Vaikka tiedostankin tieteellisestä tutkimuksesta saadun tutkimustiedon itseisarvon, koin jo opinnäytetyön aihetta ja tutkimusmetodeja valitessani tärkeäksi sen, että tutkimukseni kautta saavutettava tieto linkittyy yhteiskunnalliseen muutokseen. Väkivaltatutkimuksella on tärkeä rooli niin yksilöllisen kuin yhteiskunnallisenkin tason tiedonlisäämisessä, ja tutkimus- ja tilastotieto vaikuttavat suoraan esimerkiksi lainsäädäntöön sekä perhe- ja parisuhdeväkivaltatyön resurssien ohjautumiseen. Väkivaltaa ehkäiseviä ja väkivallan uhreja auttavia palveluja lisätään ja kehitetään pitkälti asiantuntijatietoon pohjautuen. Yhteiskuntatieteellinen ja erityisesti sosiaalisten representaatioiden teoriaa hyödyntävä tutkimus voi myös suoraan tähdätä intervention tai muun käytännön työmenetelmän kehittämiseen ja soveltamiseen jonkin sosiaalisen ongelman ratkaisemisessa. Tutkimustietoa sovelletaan esimerkiksi yksilöiden tai yhteiskunnan terveyden ja
hyvinvoinnin edistämisessä, vähemmistöjen edustajien, marginalisoituneiden ja syrjäytyneiden voimaannuttamisessa sekä väkivallan uhrien auttamisessa (Jodelet 2013, 79).
Naisiin kohdistuvan väkivallan laaja-alainen esiintyminen vielä 2020-luvun Suomessa on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, johon ei vielä tänäkään päivänä kiinnitetä riittävästi huomiota.
Kaikenlainen aiheeseen liittyvä tutkimustieto ja muut pyrkimykset kiinnittää teemaan lisähuomiota ovat siis tervetulleita. Erityisesti yhteisötason feministiset aktivistiryhmät ovat olleet tärkeässä asemassa ajamassa naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan kriminalisointia ja väkivallan uhrien oikeuksien lisäämistä. Valtakunnallisten ja tehokkaasti kohdistettujen resurssien puute on kuitenkin johtanut siihen, että vastuu väkivaltatyöstä on siirtynyt useille kunnallisille, yksityisille ja monilta osin vapaaehtoisuuteen perustuville palveluille, jotka eivät useinkaan toimi yhteistyössä keskenään.
Kunnallisen tason väkivaltatyössä ongelmaksi nousevat myös maahanmuuttajataustaisten naisten, vammaisten naisten, seksuaalista väkivaltaa kokeneiden naisten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kaltaiset väkivallalle herkistyneet riskiryhmät, joiden erityistarpeiden huomiointi on väkivaltatyössä enemmänkin poikkeus kuin sääntö (Lidman 2017, 84).
Muun muassa edellä mainittujen ongelmien sekä naisiin kohdistuvien väkivaltarikosten suuren määrän vuoksi naisiin kohdistuva väkivalta on merkittävä globaali ongelma, joka loukkaa yksilöiden itsemääräämisoikeuteen ja fyysiseen koskemattomuuteen liittyviä ihmisoikeuksia ja alentaa koko yhteiskunnan hyvinvointia. Suomessa poliisin tietoon tulleet väkivaltarikokset kootaan tilastoiksi useita kertoja vuodessa ja ilmiötä on tutkittu muun muassa kyselytutkimuksilla melko laajasti viime vuosina. Läheskään kaikki väkivaltarikokset eivät kuitenkaan tule viranomaisten tietoon, ja erityisesti parisuhdeväkivaltaan liittyy usein häpeän ja salailun kaltaisia ajattelu- ja toimintatapoja.
Tällöin erityisesti suomalaiseen yhteiskuntaan liitetty hiljaisuuden ja yksityisyyden kulttuuri korostuu varsin negatiivisella tavalla. Tarve väkivaltaa ehkäisevän ja uhreja auttavat työn määrän lisäämiselle ja monipuolistamiselle on tunnistettu ja tunnustettu varsin laajasti, mutta tämä ei ole johtanut laaja-alaiseen tai määrätietoiseen taisteluun naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan yhteiskunnallisella tasolla.
