tavalla. Käyttämällä abstraktion mene-telmää rangaistusuhka liitetään menettelyyn, joka on omiaan aiheuttamaan tietyn tilan tai seu-rauksen. Tässä menetelmässä jätetään tietoisesti ottamatta huomioon tapauksen erityispiirteitä, kuten konkreettinen olosuhteiden arviointi. Tämän jälkeen suoritetaan menettelyn tyyppiluokit-telu. Lopuksi arvioidaan tekotyypin vaarallisuutta. On omiaan -vaatimus täyttyy, jos tiedetään olevan monia tekoja, jotka kuuluvat samaan tyyppiin ja joiden tiedetään tyypillisesti johtaneen vahinkoihin. On omiaan -sanamuodolla viitataan teon tyypillisyyteen tai luonteeseen. Toisenlai-sessa tulkinnassa on omiaan -vaatimus täyttyisi pelkästään sillä, että rangaistavan teon tulee olla

137 Koskinen 2008, s. 165. Tankojuopumus eli liikennejuopumus moottorittomalla ajoneuvolla on tyypilli-nen konkreettityypilli-nen vaarantamisrikos, joka edellyttää, että tienkäyttäjänä kuljettaa moottoritonta ajoneuvoa tai moottorilla varustettua polkupyörää tai kevyttä sähköajoneuvoa alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena ja siten aiheuttaa vaaraa toisen turvallisuudelle. Näin ollen pelkästään päihtyneenä ajaminen ei vielä täytä ”tankojuopumuksen” tunnusmerkistöä, vaan humalassa ajavan tienkäyttäjän tulee RL 23:9 mukaan aiheuttaa todellista vaaraa muille tienkäyttäjille. Itä-Suomen HO:n 18.6.2021 antaman rat-kaisun (dnro 21/127075 t. 330) mukaan abstraktinen vaarantaminen liittyy ajon vaarallisuuteen ei todelli-seen vaaratilanteetodelli-seen. Se, mitä esimerkiksi ajotaitoon liittyvistä seikoista tuodaan esiin, ei ole merkitystä asian kannalta. Ajotaitoon liittyvillä seikoilla saattaisi sen sijaan olla merkitystä silloin, kun arvioidaan teon mahdollisesti aiheuttamaa konkreettista vaaraa.

138 Lappi-Seppälä – Nuutila – Ojala 2008, s. 572.

139 Tolvanen 1999a, s. 70–71.

omiaan aiheuttamaan vaaraa tietyn seurauksen syntymisestä. Tämän ryhmän osalta arviointi kohdistuu konkreettisen teon ex ante -vahinkotodennäköisyyden arviointiin.¹⁴⁰

Abstraktisen vaarantamisrikoksen suojaamaksi oikeushyväksi on Tolvasen näkemyksen mukaan määriteltävä ihmisten tärkeinä pitämien oikeushyvien eli hengen, terveyden ja omaisuuden suo-jan häiriöttömään hyväksikäyttöön suuntautuvat vastavuoroiset turvallisuusodotukset. Siten abstraktisen vaarantamisen kriminalisoinnin kriteereiksi tulisi asettaa ensinnäkin se, että krimi-nalisoinnin suojelukohteena on tärkeä oikeushyvä. Lisäksi krimikrimi-nalisoinnin tunnusmerkistöteki-jät tulee rajata mahdollisimman tarkasti, eikä syyllisyyden vaatimuksesta tule tinkiä.¹⁴¹ Tärkeiksi koettujen oikeushyvien suojelu -vaatimus ja syyllisyyden vaatimus täyttyvät tieliikennerikoksissa hyvin. Ongelmallisemmaksi muodostuvat etenkin liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ja lii-kennerikkomukseen liittyvät, varsinkin aiemmassa tieliikennelaissa varsin avoimiksi kirjatut tun-nusmerkistötekijät. Uudessa tieliikennelaissa tähän seikkaan on kiinnitetty erityisesti huomiota.

Abstraktisen vaarantamisen määrittely ei ole yksinkertaista ja abstraktiin vaarantamiseen liittyy aina väistämättä määrätynlaista epämääräisyyttä. Nuotion mukaan abstraktisen vaarantamisen tyyppiajattelu on liian kaavamaista vaarantamisen arvioimista, mikä saattaisi johtaa on omiaan -vaaran täyttymiseen niissäkin tilanteissa, joissa tekijä perustellusti ja oikein katsoo, että tilanne on ollut täysin hänen hallinnassaan. Nuotion käsityksen mukaan ajattelua voitaisiin konkreti-soida antamalla merkitystä myös tekijän tilannekontrollille ja kyvylle. Tällä tavoin vaarantamisen arviointi antaisi enemmän painoarvoa tilannekohtaiselle arvioinnille. Myös suojeltavan oikeushy-vän tarkastelu liikenneturvallisuuden vaarantamista koskevissa kysymyksissä saattaa muodostua haastavaksi. Voidaan kysyä, kohdistuuko jokin abstraktisti liikennettä vaarantava menettely yksi-lön oikeushyvään vai laajemmin liikenneturvallisuuteen kokonaisuutena. Jos suoraan siirrytään edellä mainitun kaltaiseen luottamuksensuojan kysymykseen, ongelmaksi saattaa muodostua konkreettisen vaarantamisen erottaminen abstraktista vaarantamisesta. Teonkuvaukseen liitty-vään on omiaan -vaatimukseen liittyy jonkinlainen lisärajaus. Se edellyttää myös teon liittämistä

140 Korkka-Knuts – Helenius – Frände 2020, s. 171–175; Nuotio 1998, s. 382.

141 Tolvanen 2001, s. 6–7.

asiayhteyteensä. Siten tekotyypin muodostaminen tapahtuu osittain lainkäytössä ja teon tarkas-telu tapahtuu suhteessa menettelyn ympäristöön. On myös huomattava, että abstraktiseen vaa-rantamiseen liittyy mahdollisuus konkreettisen vaaran syntymiseen. Nuotio katsookin abstrakti-sen vaaran olevan yleistämällä tai abstrahoimalla saatu sellainen seuraus, johon liittyy mahdolli-suus konkreettisesta vaarasta.¹⁴²