Käytän tutkimukseni aineistona valmiita mediatekstejä. Uskon valmiin aineiston antavan todenmukaisemman kuvan yhteiskunnassa vallitsevista sosiaalisista representaatioista, kuin varta vasten tutkimusta varten kerättävä aineisto antaisi. Internetissä julkisesti saatavilla olevat kirjoitukset ovat olemassa sekä tuottavat ja ylläpitävät osaltaan yhteiskunnassa yleisesti vallalla olevia käsityksiä ja representaatioita riippumatta niihin kohdistuvasta tutkimuskiinnostuksesta. Luonnolliseksi aineistoksi kutsutaan materiaalia, joka kuvaa vuorovaikutusta, joka olisi tapahtunut tutkijan osallisuudesta riippumatta (Potter 2004, 612). Väkivalta ja erityisesti siihen liittyvät
sukupuolirakenteet ovat myös tutkimusaiheena melko herkkiä ja paljon erilaisia tunteita herättäviä.
Niihin liittyy vahva moraalinen arvolataus. Tämä voisi korostaa varta vasten tutkimuskäyttöön kerätyssä aineistossa esimerkiksi kaunistelun vaikutusta.
Tekstit ovat kirjoittajan omalla nimellä tai nimimerkillä julkaistuja mielipidekirjoituksia, pääkirjoituksia ja kolumneja. Valitsin kyseiset tekstityypit siksi, etteivät ne perinteisten uutiskirjoitusten ja muiden artikkelien tapaan pyri objektiiviseen totuuteen, vaan niissä näkyy ja usein pyritäänkin tuomaan esiin kirjoittajan henkilökohtainen näkökanta käsittelyssä olevaan aiheeseen.
Tekstit ovat peräisin Helsingissä julkaistavasta Helsingin Sanomista, Oulussa julkaistavasta Kalevasta ja Kuopiossa julkaistavasta Savon Sanomista sekä sen alla toimivista Iisalmen Sanomista ja Warkauden Lehdestä. Koin tärkeäksi kerätä aineistoa ikään kuin maantieteellisesti laajalta alueelta, vaikka tarkoituksenani ei olekaan tutkita esimerkiksi alueellisia eroja. Helsingin Sanomien kokonaistavoittavuus vuonna 2018 oli 1 716 000 lukijaa viikoittain. Kalevan kokonaistavoittavuus oli 451 000 ja Savon Sanomien 269 000 lukijaa viikoittain. Kokonaistavoittavuus pitää sisällään kaiken lehden digitaalisen sisällön kulutuksen sekä painetun lehden keskimääräisen viikkolukijamäärän eli ne, jotka lukevat vähintään yhtä lehden numeroa viikon aikana. (Media Audit Finland 2018.) Kyseisiä sanomalehtiä voidaan siis pitää valtamedian muotoina, jotka tavoittavat huomattavan suuren osan suomalaisista viikoittain ja vaikuttavat osaltaan valtakunnallisten sosiaalisten representaatioiden syntymiseen ja ylläpitämiseen.
Lisäksi olen kerännyt kirjoituksia valtakunnallisilta Iltalehden blogit -sivustolta sekä Uusi Suomi blogit -sivustolta. Iltalehden kokonaistavoittavuus on jopa 2 339 000 lukijaa viikoittain, mutta luku ei ole suoraan verrannollinen pitkälti verkossa toimivan Iltalehti blogit -sivuston kanssa (Media Audit Finland 2018). Vuoden 2019 lopussa Iltalehden blogit yhdistyivät Uusi Suomi blogien kanssa, ja molemmat toimivat Alma Media Oyj -konsernin alla. Suoraa tietoa näiden sivustojen käyttäjämääristä ei kuitenkaan ole julkisesti saatavilla. Uusi Suomi blogit -palvelussa mielipidekirjoituksia julkaistaan omalla nimellä ja kuvalla, mutta erona sanomalehtien alla julkaistaviin kirjoituksiin on se, että kirjoitusoikeutettujen käyttäjien tekstit julkaistaan sivustolla ilman minkäänlaista ennakkomoderointia. Tutkimukseni kannalta tämä on positiivinen asia, sillä suurilevikkisille sanomalehdille vaikuttaa olevan varsin tyypillistä julkaista pääasiassa eri alojen asiantuntijoiden laatimia mielipidekirjoituksia. Toiminta on tietenkin perusteltua, sillä valtavat lukijamäärät voivat johtaa valtavaan määrään lähetettyjä mielipidekirjoituksia. Tutkimukseni tavoitteena on kuitenkin tavoittaa mahdollisimman laajasti erilaisia yhteiskunnassa vallitsevia
sosiaalisia representaatioita, eivätkä asiantuntijalausunnot välttämättä täysin vastaa valtaväestön käsityksiä tietystä aiheesta.
Naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta ei ole aihe, joka olisi mediassa esillä päivittäin tai edes viikoittain, joten arvioin jo aineiston haun alkuvaiheessa joutuvani keräämään aineistoa ajallisesti melko pitkältä aikaväliltä. Lopulta rajasin tekstien julkaisuajankohdaksi 2010-luvun eli vuodet 2010–
2019. Tarkoitukseni ei ole tutkia esimerkiksi representaatioissa ja puhetavoissa vuosien tai vuosikymmenten varrella tapahtuneita muutoksia, joten olen rajannut tätä vanhemmat artikkelit aineistosta pois. Toisaalta suomalaisessa yhteiskunnassa ei viimeisen vuosikymmenen aikana ole tapahtunut esimerkiksi suuria lainsäädännöllisiä muutoksia tai muita aiheeseen liittyviä yhteiskunnallisia mullistuksia, joten esimerkiksi 2010-luvun alussa tuotettujen diskurssien voidaan katsoa olevan verrannollisia vuosikymmenen lopussa esitettyjen diskurssien kanssa ja kuvastavan 2020-luvun alun suomalaisessa yhteiskunnassa vallalla olevia sosiaalisia representaatioita melko hyvin.
Aloitin aineiston keräämisen selvittämällä, mitkä suomalaiset sanomalehdet arkistoivat mielipidekirjoituksia digitaalisesti. Pitkien julkaisuvälien vuoksi painettujen lehtien selaaminen olisi ollut huomattavan aikaa vievää ja tavoitellun aineistomäärän suppeuteen nähden työlästä. Suurin osa alueellisesti johtavista sanomalehdistä julkaisee mielipidekirjoituksia ja on arkistoinut ainakin osan sisällöstään digitaaliseen muotoon, mutta osa ei arkistoi erilaisia tekstejä kirjoitustyypeittäin ja osa käyttää tiedonetsintään hakukoneita, joita on hyvin vaikeaa hyödyntää laajemmassa sisällön selauksessa. Käytännön syyt estivät siis monen suuren sanomalehden ja nettilehden hyödyntämisen aineiston keruussa. Myös maksumuurit hankaloittivat aineiston hankintaa ja esimerkiksi eri lähteiden keskinäistä vertailua, sillä monet sanomalehdet tarjoavat arkistonselausmahdollisuuden vain tilaajilleen. Hyödyntämällä vapaassa käytössä olevia verkkoarkistoja, rajattuja tutustumistarjouksia sekä työtoverini sääliä ystävälle tilattavan ilmaisen kokeilujakson muodossa sain kuitenkin kerättyä kasaan aineiston, jota pidän riittävänä tutkielman laajuuteen nähden.
Aineistoa hakiessani hyödynsin laajasti eri verkkoarkistojen käyttämiä hakukoneita.
Parisuhdeväkivallasta puhutaan kuitenkin monilla eri termeillä ja käsitteillä, joten kaikkien oleellisten hakutulosten esiin saaminen osoittautui haastavaksi. Melko tehottomaksi mutta kaikista kätevimmäksi hakutavaksi osoittautui lopulta hakusanan ‘väkivalta’ ja sen johdannaisten käyttäminen. Selasin manuaalisesti läpi eri verkkolehtien arkistoja vuosien ajalta etsien kirjoituksia, jotka voisivat vastata tutkimukseni teemaan. Artikkelien suuren määrän vuoksi jouduin valikoimaan
kirjoitukset tarkempaan tarkasteluun niiden otsikoiden perusteella. Otsikon perusteella sopivalta kuulostavien artikkelien suhteen kävin ensimmäisen karsintakierroksen lukemalla niiden ensimmäisen kappaleen ja silmäilemällä lopputekstin läpi. Kriteerini tekstien valitsemisen suhteen oli, että niiden teesit eli pääväittämät käsittelevät jostakin näkökulmasta naisiin kohdistuvaa parisuhdeväkivaltaa ilmiönä, vaikka teksti muuten nostaisi esiin muitakin teemoja.
Lopullinen aineisto koostuu kolmestakymmenestäneljästä (34) kirjoituksesta. Teksteistä seitsemän on peräisin Helsingin Sanomista, kuusi Savon Sanomista, Iisalmen Sanomista tai Warkauden Lehdestä, viisi Kalevasta ja 16 Uusi Suomi -blogit palvelusta tai palvelun alla nykyisin toimivalta Iltalehden blogit -sivustolta. Teksteistä 29 on mielipidekirjoituksia tai kolumneja, loput pääkirjoituksia. Pääkirjoitus eroaa mielipidekirjoituksista ja kolumneista siten, että se on yleensä lehden päätoimittajan kirjoittama tai hyväksymä kirjoitus, joka kuvastaa laajemmin lehden tai sen kustantajan kantaa johonkin ajankohtaiseen aiheeseen. Pääkirjoituksen tarkoituksena on kuitenkin tuoda ilmi yksittäisen ihmisen tai ihmisryhmän mielipide, jonka ei tarvitse perustua objektiiviseen totuuteen. Tästä syystä pääkirjoitus on tekstityyppinä rinnastettavissa mielipidekirjoituksiin ja kolumneihin, enkä tästä eteenpäin käsittele mielipidekirjoituksia, kolumneja ja pääkirjoituksia erikseen tekstityyppinsä mukaisesti. Käytän kaikista aineistoon kuuluvista teksteistä yhteisesti termiä mielipidekirjoitukset.