Vaikka lisätutkimukselle liittyen esimerkiksi erityisten riskiryhmien tarpeisiin on tilausta, suurimmaksi ongelmaksi näyttää nousevan se, ettei tutkimustuloksilla ja tietoisuuden lisäämisellä useinkaan ole konkreettisia, väkivallan uhriksi joutuneita tai sen uhan alla eläviä yksilöitä auttavia
seurauksia. Poliittisen vallan pitäjät eri sektoreilla useimmiten tunnistavat ja tunnustavat väkivallan ongelmaksi, mutta vastuuta siirrellään toimijalta toiselle eikä väkivaltatyöhön kohdenneta välttämättömiä resursseja esimerkiksi turvakotipaikkojen lisäämistä ja väkivaltatyöntekijöiden kouluttamista varten. Tutkimuksen ja konkreettisten toimien olisikin syytä kohdistua seuraavaksi asenteisiin, normeihin, representaatioihin, diskursseihin ja muihin yhteiskunnallisesti tuotettuihin näkymättömiin rakenteisiin, jotka monilta osin estävät sukupuolittuneeseen syrjintään, häirintään ja väkivaltaan liittyvien lainsäädännöllisen tason parannusten näkymisen rikostilastoissa, kyselytutkimustuloksissa sekä jokapäiväisessä arkielämässä. Sukupuolten välistä tasa-arvoa ei tulla saavuttamaan myöskään Suomen kaltaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa ennen kuin naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta tunnustetaan vakavaksi, vuositasolla useita ihmishenkiä vieväksi ja ihmisarvoa loukkaavaksi yksilölliseksi ja yhteiskunnalliseksi ongelmaksi, jollainen se on.
LÄHTEET
Aikins, Ama De-Graft. 2012. “Familiarising the Unfamiliar: Cognitive Polyphasia, Emotions and the Creation of Social Representations.” Papers on Social Representations 21, 7.1–7.28.
Anderson, Irina, Geoffrey Beattie & Christopher Spencer. 2001. “Can blaming victims of rape be logical? Attribution theory and discourse analytic perspectives.” Human Relations 54:4, 445–467.
Billig, Michael, Susan Condor, Derek Edwards, Mike Gane, David Middleton & Alan Radley.
Ideological Dilemmas: A Social Psychology of Everyday Thinking. Lontoo: SAGE Publications, Ltd.
Butler, Judith. 1999. Gender Trouble: Tenth Anniversary Edition. New York: Routledge.
Breakwell, G.M. 1993. “Social representations and social identity.” Papers on Social Representations 2:3, 198–217.
DeKeseredy, Walter S. & Martin D. Schwartz. 2005. “Masculinities and Interpersonal Violence”.
Teoksessa Handbook of Studies on Men and Masculinities, toim. Raewyn Connell, Jeff Hearn &
Michael S. Kimmel. Kalifornia: SAGE Publications, Inc, 353–367.
Doucer, Andrea & Natasha Mauthner. 2002. “Knowing Responsibly: Linking Ethics, Research Practice and Epistemology”. Teoksessa Ethics in Qualitative Research, toim. Melanie Mauthner, Maxine Birch, Julie Jessop & Tina Miller. Lontoo: SAGE Publications, Ltd, 123–145.
Dobash, Russell & R. Emerson Dobash. 1998. Rethinking Violence Against Women. Kalifornia:
SAGE Publications, Inc.
Duveen, Gerard & Barbara Lloyd. 1990. Social Representations and the Development of Knowledge. Cambridge: Cambridge University Press.
Echebarria-Echabe, Agustin. 2013. “Social representations and intergroup relationships:
some preliminary questions”. Teoksessa Social Representations, in the ‘Social Arena’, toim.
Annamaria Silvana de Rosa. New York: Routledge, 189–199.
England, Dawn Elizabeth, Lara Descartes & Melissa A. Collier-Meek. 2011. “Gender Role Portrayal and the Disney Princesses.” Sex Roles: A Journal of Research 64:7–8, 555–567.
Fairclough, Norman. 2003. Analysing Discourse: Textual analysis for social research. Lontoo:
Routledge.
Foucault, Michel. 1970. “The Order of Discourse”. Teoksessa Untying the Text: A Post-Structuralist Reader, toim. Robert Young. Boston: Routledge & Kegan Paul, Ltd, 48–78.