Aineiston keruuvaiheessa en pitänyt kriteerinä sitä, että tekstissä käsiteltiin naisiin kohdistuvaa parisuhdeväkivaltaa nimenomaan suomalaisen yhteiskunnan kontekstissa. Kaikki kokonaisaineiston koostavat kirjoitukset ovat kuitenkin suomenkielisiä, ja ne on kerätty suomalaisten sanomalehtien ja muiden verkkopalveluiden arkistoista. Vain osa tekstien kirjoittajista mainitsee eksplisiittisesti käsittelevänsä Suomessa esiintyvää väkivaltaa tai väkivaltaa muuten suomalaisuuden kontekstissa, mutta myös monissa teksteissä, joissa tätä ei erikseen mainita, keskustelun voi olettaa käsittelevän nimenomaan väkivaltaa suomalaisessa tai vähintäänkin länsimaisessa yhteiskunnassa.
Eksplisiittisesti muuten kuin vertailutarkoituksissa muissa yhteiskunnissa tai kulttuureissa esiintyvän väkivallan käsittely jäi kerätyssä aineistossa mainintojen tasolle, ja tutkimuksen voikin kokonaisuudessaan nähdä käsittelevän naisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan representaatioita suomalaisessa yhteiskunnassa.
5.2 Aineiston analyysi
Ennen aineiston analyysin aloittamista kirjasin ylös joitakin ennakko-oletuksia, joita minulla oli aineistoon liittyen. Käytettyäni runsaasti aikaa saman aihepiirin tutkimusten etsimiseen ja tarkasteluun huomasin omaa aineistoani läpi lukiessani etsiväni erityisesti tekijöitä puolustavaa ja uhreja syyllistävää retoriikkaa, sillä aiempien tutkimusten hätkähdyttävimmät tulokset ovat käsitelleet erityisesti tällaisia diskursseja (ks. esim. Henley, Miller & Beazley 1995; Virkki 2015).
Huomasin nopeasti, että olin menettänyt mahdollisuuteni täysin induktiiviseen eli aineistolähtöiseen analyysiin todennäköisesti jo käsitellessäni sosiaalisia rakenteita naisiin kohdistuvan väkivallan taustalla kandidaatintutkielmassani vuosia aikaisemmin. Aiempien tutkimusten etsiminen ja teorian laajempi tarkastelu ennen varsinaista analyysin aloitusta mahdollistivat kuitenkin aineiston tehokkaan kartoittamisen ja selkeiden tavoitteiden asettamisen. Lopullisessa analyysissäni aineiston ja teorian välinen suhde sijoittuu jonnekin aineistolähtöisen ja teoriasidonnaisen lähestymistavan välimaastoon.
Aineiston diskurssianalyyttisen tulkinnan tavoitteena on tunnistaa ja kuvailla niitä kielenkäytön tapoja, joissa naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta kuvantuu ja merkityksellistyy julkisessa keskustelussa. Diskurssien tutkimuksessa on kyse ihmisten kulttuurisen olemisen tarkastelusta, ja menetelmänä diskurssianalyysi tekee näkyviksi usein itsestään selvinä pitämiämme rakenteita kuten ajatusmalleja, puhetapoja ja muita käytänteitä (Remes 2011, 288–289).
Aloitin aineiston analysoinnin tarkastelemalla sitä kokonaisuutena. Ensimmäisenä tavoitteenani oli ainoastaan löytää teksteistä lisäkysymyksiä herättäviä, pysäyttäviä tai muulla tavalla mielenkiintoisia kohtia. Etsin aineistosta laaja-alaisesti erilaisia tapoja, joilla parisuhdeväkivaltaa, sen tekijöitä ja uhreja kuvattiin sekä kartoitin kielellisiä valintoja, joiden avulla kukin kirjoittaja on pyrkinyt vakuuttamaan lukijat omasta näkemyksestään. Tutkimukseni rajauksen vuoksi käsittelen teksteissä käytettyjä retorisia keinoja lähinnä mainintojen tasolla, mutta koin tärkeäksi hankkia edes jonkinlaisen käsityksen siitä, kuinka kielellisiä keinoja käytetään hyväksi omien näkemysten esiintuomisessa ja lukijoiden vakuuttamisessa. Kävin aineistoa läpi kerta toisensa jälkeen keskittyen systemaattisesti aina johonkin yksittäiseen sosiaalisten representaatioiden osa-alueeseen, esimerkiksi ankkurointiin tai toimijuuden rakentumiseen. Analyysin edetessä tarkastelun alla olevat osa-alueet monin paikoin sekoittuivat, suureksi osaksi toisiaan tukien mutta osittain myös rajapintoja hämärtäen.
Toisaalta tämä on diskurssianalyyttiselle tutkimukselle hyvin tyypillistä (ks. esim. Potter 2004).
Seuraavaksi siirryin aineiston alustavaan koodaamiseen. Diskurssianalyyttiselle tutkimukselle on tyypillistä, että koodaaminen on pikemminkin analyysia helpottava prosessi kuin olennainen osa