FRA - Euroopan unionin perusoikeusvirasto. 2014. EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto.
Gillespie, Lane Kirkland, Tara N. Richards, Eugena M. Givens & M. Dwayne Smith. 2013. “Framing Deadly Domestic Violence: Why the Media’s Spin Matters in Newspaper Coverage of Femicide.”
Violence Against Women 19:2, 222–245.
Hacking, Ian. 2009. Mitä sosiaalinen konstruktionismi on? Suomentanut Inkeri Koskinen. Tampere:
Vastapaino.
Hamilton, Lee. 1978. “Who Is Responsible? Towards a Social Psychology of Responsibility Attribution.” Social Psychology 41:4, 316–328.
Heise, Lori L. 2011. What Works to Prevent Partner Violence? An Evidence Overview. Lontoo:
Strive Research Consortium.
Henley, Nancy, Michelle Miller & Jo Anne Beazley. 1995. “Syntax, Semantics, and Sexual
Violence: Agency and the Passive Voice.” Journal of Language and Social Psychology 14:1–2, 60–
84.
Holli, Anne Maria & Johanna Kantola. 2005. “A politics for presence: state feminism, women’s movements and political representations in Finland”. Teoksessa State Feminism and Political Representations, toim. Joni Lovenduski. Cambridge: Cambridge University Press, 62–84.
Howson, Richard. 2006. Challenging Hegemonic Masculinity. New York: Routledge.
Isaacs, Dane & Jacqueline Mthembu. 2018. ““I forgive him. It wasn’t easy for him”: Social representations of perpetrators of intimate partner violence in the Western Cape Province media.”
Critical Studies in Media Communication 35:5, 468–482.
Jewkes, Rachel. 2002. “Intimate Partner Violence: Causes and Prevention.” The Lancet 359:9315, 1423–1429.
Jodelet, Denise. 2013. “Interconnections between social representations and intervention”.
Teoksessa Social Representations, in the ‘Social Arena’, toim. Annamaria Silvana de Rosa. New York: Routledge, 77–88.
Kananen, Jorma. 2017. Laadullinen tutkimus pro graduna ja opinnäytetyönä. Jyväskylä: Suomen Yliopistopaino Oy – Juvenes Print.
Kaura, Shelby A. & Craig M. Allen. 2004. “Dissatisfaction with Relationship Power and Dating Violence Perpetration by Men and Women.” Journal of Interpersonal Violence 19:5, 576–588.
Keskinen, Suvi. 2012. “Kulttuurilla merkityt toiset ja universaalin kohtelun paradoksi väkivaltatyössä”. Teoksessa Monikulttuurisuuden sukupuoli: Kansalaisuus ja erot
hyvinvointiyhteiskunnassa, toim. Suvi Keskinen, Jaana Vuori & Anu Hirsiaho. Tampere: Tampere University Press, 291–320.
Lage, Elisabeth. 2014. “Sosiaalisten representaatioiden perusdynamiikka”. Teoksessa Arkiajattelu, tieto ja oikeudenmukaisuus, toim. Liisa Myyry, Salla Ahola, Marja Ahokas & Inari Sakki. Helsinki:
Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 2014:18, 53–67.
Lidman, Satu. 2017. Kuka ottaa vastuun? Naisiin kohdistuva väkivalta ja ihmisoikeusvelvoitteiden toteutuminen. Helsinki: Amnesty International, Suomen osasto.
Lorber, Judith. 2000. “Using gender to undo gender: A feminist degendering movement.” Feminist Theory 1:1, 79–95.
Manning, Wendy D., Monica A. Longmore & Peggy C. Giordano. 2018. “Cohabitation and
Intimate Partner Violence During Emerging Adulthood: High Constraints and Low Commitment.”
Journal of Family Issues 39:4, 1030–1055.
Media Audit Finland. 2018. KMT 2018 lukijamäärät ja kokonaistavoittavuudet. Helsinki: Media Audit Finland Oy.
Moscovici, Serge. 1981. “On Social Representations”. Teoksessa Social Cognition: Perspectives on Everyday Understanding, toim. Joseph P. Forgas. Cambridge: Academic Press, 181–210.
Moscovici, Serge. 2000. Social Representations: Explorations is Social Psychology. Cambridge:
Polity Press.
Nissim-Sabat, Marilyn. 2009. Neither Victim nor Survivor: Thinking Toward a New Humanity.
Lanham: Rowman & Littlefield Publishers, Inc.
Parker, Ian. 2002. Critical Discursive Psychology. New York: Palgrave Macmillan.
Piispa, Minna, Markku Heiskanen, Juha Kääriäinen & Reino Sirén. 2006. Naisiin kohdistunut väkivalta 2005. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.
Piispa, Minna & Markku Heiskanen. 2017. ”Sukupuoli ja väkivalta tilastoissa: Miksi tarvitaan tietoa väkivallan yleisyydestä?” Teoksessa Sukupuolistunut väkivalta: Oikeudellinen ja sosiaalinen ongelma, toim. Johanna Niemi, Heini Kainulainen & Päivi Honkatukia. Tampere: Vastapaino, 68–
86.
Potter, Jonathan & Derek Edwards. 1990. ”Nigel Lawson’s tent: Discourse analysis, attribution theory and the social psychology of fact.” European Journal of Social Psychology 20, 405–424.
Potter, Jonathan. 1997. Representing Reality: Discourse, Rhetoric and Social Construction. Lontoo:
SAGE Publications, Ltd.
Potter, Jonathan. 2004. “Discourse Analysis”. Teoksessa Handbook of Data Analysis, toim. Melissa Hardy & Alan Bryman. Lontoo: SAGE Publications, Ltd, 607–624.
Remes, Liisa. 2011. “Diskurssianalyysin perusteet”. Teoksessa Laadullisen tutkimuksen käsikirja, toim. Jari Metsämuuronen. Helsinki: International Methelp, 287–374.
Ronkainen, Suvi. 2017. ”Mitä väkivalta on?” Teoksessa Sukupuolistunut väkivalta: Oikeudellinen ja sosiaalinen ongelma, toim. Johanna Niemi, Heini Kainulainen & Päivi Honkatukia. Tampere:
Vastapaino, 17–31.
Ryan, Kathryn M. 2011. “The Relationship between Rape Myths and Sexual Scripts: The Social Construction of Rape.” Sex Roles: A Journal of Research 65:11–12, 774–782.
Sakki, Inari. 2010. A Success Story or a Failure? Representing the European Integration in the Curricula and Textbooks of Five Countries. Helsinki: Yliopistopaino.
Santana, M. Christina, Anita Raj, Michele R. Decker, Ana La Marche & Jay G. Silverman. 2006.
“Masculine Gender Roles Associated with Increased Sexual Risk and Intimate Partner Violence Perpetration among Young Adult Men.” Journal of Urban Health: Bulletin of the New York Academy of Medicine 83:4, 575–585.
Sevin, Efe. 2011. “Whose Violence? Frame Analysis of International Papers”. Teoksessa Framing Violence: Conflicting Images, Identities, and Discourses, toim. Banu Baybars-Hawks. Cambridge:
Cambridge Scholars Publishing, 111–127.
Social Research Association. 2003. Ethical Guidelines. Lontoo: Social Research Association.
Sosiaali- ja terveysministeriö. 2010. Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelma.
Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.
Sosiaali- ja terveysministeriö. 2017. Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelma. Helsinki:
Sosiaali- ja terveysministeriö.
Suomen virallinen tilasto (SVT). 2018. Rikos- ja pakkokeinotilasto: perhe- ja lähisuhdeväkivalta 2018. Helsinki: Tilastokeskus.
Tajfel, Henri. 1981. Human groups and social categories. Cambridge: Cambridge University Press.
Törmä, Sinikka & Merja Pentikäinen. 2016. Tavoitteena naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja perheväkivallasta vapaa Suomi. Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelmasta Istanbulin sopimuksen toimeenpanoon. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.
Van Langenhove, Luk & Rom Harré. 1999. Positioning Theory: Moral Contexts of Intentional Action. Oxford: Basil Blacwell Publishers.
Virkki, Tuija. 2015. “Social and Health Care Professionals’ Views on Responsible Agency in the Process of Ending Intimate Partner Violence.” Violence Against Women 21:6, 712–733.
Voelklein, Corina & Carolina Howarth. 2005. “A Review of Controversies about Social
Representations Theory: a British Debate.” Culture & Psychology: 25 Constructive Years 11:4, 431–454.